Nyt olisi taas uuden ruokapäiväkirjan vuoro! Tai oikeastaan tämä kyseinen ruokapäiväkirja on jo lähes parin viikon takaa, mutta tuskin sillä on juurikaan merkitystä:) Tämänkin jälkeen olen kyllä kuvaillut ruokia ruokapäiväkirjoja varten, mutta postaukset vaan kulkevat hieman jälkijunassa.
Koko ajan olen yrittänyt viedä päivittäistä ruokailuani yhä normaalimpaan, josutavampaan ja kaikin puolin parempaan suuntaan tervehtymiseni kannalta. Oikeastaan suurin muutos viime aikoina on ollut ruokarytmin parantaminen. Vaikka se ei luultavasti näissä ruokapäiväkirjapostauksissa näykään, sillä ateriakokonaisuus on säilynyt samana, on sillä ollut oman jaksamiseni kannalta suuri merkitys. Olen tarttunut nälän tunteeseen entistä tiukemmin ja ennakoinut nälkää. En ole päästänyt ateriavälejä venymään liian suuriksi, vaan huolehtinut siitä, että saan syötyä tarpeeksi ajoissa. Suurin ongelma yleensä meidän perheessä onkin minun ja Jarnon erilaiset ruokarytmit, mikä lähinnä näkyy päivällisen venymisenä liin pitkälle iltaan. Aamun sekä päivän ruokailut saan hyvin pidettyäkin aikataulussa, mutta iltaruokailuun tulisi tältä kannalta kiinnittää vielä enemmän huomiota. Vaikka energiamäärä tulisikin - ja tuleekin - myös tällä tavoin täyttymään, ei se oman jaksamisen kannalta ole hyvä asia. Eikä myöskään psyykkeen, kuten kaikki tiedämme. Eli ateriavälien pitäminen järkevänä on ollut viime päivien haasteeni ja parantamiskohteeni!
Mutta nyt siis varsinaisen ruokapäiväkirjan pariin :)
Aamupala:
Aamupalani kyseisenä päivänä näytti tältä. Lauantain kunniaksi päädyin vähän kivempiin astioihinkin :) Nyt vuorossa oli Valion täyteläistä maitorahkaa, mihin olen monen muun tavoin niin koukussa! Koostumus on täydellinen, ja koska kyse ei ole rasvattomasta tuotteesta, pysyy nälkäkin hyvin loitolla. Olen täysin myyty kyseiselle tuotteelle :) Rahkan lisäksi söin Real-ruisleipää, mitä Jarnon äiti minulle kerran toi, kun oli edullisesti saanut. Pari pussia on pakkasesta leipää kohta jo tuhottu :) Leivän päällä levitettä, kinkkua ja kurkkua, ja näiden eväiden lisäksi söin vielä kourallisen suolapähkinöitä ja ompun.
Rahkan päälle pilkoin puolikkaan appelsiinin, mikä makeutti rahkaa juuri sopivasti. Tosin rahkan kanssa nyt sopisi melkein mikä vaan marjoista ja hedelmistä soseihiin saakka!
Sitten uusi löytöni kaupan hyllyltä: Bonnen banaanisose! Tätä olen syönyt myöskin monena aamuna rahkan kaverina, ja tänä kyseisenä aamuna sosetta sujautin rahkaan vielä appelsiinin lisäksi.
Sose ei siis sisällä mitään muuta kuin banaania, mutta maistuu oikeasti todella hyvältä! Banaani tuo mielestäni moneenkin aamupalaan ja jälkkäriin ihanasti makeutta :)
Muistaakseni tätä löytyy myös ainakin mangon makuisena, mahdollisesti myös muissa mauissa. Ulkonäkö ei silmiä hivele, mutta muuten olen löytööni varsin tyytyväinen! :) Ainoa miinus on se, että purkin avattuasi ja sieltä uudelleen sosetta kaataessasi, saat ensin aimo annoksen nestettä, mitä en itse ainakaan rahkani joukkoon halua. Mutta muuten: toimii!
Lounas:
Lounaaksi söin Jarnon edellisenä päivänä tekemää lasagnea pakastevihannesten kera. Olisi ihanaa syödä paljon enemmän tuoreita kasviksia ja itse kypsentämiä juureksia, mutta monesti kiireessä helpoin ratkaisu ovat pakastevihannekset! Lasagne maistui tuolloin useampanakin päivänä, sillä se on niin riittoissa ja sillä hyvä arkiruoka.
