Ehkäpä voisin tehdä tästä ihan tavan, että kerran viikossa kokoaisin yhteen kaikki viikon ihanimmat hetket - vaikkakin sitten kuinka arkiset tahansa. Varmasti muistaisi olla onnellinen ihan niistä arjen pienistäkin iloista :)
Kuluneen viikon aikana parhaita hetkiä ovat olleet..
♥ Totutteleminen Justus-nimeen
♥Justuksen kasvamisen seuraaminen ja persoonan esiintulo yhä vahvemmin ja vahvemmin - niin nauravainen on pojasta tullut ja hymy on usein herkässä!
♥Ystäväni tuomien tulppaanien ihasteleminen
♥Ristiäiskarkkien tuhoaminen
♥Ristiäiskarkkien tuhoaminen
♥Tulppaanien ihasteleminen myös pinkissä värissä - kevääntuntua ilmassa siis!
♥Sunnuntaista lähtien kestäneet kakkusulkeiset
♥ Juliuksen saaminen seuraksi sekä lenkit Juliuksen kanssa
♥ Monta päivää kestänyt auringonpaiste, mikä tuo talven parhaat puolet esille! Miten se voikaan piristää niin valtavasti? :)
♥Vaunulenkit aurinkoisessa pakkassäässä
♥Lempparisuklailla herkutteleminen
♥Lounas Minnin kanssa
♥Vaunulenkit aurinkoisessa pakkassäässä
♥Lounas Minnin kanssa
♥ Juliuksen ja Justuksen näkeminen yhdessä. Kuva ei tee oikeutta ihanalle hetkelle, kun Julius niin innoissaan kävi Justuksen kättä nuolemaan :)
♥Parhaat yöunet sitten Justuksen syntymän
♥Parhaat yöunet sitten Justuksen syntymän
♥ Leffailta Justuksen kummitädin seurassa herkkuja syöden. Vaikka leffa ei vakuuttanutkaan, oli seura mahtavaa ja ilta kaiken kaikkiaan ihana!
♥Justus lähdössä komeana pikkuserkun synttärikahveille
♥Leffailta äidin ja Justuksen kanssa kera sushin ja irttareiden
♥ Tämän kappaleen kuunteleminen yhä uudelleen ja uudelleen - oli yön tunteina lisäilty Spotifyn soittolistalleni :)
Tällaisin tunnelmin kohti ensi viikon haasteita! :)
<3:Laura
P.s. Minulla on nyt valtava into kirjoitella blogia ja mielen päällä on vaikka mitä aiheita, joista haluaisin kirjoittaa! Kirjoitettavana olisi loppuraskauden sujumisesta, tarinointia synnytyksestä, ristiäisjärjestelyistä, ruokapäiväkirjapostauksia, muita ruokapostauksia, kooste ateriasuunnitelmista, arjen kuulumisia, kotipostaus, ajatuksia sairaudesta ja tervehtymisestä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä! Monista aiheista olen teidän lukijoiden pyynnöstä lupaillutkin kirjoitella, joten postauksia luvatuista aiheista on kyllä tulossa, vaikkakin hieman viiveellä ehkä. On ollut mahtavaa, kuinka olette toivoneet kirjoituksia erilaisista aiheista, jolloin tiedän, että tekstit todella kiinnostavat, ja että niistä olisi jopa hyötyä joillekin teistä :) Joten mielelläni aina otan aihetoiveita vastaan, vaikkakin toteutus tapahtuukin arjen kulun ehdoilla ja voi siten hieman venähtää:)
Tällaisin tunnelmin kohti ensi viikon haasteita! :)
<3:Laura
P.s. Minulla on nyt valtava into kirjoitella blogia ja mielen päällä on vaikka mitä aiheita, joista haluaisin kirjoittaa! Kirjoitettavana olisi loppuraskauden sujumisesta, tarinointia synnytyksestä, ristiäisjärjestelyistä, ruokapäiväkirjapostauksia, muita ruokapostauksia, kooste ateriasuunnitelmista, arjen kuulumisia, kotipostaus, ajatuksia sairaudesta ja tervehtymisestä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä! Monista aiheista olen teidän lukijoiden pyynnöstä lupaillutkin kirjoitella, joten postauksia luvatuista aiheista on kyllä tulossa, vaikkakin hieman viiveellä ehkä. On ollut mahtavaa, kuinka olette toivoneet kirjoituksia erilaisista aiheista, jolloin tiedän, että tekstit todella kiinnostavat, ja että niistä olisi jopa hyötyä joillekin teistä :) Joten mielelläni aina otan aihetoiveita vastaan, vaikkakin toteutus tapahtuukin arjen kulun ehdoilla ja voi siten hieman venähtää:)
Minäkin katsoin tuon elokuvan. siskoni lainasi sen yllättäen ja toi mukanaan. Pidettiin myös mukava tyttöjen ilta karkkien kera :) Hienoja maisemia elokuva piti ainakin sisällään.. :)
VastaaPoistaOn tosi ihana lukea postauksiasi. Tulen aina niin hyvälle tuulelle, kun luen bligiasi. Päivän piristys oikein!!!
