Tällä hetkellä Justuksen unirytmi on sellainen, että heräämme aamutoimiin seitsemän ja kahdeksan välillä. Aamutoimet alkavat Justuksen ruokailulla, minkä jälkeen minä pääsen pikaisesti suihkuun ja hieman saatan aamupalaa laittaessani siivoilla siinä ohessa. Yritän päästä aamupalan syöntiin heti tämän jälkeen, mutta yleensä heräämisestä menee ainakin se tunti, ennen kuin minulla vidoin aamupala edessäni on, joskus valitettavasti kauemminkin.
Aaamupala
- Valion täyteläisen pehmeä maitorahka 250 g tai puuro maidolla
- Rahkan tai puuron joukkoon vaihdellen hedelmiä, hedelmäsosetta, kuivattuja hedelmiä, muroja tai mysliä tms.
- Leipä + levite, kinkkuleikkele tai juusto, kasviksia
- Pähkinöitä, mantelirouhetta tai kookoshiutaleita
- Tee
Justus ehtii ruokailla useammankin kerran aamupäivän aikana, minkä jälkeen herra alkaa usein olla niin väsynyt, että päiväunien aika alkaisi olla lähellä. Tätä uutta ateriasuunnitelmaa noudattaessani olen huomannut aamupäiväkahvin kanssa syömäni välipalan olevan todella tarpeellinen jaksamiseni kannalta! Näin ollen jaksamme lähteä Justuksen kanssa lenkille ja poika pääsee samalla unille. Tosin päivästä ja Justuksen väsymystilasta riippuen, voi kahvihetki siirtyä vasta lenkin jälkeiseksi ajaksi. Kello on tällöin suunnilleen 11.30-12.30. Usein myös näihin aikoihin sijoittuvat mahdolliset neuvola- ja polikäynnit, mitkä hieman sekoittavat rytmiä.
- Kuppi kahvia
- Makea leivonnainen tai karjalanpiirakka
Lounaan olen syönyt nyt aamupäivän välipalan myötä kello kahden aikoihin. Justus nukkuu vielä tähän aikaan, ellei poikkeuksellisesti ole sattunut aiemmin heräämään, joten saan syödä rauhassa. Parannuksena entiseen verrattuna, olen alkanut taas juoda ruokajuomaksi muutakin kuin vettä.
- Perunaa/ pastaa/ riisiä/ muussia/ ohraa
- Lihaa/ kanaa/ kalaa sisältävä pääruoka (+ kastike)
- Lämpimiä kasviksia ja/tai vihreä salaatti + salaatinkastike
- Lasi maitoa tai Gefilus piimää tai Gefilus mehua
Välipalan syön normaalisti kotona neljän aikoihin, joskus hieman myöhemminkin. Kotona syön yleensä leipää ja jogurttia, mutta usein tähän väliin saattaa olla sovittuna kahvilatreffit tai vaikkapa synttärikahvit, joten silloin perinteinen välipala vaihtuu johonkin makeaan vaihtoehtoon.
- Kuppi kahvia
- Jogurtti tai muu maitotuote
- Leipä päällisineen
- Tai jäätelö, leivonnainen tms.
Päivällinen & jälkiruoka
- Sama kuin lounas tai kokonainen pitsa, Subwayn 30 cm patonki, paketillinen pinaattilättyjä, hampurilaisateria tms.
- Lasi maitoa tai Gefilus piimää tai Gefilus mehua
- Irtokarkkipussi tai suklaapatukka x 2 tai muu jälkkäri kuten jäätelö
Iltapalan syön heti sen jälkeen, kun olen saanut Justuksen nukkumaan. Nykyään pääsen itse iltapalan kimppuun viimeistään klo 23 maissa. Samalla saan myös pienen mukavan hetken itselleni, kun rauhoitun iltapalan ääreen hyvän kirjan kanssa.
Iltapala
- Jogurtti tai hilloviili tai Yosa kauravalmiste tai maustettu rahka
- Leipä tai karjalanpiirakka + päällysteet
- Hedelmä
Yöpala I
- Jogurtti tai viilis tai hilloviili tai Yosa kauravalmiste
- Muroja tai Weetabix
Yöpala II
- Proteiinipatukka tai välipalapatukka tai 1/2 dl pähkinöitä tai Profeel-juoma
Tällaisen kokonaisuuden sain nyt itselleni muokattua, ja hyvin on ainakin tähän mennessä suunnitelma toiminut! Miltä tämä teistä vaikuttaa? Kommentteja ja parannusehdotuksia otan mielelläni vastaan! :) Hieman vaihtelin siis eri ruoka-aineiden paikkoja, kuten esimerkiksi lounaalle en nyt ateriasuunnitelmaan jälkiruokaa laittanut, sillä olen juuri päiväkahvit tätä ennen juonut. Mutta mikä estää syömästä jälkkäriä lounaankin jälkeen, mikäli siltä tuntuu? :) Ja jos lounas aikaistuu vaikkapa lounastreffien vuoksi, on kahvihetki luonnollista siirtää lounaan jälkeiseksi herkkuhetkeksi.
Kuten aiemmin kirjoitinkin, joustavuuden haluan säilyttää ruokailuissani ja syödä myös fiiliksen mukaan. Huolehtien kuitenkin siitä, ettei energiamäärä ainakaan vähene muutosten myötä. Tuotteita saatan hyvinkin vaihdella saman ruoka-aineryhmän (ruokien vaihtotaulukot) sisällä, mikä on vaan täysin normaalia, ja aina vaihtelut eivät välttämättä edes osu saman ruoka-aineryhmän sisälle. Haluan toteuttaa ajatusta, että ruoka-aineiden vaihtelu on ennemminkin hyväksi, jotta kaloriajattelu ei vaan pääse valloilleen! Kun syö mahdollisimman monipuolisesti eri tuotteita vaihdellen, ei kalorilaskuria enää edes halua käynnistellä :) Siksipä esimerkiksi aamupalarahkan tai -puuron joukkoon sekoitettavat lisukkeet valikoin aina aamun mielitekojen mukaan, jolloin energiamäärä ei todellakaan ole aina sama. Mutta koska tuotevalikoimaa olen aamupalakokeilujeni myötä laajentanut niin valtavasti, ei ainakaan energiamäärän pienenemisestä ole tässä suhteessa pelkoa :)
Samoin on pääruokien suhteen, sillä esimerkiksi sairaalaruokiin verrattuna syömme usein paljon energiapitoisempaakin ruokaa, jolloin päivittäinen enrgiansaanti saattaa vaihdella paljonkin, mutta tällöin vain ja ainoastaan positiiviseen suuntaan :) Pääasia on se, ettei minkään aterian jälkeen käy vähentelemään seuraavista aterioista. Onneksi en ole enää aikoihin kokenut tarvetta kompensoida myöhemmin "liikakalorien" pelossa, ja seuraavana pävänä edellispäivän syömisillä ei ole minulle missään mielessä negatiivista merkitystä! Ainoa, mihin todella tulee kiinnittää huomiota, että vaikka nälkä ei olisikaan yllättänyt kunnolla ennen seuraavaa ruokaa, niin kyseinen ateria syödään silti - vaikka sitten hieman ähkyä tuntien ja väkisin!
Mutta tällaisin ajatuksin uutta ateriasuunnitelmaani olen nyt toteutellut ja aion jatkossakin toteuttaa! :) Seuraava ruokapäiväkirjapostaus tuleekin sitten olemaan jo tämän mukaan toteutettu - sitten näettekin miten olen onnistunut! :)
Mutta tällaisin ajatuksin uutta ateriasuunnitelmaani olen nyt toteutellut ja aion jatkossakin toteuttaa! :) Seuraava ruokapäiväkirjapostaus tuleekin sitten olemaan jo tämän mukaan toteutettu - sitten näettekin miten olen onnistunut! :)
<3: Laura
P.s. Kuvat weheartit.com -sivustolta.
P.s. Kuvat weheartit.com -sivustolta.
Hienoja ja informatiivisia postauksia taas Laura! Nyt omasta hoitoneuvottelusta selvinneenä rohkaistun varmasti koittamaan vaihtelua aterioihini, kiitos sinun kannustavan esimerkkisi. Toivottavasti ateriasuunnitelmasi on nyt mieleisesi ja saa kehon eheytymistahdin nopeutumaan, niin kuin toivoit. Tsemppiä ja halauksia!
VastaaPoistaKiitos Nell! :)Nyt tuntuu kyllä todella hyvältä tuo suunnitelma ja tänään heti hoitajalla käydessäni saatoin olla punnituksen jälkeen entistä tyytyväisempi ;)
PoistaMutta nyt vaan jatkat sinäkin samaan malliin, kyllä se terve aika sieltä vielä koittaa :)Eikö ole hienoa ajatella, että pärjätään ja edetään molemmat ihan kotona ollessa, kun miettii niitä lukuisia epäonnistuneita osastojaksoja, mitä meilläkin on takana? :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSe on ihan henkilöstä kiinni, joillakin nousee pienemmällä määrällä kuin toisilla:) Itse ajattelisin, että 2000kcal ei vielä riitä. Normaalipainoiselle suositellaan tuota luokkaa. Itselläni oli osastolla loppuvaiheessa n. 2500 kcal ja kun aloitin koulun uudestaan lisättiin vielä yksi nutri eli yhteensä 2800 kcal :) Rohkeasti vain syömään!