Päiväkahvit:
Välipalana söin palan suklaajuustokakkua erään pikkuneidin synttäreillä. Ihanaa, kun voi oikeasti ottaa aina tarjottavia kylässä - oikeastaan jopa odotan niitä melkeimpä kuola valuen :D Olin ihan ihmeissäni, kun Jarno ennen lähtöä sanoi, että syö nyt niin, että pystyt sitten kylässäkin ottamaan jotain. Vastaukseni oli hyvin kummaksuva: "Tottaki minä otan sielläkin jotain syötävää! ". Oikeastaan minua jopa ärsyttää käyttää sanaa "välipala" tällaisissa tilanteissa, sillä kuka terve niin tekee, luokittelee siten syömisiään? Ei se muille ole kuin kahvihetki, ei ennaltasuunniteltu välipala!
Päivällinen kera jälkkärin:
Ja päivällinen oli aivan paras pitkiin pitkiin aikoihin: palsternakka-porkkanapyree sekä uunilohta tillituorejuustolla ja katkaravuilla kuorrutettuna! Söin tätä vielä parina päivänä tämänkin jälkeen ja kyllä maistui joka kerta :) Varsinkin tuo samettisen pehmeä pyree oli todella onnistunut kokeilu Jarnolta! Juurekset soseutettiin blenderissä aivan hienon hienoksi ja pehmeyttä voimistettiin lisäämällä soseeseen voita.
Lohen ja pyreen kaveriksi tein vielä itselleni hyvin pikaisen salaatin, minkä kuoprrutin makealla salaatinkastikkeella.
Kaupasta lähti kokeiluun uusi Pandan suklainen Fudge-pussi. Ennen en tosiaan oikeastaa edes pitänyt suklaasta, vaan olin vannoutunut täytelakujen suurkuluttaja. Nyt makumieltymykseni ovat kummasti kallistumassa aina vaan enemmän ja enemmän suklaan puolelle, mutta kuitenkin niin, että suklaiden täytyy olla täytesuklaita. Eli tämä pussi oli sen suhteen oiva valinta, lemppareinani valkosuklaalla päällystetyt lakupallerot :) Näiden namien ohella herkuttelin vielä ristiäisistä ylijääneillä pikkuleivillä sekä Daim-Fanipaloilla - myöskin uusi tuttavuus minulle. Hyvin maistuivat Fanipalat, vaikken niistäkään ole ennen välittänyt. Herkkusuu mikä herkkusuu, heh :D
Iltapala:
Iltapalaksi nappasin vielä kaiken muun päälle karjalanpiirakan valkosipulituorejuustolla, kinkulla ja salaatilla sekä kerrosviilin. Ja kyllä maistui! Karjalanpiirakka oli pitkään minulle todella haastava ruoka ja olen vasta nyt palauttelemassa sitä takaisin ruokavaliooni. Ne todella maistuvat minulle ja toisivat leipään verrattuna helpon energialisän ateriaan. Karjalanpiirakkoihin liittyy minulla sellainen tarina, kun työharjoitteluni ohjaaja aikanaan totesi minun syövän aina niin "rasvaista" ruokaa, kun evääni koostuivat karjalanpiirakoista ja tavallisesta jogurtista. Tämä kummitteli mielessäni hyvin pitkään, mutta nyt en voi enää kuin ihmetellä kommenttia!
Yösyömisenä minulla oli taas Valion Profeel -juoma, mutta oikeastaan sen nauttiminen oli jo reippaasti seuraavaa päivää, kun sen aikaisin aamulla hörpin :)
Mitä mieltä te muuten olette tuosta ateriarytmistä? Olisin enemmän kuin kiinnostunut kuulemaan, että millainen teidän hyväksi havaitsemanne ateriarytmi on, ja onko teillä jotain omaa "ohjenuoraa" sen suhteen, kuinka monen tunnin välein olisi hyvä syödä? Toki tämä on todella henkilökohtaista, mutta olisin silti asiasta kiinnostunut :)
<3: Laura
P.s. Ja aivan super suuri kiitos teille kaikille aamupalavinkkejä antaneille! Sain niin paljon uusia hyviä vinkkejä ja ideoita, että haluan niitä todellakin päästä kokeilemaan! :) Täytyy alkaa kokeilemaan teidän suosikkejanne vähitellen ja vaikka ihan täällä kertoilla kokeilujen onnistumisesta :)
olet monestikin sanonut että kohdallasi liian aikainen ateriasuunnitelman poisjättö on johtanut pienentyneihin aterioihin. sulla on tällä hetkelle ihan valtava energian tarve ja jos vertaa tota ruokamäärää esim siihen hyksin tai sitten viime kevään ateriasuunnitelmaan niin kyllä syöt ja vähemmän...esim. lounaalla ei maitoa ei jälkiruokaa.. iltapala ei hedelmää jne. onhan se inhottavaa tälleen verrata mutta kyllä se on ihan totta että syömisessäsi on ihan valtavasti parannettavaa.