Miisa
Kiitos Miisa kivasta kommentistasi!:) Hienoa kuulla, että pystyt nauttimaan elämästä - leffailta siskon kanssa kuulostaa niin hyvältä! Kivaa viikkoa sinulle:)
PoistaSun tätä blogias on kiva lukea, ja se on tuonut paljon tukea mulle. Tämän blogin kautta olen ymmärtänyt monia asioita ja ihailen suuresti sua kun olet noin vahva. Justuksen kuvat ovat todella suloisia, onnittelut vielä vauvasta :) tämäkin sun postaus sai mut miettimään monenlaisia asioita. Munkin elämässä ja tässä viikossa on ollut hyviä asioita. Niitä ei vaan aina tahdo muistaa.
VastaaPoistaIhanaa alkavaa viikkoa :) ja suurkiitokset tästä blogista (vaikka olenkin 10 vuotta nuorempi saan teksteistäsi apua)
Heippa Jossu ja kiitos kivoista sanoistasi!:) Kiva kuulla, että saat apua teksteistäni ja pidät niistä:)Vaikka meilläkin tosiaan ikäeroa on, on kuitenkin tämä sairaus sellainen, että ajatusmaailma ei juuri ikää katso!
PoistaJa ennen kaikkea ihanaa, jos postaus sai sinut miettimään oman elämäsi pieniä iloja - joskus niihin niin tottuu, ettei enää näekään niitä itse ellei ihan pysähdy miettimään! Kivaa alkanutta viikkoa sulle! :)
Voi kun oli kiva lukea tätä ja muutenkin eksyin uudestaan blogiisi ja tulin iloiseksi siitä, kun jatkoit blogin kirjoittamista tauon jälkeen (joo vähän myöhässä huomasin :D). Ihan perus päivä kuvina- postaus olis kivaa luettavaa ;--)
VastaaPoistaHeippa ja tosi kiva kuulla!:) Täytyy joku päivä tehdäkin sellainen päivä kuvina -postaus!:)
PoistaHei Laura! Kirjoittelin sulle siihen aamupalapostaukseen, mutta olitkin jo ehtinyt tehdä ahkerana uuden:) Halusin vain kysyä, josko voisit piakkoin tehdä niistä sun ateriasuunnitelmistasi yhteisen postauksen? Olisi tosi kiva ja antaisi jeesiä:) Ihana hymy pikku Justuksellasi, ja pakko kertoa, että ihan on isiinsä tullut (on siis sinuakin:)) Ihanaa viikonalkua, t: hiihtolomalainen blogisifani:)
VastaaPoistaNyt on tosiaan ateriasuunnitelmat yhdessä nipussa, toivottavasti auttavat! :) Heh, pitää kertoa Jarnolle, että poika näyttää mielestäsi häneltä - on varmasti enenmmän kuin tyytyväinen :D Kivaa hiihtolomaviikkoa sinulle, nauti lomastasi! :)
PoistaHei Laura,
VastaaPoistaNyt vihdoin päätin ryhdistäytyä ja jättää kommenttini, niin monesti olen siinä epäonnistunut! Löysin blogisi noin vuosi sitten, ja lueskin kirjoituksiasi tuolloin paljon. Luetutin tekstejäsi myös äidilläni, koska löysin niistä niin paljon samaa, että tuli väkisinkin olo, kuin joku olisi kirjoittanut omaa tarinaani. Pidin jo tuolloin siitä, kuinka kypsiä ajatuksesi ovat, kuinka syvällisesti pohdiskelet asioita, ja kuinka näet tilanteet monelta eri kannalta. Suomeksi, olen ollut vaikuttunut suuresti kirjoitukusistasi (samoin äitini), ja monet kerrat olen istunut koneellani ja lueskellut tarinaasi. Kaikkea toki en ole vieläkään saanut luettua, niin pitkä taival sinulla on takanasi. Ilokseni kuitenkin huomasin (noin 3 viikkoa sitten) että olet palannut bloggaamisen pariin! Googletin ruokien vaihtotaulukkoa, ja päädyin blogiisi, ja yllätys oli suuri (ja mieluisa!) kun huomasin, että olit aloittanut kirjoittamisen jälleen. Profiilikuvasi toki sai leukani loksahtamaan, mutta alun hämmästyksen ja uusimpien tekstien lukemisen jälkeen voin sanoa, että olen puolestasi todella iloinen, onnittelut!
