Keskiviikkoa tuli odotettua ja malttamattomana! Kiireiden vuoksi emme olleet päässeet ihanan ystäväni Minnin kanssa vaihtamaan kuulumisia poikkeuksellisesti pariin viikkoon, joten ihan ikävä meidät juttutuokioita ehtikin tulemaan. Onneksi saimme vihdoin sovitettua aikataulumme yhteen ja pääsimme istumaan alas päivällisen merkeissä :) Tällä hetkellä treffimme sijoittuvat aina Riihimäelle ja vieläpä samaiseen vakiokahvilaamme, sillä se on Justuksen vuoksi helpointa. Mutta ehkä kevään tullen pääsemme Justuksen kanssa vähän valloittamaan uusia paikkoja, jolloin voimme sopia deittejä muuallekin kuin meidän kotikaupunkiimme :)
Kyseessä oli jälleen siis Feeniks Cafe, jossa tarjonta koostuu makean lisäksi salaateista sekä täytetyistä leivistä. Kyseisessä kahvilassa on oikeasti mitä herkullisimmat - ja lisäksi vielä todella edulliset - salaatit! Myös leivät ovat aina tuoreita, raikkaita ja maukkaita!
Minni päätyi ihanan näköiseen kanasalaattiin oliiveilla, maustekurkulla sekä viinirypäleillä :)
Oma valintani oli kana-curryfocaccia. Olen aina kuvitellut, etten pidä lainkaan currykastikkeesta, mutta taas sain heittää ennakkoluuloni romukoppaan!
Viimeksi söin samaisessa kahvilassa luomuruisleivän kylmäsavulohella sekä majoneesilla täytettynä. Vaikka ruisleipä yhdistettynä loheen on minulle se lähes täydellisyyttä hipova makuyhdistelmä, voisin milloin tahansa syödä tämänkin leivän uudelleen :)
Juteltiinkin Minnin kanssa, että molempien tekisi mieli tehdä joskus kotonakin ruokaisia, täytettyjä leipiä. Teimme aikanaan Jarnon kanssa halloumi-juustolla, tomaatilla, punasipulilla ja basilikalla täytettyjä patonkeja, ja kylläpä alkoikin tehdä taas niitä uudelleen mieli! Ehkäpä pääsiäisherkuttelujen jälkeen voisi vaikkapa itsetehdyn tomaattikeiton seuraksi sellaiset tehdäkin :)
Ja sitten ihanaan yllätykseen! Minni oli lomareissulla poikaystävänsä kanssa Prahassa ja toi sieltä minulle tuliaiseksi todella suloisen rasiallisen käsintehtyjä suklaakonvehteja - voiko täydellisempää tuliaista ollakaan? :)
Oli hauskaa valikoida itselleen herkkuja, kun ei perinteiseen tapaan tiennyt etukäteen, mitä suklaat pitivät sisällään. Mutta aivan täydellisiä olivat kyllä minun makuuni - paljon nougat-täytettä sekä pähkinöitä!
Tämä kokonaisuus kruunasi kyllä mukavan päivällishetken. Suklaiden seuraksi sopi täydellisesti luontaistuotekaupasta ostamani suklaatee. Paljon olen makuteelaatuja maistellut, mutta näin suklaista makua en ole vielä mistään löytänyt! Eli kaikki suklaan ystävät: tätä teidän täytyy ehdottomasti maistaa! :)
Nyt toivottelen teille kaikille iloista pääsiäistä - me lähdemme tästä kohta Justuksen serkun luo kyläilemään! :)
<3: Laura
Nams mitä herkkusyömisiä ja ihania konvehteja! Ystäviä on niin kiva nähdä! :)
VastaaPoistaMirella
Totta, ystävät ovat kyllä niin tärkeä osa elämää! :)
PoistaMoi Laura! Mulla olisi sulle tärkeää asiaa. Kun sait niitä terveellisyyskommentteja (kommentoin niitä vastaan viime postauksessa) niin tuli mieleen, että kaikkihan ne tuli anonyymeinä. En nyt halua alkaa syyttää ketään, mutta ihmettelin vain, että kun sun ortoreksiataustastasi tietävät myös ne aiemmat, ilkeät anonyymit. He eivät nyt ehkä ole ilkeitä, mutta saattavat haluta vaikuttaa sinun mieleesi muilla tavoilla. Kuten fun light, ja marykate- blogeista tiedetään, liikkeellä on tosi ovelia anonyymejä. Olethan siis varovainen niiden kanssa! En halua alkaa nyt määräillä, mutta oikeasti pidän sinusta ihmisenä, enkä halua sinua enää satutettavan<3 Enkä halua, että nyt kukaan anonyymi ottaisi itseensä kommentistani...