VastaaPoistaOlen syönyt nälkääni vastaten siinä mielestäni melko hyvin onnistuen, enkä oikeastaan ole edes miettinyt ateriasuunnitelman käyttöä pitkiin aikoihin! En ole ajatellut, että esimerkiksi iltapalalta puuttuisi hedelmä, kun en ole minkään muun kuin nälkäni mukaan iltapalan koonnut. Mutta ehkä todella nyt teen niin, että noudatan vaikkapa viimeisintä suunnitelmaa tästä lähtien katsoen miltä tuntuu? Ehken niin kaavamaisesti, mutta huolehtien, että kaikki osaset täyttyvät! Kiitos :)
Poistahei joo, kokeile ihmeessä tolleen noudattaa sitä suunnitelmaa. eihän siinä mitään menetä jos kokeilee! =) tsemppiä! itse olen aina välillä palannut noudattamaan ateriasuunnitelmaa ja se on kyllä ollut kohdallani osavoitto paranemisessa. Nykyään syön ilman listaa ja paljon syönkin, ihan reilusti enemmän kuin noissa kuvissa ja olo kyllä huononee heti jos ruokailu jää liian niukaksi, mutta kun taas annan keholleni sille tarvittavat tamineet niin johan olo on paljon rauhallisempi ja huolettomampi.
Poistaihmettelen miksi tyydyt syömään noin vähän kun olisi ihana tilaisuus syödä ihan luvan kanssa miten paljon vaan. tsemppiä paranemiseen ja rohkeutta astua pois omalta mukavuus alueelta! anna itsesi heittäytyä elämään ja katso mitä se tuo tullessaan ilman turhia murheita tulevasta tai menneestä!
Kiitos tästä kommentista, aivan mahtava! Heti tuli sellainen olo, että niin miksi? Miksi en nyt herkuttele oikeasti oikein kunnolla, kun se on makunautinnon lisäksi vielä oikeasti tie lopulliseen parantumiseen? Ja muutenkin kommenttisi toi hyvälle mielelle ja tuon sinun omakohtaisen kokemuksen kertominen oli kiva juttu, kiitos :)
PoistaMinulla on tuolla pari ruokapäiväkirjaa puolivalmiina, mutta niiden jälkeen voisin tehdä sellaisen, missä ateriat on toteutettu ateriasuunnitelman mukaan! Toki sitä ennenkin aion (jo nytkin siis) käyttää ateriasuunnitelmaa, kun niin moni on sitä suositellut takaisin otettavaksi :)
ja vielä tahtoisin sanoa että oikeasti syöminen ei ole mitään salatiedettä eikä siihen tarvitse käyttää ajatustyötä (paljon voin syödä ja miten se vaikuttaa nälkääni ja että yrittää etukäteen miettiä miten nälkä kulkee ja pysyy loitolla.) itse syön niin paljon että on hyvä olla ja kyllä se kroppa ilmoittaa kun se on tyytyväinen. sen kyl ihan oikeesti oppii TUNTEMAAN ei ajattelemaan. aluksi nälkä oli niin valtava että saatoin syödä ihan järkyttäviä määriä,, siis ihan oikeesti todella todella paljon ja olin jo ihan sille et mul on joku ahmimishäiriö, mut pikkuhiljaa kroppa rauhottu ja samalla mieli ku tajusin että eihän tässä ole mitään hätää...oli vaan ihan hullu nälkä XD kannattaa luopua syömiseen liittyvästä kontrollista ja syödä vaan ja antaa kehon hoitaa hommansa. se on oikeesti vaan ruokaa no big deal.
Poistaja hei vielä että jos sulla on sellainen fiilis että miksi en tosiaan herkuttelisi nyt oikein kunnolla niin sehän on just huippu juttu ja siihen kannattaa tarttua, ei kukaan anoreksian ääni tarvii olla esteenä. itse ainakin jätän kyseisen äänen ihan oman onnensa nojaan ja annan itselleni luvan syödä ihan juuri niin paljon kuin haluan. johan sitä on jo kituuteltu anoreksian piikkiin eikä siit kyl tullu hyvä fiilis kellekkään. Sun pitää vaan pysyä vahvana ja tehdä niinkuin se Laura siellä sairauden takana toivois asioiden kulkevan ja antaa anoreksian hiipua pois siitä rinnalta. Älä jää puolimaastoon jarruttelemaan matkaa ja epäröimään kerran se kirpaisee mutta sairauteen ei kannata jäädä roikkumaan millään pienimmälläkään tasolla ja pareneminen on loppujen lopuksi se kaikkein kivuttomin juttu kun taas sairauden ylläpito tai sillai sairaus itsessään on se raskas ja ahdistava tekijä. Sä pystyt paranemaan etkä tarvii siihen kenenkään erillistä lupaa! Sä voit ihan itsessään tehdä sen muutoksen ja tarttua loppulliseen paranemiseen, nyt tai ei koskaan ja se on menoa sitten vaan! Elämällä on todella muutakin tekemistä kuin sairauden käskyt joista ei loppupeleissä seuraa yhtikäs mitään hyvää. Ja vaikka sitä välissä epäröisikin niin silloin pitää vaan miettiä että kumpaa polkua sitä lähtee kulkemaan anoreksian vai omaansa. Valinta on tehtävä sillä molempia ei voi saada. Kumpa voisit vaan parantua eikä sun tarvis enään pulmailla syömisen kanssa. Rohkeutta ja uskallusta, luottamusta omiin kykyihin ja omaan itseen.