PoistaMuistan Sofia toki kommenttisi! Todella hienoa kuulla, että olet pystynyt kasvattamaan ateriasuunnitelmaasi ja aiot jatkaa samalla linjalla! :)
PoistaOlen myöskin samoilla linjoilla toisen vastaajan kanssa, että tuo 2000 on luultavasti liian vähän nostamaan vielä painoasi, sillä luulisin, että omat ateriasuunnitelmat, joilla paino on todella noussut, ovat olleet myöskin lähempänä 3000 kaloria! Mutta hienoa, jos nyt aluksi pystyt tuohon 2000 ja siitä vielä pikku hiljaa ylöspäin :) Pian varmasti huomaat, miten oma kehosi reagoi, ja mikä on se oikea energiamäärä sinulle. Eli rohkeutta vaan lisäysten suhteen ja samoin rohkeasti vaan etsimään sitä itselle sopivaa energiamäärää!
Ja tuo tavoite ylioppilasjuhliisi kuulostaa todella mahtavalta! :)
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaAivan mahtava tuo viimeinen lause, pidä Sofia siitä ajatuksesta ja tunteesta kiinni! <3
PoistaNäyttää tosi hyvältä ja monipuoliselta! :)
VastaaPoistaOikein toivon että paino olisi maagisesti laskenut kamalasti ja pitäisi itsekin lisätä syömisiä, hah :D
Kuitenkin, ihana huomata edistymisesi! Innolla odottelen tulevia ruokapäiväkirja postauksia! Tsemppiä siihen asti!! :) <3
Kiitos Susu <3 Ja olen kyllä varma, että sinäkin saisit reippaasti vielä lisätä sitä syömistä, joten toteuttamaan lisäyksiä rohkeasti vaan! :)
PoistaSamoin tsemppiä sinulle valtavasti ja ihanaa aurinkoista keskiviikkoa! :)
Ihanaa, Laura!<3 Olen niin iloinen, että sun syömiset on alkaneet rullaamaan parempaa suuntaa kohden! Itse syön suunnilleen samoja määriä ihan normaalipainoisenakin, hoikkana ja vihdoin terveenä!:) Toivon sinulle ja prosessillesi pelkkää hyvää, ihana olet!<3
VastaaPoistaKiitos! <3 Ihana saada tällaista kommenttia saman kokeneelta, joka on oikeasti parantunut tästä sairaudesta! Ihanaa ja aurinkoista kevättä sinulle! :)
Poistavoisithan sä syödä vaikka niitä keksejä tohon lisäksikin? ja älä anna anoreksian nyt innostua ateriasuunnitelmasta missään mielessä! pidä kiinni juuri siitä syömisen rentoudesta ja että tämä on nyt vain se aivan kaikkiaan MINIMI määrä ja jos yhtään tuntuu että haluaisi vielä jotain ottaa nii eiku safka käteen ja naamariin vaan! se on kaikki vaan hyväksi ja plussaa tervehtymiseen! äläkä mieti sitä että kotona on energiapitoisempaa ruokaa kuin osastolla oli, se on ruoka mikä ruoka ja anoreksialta kyllä kuulostaa jos pitää sitä kautta miettiä syömisiään... =( ja itte oon ainaki huomannu aikoinaan ateriasuunnitelmaa noudattaneena että toimi parhaiten sillai että otin aina vähän reilusti, psyyke tykkäs siitä ja tuli hyvä fiilis ku ei tarvinnu nipistää tai varoa kokoajan kauheesti =) siitä tavoitteesta että painoa pitäisi saada normaalimmaksi kannattaa pitää mielessä se voi auttaa uskaltamaan ottaan lisää ruokaa tms. mut nyt vaan rohkeutta peliin! ei syömällä mitään häviä mutta syömisestä kieltäytymällä antaa vaan anoreksialle voimaa ja sitähän ei nyt ollut tarkoitus tehdä...
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Siinä oikeastaan tiivistyikin juuri hyvin se ajatus, jota todellakin haluan noudattaa : syömisen rentous ja se, kuinka tuo energiamäärä on se minimi! En todellakaan halua ateriasuunnitelman vaikuttavan negatiivisesti, joten siksipä esimerkiksi en juuri mittaile ruokia, sillä TIEDÄN ottavani näin enemmän! Ja tuo mitä sanoit hyvästä fiiliksestä, kun ottaakin enemmän: niin totta! :)
PoistaTäytyy mietiskellä nyt hyviä tapoja lisätä energiamäärää vielä tuohon, sillä sen aika koittaa varmasti jo pian, kun kroppa tarvitsee entistä enemmän energiaa! Sillä vaikka paino alkaisikin nousta tuolla määrällä, ei se sitä loppuun asti tee, sen kokemuksesta tiedän. Mutta tosiaan, kun rohkeasti toteuttelee juttuja, niin hyvä tulee :)
Syötkö nuo jogurtit rasvattomina vai millasi jogurtteja syöt?
VastaaPoistaIhan tavallisia jogurtteja ja rahkoja syön :) Rasvattomia en syö enää ollenkaan!
PoistaPaljon hyvää mukana suunnitelmassasi! Tuntuisi, että kaloreita kuitenkin vielä lisää, ainakin tuo 2500, jotta painoasi saisi ylöspäin.
VastaaPoistaSinänsä kalorit olisi terveellisintä saada kyllä ravinnerikkaasta ruuasta eikä isolta prosenttiosuudelta esim lisäainepitoisista irtokarkeista ja sokerivehnäjauhohöttöhiilareista kuten leivoksista, munkeista, viinereistä yms. Näin kehosi saisi parhaiten voimaa ja sinä kaikin puolin hyvää oloa. Eihän pelkkä kalorimäärä tee syömisestä terveellistä ja hyvää kehollesi vaan myös se mitä nuo kalorit pitävät sisällään.
Mielestäni kenellekään ei tee hyvää vetää joka päivä esim irtokarkkeja ja leivoksia kahvihetkessä tai jälkiruuaksi tai välipalaksi.
Tilalle esim partaäijäjogurttia ja marjoja, tätsjyväruisleipää ja siivutettua kananmunaa sekä tuoreita vihanneksia, luonnonjogurttiin tai täystuoremehuun tehtyä pirtelöä, sekaan esim hampun siemeniä, seesamin siemeniä, marjoja , hedelmiä, pähkinöitä, manteleita tms. Muutenkin useammin manteleita, pähkinöitä ja luomukuivahedelmiä (ei rikkiä) irtokarkkien tilalle. Suklaa ja laadukas jäätelö sen sijaan ovat paljon irtsareita parempi vaihoehto elimistöllesi. Ja kaikkein terveellisisntä jätskiä voi itse tehdä jätskikoneella tai jopa ilmankin.
Tavallisten leivoksien tilalle suosittelisin edes osittain täysjyväjauhoista tai speltjauhoista itse tehtyjä marjarahkapiirakoita (tai kermaviiliä rahkan tilalle). Avocadostakin voi tehdä esim smoothieita tai salaatteja tai erilaisa herkkumössöjä. Ja sitten nuo Raw food-leivonnaiset , raakakakut sun muut, ovat aivan ihania ja erittäin hyvää tekeviä elimistölle! Kun oppii niitä on helppo ja kiva tehdä silloin tällöin ihan itse.
Jatkuu...
Milka
Hups, luin vastauksia alhaalta ylöspäin, joten vastasin erikseen tuohon alempaan kommenttiisi! Mutta samalla tavalla voisin vastat, että aion todellakin kiinnittää näihin asioihin enemmän huomiota jatkossa! Sillä haluan oikeasti pitää ruokavalioni terveellisenä! Joten kiitos aivan mahtavista ruokaideoista, aion niitä todellakin toteutella! :)
PoistaJa voi tosiaan olla, että energiaa täytyy vieläkin lisätä, mikä varmasti selviää ihan parin viikon sisällä! Mutta tosiaan, aion ehdottomasti miettiä vaihtoehtoisiksi välipaloiksi ja herkuiksi noita terveellisempiäkin vaihtoehtoja! :) Myöskin pystyen syömään välillä sitä "ei kaikkein terveellisintä" :)
nimenomaan Laura. uskoisin että sun taustalla on hyvä pitää kiinni myös niistä ns. vähemmän terveellisist jutuist ettei luisi ihan pakonomaiseksi terveilyksi. mutta tosiaan kyllähän se tekee keholle hyvää että syö enimmäkseen ravinteikasta ruokaa..ei siihen nyt kuitenkaan kuole jos vaikka joka päivä syö jotain vähempi terveysruokaa jajoskus enempikin.
PoistaNiimpä juuri :) Koska ruokavalioni on perus terveellinen sisältäen kaikki tarvittavat ravintoaineet, en usko mitään pahaa tapahtuvan niiden "ei niin terveellisten" herkkujenkaan myötä. Uskon siihen kultaiseen keskitiehen tässäkin asiassa! :)
PoistaNiinkuin yleensäkin meille kaikille suositellaan niin kerran tai jokusen kerran viikossa voisi olla karkkipäivä ja silloin sitten vaikka niitä irtokarkkeja ja perusleivoksia.
VastaaPoistaItse ajattelen, että jos ottaa tavaksi päivittäin syösä imeliä leivonnaisia ja irtokarkkeja se on poissa ravinteikkaimmista annoksista, jotka tekisivät koko keholle hyvää. Onhan maailma täynnä ihmisiä, jotka ovat normaalipainoisia, mutta terveys ei ole kovin hyvä, koska se ihannekalorimäärä tulee sipseistä, karkeista,leivoksista, limsoista yms jo hyvin paljon täytettyä ja sitten ei saa syötyä riittävästi antioksidantteja ym luonnon tehoaineita, kuituja, hyvälaatuisia rasvoja (omega 3:t ym)ja proteiineja jne. Silloin on myös voimattomampi olo kuin ravinnerikkaalla ruualla itseään täyttäen.