Koen,että meillä on melko paljon yhteistä, muutakin kuin etunimi :) Löysin blogisi tosiaan silloin kun viiden vuoden sairastamisen jälkeen, noin vuosi sitten aloin pikku hiljaa heräillä omaan paranemisprosessiini. Luin tuolloin paljon tekstejäsi kaisesta mahdollisesta, mutta erityisen paljon tekstejä liittyen ruokailuihisi ja ateriasuunnitelmiisi. Tekstit todella herättelivät minussa nukkuvaa rohkeutta alkaa tekemään asioille viimein jotain, ja uskoa omaan onnistumiseeni. Ihailin rohkeuttasi todella paljon,ja ihailen saavutuksiasi nyt vieläkin enemmän. Nyt on vierähtänyt vuosi, ja voin sanoa että olen tullut HUIMASTI eteenpäin, jos vertaa vuodentakaiseen tilanteeseen. Olen ehkä askeleen tai kaksi sinua jäljessä, mutta tuntuu, että ajatusmaailmamme ovat pelottavan lähellä toisiaan. Löydettyäni blogisi ajattelin jo tuolloin, kuinka "pelottavaa" on lukea omaa tarinaa toisen kirjoittamana, niin moni sairastumiseen sekä paranemiseen liittyvistä ajatuksista ovat samanlaisia. Heti tiesin, että tässä on ihminen, jonka polkua minun täytyy seurata. Samoilla linjoilla olen edelleen :)
Mutta niin, takaisin tähän päivään. Olen aloittanut todellisen rynnistyksen kohti terveyttä tänä keväänä, vuoden mittaisen kypsyttelyn ja "yrittämisen" jälkeen. Painoa on tullut parin kuun aikana saman verran mitä viimeisen vuoden aikana yhteensä :D Mukana kamppailussa ateriasuunnitelmat aina mittakuppeja ja ruokapäiväkirjoja myöten, plus tietenkin terapiakäynnit sekä ravitsemusterapeutin ja sairaanhoitajan visiitit. Näitä kaikkia olen onnistunut välttelemään näinkin pitkään, mutta nyt oma-aloitteisesti olen saanut paketin kasaan. Olen aloittanut myös oman blogini kirjoittamisen, johon koen tärkeäsi saada omia ajatuksiani tämänhetkisestä elämäntilanteestani. Teksti on milloin vakavaa, milloin kevyempää, mutta tähän mennessä se on toiminut, ja koen sen hyväksi keinoksi käsitellä ajatuksia pääni sisällä. Ennenkaikkea toivoisin sen tuovan kaipaamaani vertaistukea; tähän mennessä ei ole kuitenkaan vielä oikein tärpännyt, ja porisen lähinnä itsekseni :D Ajatelin kuitenkin mainita blogistani sinulle, sillä toivoisin pääseväni jakamaaan ajatuksia kanssasi enemmänkin, olet todellakin tutustumisen arvoinen ihminen, ja kaipaan kaltaisesi ihmisen kypsiä ajatuksia ja viisauksia :) varsinkin nyt, kun olemme melkoisen samassa tilanteessa: menee jo paremmin, paino on noussut muttei riittävästi, ja parannettavaa löytyy vielä varmasti molemmilta. Luin ruokapäiväpostauksesi, ja totesin, että voisit elättää ruoillasi myös minut :D Niin samankaltainen maku meillä näyttää olevan! Tuorepuurot!! <3 Elämäni rakkaus!
jatkuu...
