♥ Viime viikolla viittasin Arjen parhaat -postauksessani siihen, kuinka elokuussa meidän perheessämme käy taas pienoinen muutosten tuulahdus: minä nimittäin palaan elokuun alkupuolella töihin! Kyllä, työmaa kutsuu vaikka itsestäni tuntuukin, että vastahan tuo äitiysloma ehti alkaa ;) Jo raskausaikana keskustelimme Jarnon kanssa sellaisesta mahdollisuudesta, että hän käyttäisi osan vanhempainrahakaudesta. Koska tiesin, kuinka paljon Jarnolle merkitsisi mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona, en tietenkään halunnut tätä ihanaa asiaa häneltä viedä pois. Kun parisen viikkoa sitten kävimme Jutusksen kanssa tervehtimässä työkavereitani, niin jo tuolloin johtaja kyseli suunnitelmistani palata töihin. Sillä kertaa asia jäi vielä siihen, mutta viime viikolla sain sitten häneltä viestiä liittyen töiden aloittamiseen. Olimme miettineet Jarnon kanssa mahdollisesti syyskuun alkua, jolloin hänelle jäisi reilut pari kuukautta aikaa olla kotona yhdessä herra Justuksen kanssa. Mutta koska töissä olikin tarvetta jo hieman aiemmin, aikaistui aloitus melkeimpä kuukaudella. Joten sellaisia suuria mullistuksia jälleen tiedossa!
Tottakai jäisin enemmän kuin mielelläni Justuksen kanssa kotiin vaikka paljon pidemmäksikin aikaa, mutta haluan antaa Jarnonkin kokea Justuksen kanssa sitä erityistä yhdessäolon ihanuutta, mistä minä olen saanut nyt nauttia ja saan vielä seuraavat neljä kuukautta nauttia. Onhan kyse kuitenkin aivan ainutlaatuisesta ja ainutkertaisesta ajasta meidän elämässämme! Työpaikka on sama, josta marraskuun lopulla jäin äitiyslomalle. Olen enmmän kuin iloinen siitä, että saan jatkaa töitä niin mahtavassa työyhteisössä! :) Kyseessä on siis oman alan työni sairaanhoitajana. Odotan tulevalta paljon, sillä vihdoin minulla on mahdollisuus kehittyä kunnolla työssäni, ja olen ihan malttamaton uuden oppimisen suhteen! Työtaipaleeni on valmistumisestani saakka ollut sairauden vuoksi hyvin repaleinen, mutta haluan uskoa sellaisen olevan nyt lopullisesti ohitse!
♥ Kuluneella viikolla olen iloinnut yhä enenevissä määrin myös saapuvasta keväästä, ja olenkin suunnannut ajatukseni jo kunnolla tulevaan kesään ja erityisesti kesälomaan! Jarnolla loma ajoittuu heinäkuulle ja tuntuu aivan mahtavalta ajatella, että saamme viettää koko heinäkuun yhdessä :) Viime vuonna Jarnon loma oli kesäkuussa eli juuri silloin, kun minä aloitin työt jälleen pitkän sairausloman jälkeen. Eli tällöin jäi yhteinen loma-aika olemattomiin, mutta nyt otamme varmasti vahingon takaisin! Toki viime kesältäkin on ihania muistoja, kuten juhannus järven rannalla telttaillen sekä mökkeily vanhempieni mökillä :) Mutta nyt yhteistä aikaa on kokonainen kuukausi!