Ja sitten osa tutkijoista kyllä on todennut, että lisäainecoctailit mitä me nykyihmiset saamme ravinnostamme voivat aiheuttaa yhtä ja toista haitallista ja kaikki tuskin heti edes paljastuu, joten terveellisintä on syödä mahdollisimman luonnollista, oikeaa ruokaa ei kovin keinotekoista ja pitkälle jalostettua ja raffinoitua.
Sinulla onkin ollut esillä paljon terveellistäkin perusruokaa. Mutta nyt kun kysyit mielipiteitä ja ehdotuksia, niin mielestäni joka päivä ei ihan suunnitelmallisesti mitään varsinaisia lisäaine/sokeri/höttöhiilaripommeja kannattaisi vetää lisäpainon toivossa vaan etsiä näille suurimpana osana päivistä laadukkaampia vaihtoehtoja. Ja sitten erikseen karkkipäivinä noita irtokarkkeja sun muuta sellaista.
En toki kannusta ketään vaihtamaan anorektikosta ortorektikoksi, se on jo hyvä, että suhteesi ruokaan on muuttunut aiempaa paljon tasapainoisemmaksi. Silti minusta olisi kaikille ihmisille hyväksi syödä pääasiassa mahdollisimman luontaista ja ravinnerikasta ruokaa ja jättää aika poikkeusjutuiksi ne epäterveellisemmät jutut.
Itselläni tämä on ajankohtaista, sillä lapseni söisivät kyllä mieluiten joka päivä leivonnaisia, irtokarkkeja, perusjätskiä, imeliä vanukkaita ym ja se on ihan yleistä heidän kaveripiirissään.Me aikuiset olemme kuitenkin ihan tietoisesti halunneet valita toisin, itsemme ja lastemme terveyden parhaaksi.
Lapsilla ja meillä aikuisillakin on karkkipäivät perheessämme ja muulloin yritämme syödä ravinnerikkaita ja terveellisiä vaihtoehtoja( toki tarpeen tullen joustaen esim kyläreisujen , matkojen ym takia.) Olen huomannut, että tälläiseen kyllä tottuu ja keho ja mieli voivat hyvin. Samoin lapset ja itsekin pysymme keskimääräistä paremmassa kunnossa, kun kiinnitämme ruuan ravinteikkuuteen ja luonnollisuuteen huomiota. Syömisestä saa myös minusta eniten iloa, kun tietää sen niin hyvää tekeväksi koko elimistölleen.
Kiitos hienosta ja mielenkiintoisesta blogistasi! <3
Milka
Ps.Pieni vinkki: Noissa pinaattilätyissä, joita saa valmiina, on yleensä osittain kovetettuja kasvirasvoja, jotka eivät tee elimistölle hyvää. Yksi vaihtoehto olisi tehdä itse laadukkaampia lättyjä ja pakastaa niitä myöhempää käyttöä varten. Olen itse suuri pinaattilettujen ystävä ja valmispinaattilettujen huono laatu on kannustanut itseäni miettimään niille vaihtoehtoja. Käytän yleensä täysjyvä/speltti/ quinoa/ manteli yms sellaisia jauhoja ja oliivi tai muuta kasviöljyä. (Osittain) kovetettuja kasviöljyjä kartan säännöllisessä käytössä.Kun leipoo itse pakkaseen saa laatua.
Heippa Milka! Kiitos todella paljon tästä viestistä! Tämä on asia mille olen uhrannut todella paljon ajatuksia viime aikoina, sillä haluan todella ruokani olevan ennen kaikkea perusterveellistä ja ravinteikasta. Olen taistellut juurikin näiden kysymysten ääressä sen vuoksi, että haluan löytää täyden sallivuuden ruokailuihini ennen kuin alan jälleen rajaamaan joitakin ruoka-aineita pois. Tämä vain ja ainoastaan siksi, että sairauteni alkoi juurikin ortoreksiana, ja pelko lipsua sille puolelle on vielä tällä hetkellä olemassa. Olen kuitenkin lohduttautunut ajatuksella, että kun voin luottaa itseeni täysin, voin taas suunnata enenevissä määrin syömistäni sille puolelle. Rakastan hyvää, puhdasta ja kasvispitoista ruokaa ja halu syödä esimerkiksi kunnon lounassalaatteja olisi niiden ravinteikkuuden vuoksi kova. Mutta vaikka salaattiannoksetkin voivat olla energiamääriltään laadukkaita, odottelen niihin siirtymistä ihan oman ajatusmaailman "vakiintumisen" vuoksi hetken. Ymmärrätkö mitä haen takaa? :)
PoistaOlen ihan viime päivinä yhä enemmän kiinnittänytkin huomiota siihen, ettei valmisruokia juuri tulisi syötyä, lukuunottamatta ajoittaista noutoruokaa. Ihan vaan siksikin, että oma tekemä on oikeasti niin paljon parempaa! Mutta myös tuon ruoan sisällön vuoksi. Hieman joudun kuitenkin luovimaan tässä välissä myös Jarnon toiveiden vuoksi. Mutta ihanaahan se olisi, jos kaiken voisi aina tehdä itse, tietäen mitä ruoka varmasti sisältää! Ja mitä noihin lättysiin tulee, niin juuri lainasin äidiltäni lettupannua juurikin tehdäkseni niitä itse! :) Mutta kiitos noista jauhovinkeistä, itse ajattelin juurikin tuota spelttiä kokeilla seuraavaksi :)
Vielä enemmän olen toki näiden kysymysten ääressä, kun Justus kasvaa, sillä silloin en halua tällaisen herkuttelun todellakaan jatkuvan! Mieluiten noudattaisin linjaa, että niin kauan kuin mahdollista, olisi makea mahdollisimman vähällä. Kun makea tulee kuvaa, niin se olisi itsetehtyä. Itsekin ajattelin juuri tuohon aamupäivän kahvihetkeen, että leipoisin juurikin itse. Sitten voin käyttää hyväksi rannerikkaampia jauhoja sekä hyviä rasvoja.
Mutta tosiaan, kiitos vielä ajatuksiaherättävästä kommentista! Tämä asia on sellainen mihin haluan jatkossa kiinnittää varmasti enemmän huomiota! Sillä tottahan se on, että painon voi saada ylös muillakin kuin herkuilla. Seuraavaksi haluaisinkin kokeilla avokadoa hyvän rasvan lähteenä, niin paljon sitä ovat tutut kehuneet! :)
Kivaa ja aurinkoista keväänodotusta sinulle ja perheellesi! :) Toivottavasti viihdyt jatkossakin blogini parissa :)
Nyt on ihan pakko kommentoida :) Laurahan syö todella hyvää, normaalia, terveellistä ruokaa ja sen LISÄKSI herkkuja. Painonnostatusvaiheessa se on tärkeää, ja kuten Laura on itsekin sanonut, kunhan saa keholle tarpeelliset ravintoaineet normaaliruoasta, loppu energia voi tulla vaikka herkuista. Älä itse unohda sitä! :)
PoistaJa syömishäiriöstä toipuvalle on nimenomaan hyväksi syödä paljon herkkuja, joka päiväkin. Jos nyt alat vähentää herkuttelua, mistä tiedät milloin on sopivasti? Itsellä on näin käynyt, paino noussut normaaliin, "ylläpitovaiheeseen", jossa olen alkanut syödä "terveellisemmin" ja hups, täysin huomaamatta olen pikkuhiljaa mennyt kohti (epä)"terveellisyyttä" ja palannut vanhoihin tapoihin.
Eli älä rajoita herkuttelua, koska siihen ei tällä hetkellä ole mitään syytä! Varmasti joku on sitä mieltä, että kaikki herkut ovat "turhaa energiaa", mutta sitten on. Näin olen sen itse päähäni iskostanut, kenenkään muun ei tarvitse kommentoida syömisiäni, koska lopulta tiedän itse mikä on hyväksi psyykeelleni ja kropalleni. Ja tällä hetkellä sinunkin kohdassasi herkuttelu vie sinut kohti TERVEYTTÄ, ei päinvastoin!
Näin omasta mielestäni, pitkä teksti, mutta mietiskele! :)
On hyvä muistaa, että herkuttelua on niin monenlaista. Laadukkaanpaa ja esim bulimiaan altistavaa. Itselläni syömiset pysyy sopivina, kun yleensä syön tavallista kotiruokaa ja herkuttelenkin terveellisinä pitämilläni jutuilla kuten just suklaalla, hedelmärahkoilla, kokojyväleivonnaisilla (itse leivotuilla).
PoistaJos taas alan veteleen paljon karkkeja ja limsaa, tulee olo etten helli kehoani ja vedän sitten ihan liikaa ja sitten mulla on riski lipsahtaa bulimian puolelle. Jos sen sijaan herkuttelenkin laatujutuilla, joista tulee hyvä olo niin syöminen pysyy paljon paremmin sopivana.
Laurahan pyysi mielipiteitä suunnitelmistaan ja mielipiteet ja näkemykset asioista voivat tunnetusti vaihdella. Asioissa on monia näkökulmia.
