Paluu ateriasuunnitelmaan

Kuten totesinkin eilisessä ruokapäiväkirjapostauksessani, olen päättänyt monen lukijan suosituksesta ottaa taas ateriasuunnitelman käyttööni. Olen pohtinut asiaa monelta eri kantilta, ja päättänyt kokeilla miten ateriasuunnitelman noudattaminen vaikuttaisi syömiskäyttäytymiseeni, jaksamiseeni sekä ennen kaikkea painooni. Eihän tässä ole kuin voitettavaa! Mutta koska päivärytmini on nykyään täysin erilainen kuin osastolla, ei viime keväinen ateriasuunnitelmani toimi sellaisenaan arjessani. Tästä johtuen päätinkin muokkailla kyseistä ateriasuunnitelmaa siten, että sisältö ja energiamäärä säilyisivät suunnilleen samanlaisena, mutta aterioiden rytmitys muuttuisi minun nykytilanteeseeni sopivammaksi. Miltä tämä teistä kuulostaa?

Keskustelin asiasta myös omahoitajani kanssa viime viikolla. Pohdimme sitä, mitkä ovat ateriasuunnitelman noudattamisen hyviä ja huonoja puolia. Olen koko ajan ollut onnellinen siitä, kuinka ole kyennyt vastaamaan nykyään nälkätuntemuksiini sekä mielitekoihini. Syömiseni on ollut vapaata eikä kiellettyjä ruokia ole enää olemassakaan. Mutta tällä hetkellä se vain ei riitä. Se, että vastaan nälkäviesteihini kehoani samalla kuunnelleen, on oikeastaan tällä hetkellä vain ja ainoastaan huono asia. En olisi ikinä uskonut voivani ajatella näin, sillä jos energiankulutukseni ei olisi tällä hetkellä niin valtaisa ja painoni olisi vakiintunut normaalin puolelle jo pidemmäksi aikaa, olisi tilanne aivan loistava. Tilanne olisi juuri sellainen, kuin koko sairauteni ajan olen terveydestä unelmoidessani toivonut. Nyt kuitenkin juuri se kehon kuunteleminen ja sen viesteihin vastaaminen on saanut minut jämähtämään paikoilleni. Koska nyt ei nälkäviesteihin vastaaminen vain yksinkertaisesti riitä. Kyllä, se on jo loistava lähtökohta, että kuuntelen kehoani, mutta ei riittävästi. Tällä hetkellä minun täytyisi aina syödessäni kaivaa muistini perukoilta ne fyysiset tuntemukset, joita koin osastolla, kun painoni todella nousi. Ajoittain toki nälkä oli niin valtava, ettei mikään ruokamäärä tuntunut nälkääni tyydyttävän, mutta tunsin paljon muutakin: ähkyä ja ihan fyysistä kipua. Olin ajoittain niin täynnä ja närästys oli niin hirvittävää, että itkin ihan silkasta kivusta. Tästä huolimatta söin jokaisen ateriani, jokaisen annokseni ja jokaisen edessäni olevan ruoan murusen loppuun viimeistä piirtoa myöden. Saatoin olla ähkyssä vielä edellisestäkin ruokailusta seuraavaa aloittaessani, mutta tällä ei ollut väliä: uusikin ateria oli syötävä ja ajallaan. Tällöin jouduin heittämään niin fyysiset kuin psyykkisetkin tuntemukset ja ajatukset romukoppaan.