Viestistäni tuli liian pitkä, joten se piti katkaista :D Ei anneta sen häiritä ;)
VastaaPoistaHuh, olen tyytyväinen että sain vihdoin kirjoitettua sinulle jotain, meinasi venähtää. Roppakaupalla lämpimiä ajatuksia ja hurjasti tsemppiä ja jaksamisia Sinulle. Olet melkoinen tehomuori kun jaksan kaiken tämän kamppailun keskellä vielä pyörittää arkea, ja pitää huolta pienestä elmästä :) todella ihailtavaa! Tuo ihan varmasti sisältöä elämään, vaikka voimia viekin! Pidä itsestäsi huolta, sillä Julius ansaitsee terveen, hyvinvoivan, jaksavan ja iloisen äidin . Toivon, että kiireistäsi huolimatta pääsemme jakamaan enemmänkin ajatuksia ja kokemuksia niin tuorepuuroista kuin hieman suuremmistakin asioista. Keväistä viikon alkua Sinulle! :)
Terveisin,
Laura
Heippa Laura ja kiitos mahtavasta viestistäsi! Vau, tällainen tsemppihenki on aina niin upeaa luettavaa, että tulee ihan itselle sellainen olo, että haluaa itsekin entisestään parantaa, kun muutkin pystyvät niin hienoihin suorituksiin! :)Tulee ihan sellaiset fiilikset, että käydään yhdessä tätä taistelua anoreksiaa vastaan. Et arvaakaan miten ihanalta tällaisten kommenttien lukeminen tuntuu jo senkin vuoksi, että tajuaa ettei näiden omien höpinöiden kirjoittaminen tänne ole turhaa, vaan että joku oikeasti voi saada näistä tukea ja apua. Se tekee tästä niin palkitsevaa!
PoistaHienoa, että olet itsekin alkanut kirjoittaa blogia (tulen varmasti siellä vierailemaan) sillä itse olen todennut tämän blogin saavan suuren kunnian omasta edistymisestäni. On saanut purettua ajatuksia ulos, saanut vertaistukea ja ehkä myös lisätsemppiä siitä, että haluaa näyttää kaikille, kuinka oikeasti voi parantua! Mutta ennen kaikkea tuo vertaistuki on mahtava asia ja siksi onkin hienoa, että uskalsit minulle kirjoitella. Nyt voidaan vaihdella ajatuksia täällä tai sinun blogissasi, miksei jopa s-postitse, jos haluat :)
Ja suuren suuri onnitteluhalaus siitä työstä, jonka olet viime aikoina tehnyt! Ei ole helppoa ottaa apua vastaan ja taistella, mutta sinä olet sen tehnyt! Ja voisin arvailla vaan, että vaikka helpolta ei varmasti vieläkään tunnu, hymyilee elämä taas ihan eri tavalla? :) Nyt jatkat vaan samaan malliin!
Hehe, varmaan aika moni muukin yllättyi tämänhetkisestä elämäntilanteestani :D Olisi kyllä yllättynyt itsekin :D Mutta ei voi muuta olla kuin onnellinen <3 Ja ennen kaikkea nyt pitää vaan itsestään entistä parempaa huolta! Onhan tämä varmasti haastava asetelma, kun täytyy tiedostaa sairaus koko ajan ja pysyä arjen kiireissä mukana, sillä niin helppoa olisi "unohtaa" syödä kotihommien ohessa. Mutta sitä en aio missään nimessä tehdä!
Mutta aivan ihanaa kevään odotusta sinulle Laura ja kirjoitellaan ja avihdetaan ajatuksia! :)
Hih, tulin ihan suunnattoman iloiseksi viestistäsi ^^ Ehkä siitäkin syystä, että 4 viikon odottelun jälkeen viimein tuntuu, että joku on antanut vastakaikua odotukselleni; että viimein saan kaipailemaani kommenttia joltain, joka on kokenut ja käynyt läpi saman mitä minä itse. Jokainen saamani kommentti ja kannustus on arvokasta, mutta niin kuin itse sanoit, vertaistuki sekä arvokkaat neuvot ja kokemusten jakaminen ovat asia erikseen. On ihan totta, että oma elämänjano kasvaa entisestään kun pystyy lukemaan ja iloitsemaan myös muiden onnistumisesta omissa saavutuksissaan. Käytännön esimerkki: olen pyörittänyt mielessäni useamman päivän ajan ajatusta siitä, että kävisin ostamassa herkkuja Makuunista, mutta en ole vain saanut moista ajatusta toteutettua. Nyt luettuani uusimman postauksesi, ja nähtyäni kuvan irtokarkeistasi, ensimmäinen ajatukseni oli että PAKKO saada :D Itse koen ainakin tärkeäksi muiden onnistumisen ja tsempin, sillä sitä kautta saan itsekin ponnetta omiin jaakailuihini. Voin siis sanoa, että olet täysin oikeassa siinä, että kirjoituksesi kannustavat muita,saman sairauden parissa kamppailevia :)