VastaaPoistahei kävimpä minäkin lukemassa nuo kommentit ja minä en nyt pyri edes sanomaan yhtä kohteliaasi kuin edellinen kommentoija, mutta aika selkeästi nuo tulevat samoilta tyypeiltä! Joku yhä syömishäiriötä sairastava, masentunut ja vihainen nuori jättää ihan varmasti noita kommentteja puratakseen omaa pahaa oloaan.
PoistaÄlä todellakaan ota noista oppia tai ala niitä kuuntelemaan! Osittain kovetetut kasvisrasvat ja paljon sokeria sisältävät karkit on toki ns. epäterveellisiä, mutta ne ei todellakaan ole pahimmasta päästä. Nykyään transrasvoja ei edes juuri ole esim. margariineissa. Aika vanhaa kohua siis niihin liittyvät kauhistelu. Ja mitä tulee sokereihin, niin silloin kun on aliravitsemuksessa voi niitä vetää ihan huolella :) JA normaalipainossakin voi herkutella.
KUKAAN järkevä empaattinen terve ihminen ei tule sanomaan entiselle ortorektikolle, joka on yhä alipainoinen, että alas syömään terveellisemmin. Ihan kauhistuttaa ihmisten pahuus <3
tulipa oudosti puolikkaana kommenttini. Tosiaan ei pitänyt olla sydäntä tuossa lopussa :D
PoistaSitä vietä sanoin, että olet hienosti edennyt Laura :) Saat olla ylpeä itsestäsi. Nauti kaikista herkuista aidosti, eläkä mieti niiden "epäterveellisyyttä", se ei todellakaan ole sinulle ajankohtaista.
Kiitos teille molemmille :)
PoistaHei yllä olevat anonyymit! Ottakaapa huomioon, että kaikki tätä blogia lukevat eivät ole syömishäiriöisiä ja kaikki eivät vielä ole lukeneet kaikkia entisiä kirjoituksia vaan aika uusiakin lukijoita voi olla joukossa.
VastaaPoistaNiinpä jollekin voi ateriasuunnitelman parannusehdotuksia kysyttäessä ihan vilpittömästi tulla mieleen, että jaahas nuo valkoiset kahvileivät vois vaihtaa kokojyvätuotteisiin tai muuta vastaavaa.Tai sitten just, että vois olla hyvä idea, että karkkipäivä ois kerran viikossa ja muulloin tilalle sitten jotain muuta herkkua. Mitä muuta kuin tän tapaisia parantamisvinkkejä sellaisille, joilla ei ole syömishäiriötaustaa vaan jotka ite miettii miten edistyä ruokavalionsa terveellisyydessä, tulis mieleen?
Laura kirjoitti hyvin eräässä kommentissaan, että kun itse on paininut anoreksian kanssa ja lukijoissa on paljon anorektikoita niin sitä tulee helposti tavallaan sokeaksi. Siis sillä lailla, että olettaa, että kaikki tietää millaisia on ateriasuunnitelmia anorektikoille yleensä sairaaloissa tehdään ja että niihin suunnitelmiin usein ympätään ihan oikeesti joka päivälle imeliäkin herkkuja, mitä ei taas muitten ihmisten ravitsemussuunnitelmiin monetkaan ravitsemusterapeutit, personal trainerit sun muut laita. Joten tavikset tottuu ajattelemaan ateriasuunnitelmien parantamista ihan eri näkökulmista kuin anorektikot. Aina ihmisillä ei suinkaan ole pahat motiivit taustalla, vaikka kommentit voi vaikuttaa omituisilta anorektikoitten näkökulmasta.
Tuskin Laura haluaa, että tänne ei kohta uskalla virheitten pelossa kirjoittaa kuin ex-anorektikot, jotka osaa valita just oikeet sanat aina.
Mulla ei ole anoreksiaa eikä ole ollutkaan, mutta Laura on suloinen, aito ja kiinnostava ihminen ja tykkään hirveesti tästä blogista!
Sinänsä itse anorektiaan kuuluu kuulema tietty perfektionismi ja mustavalkoisuus, joten voin ymmärtää, että anonyymit anorektikot voivat helposti ajatella muutkin asiat kuin syömisen mustavalkoisesti juuri tyyliin, että takana on pahuus, jos joku tulee kirjoittaneeksi jotain terveellisyysasioista anorektikon blogiin.