PoistaTuo on kyllä niin totta, että nälkä on painonnostovaiheessa ihan järjetön! Saattaa syödä kunnon satsin ja olla ehkä ähkyssä siinä hetkessä, mutta alta aika yksikön on nälkä taas valtaisa! Sain usein osastollakin kuulla, että syön kuin hevonen ja että miten minuun mahtuu - hyvin mahtui ja nälkä vaan jatkui :D Mutta niin, ehkä enemmän onkin kyse siitä, että vastaan nälkääni hyvin tällä hetkellä. MUTTA se ei riitä. Pitää syödä yli sen ja kestää sitä ähkyä ja oloa, kun tuntee syövänsä yli kylläisyyden. Se on se askel, mikä minun pitää vielä ottaa. Kun kiellettyjä ruoakia ei enää ole eikä kalorilaskentaa, niin nyt vaan vielä se lopullinen harppaus sen mukavuusalueen ulkopuolella!
PoistaKiitos valtavasti näistä kommenteista! Olen moneen kertaan lukenut ne ajatuksella läpi, vaikka nyt ehdinkin vasta vastaamaan :) Ja nuo viimeiset sanat erityisesti, kiitos :)Olisi tähän vielä paljon muutakin kirjoiteltavaa, mutta Justus kutsuu! :)
En osaa sanoa tuosta anonyymin kommentista, kun kaikilla on niin omanlaisensa energiantarve. Toki suosittelen noudattamaan suunnitelmaa, kun jos sinulla on vielä painoa nostettavana. Mutta ilmeisesti noi herkut ei kuulu suunnitelmaan niin ne ehkä korvaa pois jätetyt tuotteet? En osaa sanoa. Mutta kyselit tuosta ateriarytmistä. Itselläni tulee jo aikalailla nälkä kun viime ateriasta on kulunut 4 tuntia. Arkena yleinsä aamupala on 7.30, lounas 11.30, välipala 13.45, päivällinen 16.30-17.00, iltapala 20.30-21.00. Mielestäni paras rytmi on 3-4 tunnin välein ruokaa!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :) Ehkä otan tosiaan nämä kommentit "haasteena" noudattaa ihan jotain vanhoista ateriasuunnitelmistani! En tosiaan ole edes liiemmin niitä enää miettinyt, vaikkikin ne muistan tarkalleen, sillä olen kokenut pystyväni vastaamaan nälkääni ilmankin niitä. Mutta ehkä painon nostamisen kannalta olisi hyvä harkita ateriasuunnitelmiin palaamista, jossei ihan niin kaavamaisesti, mutta siten, että kaikki ruoat tulisi päivän aikana syötyä! Tosiaan, herkuttelumääräni iltasella on kyllä sitä kokoluokkaa, että kattaa mainiosti koko päivän jälkkärit yms. :D Siinäkin tykkään joustavuudesta, että joskus voi syödä useammin päivässä hyvää, joskus kerralla enemmän, mielitekojen mukaan!
PoistaKiva kun kirjoittelit omasta ruokarytmistäsi! Havainnoillistaa hyvin, miten muiden ruokailut asettuvat omiin verrattuna :)
Mun mielestä sun ateriakuvat selostuksineen vaikuttavat paitsi herkullisilta niin myös monipuolisilta ja sopivalla tavalla " epäterveellisiltä". Minulla rupeaa automaattisesti raksuttamaan aivoihini kasvanut kalorilaskuri ( valitettavasti:() ja siksi kysyisinkin kuinka paljon syöt yleensä karkkeja yms makeita? Eli menikö koko pussi Pandan suklaita ja miten oli fanipalojen laita? Ihan vaan jotta ymmärtäisin mikä on ns. Normaalia syömistä.
VastaaPoistaOlen itse saanut päivittäisen kalorimäärän nostettua lähelle 2000kcl. Ongelmanani on se, että päivät toistavat tosiaan lähes 100%.syöminenvenyy myöhäisten iltaan ja syön joka päivä samat ruoat. Vaikka maha olisi räjähtämispisteessä ja mieli tekisi nukkumaan niin jokin peikko päässäni käskee minua syömään kaiken suunnittelemani. Päässäni soi rakkaan isäni sanat: syö rakas lapsi, syö!