Sipsukka
Kiitos teille molemmille kommenteista! Oma ajatukseni herkuttelusta ja sen suhteuttamisesta sopivaksi tämän sairauden huomioon ottaen, on melko lailla samanlainen ensimmäisen kommentin kanssa! Näin olen itselleni asian järkeillyt, että vielä ei ole minkäänlaisten rajoitusten vuoro, sen aika on ehkäpä sitten joskus myöhemmintai sitten ei edes silloin :) Pääasia, että nauttii ja sallii sen itselleen! :)
PoistaMutta ymmärrän kyllä, että suurin osa terveistä ei halua tällä tavalla herkutella, ja että myöskään kaikille syömishäiriöstä parantuvalle tällainen ei sovi. ja kuten alemmassa kommentissa todettiin, on hienoa, että tässäkin suhteessa on monenlaisia eri tapoja toteuttaa muun ruokavalion ohella herkkujen syömistä! Pääasia onkin juuri se, että itse tietää parhaiten, millainen syöminen edesauttaa omaa parantumista! Ymmärrän kyllä, että tietynlaiset herkuttelutavat eivät sovi bulimiasta toipuville, ja sehän juuri tärkeintä on, että itse tiedostaa tämän. Itselläni ei ole koskaan ollut taipumusta ahmimiseen, vaan ainoastaan siihen kaiken karsimiseen ja liikaan rajoittamiseen. Joten minä en tuolta kannalta ole asiaa joutunut pohtimaan omalla kohdallani.
Mutta hienoa, että olet löytänyt itsellesi sen oikean tavan nauttia herkuista! Sehän juuri onkin hienoa, kun pystyy toimimaan omaksi parhaakseen! :)
Tämä on tosiaan aihe, mistä löytyy mielipiteitä ja näkökulmia joka lähtöön - siksi niistä onkin ihan mielenkiintoista keskustella ja hakea sieltä välistä sitä itselle sopivinta! Varsinkin kun itse pystyy jo varsin terveesti suhtautumaan näkökulmaan kuin näkökulmaan, ja poimimaan sieltä välistä ne itselle parhaat tavat toimia :)
Hei Laura!
VastaaPoistaAnteeksi, mutta minulta on nyt jotenkin mennyt ohi imetätkö pikku herraa? Ravinnontarpeesihan riippuu paljon siitä eli mikäli imetät, tarvitset tietenkin paljon enemmän kaloreita kuin muuten ja vielä kun tavoitteena olisi saada lisää painoakin.
Mukavaa kevään alkua! :)
Sini
Heippa Sini! Kyllä tosiaan imetän Justusta, joten tuo kommenttisi oli ihan hyvä huomio siinä suhteessa! Itsekin olen tosiaan paljon pohtinut sitä, että riittääkö vielä tämäkään ateriasuunnitelma imetyksen vuoksi, mutta olen valmis tekemään heti lisäyksiä, mikäli tulosta ei ala syntyä. Tosin viime punnitus lupaili jo varsin hyvää tämän suhteen, mutta varmasti seuraava kertookin sitten jo enemmän, mikä painon suunta oikeasti on!
PoistaIhanaa ja aurinkoista kevättä sinullekin! :)
Yleisesti ottaen hyvältä suunnitelmasi näyttää!
VastaaPoistaNuo osittain kovetetut kasvirasvat tosiaan kyllä kantsii jätää melkoisen vähälle. Itekin pyrin siihen.
Hainpa lainauksen Wikipediasta:
" Teollisten transrasvojen uskotaan olevan merkittävä terveysriski ja aiheuttavan muun muassa sydäntauteja.
Transrasvalähteitä ovat osittain kovetettua rasvaa sisältävät einekset, valmisateriat, ruoanvalmistustuotteet, leipomo- ja konditoriatuotteet sekä uppopaistetut ruuat. Tuotteen osittain kovetetun rasvan transrasvapitoisuudesta voi saada varmuuden vain, jos tuottaja kertoo sen tuoteselosteessa."
Niin eli tosiaan hyvä suosia itse tehtyä ruokaa, josta tietää, mistä aineksista ja rasvoista tuote todella koostuu. Minusta on hyvä suosia oliiviöljyä, camelinaöljyä, kalarasvoja yms, jos rasvoista puhutaan. Ja maitorasvakin sopivassa määrin on hyväksi, joten jogurttien ei tosiaan tarvitse olla rasvattomia.
Kiitos kommentistasi :) Kuten ylhäällä vastailinkin, on tuo asia mihin todella haluan kiinnittää jatkossa yhä enemmän huomiota! Ja nimenomaan siten, että herkuttelu on todellakin sallittua, mutta että leipomukset haluan jatkossa pääosin tehdä itse. Vielä kun tykkäänkin leipomisesta niin paljon! Myös eineksiä vältän yhä enemmän ja enemmän ja olenkin miettinyt kauppareissuja varten parit simppelit ruoat, joihin nappaan ainekset mukaan, jotta voin tehdä helppoa ja hyvää ruokaa itse, eikä eineksiä tulisi niin paljon ostettua.
PoistaToki vielä haluan olla todella tarkkana tällaisen suhteen, ettei täysin ehdottomaksi mene. Sairauteni kun lähti ortoreksiasta, joten vielä kun mieli ei täysin vakaalla pohjalla ole, täytyy pitää varansa. Ja myös Jarnon vuoksi joutuu monessa tuollaisessa asiassa tekemään kompromisseja :D Mutta kyllä aion jatkossa kiinnittää yhä enemmän tuollaiseen huomiota, vapautta ja sallivuutta unohtamatta :)
Mielipidettäni ateriasuunnitelmista: Hyvä, kun on paljon tavallisia ruokia ja kasviksiakin suunnitelmissa ja joustavuuttakin löytyy tarpeen tullen!
VastaaPoistaParannusehdotuksia: Ei kannata käyttää juurikaan eineksiä eikä valmiita leipomotuotteita. Irtokarkkejakin vain harvoin.
Herkuiksi itse tehtyjä leipomuksia, marja- tai hedelmärahkoja ja suklaata! Jos ei ole ylipaino-ongelmaa kuten sinulla Laura ei ole kunnon annos suklaata vaikka joka päivä tekee hyvää! Se on todettu superantioksidantiksi ja mielialan kohottajaksi!
Ja joo: itsetehty jäätelö on tosi hyvä juttu kaikin puolin. Joskus teen maitotuotteista ja joskus banaaneista. Ei voi kuin suositella! :)
Kiitos parannusehdotuksista! :) Aion ehdottomasti kiinnittää juurikin noihin asioihin huomiota, kuten tuossa muillekin vastailin. Ja tuohon aamupäiväkahville aionkin jatkossa leipoa itse, jotta voin itse vaikuttaa leivonnaiseen valitsemalla vaikkapa kuitupitoisempia jauhoja ja parempia rasvoja. Täysin ehdottomaksi en halua alkaa, sillä vielä niin häilyväinen raja sen suhteen on, että mieli pysyy nyt tämän sallivuuden puolella. Sairauteni kun alkoi ortoreksiasta, ja sen vuoksi haluan tällä hetkellä pystyä syömään "mitä vaan", vaikka toki haluan sen perusterveellisyyden siellä säilyttääkkin! Kun mieli on varmasti varmoilla vesillä, voin rauhallisemmin mielin alkaa vielä miettimään näitäkin asioita :)
PoistaJa tosiaan, jäätelökone on ehdottomasti hankintalistallani! :)
Mielestäni tärkeintä paranemisessa on kaikkien ruoka-aineiden sallivuus ja painon normalisoiminen. Keho on ollut kauan aliravitsemustilassa, joten jos se saa nyt kovia rasvoja ja sokeria yli äyräiden niin se ei varmasti sillä tuhoudu sen enempää mitä syömättömyydelläkään. Joten mitään ei kannata laittaa pannaan tai ajatella että jokin ruoka-aine on "parempi" kuin toinen, sillä siinä on jo yksi silta väärälle puolelle. KOhta sitä huomaa luokittelevansa hyviä ja huonoja rasvoja, terveellistä ja epäterveellistä ruokaa tai ravintorikasta tai teollista.. Kaikki luokittelut sairauden paranemmisvaiheessa on mielestäni pannassa vaikka ne olisivat ns. harmittomia luokitteluja...
VastaaPoistaOlen todella iloinen siitä, että syöt vapaasti herkkuja ja osaat nauttia niistä! Se on varmasti ihanaa :) Ota siis kaikki irti näistä herkuista ja muista että syömättömyydellä olet rasittanut kehoasi paljon enemmän kuin esim. nyt syömilläsi karkeilla.
Toki kaikki nuo kommentit lisäainesta ja muista on totta, mutta itse nään juuri riskin siityä ortoreksia puolelle mikäli ei ole todella varmalla pohjalla. Mutta niinhän sinä sanoitki itse :)
Toivon todella että paranemisesi jatkuu samalla vauhdilla! Minusta on mielenkiinoista lukea sinun blogiasi kun siitä oppii aina jotain uutta :) Olen myös ymmärtänyt mitä kaikkea paranemisprosessi pitää sisällään!
Ja tosiaan sinun ansiostasi voin sanoa että jopa mietin uudelleen päiväosastolle menemistä, sillä kotona ruokailut eivät oikein onnistu. Vaikka en sinne haluaisi mennä, mutta en usko että pystyn nostamaan itsenäisesti painoa kun toitä on tarpeeksi että pidän sitä nykyisessä lukemassa. Olisi kiva tietää sinun mielipiteesi asiaan...? Haluaisin itse pystyä nostamaan painoa, mutta jokin estää vielä minua siinä. TUntuu että jos menen päiväosastolle niin ikäänkuin "luovuttaisin". En tiedä mistä tunne johtuu?!
Kiitos jos jaksat vastata :)
Samaa mieltä! Tiedät varmasti itse, että tällä hetkellä herkut ovat sinulle vain hyväksi :) Muista se ja nauti!