VastaaPoistaSen sijaan itse ajattelen, että jos pystyy luopumaan kovin mustavalkoisesta ja vastakkainasetteluja luovasta maailmankuvasta anorektikko on jo pitkällä parantumisen tiellä. Kovin mustavalkoiset ajatusasetelmat taas kertovat, että parantumiseen voi olla vielä matkaa.
Mutta tuskin kukaan on tahallaan perfektionisti ja mustavalkoinen vaan se on osa sairaudenkuvaa, joten varmaan suurin osa tavislukijoistakin suhtautuu ymmärtäväisesti anorektikkoanonyymien kirjoituksiin. Ja varmaan iso osa anorektikkolukijoistakin suhtautuu ymmärtäväisesti tavislukijoitten välillä ehkä ajattelemattomiin kommentteihin.
Onhan se kiinnostavaa huomata, miten eri kantilta asioita voi tarkastella.
On kuitenkin joka tapauksessa totta sekin, että kaikenlaisia monella tapaa epätasapainoisakin ihmisä lukee blogeja ja kommentoi blogeihin ja siksi on hyvä olla varovainen. Ja joskus ihan terveessä kunnossakin olevat ovat tahdittomia tai ajattelemattomia.
VastaaPoistaYksi tapa suojella itseään olisi laittaa esisensurointi, jolloin ei edes julkaisisi liian hämmentäviä tai ärsyttäviä kommentteja vaan poistasi ne heti ja yrittäisi vain unohtaa.
Monet tekevät niin suojellakseen mielenrauhaansa ja voihan olla, että se voisi tuntua vielä jossain vaiheessa hyvältä vaihtoehdolta.
Hei Laura ja alun anonyymit!
VastaaPoistaAlun anonyymien kommentoijien epäilyihin tekee mieli vastata. Ainakaan kaikki, jotka sortuivat antamaan jotain "syntistä" terveysvinkkiä ateriaedotuksiin, kun Laura kysyi parannusehdotuksia, eivät olleet ilkeitä nuoria anorektikoita, jotka halusivat katkeruuttaan jotenkin satuttaa.
Itse tuli joku vinkki heitettyä. En ole enää nuori.Itseasiassa ennemminkin vanhahko. Tutustuin tähän upeaan blogiin ihastuttuani ensin Lauran ystävän Marian hienoihin blogeihin.:
http://kelloviidenkahvi.blogspot.fi/
http://supersafkaa.blogspot.co.uk/
Ja sitten vielä Lauran ja Marian yhteistäkin kiinnostavaa syömishäiriöaiheista blogia on tullut luettua. :http://lifeyouareworthit.blogspot.fi/
Mariahan on kertonut olevansa myös entinen anorektikko. Marian fiksussa supersafkaa blogissa on suurin osa omaa ruokafilosofiaani kuin tiivistettynä ja siellä oli mm lause. :
"* Nyt seuraa kinkkinen kohta: Käytä aina, toistan AINA, tuotteita, jotka tarjoavat kropalle muutakin kuin energiaa! Nyrkkisääntönä voisi pitää tätä: Kaiken, mitä laitan suustani sisään, on oltava muutakin kuin kaloreita (vaikken kaloreista tykkääkään puhua, tämä lause tiivistänee asian ytimen)."
Siellä myös kannustetaan vaihtamaan ns epäruoka aitoon ja ravinteikkaaseen ruokaan mahdollisimman suuressa määrin.
Minusta alunperinkin Laurankin ravitsemusuunnitelmat kuulostivat jo yleisesti ottaen oikein hyviltä, mutta jos kerran parantamisehdotuksia kaivattiin, niin innostuin jotain ehdottamaan. Ainahan voi sitten vaihtaa jotkin jutut vielä ravinteikkaanpiin ajattelin. Ja kaloreita pitäisi myös varmistaa saavansa tarpeeksi.
Kun parantuneita, paranemassa olevia ym anorektikoitakin on niin monenlaisia näköjään, niin mistä sitä aina osaa ajatella, mikä sopii kenellekin. Ja ehdottomia totuuksiakaan on vaikea löytää. Joten tuli ajateltua, että sellainen syömistyyli joka on tehnyt hyvää Marialle voisi ehkä sopia Laurallekin. Mutta ehkä ei sitten niin, ainakaan tällä hetkellä. Ihminen voi erehtyä, minäkin.