Tietenkään en voi täysin yhtä ehdottomalla aikataululla käydä ateriasuunnitelmaani noudattamaan, sillä pienen lapsen kanssa mikään ei koskaan mene suunnitellusti arjen pyörteissä. Mutta parhaani voin yrittää ja ottaa tavoitteeksi, että kaikki listalla oleva tulee syödyksi, vaikka aikataulu hieman heittäisikin. Ja juuri tämän vuoksi päätinkin kokeilla muokata ateriasuunnitelmaa nykyiseen arkeeni paremmin sopivaksi. Näin ollen voin huomioida ateriasuunnitelmassani yösyömiset, joita tällä hetkellä on noin kahdesti yössä. Ja tämähän on ihan hyväkin asia sen suhteen, että saan kaikki ateriat mahdutettua vuorokauteeni. Meillä kun päivällinen venyy joskus niin myöhäiseksi, että iltapalojen syöminen jää usein sen vuoksi liian heikoksi. Muutenkin ateriasuunnitelman noudattaminen helpottaa varmasti osaltaan ateriarytmistä kiinnipitämistä. Kun ateriat on sovitettu oman päivärytmin mukaiseksi, eivät välit pääse venymään liian pitkiksi.

Haluan kuitenkin pitää pääaterioiden annoskoot suurpiirteisempinä, koska tiedän syöväni niillä enemmän, kuin mitä ateriasuunnitelmassani annoskooksi määritellään. Esimerkiksi Helsingissä vaihtoehtoiseksi päivälliseksi oli määritelty puolikas ravintolapitsa, mikä korvaisi sekä pääruoan että jälkiruoan. Itse taas syön poikkeuksetta kokonaisen pitsan jälkiruokineen. Ateriasuunnitelma määrittelee päivälliseksi myös esimerkiksi 12 pinaattilättyjä, mutta minä tarvitsen nälkäni sammuttamiseksi kokonaisen paketin eli tuplamäärän. Koska tämä asia on niin mallillaan, en halua ottaa sen suhteen takapakkia ja alkaa mittailla ruokiani sen tarkemmin. Tällainen rennompi ajattelumalli on pitänyt minut pois pakonomaisesta kalorien laskennasta, mikä on ollut suuri rasite parantumiselleni, joten siihen en halua missään nimessä joutua palaamaan. Haluan myös siksi säilyttää erilaiset tuotteet, suuren vaihtelun ja joustavuuden aterioissani, että ei ole vaaraa päätyä taas käyttämään ainoastaan tiettyjä turvaruoiksi muodostuneita tuotteita. Haluan nauttia, kokeilla ja löytää uusia makumieltymyksiä. Tiedän paremmin kuin hyvin, että rutinoituminen ja kaavoihin kangistuminen on se, mikä ruokkii omalla kohdallani pakonomaista ja sairasta syömiskäyttäytymistäni. Kun heittäydyn ja kokeilen vaikkapa jokaisella aamupalalla uusia yhdistelmiä, olen jättänyt sairauden taas hieman enemmän taakseni.

Kaikki tämä yhdistettynä arkeeni muokatun ateriasuunnitelman noudattamiseen, vaikuttaa minusta todella hyvältä ja lupaavalta! Joten ajattelin poimia nykyiseen syömiskäyttäytymiseeni parhaat palat ja hyödyt sekä ateriasuunnitelmastani että jo saavuttamastani vapaammasta ja joustavammasta ruokailusta. En halua luopua ateriasuunnitelman vuoksi siitä, että voin mennä kahville kauppareissulla spontaanisti. En myöskään halua olla vastaamatta nälkätuntemuksiini sen takia, että ateriasuunnitelmassa ei nyt tiettyä ruokaa satu lukemaan. Sillä vielä jokin aikaa sitten näin olisi käynyt. Minulla ei olisi riittänyt uskallusta ylittää ateriasuunnitelmaa, vaan se olisi tuntunut maksimilta, mitä saa syödä. Nyt tämä ajatus täytyy kääntää päälaelleen: ateriasuunnitelman sisältö on se minimi, mitä päivän aikana tulee syödä. Kaikki muu on vain ja ainoastaan hyväksi! Ja olen oikeastaan vapautunut jo tästä orjallisesta ajattelutavasta. Nyt minulla on tietty runko, mikä toimii apunani ennen kaikkea painon normalisoimisessa. Mutta sen lisäksi minulla on vapaus, mikä ruokkii tervettä puoltani entisestään :)