Toinen ongelma on että välillä kun ahdistus kasvaa siitä että en voi saada lapsia yms anoreksia takia, saatan ahmia bulimikon lailla. Joskaan koskaan en oleoksentanut. En koskaan ( jostain voin siis edes olla iloinen:) ) Ahmin tosin terveellisiä ruokia mutta määrät ovat sairaalloisia. Esim. Kymmenen realviipaletta kinkulle ja vihanneksilla tai litra kevytjäätelöä ja päälle vielä 300 grammaa kinkkufilettä tms. Oliko sinulla vastaavaa ahmintavaihetta?
Ja vielä yksi henkilökohtainen kysymys, ei toki ole pakko vastata: kuinka kauan sinulla oli normaali hormonitoiminta sekaisin? Muutkin lapsen saaneet ex anorektikko saa toki vastata! Haluaisin vaan tietää onko minulla mitään mahdollisuuksia saada lasta biologisiin keinoin....lääkäriltä kysymällä se toki selviäisi mutta minull on tällä hetkellä hirveä pelko ottaa aihetta puheeksi...
Aurinkoisin kevätterkuin Nata
Ps. Tekstini vilisee kirjoitusvirheitä mutta niistä saa syyttää vain uuden ipadini " oikeenkirjoitusohjelmaa" ja hullua kissaani joka haluaa aina osallistua blogien lukuun.
Heh, mitäpä pienistä kirjoitusvirheistä :D Itsekin kirjoitan aina niin hopussa eikä oikoluvulle ole aikaa kommentteihin vastatessa, että välillä voi tulla mitä siansaksaa tahansa :D
PoistaMinusta on tässä vaiheessa todella hyvä, jos pystyt syömään kaiken suunnitelmassa olevan, vaikkakin sitten isäsi sanat mielessä pyörien, ettei houkutus karsimiseen valtaa mieltäsi! Siihenhän tavallaan osastollakin perustuu ateriasuunnitelmat, että niitä noudatetaan tarpeeksi pitkään todella orjallisesti, vaikkakin sitten maha räjähtäisi, jottei lipsuminen myötäile sairautta! Itsekin olen monesti syönyt itkusilmässä jo ihan fyysisen pahan olon ja mahakivun takia, kun ruokamäärät ovat niin isoja! Itsekin pitäisi muistutella näitä asioita kotona mieleen, jotta usklataa syödä todella tarpeeksi. Parantuminen ei ole kivutonta fyysisestikään!
Ajattelin tosiaan alkuviikosta tehdä kysymys-vastaus -postauksen, joten sopiiko, että vastailen kysymyksiisi siinä? Lupaan, että saat vastaukset noihin kyssäreihin :) Ajattelin vaan, että sitten joku muukin voisi vastaukset nähdessään ehkäpä hyötyä niistä :)
Suuren suuri tsemppihalaus ja aurinkoisia terveisiä! :)
Mitä jos söisitkin kaksi välipalaa lounaan ja päivällisen välissä? (:
VastaaPoistaTuo olisi oikeasti juurikin se oikea ratkaisu! Sitten ei haittaisi vaikka joskus päivällinen venyisi jo vähän iltapalankin puolelle, kun olisi lounaan ja päivällisen jälkeen tankannut kunnolla! Eikä sitten iltanälkä tuntuisi niin loputtomalta. Eli heti käyttöön, kun päivällinen uhkaa vähääkään venähtää! Vaikkapa tuollainen Pro feel -juoma olisi kätevä napata siinä välissä, vaikka ihan ruokaa valmistellessa :)
PoistaVaikka vertailu ei aina ole järkevää niin kysyisin sinulta ( vaikka asiasta varmaan jossain postauksessa kerrot), että ihan suurinpiirtein mikä sinun bmi on tällä hetkellä? Näytät nimittäin kuvissa todella sirolta ja hoikalta. E siis sairaalloisen laihalta mutta kuitenkin tosi laihalta:)
VastaaPoistaOma bmi: ni on nyt n. 17,8 . Hieman se vaihtelee ihan senkin mukaan mihin aikaan päivästä vaa- alle astun. Koen olevani sinua tukevammassa kunnossa, joskin paino on mielestäni kasaantunut minulla vatsanseudulle käsien ollessa yhä kamalat luunahkatikut. En viitsi omaa kuvaani vertailun vuoksi tähän laittaa mutta jos viitsisit niin olisi mukava tietää valehtelevatko silmäni peiliin katsoessani. Melkoisen työn olen tosiaan tehnyt koska lähtötilanne oli karmivat 29 kg pituuden ollessa 158. Kuinka onnellinen olenkaan että nuo karmean kuukaudet ovat jos kymmenen vuoden takaa...miten hirvittämänkamalan surkea olo minulla tuolloin olikaan. Kiitos rakkaan perheeni painoa tuli nopeasti kymmenen kiloa lisää ja siitä kiloja on pikkuhiljaa tullut vielä lähes toinen mokoma lisää. ONNEKSI!!!