Olen itse pitänyt hyvänä hyvin paljon sen tapaista syömistyyliä kuin Maria blogeissaan suosittelee. Mutta ymmärrän, että jollekin toiselle voi sopia toisenlainen lähestymistapa syömiseen. Mutta en kyllä koe, että pahuus näissä joittenkin ideoitteni (omien ja muualta opittujen) esittelyissä olisi ollut taustalla. Ei kannata ottaa liian vakavasti ihmisten heittämiä hyvää tarkoittamia vinkkejä. Kaikkea hyvää vaan kaikille ja kukin löytäköön oman tapansa syödä ja voida hyvin.
Terkuin: Yks vanhahko epätäydellinen parannusehdotusvinkkailija
Heippa! Halusin vain vastailla tähän pikaisesti, ennen kuin lähdemme Justuksen mummolaan kyläilemään :)Itse oikeasti otin kaikki kommentit - sinunkin - opettavaisina vastaan. En nyt muista mikä juuri oli sinun kommenttisi, mutta yhdenkään kommentin kohdalla minulle ei tullut mieleenkään, etteikö vastaus olisi annettu vilpittömästi, hyvää tarkoittaen. Toivottavasti sinullekaan ei sellainen olo jäänyt! Itse kysyin vinkkejä ja niitä sain, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen! :) Nyt olen mielessäni hyvinkin paljon seulonut erilaisia parannusehdotuksia ja niistä parhaat poiminut päältä :) Nyt sovellan niistä sellaisia, jotka oman parantumiseni kannalta ovat parhaita, myöhemmin ehkäpä paljon suuremmassa mittakaavassa!
PoistaOlemme Marian kanssa paljon näistä aiheista keskustellut ja oikeassa olet, että tämä asia on minunkin kiinnostuksenkohteita lähellä. Tällä hetekällä täytyy kuitenkin luovia sietä reittiä, minkä tietää olevan itselleen tällä hetkellä se paras reitti :)
Joten toivon kovasti, että sinä ja muut vinkkejä antaneet kommentoitte myös jatkossa, eikä tästä jäänyt pahaa makua suuhun - sitä en kenellekkään toivo :)
Laura
Heippa! Vastaan nyt kaikille tällä tavoin yhdellä viestillä. Itselleni tämä blogi on tällä hetkellä hyvänmielen paikka ja sellaisena sen toivoisin myös jatkossa pysyvän :) Haluankin korostaa, että minä olen oikeasti kiitollinen kaikista kommenteista ja uskon siihen, että jokainen haluaa vilpittömästi hyvää - oli oma näkökulma mikä tahansa. Toivon kovasti ettei minun osaltani ole tullut tässä suhteessa päinvastaista kuvaa ja jos on, niin olen siitä oikeasti pahoillani!
VastaaPoistaTämänkin postauksen tarkoituksena oli kertoa mukavasta päivästäni ystävän seurassa. Mutta palatakseni vielä tuohon postaukseen, mihin nämä kaikki kommentit viittaavat, niin kuten sinne kirjoittelinkin, otin oikeasti kaikki kommentit ajatuksen kanssa vastaan! Itse poimin hyvinä vinkkeinä itselleni sieltä sellaiset asiat, jotka uskon tällä hetkellä olevan minulle parhaaksi :) Joten itselläni jäi loppujen lopuksi kaikista kommenteista positiivinen mieli siinä suhteesse, että uskon kaikkien niiden olleen vilpittömästi, hyvää tarkoittaen kirjoitettu! :) Itse kysyin parannusehdotuksia ja niitä todella sain - nyt vain käytän niitä minulle sopivalla tavalla hyväksi :)
Blogin kirjoittamisessa on aina vaaransa ja ihmisiä on vaikea tulkita pelkän tekstin perusteella. Varmasti osa näistä k.o kommentesta oli tarkoitettu pelkästään hyvää neuvoa antaviksi, niinkuin Laura itse halusi. Tietenkään sitä ei tule ajatelleeksi että lukijoissa on mukana niin syömishäiriöisiä, entisiä syömishäiriöisiä sekä terveitä ihmisiä. Nämä terveet ihmiset näkevät vain kuvia ruoista ja hyvää hyvyyttään haluavat antaa parannusvinkkejä omiin kokemuksiin pohjautuen tai mediaan ym.