Jo nyt keväälle olemme suunnitelleet pieniä reissuja sekä Tallinnaan että Tukholmaan. Kun Justus on vielä sen verran pieni, niin uskomme reissujen onnistuvan ihan hyvin vielä tässä vaiheessa :) Odotan erityisesti tuota Tukholman reissua todella paljon, sillä en ole aikoihin päässyt kyseisessä kaupungissa kiertelemään! Olen jotenkin aina ihaillut kesäistä Ruotsia, ja haaveenani olisikin tehdä joskus kunnon reissu kesäiseen Ruotsiin :) Itse muistan lapsuudessani perheemme kesken, autolla tehdyt matkat Ruotsiin todella mukavina, ja olisi ihana luoda Justuksen muistoihinkin samanlaisia mielikuvia:) Nyt olemme kuitenkin suunnitelleet parin viikon kesälomareissua pohjoiseen suunnaten ensin itä-Suomeen, ehkäpä Kolin maisemiin. Samalla olisi tarkoitus käydä tervehtimässä pohjoisemmassa asuvia isovanhempia ja jatkaa siitä vielä ihan Lappiin asti. Kovasti olen erilaisia ideoita yrittänyt etsiskellä, ja jonkinlainen suunnitelma mielessäni alkaakin jo hahmottua! :)
♥ Kulunut viikko on tuonut myös mieleeni valtavan ilon tunteen kaikesta edistymisestä, jota olen kokenut. Olen iloinnut aivan valtavasti siitä voimasta, rohkeudesta ja tahdosta, mikä minut on viime päivinä vallannut. On ollut ihana huomata, että minusta ehkäpä on kuin onkin tekemään vielä ne viimeiset oikeat ratkaisut, jotka hyvästelevät tämän sairauden samalla. Tätä tunnetta lisäsi entisestään tiistainen käynti polilla sairaanhoitajan luona. Voi että sitä tunnetta, kun painoa oli tullut viikkotavoitteen verran ja vielä vähän päällekin!
Uskon tässä suhteessa toimivan tavallaan myös päinvastaisesti se mielihyvän tunne, mikä aikanaan on ajanut itseä yhä syvemmälle ja syvemmälle sairauden syövereihin - mutta tällä kertaa täysin toiseen suuntaan! Se onnistumisen tunne, mikä oikeita valintoja seuraa on sellainen, mitä en ole vielä kertaakaan aiemmin kokenut tämän sairauden aikana. Toki oikeita valintoja olen oikeita tehnyt viimeisen vuoden aikana valtavia määriä - olenhan kuitenkin näin pitkälle päässyt - mutta niitä on seurannut vielä jonkinlainen epävarmuus siitä, teenkö nyt varmasti oikein. Nyt siitä ei ole epäilystäkään, sillä jokainen teko terveyden hyväksi tuottaa vain ja ainoastaan suurta mielihyvää. Aiemmin en ole kertaakaan, en ikinä viimeisten viiden vuoden aikana, ole saanut kotona painoani nostettua. Kunnes nyt! Mieleni täyttyy jatkuvasti ajatuksista, haaveista ja ihanista asioista, jotka tiedän mahdollisiksi, kunhan sairaus on täysin taaksejäänyttä elämää! En malttaisi millään odottaa ;)
<3: Laura
P.s. Kuvat jälleen osoitteesta weheartit.com :)
Ihanaa Laura, kuinka Sinun tekstistäsi oikein pulppuaa nykyään sellainen positiivisuus ja unelmat ja haaveet tulevasta! :) Sellainen haaveilu on mahdollista kuten myös niiden tavoitteiden saavuttaminen siksi, että olet päässyt toipumisessa niin hyvin eteenpäin. Ihanaa kuulla, että painosikin on alkanut nousta, mutta ennen kaikkea on ihanaa lukea, että olet siitä aidosti itse tyytyväinen. Muista olla ylpeä itsestäsi, kuten minäkin olen itsestäni, sillä painon nostaminen itse kotiolosuhteita vaatii ankaraa työtä ja suuren suurta tahdonvoimaa. Olet oikea sisupussi! :) Aurinkoista pääsiäistä Sinulle ja perheellesi! <3
VastaaPoistaKiitos Ihana <3 On aivan mahtavaa huomata, kuinka paljon ovia parantuminen avaa! :) Olen surrut viime vuosien aikana "epäonnistumisia" ja tuntenut huonommuutta monessakin eri asiassa. Mutta todellisuudessa ne kaikki asiat ovat olleet oikeasti seurasta sairauden tuomista rajoitteista! Ei niin, että itse olisin oikeasti huono. Onneksi ei koskaan ole lakannut tavoittelemasta ja haaveilemasa :)
PoistaSinäkin saat toden teolla olla ylpeä itsestäsi, teet niin uskomatonta työtä parantumisesi suhteen! <3 Ihanaa pääsiäistä myös sinulle ja perheellesi! :)
olen seuraillut blogiasi parin vuoden ajan, ja nyt täytyi tulla laittamaan kommenttia.