Tsemppiä kaikille kohtalontovereille. Pidetään huoli että suomen surkeat syömishäiritilastot kaunistuvat kun me poistumme niitä rumentamasta:)
Olet kyllä upean työn tehnyt, saat olla valtava ylpeä itsestäsi! <3 Vaikkakin painoindeksisi on yhäkin alhainen ja painon on vieläkin varaa nousta sinulla monen monta kiloa :)
PoistaOlen päättänyt etten täällä blogissa käsittelisi painoani numeroina lainkaan. Ihan juurikin sen vuoksi, että numerot herättävät aina vertailua, mikä ei varmasti ole oikeasti kellekään hyväksi. Ymmärrät varmaan? Mutta jos haluat nähdä minusta kuvia tuossa bmi:ssä, ovat luultavimmin viime huhtikuun postausten kuvat aika lähellä sinun nykyistä tilannettasi :)
Tsemppiä sinullekin ja huolehditaan juu todellakin tilastojen kaunistamisesta! :)
Nämä ruokapäiväkirja-postaukset ovat tosi kivoja! Osaat vielä lisäksi kuvata ateriat aina loistavasti, ihan vesi herahtaa kielelle! ;) Eli tee ihmeessä vastaavia postauksia jatkossakin lisää, jos vain jaksat.
VastaaPoistaHei, mistä kaupasta löysit tuota Bonne-banaanisosetta? Oliko se mehu-osastolla, vai missäpäin? Tykkään itse kovasti banaanista, joten tuo vaikutti kivalta uutuudelta! En ole vain itse tuollaiseen kaupassa vielä törmännyt...
Kiva kuulla, että tykkäät - teen siis jatkossakin näitä ehdottomasti! :)
PoistaOstin tuon Bonnen ihan Prismasta! Ainakin täällä sose löytyi muistaakseni samasta hyllyväliköstä, missä oli kuivatut hedelmät ja muut sen kaltaiset tuotteet :)
Mielenkiintoinen postaus jälleen! :) Minäkin kiinnostuin noista Bonne-soseista: Mistä, mistä, mistä? :D Banaani kuuluu lähes jokapäiväiseen ruokavaliooni joko murojen tai jogurtin joukossa, joten uskoisin myös tuon banaanisoseen maistuvan (jos ja kun ei jaksa aina itse soseuttaa...) Sitä mangoakin olisi mukava testata, koska ainakin Piltti mangosose on ihanaa! Tuo lohiannos näytti myös taivaalliselta ja itseasiassa mekin olemme tehneet uunilohta vastaavanlaisella kuorrutteella, johon tuli noiden lisäksi vielä tomaattia. Kannattaa kokeilla, on hyvää!
VastaaPoistaKyselit ateriarytmistä. Minulla se vaihtelee paljon arjen ja viikonlopun välillä, mutta arkena syön aamupalan n. klo 7.30, lounaan 11.30, välipalan 16.00, päivällisen 18.30 ja iltapalan 21.00. Ongelmanani on ollut liian iltapainotteinen ruokailu ja oikeasti haluaisin olla jo nukkumassa iltapalan aikaan. Monesti käy myös niin, että nälkä meinaa kasvaa iltaa kohti turhan suureksi. Tässäkin asiassa olen kuitenkin onnistunut parantamaan huimasti! Viikonloppuisin on siinä mielessä helpompaa, että syömiset voi aikatauluttaa paremmin ja syödä enemmän fiiliksen mukaan (eli ei siis ateriasuunnitelman mukaan tehtyjä eväitä, vaikka toki ateriasuunnitelma onkin edelleen joka päivä syömiseni runko). Sopiva väli aterioille on mielestäni n. kolme tuntia.
Oletko muuten ottanut sitä maitohaastetta vastaan? :) Mielestäni ateriasi näyttävät sinänsä todella herkullisilta ja monipuolisilta, mutta ehkä sitä maitoa/muuta juomista sekä leipää voisi vielä yrittää lisätä vaikkapa pääaterioille? Itse aion petrata herkuttelun osalta!