VastaaPoistaSyömishäiriöiset taas näkevät koko parantumistaipaleen, entiset ruokailutavat, pakkoliikunnan ja nykyisen tilanteen sekä tulevaisuuden. Se on siis paljon kirjavampi kuin terveen yksinkertainen (NORMAALI!) ajattelutapa. Tämän vuoksi varmasti myös parannusehdoituksia tuli laidasta laitaan.
Laura varmasti nyt tiedostaa ainaiset blogin pitämisessä vastaan tulevat positiiviset sekä negatiiviset hyödyt ja haitat. On hänen tehtävänsä osata suodattaa ns. hyödyllinen tieto ja epähyödyllinen. Terveelle ihmiselle tämä olisi helppoa, mutta kun kyseessä on psyykkinen sairaus, niin aivot eivät aina kerro sitä totuutta. Uskon että Laura on (bloginsa perusteella) jo siinä vaiheessa parantumista että pystyy kyseenalaistamaan jokaisen kommentin ja tarvittaessa suodattamaan turhan :) Tämä on tietenkin raskasta kun pään sisällä on jo valmiiksi hyvä ja paha taistelemassa..
Mielestäni tämä ateriasuunitelma-keskustelu on loppuun käyty ja me lukijat voisimme keskittyä blogin oikeaan sisältöön: kirjoittajan ihaniin kuviin ja arjen pieniin iloihin ja olla iloisia hänen saavutuksistaan! :)
-itsekin anoreksiaa sairastava-
Voimia Lauralle ja toivottavasti pysyt yhtä positiivisena aina! :)
Juurikin näin! Jatketaanhan kaikki ihan hyvillä mielin? :)
PoistaMinä ainakin jatkan! Tuo valitsemasi boilerileipä näyttää ja kuulostaa ihan tosi herkulta :P Tekisipä mieli itsekkin syödä pitkästä aikaa kunnon ruokaisa leipä vaikka lounaaksi. Pitäisi vain löytää joku kiva paikka, mistä sellaisia saisi, vaikka tietysti niitä voisi tehdä itsekkin. Mutta olisi kyllä aika luksusta käydä vaihteeksi ihan kahvilassa :) Oletteko muuten tehneet kotona omatekoisia hampurilaisia? Siinä on myös yksi kiva vinkki! Minulla on ollut jo pidemmän aikaa hampparit toteutuslistalla, mutta jostain syystä ei ole tullut vielä tehtyä. Kunnon jauhelihapihvit sämpylän väliin, cheddar-juustoa, ketsuppia//majoneesia/kastiketta + salaattia ja vihanneksia, taatusti parempaa kun Mäkkäristä!
VastaaPoistaEmmi
Voi kunhan pääset sinne Helsinkiin, niin sitten sinulla vasta niitä kivoja kahviloita on yllin kyllin ja valikoimaa riittää! ;)
PoistaHeh, hauska sattuma nimittäin suunnittelin juuri tänään tekeväni itse hampurilaisia yllätyksenä Jarnolle, kun sillä on synttärit! :D Katsotaan mitä tulee, mutta aiemmin kun ollaan tehty, niin on kyllä molemmille maistunut hampparit erinomaisesti! :) Kyllä ne itsetehdyt vaan on parhaita :)
Aika hauska sattuma tosiaan! Kerrohan sitten vaikka ihan postauksen merkeissä, jos haluat, miten yllärisi onnistui.. :) Saako udella, paljonko Jarnolle tuli ikää?
PoistaTänään joo hieman luvassa kuvia lopputuloksesta! Mutta kyllä maistui ja hyvin! :)
PoistaTosiaan, Jarno täytti 29, mutta me nyt ollaan molemmat niin nuoren näköisiä, että harvoin kumpaakaan meistä ikäisekseen uskoisi :D
Tuttu tunne tuo ikä! Jokunen aika sitten minua luultiin yläasteikäiseksi, hmm... :D
PoistaEmmi
Heh, älä välitä! Oon sua vanhempi ja mun kohdalla parhain veikkaus on viime aikoina osunut sinne 14-vuotiaaseen :D
PoistaAika hyvä :D On se kyllä totta, että ikää on yllättävän vaikea arvioida! Joskus tuntuu, että ihan hävettää sanoa olevansa yli 20 v. kun tiedän näyttäväni paljon nuoremmalta. Tämäkin asia kaipaa vielä siis hieman lisää sitä itseluottamusta.. :) Naurut perään vain!
Poista