VastaaPoistahalusin vain kertoa, että voi vitsit millaista elämänhalua, positiivisuutta ja intoa näistä postauksista huokuu. kiitos niistä, nimittäin se tarttuu myös tänne ruudun toiselle puolelle. tässä alkaa itsekin uskoa parempaan ja siihen, että sitä ylipäätänsä on olemassa! :)
pakko vielä sanoa, että olen hurjan onnellinen myös siitä, että sinusta tuli äiti. parempaa saa nimittäin hakea. ♥
Kiitos Birdy aivan ihanista sanoista♥ On hienoa kuulla, että hyvä mieli tarttuu, ja että kaikki minun kokemukseni toipumisesta luovat uskoa myös sinun oman parantumisesi suhteen! Pidä siitä tunteesta kiinni :)
Poistaonnittelut sinulle Laura! Olet oikealla tiellä ja se on aivan MAHTAVAA! Saat olla ylpeä niin positiivisesta painon kehityksestä kuin ajatustyönkin etenemisestä. tsemppiä! Kyllä sä pääset perille asti, muista kuitenkin olla vielä tarkkana koska sairaus on salakavala ja vaatii pitkäjänteisyyttä jottei nuolaise ennenkuin tipahtaa! Mutta vielä kerran paljon paljon onnea sulle ja tosi hyvälle mielelle tulin kun luin miten oot vihdoin uskaltanu ottaa niitä oikeita paranemiseen johtavia askelia, hyvä sinä!!! <3
VastaaPoistaKiitos♥ Tauti on joo kyllä enemmän kuin salakavala, mutta haluan uskoa, että olen oppinut huomaamaan kaikki sen juonet ja nappaamaan ne väärät merkit ajoissa omasta käytöksestäni pois! On ihanaa huomata, että on oikeasti itsekin tarpeeksi vahva tekemään ne oikeat päätökset ja edistämään itse omaa parantumista:) Kukaan muuhan ei sitä oikeasti voi puolesta tehdä! Nyt vaan sama tsemppi jatkukoon, niin hyvä tulee :) Ihanaa ja aurinkoista pääsiäistä sinulle! :)
PoistaVoi Laura... Aiiivan ihanan onnellinen, elämänmyönteinen ja positiivinen postaus! :) Ihan kylmät väreet käy ilosta kun lukee tekstiäsi! Olen niin vilpittömän iloinen siitä, että tulevaisuudensuunnitelmasi, ihanine lomasuunnitelminesi ja töihinpaluun merkeissä, alkavat kristallisoitua ja kirkastua. Ja ennen kaikkea, että katsot niin luottavaisin mielin tulevaisuuteen!
VastaaPoistaSeuraavat lauseesi kiteyttävät kaiken:
"♥ Kulunut viikko on tuonut myös mieleeni valtavan ilon tunteen kaikesta edistymisestä, jota olen kokenut. Olen iloinnut aivan valtavasti siitä voimasta, rohkeudesta ja tahdosta, mikä minut on viime päivinä vallannut. On ollut ihana huomata, että minusta ehkäpä on kuin onkin tekemään vielä ne viimeiset oikeat ratkaisut, jotka hyvästelevät tämän sairauden samalla."
Sinusta, Laura, on ihan kaikkeen mitä vain itse haluat ja toivot! Kukistat ihan varmasti sairauden ja tulevaisuus on ehdottomasti Sinun!
Kiitos positiivisuudestasi! Kuten Birdy tuossa ylempänä totesikin, intosi, elämänhalusi ja positiivisuutesi tarttuvat myös tänne ruudun toiselle puolen!
♥ ♥ ♥
Kiitos ihana Andrea! ♥ On aina niin hienoa kuulla, että oma hyvä mieli tarttuu myös teihin muihinkin siellä :) On mahtava tunne, kun alkaa se vuosien epävarmuus väistyä ja usklaltaa oikeasti uskoa ja haaveilla ilman, että takaraivossa naputtaa koko ajan pelko siitä, ettei muutosta tule sairauden suhteen tapahtumaan ja tulevaisuuden suunnitelmat peruuntuvat kuitenkin. Nyt se ei enää ole edes vaihtoehto!