PoistaKiitos teille kummallekin kannustavasta kommentista! Myönnän kyllä, että pääni meni tässä hieman pyörälle kaikista terveysajatuksita, vaikka sinäänsä täysin asiaahan nuo kaikki herkutteluni määrään liittyvät kommentit ovatkin! Mutta tosiaan kaikenlainen luokittelu terveellisen ja epäterveellisen ruoan välillä on se asia, mitä en oikeastaan saisi nyt tehdä. Haluan syödä oikeasti perus terveellistä, mahdollisimman paljon itsetehtyä ruokaa, mutta oikeasti sallien kaiken maan ja taivaan väliltä ruokavaliooni tällä hetkellä myös. Ehkäpä vielä joskus voin todella taas turvallisesti enemmän mennä ylläolevien kommenttien mukaisesti, mutta ehkä ei ole sen aika vielä? Olen vasta saanut muutettuani ajattelumaailmani sallivaksi, joten on hieman riskialtista käydä sitä kaikkea nyt muuttamaan. Tipahtaminen ortoreksian puolelle on tässä tilanteessa aivan liian suuri riski.
PoistaMutta ehkäpä tässäkin asiassa kuljeskelen sitä kultaista keskitietä nauttien mahdollisimman paljon itsetehtyä ja maukasta ruokaa, sallien myös kunnon herkuttelun siihen oheen. Tehden itse leivonnaisia, niin suolaisia kuin makeitakin, mutta hyväksyen joukkoon myös ne valmiit. Ehkä pienempi paha tässä vaiheessa on syödä sitä epäterveellistä ruokaa, kuin alkaa karsimaan mitään sen uhalla, että ote alkaa lipsua. Hyviä ja mahtavia vinkkejä sain terveelliseen painon normalisoimiseen liittyen, joista osaa aionkin varmasti hyödyntää, MUTTA unohtamatta sitä sallivaa asennetta, jonka olen saavuttanut. En halua enää pyrkiä missään asiassa ehdottomuuteen ja täydellisyyteen, joten nautiskelen jatkossakin kaikkea laidasta laitaan :)
Ja vielä lopuksi ensimmäiselle kommentoijalle: aivan mahtavaa tosiaan, että olet saanut blogistani, ajatuksistani ja omasta paranemisreissustani itsellesi ehkäpä vinkkejä ja muita hyödyllisiä ajatuksia :) Olen todellakin sitä mieltä, että päiväosastolle meneminen ei todellakaan tarkoita luovuttamista! Päin vastoin, minusta se tarkoittaa sitä, että tahdot entistä enemmän saada muutosta aikaan ja parantua! Itse ajattelisin niin, että jos mielessäsi edes käväisee ajatus, että saattaisit tarvita päiväosaston tukea, olisi tuohon ajatukseen syytä tarttua. Itse ainakin olen enemmän kuin onnellinen siitä, että viime keväänä "uhrasin" elämästäni vielä muutaman kuukauden osastolle. Se on pieni aika siihen verrattuna, jos ei sairaudesta pääsisikään ikinä eroon ja koko loppu elämä olisi puoliteholla menemistä kotona. Ymmärrät varmaan mitä haen takaa? :) Joten suosittelen vauhdin hakemista päiväosastolta, jos yhtään uskoisit siitä hyötyväsi! :)
Kiitos vielä molemmille ja aurinkoista loppuviikkoa! :)
Kiitos vastauksestasi! Totta on että osastoaika on pieni hinta siitä että pääsisi paremmille jaloille taas :) Nyt tuntuu siltä että olen taaksepäin mennyt ja jotenkin jumissa. Ja haluaisin niin kovasti normaalin elämän takaisin joten päiväosasto voisi vauhdittaa tätä prosessia tällä hetkellä... Kuitenkin mielessä kalvaa viime syksyn kova ahdistus ja fyysiset kivut osastolta. Mutta tiedän että ne on käytävä läpi joko kotona tai oastolla, jotta paraneminen tapahtuu.
PoistaTaidan ottaa asian puheeksi seuraavalla polikäynnillä... pelottavaa. Mutta elämän arvoista :)
Toivon kyllä sinulle valtavasti rohkeutta ottaa se ratkaiseva askel! Kuten itsekin totesit, niin se paranemisen kauheus - niin psyykkinen kuin fyysinenkin - on välttämätöntä käydä läpi, jotta voi oikeasti parantua! Mutta eikö olisi lohduttavaa ajatella, että jos nyt kestät sen, ei sinun ehkä enää koskaan tarvitse sitä kokea? Ota ihmeessä asia puheeksi polilla, jos vaan vähääkään siltä tuntuu :) Kyllä elämä on sitten paljon ihanampaa, kunhan hetken vielä jaksat taistella :) Tsemppiä <3
PoistaHei Laura!
VastaaPoistaMinä haluaisin myös kannustaa rentoon ja sallivaan suhtautumiseen syömisten suhteen ja ehdottomasti kannatan herkkujen nautiskelemista! Minusta tuo ateriasuunnitelmasi vaikuttaa todella monipuoliselta ja täysipainoiselta kokonaisuudessaan eri ruoka-aineiden suhteen, joten mielestäni joukkoon mahtuu varmasti kaikenlaisia herkkuja niin paljon kuin vain mielesi tekee :).
Toivon todella, että jatkaisit laatimasi suunnitelman noudattamista ilman herkkujen kyseenalaistamista tai herkkujen laadun ajattelemista. Nimittäin, jos esimerkiksi juuri irtokarkit ovat sinulle mieluisia, miksi et niitä hyvillä mielin nautiskelisi? Eikös sillä lailla juuri saa vahvistettua normaalia suhtautumista syömiseen. Ja jos vielä ajattelee, kuinka monta kertaa olet luultavasti kieltäytynyt kaikesta hyvästä, niin nyt kyllä todellakin on aika kompensoida myös sitä!
Syömiseen liittyy nykyisin ylipäätään niin paljon erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia, että siinä viidakossa suunnistaminen on todellakin haastavaa. Toivon todella, että jaksat tutkailla omia tuntemuksiasi, kokeilla erilaisia ihania makuelämyksiä ja etsiä itsellesi sopivaa (ei syömishäiriön sanelemaa) ruokavaliota.
Kirjoituksesi ovat kannustaneet minua kovasti ja haluan kiittää sinua siitä!
<3
V
Kiitos ihanasta kommentistasi! <3 Kuten ylhäälle juuri kommentoinkin, niin hieman tässä menikin pääpyörälle! Ajatukset ovat hyvin ristiriitaiset, sillä toisaalta haluaisin noudattaa "täysin terveellistä" ruokavaliota, mutta toisaalta taas en. Olen saavuttanut ajatusmaailmani kannalta nyt viime aikoina niin paljon, etten haluaisi riskeerata sitä millään tavalla. Yritänkin ajatella niin, että voin tässäkin suhteessa napata parhaat vinkit ja ajatukset terveellisimpien herkkujen ja ruokien suhteen, mutta syödä jatkossakin kaikkea, mikä minulle on oikeasti mieluista :) Ja jos joskus, kun sairaus on täysin taaksejäänyttä elämää, haluan yhä enemmän kiinnittää terveellisyyteen huomiota, on sen aika ehkäpä sitten. Mutta nyt se olisi aivan liian riskialtista vielä, sillä tunnen itseni ja sairauteni: jos alan jotain ajatusmaailmaa noudattaa mitä tähän ruokailuun tulee, on humpsahtaminen sairauden puolelle liian lähellä pyrkiessäni asiassa kuin asiassa täydellisyyteen.
PoistaMutta yhtä kaikki, haluan säilyttää perus terveellisen rungon syömisissäni, mutta nauttia herkuista hyvällä omalla tunnolla :) Onhan sitä sairaalassakin korostettu valtavasti, että niiden oikeastaan tulee olla osa parantuvan ruokavaliota! Niin ja irttareista ja suklaasta ei enää tulisi mieleenkään luopua kokonaan ;)
Mutta kiitos vielä kommentistasi, se kokosi loistavasti kaikki minulla mielessäni paranemisen suhteen olleet ajatukset yhteen! Jotenkin täytyy luovia tällä kultaisella keskitiellä sillä kuten sanoit, tämä on aihe joka on täynnä erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia ja niitä kaikkia on täysi mahdottomuus noudattaa!
Ihanaa ja aurinkoista kevättä sinulle, toivottavasti viihdyt juttujeni parissa yhtä hyvin jatkossakin <3
Hei nimimerkki V:
PoistaKirjoitit Lauralle:
"Nimittäin, jos esimerkiksi juuri irtokarkit ovat sinulle mieluisia, miksi et niitä hyvillä mielin nautiskelisi? Eikös sillä lailla juuri saa vahvistettua normaalia suhtautumista syömiseen. Ja jos vielä ajattelee, kuinka monta kertaa olet luultavasti kieltäytynyt kaikesta hyvästä, niin nyt kyllä todellakin on aika kompensoida myös sitä!"
Olen itsekin sitä mieltä, että ei kannata olla turhan tiukkis vaan jokaisen psyykelle tekee hyvää syödä välillä jotain himoittavaa vaikkakin ehkä hieman epäterveellistä. Mutta toisaalta minua on aina tehnyt pahaa odottavat äidit tai imettävät äidit, jotka esim polttavat tai syövät tosi paljon lisäainepitoisia irtokarkkeja, limsaa yms. Onhan paljon tutkimuksia siitä, miten lisäaineet esim aiheuttavat yhtä sun toista koeeläimillä ja lapsillakin.Itse vältin lisäainepitoisia ruokia odotus-ja imetysaikana, koska olen tutustunut paljon aiheeseen. Ei siitä sen enempää, ettei kukaan nyt ahdistu, mutta minusta ketään raskaana olevaa tai imettävää ei kannata yllyttää syömään mielin määrin irtokarkkeja , limsaa tms ihan jo vauvan hyvinvointia ajatellen.