Emmi
Sose on tosiaan ihan Prismasta löytynyt ja muistaakseni sieltä, missä kuivatut hedelmät, pähkinät jne. ovat :) Itsekin rakastan banaanin makua! Heh, juuri meni banaanikarkki suuhun :D
PoistaTuosta uunilohesta, miten laitatte tuon tomaatin siihen? Uusia reseptejä on aina kiva saada! :) Ja kiitos tuosta ateriarytmisi kuvauksesta! Ehkä tuo kolme tuntia on aika sopiva väli normaalisti ja kertoo siitä, että on syönyt aterialla riittävästi, että jaksaa seuraavaan ateriaan saakka! Muttei kuitenkaan venyt seuraava ateria liian pitkällekään. Itsellä taas iltapala venyy välillä puoleen yöhönkin, ihan miten herra Justus suvaitsee nukahtaa! Eli senkin puolesta aikaisempi päivällinen ja kaksi iltapalaa voisi olla itselle hyvä ratkaisu!
Ja tuo vika kommentti on taas niin aiheellinen! Tiedän, että molemmissa asioissa, leivässä ja maidossa pitäisi skarpata :( Mutta Gefilus-mehua olen muutaman kerran juonut ja se on jo pienoinen edistysaskel! Miten muuten on, syötkö itse pääaterioilla leipää, jos saa kysyä? :)
Kiitos, pitääpä tutkia Prisman tuotevalikoimaa seuraavalla kerralla Bonnen kiilto silmissä! :D Sen uunilohen resepetin löydät alla olevasta linkistä eli ohje on Pirkan. Itse nappaan aina K-kaupasta matkaani uusimman reseptivihkosen, niissä on monesti tosi kivoja ideoita!
Poistahttp://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/102092-meheva-tuorejuustotaytteinen-uunilohi
Hienoa, että olet rohjennut kokeilla Gefilus-mehua :) Uusien juttujen kokeilemisessa ja lopulta käyttöön ottamisessa nimenomaan sen ensimmäisen askeleen ottaminen on varmastikkin se kaikista hankalin, mutta tosiaan kun niitä toistoja tulee lisää ja lisää, niin kaikki helpottuu! Eli rohkeasti vaan mehua/maitoa kehiin :)
Minä syön joka päivä vähintään neljä palaa leipää levitteineen puuron, murojen ym. lisäksi eli myös pääaterioilleni kuuluu leipä-/näkkäripala. Jännä kyllä, itselleni alkuun oli vaikeampaa syödä ruuan kanssa leipä pelkän margariinin kanssa kuin vaikkapa aamupalalla leipä, johon kuului leikkele + vihannekset. Mielestäni pelkän margariinin kanssa leipä oli kuivaa, eikä siksi maistunut minulle. En kuitenkaan kyennyt enää ruuan yhteydessä ottamaan siihen muita päällysteitä kuin margariinin, eikä niitä esim. koulussa edes ollut tarjolla. Mutta löysin itselleni mieluisen tavan syödä pääateriaan kuuluva leipäpala: esim. Vaasan Pyöreä Monivilja -näkkäri, jossa on siemiä, nam, tai sitten joku herkkullinen vaalea leipä myöskin esim. siementen kera. Tuoreet leivät paistopisteestä ovat herkkuja! Enää siis esim. leivän kuitupitoisuus ei ole se nr. 1, vaan oikeasti sen maku :) Saat jatkossakin kysyä ihan mitä vain mieleesi tulee, vastailen mielelläni! Auttamista ja tsemppiä puolin ja toisin <3
Emmi
Kiitos Emmi tuosta leipätsempistä! Tartun siihen nyt tosissani :)Täytyy oikeasti vaan alkaa toteuttaa noita, koska ei minulle mikään ruoka (paitsi siis nuo juomat) ole enää vaikeita, ei leipäkään, joten pitää vaan tavallaan päästä omista tottumuksista irti! Joten kiitos oikeasti kannustuksesta :)
PoistaNuo Pirkan reseptivihkoset ovat kyllä ihan lemppareita! Pitää aina ottaa sellainen matkaan ja ihan innoissani niitä tutkin :D Nyt Ukkeli kutsuu, joten en enempää ehdi vastailla, mutta laittelen sulle ihan parempaa viestiä facessa heti kun ennätän, heti tuli yks kysymys mieleen :)
Kiva, jos tsemppauksesta oli apua :) Se on kyllä niin totta, että ihan liian helposti sitä rutinoituu ja tottuu tiettyihin elintarvikkeisiin, eikä sitten tule edes ajatelleeksi muita vaihtoehtoja. Itse olen pyrkinyt tästä eroon mm. tekemällä koulumatkaevääni aina hieman eri kaavalla tilanteesta ja jääkaapin sisällöstä riippuen. Miettimistä ja laskeskelemistakin se vaatii, koska pyrin kuitenkin siihne, että energiamäärä pysyy kutakuinkin sama, eikä ainakaan alittuisi. Mutta varmaan, kun tätäkin toistaa ja oppii rakentamaan päivän ateriat eri tavoilla, niin se tulee jossain vaiheessa ihan luonnostaan.. :) Nyt on mielestäni kuitenkin vielä ensiarvoisen tärkeää, että oikeasti kaikki tulee syötyä, mitä pitää, eikä rueta hakemaan vielä liikaa rentoutta ja oman fiiliksen kuuntelua. Sekin aikanaan!