PoistaIhanaa ja aurinkoista sunnuntai-päivää Sinulle! :)
Aivan upeaa Laura! Olen niin onnelinen puolestasi! Nyt vain nautit ajasta kotona ennen töihin palaamista ja kuulostaa todella hyvältä, että olette myös matkoja suunnitelleet. Ja todellakin, saat olla ylpeä edistymisestäsi tervehtymisesi kanssa. Sairauden jälkeen, osaa nauttia pienistäkin ilon aiheista ja sinulla niitä tuntuu olevan kukkurakaupalla! Aivan ihanaa pääsiäisen jatkoa ja paljon valoa päiviisi! <3
VastaaPoistaKiinos ihana Nell <3 Nautin todellakin näistä kuukausista kotona Justuksen kanssa ja ajattelen, että sitten kun palaan töihin niin silloin arki hieman muuttuu, mutta ei ne arjen ilot sieltä mihinkään katoa :) Ja ihanaa, että isäkin pääsee poikansa kanssa enemmän aikaa viettämään! :)
PoistaOlen kyllä niin iloinen edistymisestäni ja kuten totesin: onnistumiset vaan lisäävät tässä suhteessa onnistumisen nälkää ;) Ihania ja aurinkoisia kevätpäiviä Nell sinullein! :)
Voi miten iloisia uutisia ja positiivista luettavaa, hyvä Laura! Saat todellakin olla tyytyväinen itseesi ja saavutuksiisi, kaiken hyvän olet nimittäin ansainnut! <3 Sama tsemppi jatkukoon! Minä yritän imeä osan siitä itseeni, sinulta kuitenkaan mitään viemättä ;) Saa nähdä, mitä huominen punnitus tuo tullessaan...
VastaaPoistaKevät- ja kesäsuunnitelmanne kuulostavat myös todella ihanilta. Reissut, pienetkin, piristävät aina kummasti mieltä ja mikä voisikaan olla ihanampaa kuin viettää laatuaikaa rakkaimpiensa kanssa? Sydämelliset onnittelut myös työn johdosta! :) Ajattele, elät nyt sellaista elämää, ainakin luulisin, mistä oikeastaan vasta ihan vähän aikaa sitten pystyit pelkästään haaveilemaan. Nyt se kaikki on totta: koti, perhe, työ, normaali arki. Huikeaa tyttö! <3
Emmi
Kiitos :) Joo tämä tsemppi on ihan vapaata riistaa ;) Sitä riittää meille kaikille - tai oikeastaan sehän vain ja ainoastaan lisääntyy muiden tsempin myötä!
PoistaOn kyllä kieltämättä ihan huikeaa, miten asiat ovat lutviutuneet kohdilleen viimeisen vuoden aikana! Jos joku olisi reipas vuosi sitten vinkannut minulle tällaisesta, en todellakaan sitä olisi uskonut todeksi! Mutta nyt kaikki on vaan niin hyvin <3 Mutta kyllä oikeasti huomaa itsestä, että varmasti osaa olla ihan kaikista näistä asioista paljon kiitollisempi nyt, kuin ilman tätä vuosien taistelua ehkä olisin. Tuskin minulle esimerkiksi töihin paluu ja eheän työpätkän saaminen olisi juttu eikä mikään? Mutta nyt nautin siitä ja ihan kaikesta :)
Toivottavasti sinullakin on koko ajan suunta se oikea, viitaten nyt mielen lisäksi tuohon painoon? :)Mutta koska tiedän, että haluat siihenkin positiivista muutosta, lähetän sinulle täältä vielä annoksen lisätsemppiä, jotta rohkaistuisit tekemään painoasiaa vauhdittavia muutoksia ihan lähiaikoina ;)
Alaspäin ei ole suunta ollut missään vaiheessa taisteluni aikana, jos ei ota viikottaisia/kausittaisia vaihteluja huomioon, mutta työlästä tämä painon nostaminen kyllä on...Suunta on jokatapuksessa oikea, mutta vauhti sinänsä saisi olla paljon reippaampi. Kotioloissa se ei käy kuitenkaan niin helposti, koska psyykkeen pitäisi kestää suunnilleen vauhdissa mukana, ettei kaikki sitten mene mönkään ja takapakkia tule. Niin ainakin uskon ja tästä olemme jutelleet myös ravitsemusterapeutin kanssa. Kirjoittelen aiheesta tarkemmin lisää henk. koht. :)
VastaaPoistaEmmi
Tuo on kyllä todella tärkeä huomio, että nousuvauhti on juurikin sellainen, minkä oma psyyke kestää! Voi käydä huonosti, jos painonnousu ylittää liialti oman sietokyvyn. Mutta kirjoitellaan joo aiheesta lisää kahden kesken :)
Poista