Silloin tällöin irtokarkeilla harkuttelu tuskin tekee sen suurempaa hallaa, mutta sinänsä imetysaika tuskin on paras mahdollinen aika alkaa oikein urakalla kompensoida aiempia kieltäymyksen aikoja karkkien suhteen. Sitten, kun imetys on ohi ja maidon laatua ei tarvitse ajatella niin onkin jo toinen juttu, jos haluaa lähteä sille linjalle. Tämä on vain mielipiteeni ja toivottavasti se ei loukkaa ketään.
On hienoa, kun äiti voi imettää ja äidinmaito onkin lapsen parasta ja terveellisintä ravintoa. Korvikkeet eivät yllä millään samalle tasolle.
Mutta tosiaankin pääasia on, että raskaana oleva tai imettävä syö riittävästi ja hienoa, että on tämän avuksi näitä ateriasuunnitelmia. :)
K
Hei vielä Laura!
PoistaKiitos ihanasta vastauksestasi aiempaan viestiini!
Olen pahoillani puolestasi kokemastasi mielipahasta :(. Edelleen toivon todella, että jaksat suhtautua kommentteihin siten, että tervehtymisesti saisi vahvistusta ja syömishäiriö sitävastoin horjutusta.
Halaus <3,
V
kyl täs on tosi paljon erisuuntaista informaatioo... mutta toivottavasti löydät sopivat avaimet parantumisen tielle ja just toi vaikutti hyvältä ainaki musta että pidät nyt ainakin saman linjan eli kaikki sallittua ja sitten joskus tulevaisuudessa jos vielä terveys intoa riittää ja on jo pitkään ollut terveellä pohjalla niin sitten vois miettii. ehkä nyt kannattaa kuitenkin kaikki syömistä rajoittavat tekijät heittää romukoppaan et pääsee kunnol sanoo anoreksialle ja muulle syömishäiriö ajattelulle hyvästit tai sillai. tsemppiä! kyllä sä osaat!!!
VastaaPoistaKyllähän kieltämättä tässä hieman pää meinaa pyörälle omien ajatusten kanssa mennä, kun juuri luuli löytäneensä sen itselle parhaan tavan toimia! Mutta ehkä täytyy luottaa siihen, että oikeasti tuntee itsensä ja sairautensa jo niin loistavasti, että tietää sen, miten tässsä vaiheessa tulee toimia omaksi parhaakseen! Todella mahtavaa oli saada ruokavinkkejä jne. mutta tottahan se on, että nyt ei auta heti kääntää kelkkaa takaisin sinne rajoitusten maailmaan! Kuten sanoit, sen aika voi olla sitten joskus myöhemmin :)
PoistaJa kiitos tsempeistä! :)
PoistaVarmasti menee pää näistä pyörälle! Mutta muistathan, että syöt miten vain, herkuttelet tai et, aina joku on asiasta erimieltä! Ja saa ollakin, jokainen syö itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla, myös sinä :) toiselle on mielestäni turha tuputtaa omia syömistapojaan, mielipiteet "oikeasta" syömisestä vaihtelevat, joten eiköhän kaikki saa syödä, niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, terveellisyyden rajoissa tietenkin!
PoistaEli voin myös kehottaa jatkamaan tuota täysin normaalia herkuttelua hyvillä mielin ja ilman omantunnontuskia, näin olen päättänyt tehdä itsekin, vaikka ruokavalioneuvoja tuleekin joka suunnalta :)
Kiitos sinulle! :)Täytyy vaan todella kerätä itsevarmuutta tämänkin suhteen ja luottaa siihen, että tietää omalla kohdallaan, miten on parasta toimia :) Aiheesta kun on tosiaan niin paljon mielipiteitä kuin on syöjiäkin - ei ole mitenkään mahdollista löytää samaa linjaa kaikkien kanssa! Ja koska kaikki olemme erilaisia, sopii meille jokaiselle omanlaisemme ruokavaliot, joita toteuttaa ja saatamme silti voida jokainen yhtä hyvin - erilaisista syömistottumuksista huolimatta :)
PoistaOletko vielä alipainoinen vai miksi sinun pitää saada lisää painoa? Olipas tyhmästi muotoiltu kysymys minulta. Tarkoitukseni ei ole olla epäkohtelias tai mitään sellaista.
VastaaPoistaTosi hyvältä vaikuttaa tuo sinun ateriasuunnitelmasi. Olen saanut paljon motivaatiota ja kannustusta omaankin parantumiseen sinun blogikirjoitustesi kautta. Tsemppiä Laura! <3
Alipainon vuoksi siis täytyy painoa saada lisää, haluan sen ehdottomasti sinne normaalin puolelle! Minulla paino tipahti synnytyksen jälkeen hieman liian alas, ja nyt haluan saada sen mahdollisimman nopeasti korjattua! Siitä ei paino onneksi ole pudonnut, mihin se synnytyksen jälkeen vakiintui, nyt hieman jopa noussut :)
PoistaIhanaa kuulla, että olet saanut kirjoitusteni kautta lisämotivaatiota! :) Toivottavasti viihdyt jatkossakin blogini parissa :) Samoin tsemppiä sinulle, pystyt varmasti selättämään tämän sairauden <3
Tosi hyvä asia, että teet ateriasuunnitelmaa, kun imetät ja tätä anoreksia-ja alipainotaustaakin on! Imetys kuluttaa paljon ja siksi on tärkeää syödäkin reippaasti. Ja sitten tietoisesti lisätä ruokaa, jos paino ei ala nousta.
VastaaPoistaVarmasti sekin , että toimii pikkuiselle "maitotehtaana" kannustaa syömään runsaasti ja niin, että saa varmasti riittävästi kaikkia ravinteita. Näin jaksaa itse ja maidostakin tulee ravinteikasta.
Kultainen keskitie on monesti se paras tie. Perusterveellisyys, mutta sallittuja herkkuhetkiä ja joustoa myös.
Ja jos ei pysty/ halua ajattella, mitä kannattaa karsia tai vähentää, niin ainakin vaikuttaa helpommalta pohtia, mitä kaikkea kannattaa syödä, jotta saa hyviä aineksia ja ravinteita.
Kuulostaakin että olet miettinyt , että saat vitamiineja, proteiinia, rasvoja , kuituja jne tuosta perusruokavaliostasi ja sehän on tärkeintä, että saa kaikkea riittävästi. Se, mitä sitten voisi vaihtaa ehkä joskus laadukkaanpaan onkin jo sitä hienosäätöä, jota on varmasti paras tehdä vasta sitten kunnolla, kun tuntee itsensä tarpeeksi tasapainoiseksi ja varmaksi ruoka-asioissa ja syömiseen suhtautumisessa kuten jo pohdiskelitkin. Olemme kaikki niin erilaisia ja jokaiselle löytyy omat parhaat keinonsa parantumiseen.
Rauhallisesti olet jaksanut suhtautua erilaisiin näkemyksiin. Hatun nosto siitä ja hyvistä suunnitelmistasi! :)
Komppaan edellistä kommentoijaa: toivon todella että osaat lukea saamiasi kommentteja tietyllä kriittisyydellä, sekä suodattaa ne itsellesi "haitalliset" (tosin ihan hyvät) ajatukset pois. Itse ortoreksiaa sairastaneena myös voin sanoa, että pelkästään näiden kommenttien lukeminen sai minut näkemään hieman punaista: on hienoa että ihmiset kannustavat ja tsemppaavat, mutta eivät aina ehkä ymmärrä hallaa, mitä saattavat sanoillaan aiheuttaa. Se että puhuu vuosia anoreksiaa sairastavalle transrasvoista, liika sokerista, "vaaleasta vehnähötöstä" tai muista "epäterveellisistä" olisi mielestäni vähän sama asia jos alkaisi alkoholiriippuvuudesta toipuvalle kertomaan punaviinin terveellisyysvaikutuksista. Ihmiset varmana tarkoittavat hyvää, ja niinkuin olet itse monta kertaa todennut, meitä on moneksi, ja jokaisella on ihan omat tapansa toimia kohemme hyvinvoinnin kannalta, mutta siltikin näen sinulle (tai ainakin itselleni, juurikin tuon ortoreksia historian vuoksi) parhaaksi nyt vain tehdä puhtaasti niinkuin itse parhaaksi näet: Sallia ihan kaikkea, ihan milloin vain, ihan niin paljon kuin haluttaa. Syöt todella terveellisesti ja monipuolisesti tavallista ruokaa, mikä on todella mahtavaa, mutta varsinainen "lääke" tätä sairautta kohtaan ovat juurikin nuo niin kauan kiellettynä olleet ruoat ja herkut. On totta, että ruisleipää ja avocadoa syömällä painoa saa ylös, mutta itse sairaana voin kertoa että vaikka keho "parantuu", ei mieli ole kehityksessä mukava, vaan se saattaa pikemminkin takertua tiukemmin sairauden rippeisiin. Erittäin tärkeää on siis tämä täydellisen sallivuuden tunne mistä sinä Laura monessa kommentissasi olet puhunukkin, ja toivoisin että (toki hyvää tarkoittavat ja aiheelliset) kommentit, joita moni terve ihminen on ehkä tänne kirjoittanut, kannattaisi jossakin mielessä jättää mainitsematta. Eikö jo pelkästään se, että Laura on sairastanut ortoreksiaa, luulisi kertovan meille kaikille, että hän kyllä TIETÄÄ mikä on terveellistä syömistä ja mikä ei, sekä tietää mitä äärimmilleen vedetty niuhottaminen ruoan suhteen pitää sisällään..Jos Laura siis haluaisi valita keinokseen nostaa painoaan ainoastaan syömällä pähkinöitä, taateleita ja spelttijauhoja, olisi hän sen jo varmasti tehnyt? Mutta en usko että tällöin saisimme lukea näin vapautunutta, positiivisesti latautunutta sekä aidosti onnellista ja riemurikasta tekstiä kuin mitä nyt. Jokainen meistä tietää mikä itsellemme on parhaaksi, ja vaikka on hienoa että ihmiset ovat valmiita auttamaan kommenteillaan, ne monesti saattavat aiheuttaa vain turhaa hämmennystä, ahdistusta ja katumusta, jota kukaan "auttaja" ei varmasti tarkoituksella halua auheuttaa.