PoistaEmmi
Hyvä idea kyllä yrittää oikeasti aina etsiä hieman vaihtelua! Ja vaikkei sairauttakaan olisi, niin kyllähän sellainen luo mukavaa vaihtelua muuten ehkäpä rutinoituneeseen arkeen!
PoistaJa tuon mitä viimeiseksi kirjoitit - lupaan pitää itsekin erityisesti mielessäni :)
Tiivistää nimittäin juurikin sen, mitä olen nyt viime aikoina pohtinut paljonkin liittyen tuohon ateriasuunnitelman noudattamisen aloittamiseen uudelleen!
PoistaJep, vaihtelu virkistää ja toisaalta auttaa myös irtaantumaan sairauteen kuuluvista "kaavoista" :) Jos ilman ateriasuunnitelmaa ja ulkopuolista apua painon nostaminen normaalialueelle onnistuisi, niin olisihan se mahtavaa, että voisi syödä ns. rennosti ilman miettimisiä ja laskemisia, mutta itse en siihen ainakaan tässä vaiheessa pysty. Painon hilaaminen ylöspäin kun käy oikeasti työstä, eikä se helposti tapahdu! Siksi koen ainakin itse tärkeäksi, että noudatan niin pitkään minulle annettuja ohjeita, että saavutan tavoitteeni. Haluan hoitaa paranemisprosessin kerralla kunnialla loppuun asti, enkä joutua enää ikinä uudelleen samaan sairauden kierteeseen! Kyllä sekin päivä vielä koittaa, että osaan oikeasti syödä riittävästi ja huolettomasti ilman mitään suunnitelmia, mutta käräsivällisyyttä ja malttia se kyllä vaatii.
PoistaEi ole varmasti huono vaihtoehto, jos aiot palautella itsekkin mieleesi aiempia ateriasuunnitelmiasi, että varmasti saisit riittävästi ravintoa touhukkaisiin päiviisi :) Helposti syöminen "unohtuu", kun on paljon puuhasteltavaa. Mutta uskon ainakin postauksiesi ja asenteesi perusteella, ettei sinulla oikeasti ole mitään hätää, eikä syytä huoleen, koska niin mallikkaasti olet pystynyt huolehtimaan myös itsestäsi! :) Kirjoittelen viikonloppuna, kun on paremmin aikaa, Faceen omasta ateriasuunnitelmastani jne.
Emmi
En ole tuo edellinen anonyymi, mutta minä syön nykyään 2 leipää aterialla. Kun muuten ateria koot ovat itsellä aika tuhteja niin leipä oli luonnollisin tapa lisätä. Suosittelen sinullekkin! Se tuo kuitua ja energiaa mukavasti aterioille niin jaksaa:) Aloita vaikka näkkäristä tai sitten ihan mistä vain tykkäät! itse syön näkkäriä tai hapankorppua pääaterioilla, mutta toki aamulla ja illalla muutakin leipää :D
VastaaPoistaKiva kun kommentoit! Nyt täytyy oikeasti lisätä sitä leipää aterioille, kun niin paljon suosituksia tulee ;)Ja onhan se oikeasti totta, että leipä rasvoineen myös pitäisi nälkää hyvin ja olisi oiva lisä aterioille :)
PoistaSyödään meidän pikkuneidin kanssa aamupala klo 8, lounas klo 11, välipala klo 14, päivällinen viimeistään klo 17 ja iltapala klo 19. Mä oon tottunut niin syömään vähintään kolmen tunnin välein, että jos menee yli, niin maha huutaa hoosiannaa :-D Ainakin kaikissa laihdutusohjeissa neuvotaan syömään 2-3 tunnin välein, ettei nälkä kasva liian suureksi, niin se toimis varmaam tässäkin tapauksessa :-)
VastaaPoistaToi on kyllä niin totta! Pitäisi melkein muodostaa sellainen sääntö, että enintään se kolme tuntia saa olla väliä :) Itselle sopii muutenkin sellainen, että syö useamman aterian päivässä, enkä ikinä pystyisi tekemään niin, että söisi ainoastaan muutaman, mutta aivan valtavan satsin ruokaa!
PoistaJa sehän siinä juuri on, jos nälkä kasvaa liian isoksi, niin tuntuu, ettei se nälkä lähde millään! Sillähän tuo on hyvä neuvo juuri laihdutukseenkin, ettei tule sitten syötyä hirveässä nälässä liikaa. Mutta hyvin pätee myös tähän, että kun syö usein, niin ei pelästy liian kovaa nälkää ja siitä aiheutuvia mielitekoja :)
Poista