Eniten odotan ateriasuunnitelmalta sitä, että ne pienet "unohdukset" tulevat mukaan ja lisäävät osaltaan saatua energiamäärää. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat lounaan ja päivällisen ruokajuomat. Ne ovat olleet aivan liian helppo "unohtaa" aterian ohesta ajatuksella "ruokahan se pääasia on". Mutta kummasti sitä energiavajetta tuollaisistakin asioista syntyy. Toivon ateriasuunnitelmalta myös tukea aikataulutukseen ja ateriavälien pysymiseen sopivina. Toivon suunnitelman tuovan mukaan vahvistusta sellaiselle ajatukselle ja olotilalle, että syön ennen kuin nälkä pääsee edes yllättämään kunnolla. Tämä nimittäin vaivaa minua valtavasti vieläkin: miten terveet ihmiset reagoivat nälkätuntemukseen? Syödäänkö silloin, kun nälkää ei edes vielä juurikaan tunnu? Onko orastava nälkä merkki energiantarpeesta? Sillä sitä en usko, että kukaan terve noudattaa anoreksiaa sairastavien logiikkaa: syödä saa vasta, kun nälkä on huutava ja olo todella heikko. Tästä terveestä ajatuksesta haluaisin saada kiinni entistä vahvemmin, mikä olisi valtava voitto terveydelle! Toki lähellä jo olen, enkä enää kallistu todellakaan tuon viimeisen vaihtoehdon puolelle, mutta kyllä se viimeistely tuolle terveelle ja luonnolliselle toimintatavalle vielä kaivataan. Asia, mikä täytyy opetella uudeelleen, jotta voi parantua. Olen sen niin totaalisesti unohtanut, että miten minä itse toimin, kun syöminen ei ollut minulle ongelma?

Odotan myös mielenkiinnolla sitä, miten tämä vaikuttaa painooni. Olen nimittäin tuskastunut hitaaseen etenemiseen ja haluaisin oikeasti vauhditusta painon nousemisen suhteen. En malta odottaa sitä fiilistä, kun olen sen tietyn lukeman saavuttanut! Sillä koen sen oikeasti vain ja ainoastaan positiivisena asiana :) Ja nyt kun tulevina viikkoina tiedän mihin tuloksiin tällä suunnitelmalla päästään, on siihen helppo tehdä lisäyksiä tarpeen vaatiessa :)  Ehkäpä ateriasuunnitelma saa kulkea matkassani nyt niin kauan, että saan painoni vakiinnutettua sinne normaalin puolelle. Koska psyykkeeni on jo melkoisen vahva, on tämä se tuki, mikä viimeistelee onnistuneet ruokailut. Ateriasuunnitelma takaa sen, että minun tulee varmasti syötyä tarpeeksi, kunnes voin sataprosenttisesti luottaa omiin tuntemuksiini ja ajatusteni terveyteen. Lähellä se on jo nytkin, mutta jonkin lisäpotkun vielä tarvitsen, jotta tavoitteeseeni pääsen. Ja koska pystyn suhtautumaan ruokailuun jo niin rennosti, voin hyvin soveltaa ateriasuunnitelmaa päivän mukaan, vaihdella ateriasisältöjä, herkutella ylimääräistä tai vaihtaa aterioiden paikkaa, huolehtien kuitenkin siitä, että kaikki tulee päivän aikana syötyä. Rennosti, mutta ennen kaikkea tarkasti - se on nyt tavoitteenani ja ohjenuoranani! :)

Olen tässä muutaman päivän jo haeskellut itselleni toimivaa ateriasuunnitelmaa ja pikku hiljaa sellainen onkin alkanut löytyä. Jos vaan teitä kiinnostaa, voin tänne esillekin ateriasuunnitelman laittaa? Mutta jo nyt voin sanoa, että hyviäkin asioita tämän myötä olen päiviini saanut - todellakin! :)

<3: Laura

P.s. Kuvat weheartit.com -sivustolta :)