PoistaSinnittele siis Laura <3 Varmana sait monia hyviä neuvoja, mutta nyt kannustan sinua koko sydämestäni kuuntelemaan vain itseäsi! Vahvasti seisot sanojesi takana, mutta koska itseäni ainakin moiset kommentit horjuttaisivat, ja sairaat ajatukset sekä "parannus ehdotukset" painaisivat päälle moisia kommentteja lukiessani, haluan sinun vain tietävän että olen kanssasi 110 % samaa mieltä, eläkä epäile tapaasi toimia, syödä, elää ja ajatella hetkeäkään. Sen verta häilyvä on se raja terveen ja sairaan välillä vielä. Rohkeutesi on ihailtavaa, enkä halua että se järkkyy kommenteista, joiden tiedän saattavan aiheuttaa ristiriitaisia ja sekavia tuntemuksia. Samaa rataa siis eteenpäin, tiedät sen kyllä itse parhaiten millon on taas aika alkaa ajatella ruokavaliosi pieniä yksityiskohtia. Se on muuten hassua, miten me suomalaiset olemme hirveän suvaitsevaisia ja vaitonaisia esimerkiksi uskonasioissa, mutta sitten heti kun joku sanoo syövänsä pullan joka päivä, niin jo ollaan melko ahkerana ajamassa omaa ajatusmaailmaa oikeasta syömisestä ja siitä "ainoasta ja oikeasta" tavasta toimia. Heh :D En tiedä mitä itse asiasta mietit, mutta tulipahan vain mieleen :)
Ei muuta <3
Kiitos teille molemmille ihanista kommenteista! Kyllähän tässä on saanut tosiaan järjestellä ajatuksiaan ihan uuteen uskoon - jopa hieman hämmentyen monista asioista! Minun täytyy oikeasti vaan nyt luottaa siihen, että itse tiedän, miten minun tulee toimia!
PoistaAina voin parantaa tätä saavutettua hyvää uhraamatta, mutta täysin en voi nyt hypätä tuonne terveellisyyden puolellekaan. Koska kuten Laura sinäkin totesit, kyllä minä nämä aisat tiedän ja tiedän myös, kuinka painoa saisi ylös todella terveellisellä tavalla. MUTTA kuten totesit myös, silloin parantuisi vain ja ainoastaan kehoni. Minun on välttämätöntä käydä tämä sallivuusreitti läpi, jotta saan nitistettyä ne kaikki minua vuosia piinanneet ajatukset kielletyistä ruoista. Tässä vaiheessa koen pahemmaksi asiaksi jättää se pulla syömättä, kuin syödä se. Tottakai jossain ajatuksissa olisi aivan ihanteellista noudattaa hyvin terveellistä ruokavaliota ja valmistaa kaikki ruoat itse jne. , mutta nyt se ei vain ole mahdollista - vaikka kuinka sitä haluaisinkin! On niin hiuksen hieno raja terveyden ja sairauden välillä, etten sitä halua nyt riskeerata. Saisin samalla heittää hyvästit kaikelle jo saavutetulle.
Mutta tästä on hyvä jatkaa ja niin kauan kuin luotan siihen, että tiedän toimivani psyykkeeni parantumisen kannalta välttämättömällä tavalla, voin olla rauhallisilla mielin :)
Kiitos molemmille <3
Amen for that, ei mitään lisättävää ^^ Nyt jo kiire pääsiäisen viettoon etelään, niin en kerkeä vastailemaan pidempään tällä erää (harvinaista! :D) MUTTA aivan super rentouttavaa, aurinkoista ja munarikasta pääsiäistä koko teidän perheelle! :):) palaan blogisi ääreen taas ensi viikosta ^^
PoistaMoi Laura!
VastaaPoistaTuli tässä mieleen, että onkohan pikkuisen riskialtista kysyä kovin paljon mielipiteitä ateriasuunnitelmistasi lukijoiltasi.He eivät ensinnäkään ole suurimmaksi osaksi anoreksian asiantuntijoita tai psykologiaan syvästi perehtyneitä. Niinpä he kukin kirjoittavat omasta taustastaan ja lähtökohdistaan käsin ja painottaen niitä asioita, jotka ovat heille tärkeitä.
Esim jonkun yliherkän ja allergisen suvun äiti on saattanut kokea todella tärkeäksi sen, mitä syö imetysaikana tai muuten lapsi ihan pikkusyistä saa koliikkia tai ihottumaa. Tunnen tälläisiä ja mikäli he eivät ole olleet tosi tarkkoja välttäen yhtä sun toista lapsi on mennyt tosi itkuiseksi ja iho vereslihalle. Jotkut ovat joutuneet lopettamaan imetyksen kokonaankin, kun lapsi on saanut lähes kaikesta äidin syömisistä oireita. Tämmöisille tapauksille esim irtokarkit saattavat olla kuin punainen vaate.
Sitten joku anorektiasta toipunut taas on kokenut, että kaikkein tärkeintä on kuitenkin päästä siihen yleiseen sallivuuteen kaikkea kohtaan syömisessä. Ja kuulostaa siltä, että tuo on sinunkin pohtimasi paras tie tällä erää ainakin.
Ja bulimikko taas on löytänyt helpotuksen ongelmiinsa vaikkapa ns.terveystietoisen herkuttelun myötä. Sellainen on voinut toimia hänellä.
Sitten lukijoissa voi olla jopa ihan ortorektikkoja, joille monet jutut ovat ärsytystä herättäviä ja he kokevat oman supertarkan syömistapansa parhaaksi ja kokevat voivansa sillä tyylillä hyvin ja suosittelevat tyyliään muillekin. Ympäristöä ja muuta perhettä heidän tyylinsä taas voi ainakin välillä rassata.
Lukijoita, kun on moneen lähtöön, omat valinnat eivät ikinä voi miellyttää kaikkia ja eikä niitten tarvitsekaan. Voi kuitenkin olla ideaa miettiä kannattaako lukijoitten mielipiteitä kysyä omista syömisistään, koska sitten voi tulla esiin näitä omaa mieltä hämmentäviä tai pahoittavia ajatuksia. Ihan silloinkin, kun kaikilla kommentoijilla olisi hyvä tarkoitus. Yleisesti ottaen lukijakuntasi varmastikin symppaa sinua kovasti ja haluaa sinulle kaikkea hyvää. Voi kuitenkin olla hyväksi jo ennaltaehkäisten vähän suojella itseään liian särmikkäiltä kommenteilta.
Varmaan voit kuulostella tuntemuksiasi ja valita sinulle sopivimman linjan näissä kysymyksen asetteluissasi.
Tsemppiä ja iloista oman polkusi kulkemista! :)
Mymmeli
Kiitos sinullekin kommentistasi! :)
PoistaTosiaan, olet kyllä asiassa enemmän kuin oikeassa! En ehkä osannut ajatella asiaa tuolta kannalta, kun asian heitin ilmaan - en ikinä uskonut, että näin moni oli valmis kommentoimaan! Mutta oikeasti olen jokaisesta kommentista kiitollinen ja uskon ja tiedän kaikkien tarkoittavan vain ja ainoastaan hyvää :)Eli vastauksillani en ainakaan halunnut ketään loukata, en todellakaan! Jouduin vain ehkä itsekin myöntämään kuinka tarkkana täytyy olla vielä, ettei ajatukset pääse nyt lipsumaan yhtään hyvältä tieltään :)
Täytyy jatkossa pohtia asioita enemmänkin tuolta kantilta ja tavallaan myös pienoisen itsesuojeluvaiston suhteen.
Kiitos tsempeistä, jatkan varmasti hyvillä mielin samaan malliin :)
Hello! Olipa kiinnostava kirjoitus ja kommenttiketju!
VastaaPoistaRupesin miettimään luetun pohjalta, että oli tavallaan aika hämmentävä ja hämääväkin kysymys Laura, kun kysyit meiltä lukijoiltasi parannusehdotuksia ateriasuunnitelmiisi.
On nimittäin niin, että me lukijasi , joilla ei ole syömishäiriötaustaa ajattelemme ateriasuunnitelmien parannusehdotuksia kysyttäessä tietenkin ensimmäisenä sellaista mihin olemme tottuneet lukiessamme ravitsemusasiantuntijoiden tms keholle terveellisen ravitsemuksen ohjeistuksia. Eli oli kyseessä ihmisellä yli-tai alipainoa niin yleensä aina suositellaan mahdollisimman ravinnerikasta ruokavaliota, jolloin tyhjät kalorit vaihdetaan johonkin ravinneainerikkaanpaan esim valkoiset jauhot kokojyvätuotteisiin ja sitä rataa.Ja jos kyseessä on imettävä äiti niin entistäkin enemmän on totuttu miettimään ruuan sisältämiä ravintoaineita ja tyhjien kalorien vaihtamista vitamiinirikkaisiin vaihtoehtoihin. Eli kun tavallisesti kysytään aterasuunnitelmien parantamista kaikki luonnostaan miettivät aterioitten muuttamista entistä terveellisimmiksi ja ravinteikkaammiksi.
Ja jos tarvitsee laihtua mietitään myös kaloreitten vähentämistä niin , ettei kuitenkaan tule puutoksia ja jos taas tarvitsee saada lisää painoa, niin mietitään terveellisiä ruokia, joissa on myös kunnolla kaloreita.
Yleensä kukaan ei automaattisesti oleta, että ruuan terveellisyydestä puhuminen ja terveellisten vaihtoehtojen ehdottaminen tyhjemmille kaloreitten lähteille olisi jotenkin tabu. Mutta toden totta joillakin anorektikoilla näin voi olla ja terveellisyydestä puhuminen ruuan suhteen voi ahdistaa, koska ajattelu täytyy siis monien anorektikkojen mukaan ilmeisesti yrittää pitää aika mustavalkoisena tiettyyn suuntaan eli "kaikki syöminen on vain plussaa."
Mutta eikö parannusehdotusten kysyminen jo itsessään ole näin ollen ristiriidassa sen kanssa, että syömiseen saisi liittää vain positiivisia mielikuvia? Eli jos kuuluu ajatella tyyliin: Kaikenlainen syöminen on hyvää kunhan saa varmasti vain tarpeeksi kaloreita, niin miten sitten kannattaa kysyä parannusehdotuksia? Tällöinhän vastaajat usein esittävät joitain syitä miksi jonkun syömisen kannattaisi esim korvata jollain toisella syömisellä. Ja tälläinen taas voi sitten alkaa ahdistaa.
Eli tavallaan tuntuu kuin olisi bloggaajalta tullut kompakysymys, johon ei voi vastata oikein.
Oikeastihan pitäisi olla todellinen erikoisasiantuntija, jotta osaisi vastata pätevästi kysymykseen, millainen ateriasuunnitelma tulisi olla anorektikolla (tai siitä paranemassa olevalla), joka tarvitsisi vielä lisää painoa ja joka imettää. Tälläiseen osaisi vastata varmasti parhaiten esim anorektiaklinikan ravitsemusterapeutti, joka on opetettu huomioimaan myös psykiatriset näkökulmat asiaan. Ehkäpä Laura voisit saada tarkat suunnitelmat joltain ihan erikoisasiantuntijalta.
jatkuu...
Ekku
Toisaalta asioissa ei yleensä ole vain yhtä näkökulmaa ja esim Jenkkilässä on anoreksiaan ym syömishäiriöihin erikoistuneita klinikoita, joissa henkisen hoidon lisäksi anorektikoille lähdetään tekemään ravitsemussuunnitelmia juurikin erittäin "terveysintoilu"lähtöisistä suunnitelmista käsin, jolloin syödään vain hyvin ravinteikkaita ruokia, pääasiassa luomua ja teollisesti pitkälle jalostamatonta jne. Ideologioita kun on monia ja jotkin suuntaukset katsovat, että nykyinen teollistunut tapamme suhtautua ravintoon altistaa syömishäiriöille ja paluu mahdollisimman luonnollisen ravinnon äärelle ja leppoisaan elämänrytmiin tervehdyttää sekä ruumista että mieltä. Ihminenhän on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
VastaaPoistaEi siis ole olemassa maailmassa vain yhtä hyväksyttyä tapaa tehdä ateriasuunnitelmia anorektikoille vaan kuten psykologian ja ravitsemustieteen suuntauksia ja ideologioitakin on lukuisia, samoin on lukuisia eri suuntauksia ja tapoja ympäri maailman hoitaa anoreksiaa. Myös esim akupunktion, homeopatian, vyöhyketerapian, perinteisen kiinalaisen lääketieteen ja muitten luonnonmukaisten keinojen avulla on saatu anoreksiaa hoidettua.Näittenkin suuntausten edeustajilla voi lisäksi olla omia suosituksiaan syömishäiriöisten ateriasuunnitelmiksi.
Niinpä kysymys millaiset ateriasuunnitelmat olisivat sinulle hyviä Laura, on hyvin monipiippuinen juttu. Riippuu siitäkin siis millaista ideologiaa ja suuntausta kysymykseesi vastaaja kannattaa ja sinut ja taustasikin pitäisi tuntea paremmin. Ja loppujen lopuksi kysymys on varsinkin ja erityisesti siitä, mitä sinä itse haluat ja minkälaisiin suuntauksiin ja ratkaisuihin itse uskot.
Joka tapauksessa toivon, että paranemisesi edistyy edelleen hienosti! Oli myös jännittävää huomata, miten paljon ajatuksia bloggaamisesi ja kommentointi siihen herätti. Kiitos avoimesta ja koskettavasta blogistasi ja kaunista kevään alkua! :)
Ekku
Heippa Ekku! Kiitos sinullekin kommentistasi - se oli täyttä asiaa! :) Olet aivan oikeassa, minulla kävi kuin kävikin pienoinen ajatteluvirhe kysymystä esittäessäni. Tämä johtui täysin siitä, että yleensä blogiani kommentoivat ovat omanneet samanlaisen taustan kuin minäkin. Tästä syystä jotenkin "sokeuduin" ajattelemaan, että lukijatkin tarkastelevat tätä ateriasuunnitelmaa anoreksiaa sairastavalle laaditun ateriasuunnitelman silmin. Joten täysin minun oma mokani, jos niin ajttelee.
PoistaMutta toisaalta: tämä ajatusten vaihto on oikeasti ollut loppujen lopuksi mielenkiintoista ja todella antoisaa! :) Vaikka kommentoinkin joillekin, että hetkellisesti meni pääni pyörälle, luin oikeasti kaikki kommentit ajatuksella ja otin ne opin kannalta (ja enää ei ole pää yhtään pyörällä :) Ajatuksella, että otan parannusehdotuksista oikeasti ne itselle sopivammat sieltä omaan arkeeni. Ja paljon sellaisia asioita tuolta kommenteista löytyikin :) Sain samalla vahvistusta siihen, että kuljen oikeaa tietä mitä parantumiseen tulee, mutta että mitä kaikkea muuta voinkaan tuoda vaikkapa vaihtelun kannalta omaan ateriasuunnitelmaani mukaan ilman, että oma paraneminen siinä yhtään horjuisi.Ihan innoistuin hyvällä tavalla - en suinkaan sairauttani edistävällä tavalla - erilaisista terveyttä edistävistä ruoka-aineista :)
Ateriasuunnitelmani on tosissaan ravitsemusterapeutin laatima ja tiedän sen toimineen minulla aiemminkin. Nyt vain muuttelin sitä arkeeni sopivammaksi. Ja tottahan se on, että aiheena ravitsemus on sellainen, että niin paljon löytyy ideologioita kuin on syöjiäkin! Mutta oikeasti, sain paljon kaikkien kommenteista itselleni :)
Mutta lupaan olla tarkkana kysymystenasettelun suhteen jatkossa, nyt kun tiedän, että lukijakunta ulottuu paljon samaa sairautta sairastavien ulkopuolellekin. Mikä on aivan mahtava asia! :) Toivonkin kovasti, ettei kukaan loukkaantunut hämmentyneistä vastauksistani, sillä sitä nyt viimeiseksi toivon!
Joten kiitos sinulle vielä Ekku ja ihanaa kevään alkua! Toivottavasti viihdyt kirjoitusteni parissa jatkossakin! :)
Heippa kaikille! Halusin vielä kiittää kaikkia kommenteistanne! :) Kuten Ekulle tuohon ylös vastailinkin, niin sain oikeasti kaikista kommenteista paljon positiivista itselleni. Ne todella saivat minut miettimään asiaa monelta eri kantilta, joten varmasti tulen poimimaan kaikista ne parhaat vinkit oman ateriasuunnitelmani toteutukseen :)
VastaaPoistaToivottavasti kukaan ei loukkaantunut vastauksistani, sillä sitä en tosiaankaan halunnut enkä tarkoittanut! Kuten aiemmin totesinkin, pää vain meni hetkeksi pyörälle, mutta sitä se on varmasti vielä pitkään, kun karistelen tätä sairautta kannoiltani :) Toivottavasti olette silti vielä jatkossakin halukkaita kommentoimaan :)
Nyt tästä vaan entistä vahvistuneemmilla ajatuksilla eteenpäin - hyvien vinkkien kera! Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille! :)
Oi, olet niin harvinaisen herttainen ja suloinen ihminen Laura! Aurikoista ja ihanaa kevättä sinullekin!:)
VastaaPoistaMirella
Voi kiitos Mirella :)
PoistaKäyt ihailtavalla tyylillä läpi sinussa herääviä ajatuksia ja tunteita: osaat pohtia niitä, pukea ne sanoiksi, hämmentyä, mutta lopulta myös oppia! Sinun ei missään nimessä pidä potea syyllisyyttä mistään, mikä liittyy tähän postaukseen, vaikka kommentteja satelikin laidasta laitaan. Sinullakin on täysi oikeus hämmentyä ja olla joskus epävarma! Enkä myöskään usko, että olisit loukannut ketään! Ihmisillä on vaan niin erilaisia mielipiteitä ja kokemuksia myös ruokaan liittyen, ja tällä kertaa näinkin monet olivat halukkaita tuomaan omansa julki. Postaus oli siis mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä. Kuitenkaan syömisessäkään ei olemassa yhtä oikeaa toimintatapaa, joten pidä jatkossakin omat kokemuksesi, mielipiteesi ja tuntemuksesi etusijalla :)
VastaaPoistaEmmi
Kiitos Emmi <3
Poista