PoistaKiitoksia vielä kannustavista sanoista. On ihan totta kuinka elämä on taas pikku hiljaa alkanut palailemaan kohti normaalimpaa, vaikka vielä on taivalta edessä melko matka. Vaikka välillä turhautuu siihen kuinka elämä pyörii vain ateriasuunnitelmien ja ruokailujen ympärillä, on myös ihana huomata kuinka keho vahvistuu, olo on energisempi, sekä mieli avartuu ja väsymys ja musta mieli väistyy jaksamisen ja aidosti iloisten hetkien tieltä. Matalapaineita painaa päälle aina silloin tällöin (kuten minulle eilen), mutta niistäkin on oppinut selviytymään jo loivemmin liikkein :) ja onnistuminen ruokkii onnistumista! On aivan mahtavaa iloita jostain niinkin yksinkertaisesta kuin kinkkukiusauksen syömisestä, sillä kun on pelännyt jotain vuosia (kuten nyt vaikka ruokakermaa ja perunoita :D), pelon voittaminen viimein tuntuu ihan tosi hyvältä! ja on mahtavaa ennenkaikkea huomata, että seuraavana päivänä haluaa jo haastaa itseään jollain uudella "pelottavalla" asialla! Olen suunnattoman iloinen itseni puolesta, että viimein olen herännyt huoleen omasta kehostani, ja olen nyt halukas antamaan itselleni aikaa paranemiseen (vaikka monet kerrat olen jo turhautunut sairaslomalla olemiseen, aika käy pitkäksi :D), ja haluan "helliä" kehoani hyvillä ja ravitsevilla ruoilla. Juuri tänään äidilleni mainitsin kuivattuja viikunoita autossa popsiessa, että jokin aika takaperin olisin ajatellut että tässäpä mutustan pelkkiä sokereita ja hiilareita, kun nyt taas ensimmäinen ajatukseni oli että jes, kuituja ja arvokkaita vitamiineja koneistoon vaan! Tällaiset muutokset omassa ajatusmaailmassa tuntuvat ihan tosi hyviltä :) Syömisen aloittaminen muutenkin on ollut yllättävän "helppoa", totta kai tietyt ruoka-aineet aiheuttavat muita enemmän sydämen tykytyksiä, haasteellisemmaksi on pikemminkin osoittautunut ruoan määrä mitä pitäisi saada syötyä. Tuntuu vain että nälkä ei aina riitä. Niinkuin jo aikasemmassa viestissä mainitsin, olen pehmitellyt itseäni jo noin vuoden verran, yrittänyt, mutta siltikin pelännyt liikaa. Nyt kun viimein uskaltauduin ottamaan haasteen todella vastaan, ja heittäytymään suunnitelmien ja mittakuppien vietäväksi, totesin jo melko pian, että olen pelännyt ihan suotta. Aloittamisen pelko on vain ollut niin suuri, ett äse on pidellyt minua yrittämästä tosissaan jo aikaisemmin. vaikka petrattavaa löytyy edelleen, on siltikin ihanaa huomata, että pystyykin asioihin, jotka vielä muutama kuukausi sitten tuntuivat monta kertaa pelottavammilta ja ahdistavammilta mitä tänä päivänä. :)
...
... (en suinkaan ole mitenkään kova kirjoittelmaan tällaisia pienoisromaanien mittaisia viestejä :D paaaljon ajatuksia päässä, kuten varmaan huomata saattaa :D)
PoistaMutta. Sinä sen sanoit: kiireessä on niin helppo "unohtaa" ruokailut. Milloin olen hukuttanut ajatukseni kouluun, työhön tai harjoitteluun, ruokailujen kärsiessä huomattavasti. En vieläkään oikein ymmärrä miten selviydyin viime kesästä ehjin nahoin: vedin 2,5 kk "sairaalloisen alipainoisena" harjoittelussa, 13 tuntisia työpäivä, muutamalla hedelmällä ja rasiallisella wokattuja kasviksia.... huh huh *-* nyt en pystyisi enää samaan, ehkä edes haluasi! voin siis täysin samaistua sanoihisi, sillä olen tuon "unohtamisen" mestari :D Joten vaikka tuskastunkin monet kerrat viikossa tähän "tekemättömyyteeni" ja kotona völläämiseen, riski että syöminen jäisi taas taka-alalle on ERITTÄIN todennäköinen, jos en anna syömisilleni nyt 110% huomiota. Siispä pidä sinäkin huoli itsestäsi ja syömisistäsi kaiken kiireen keskellä, sillä muutos väärään suuntaan lähtee liikkeelle salakavalasti: ensin jää aterialta leipä, sitten ehkä jokunen välipala, jääkaappiin eksyy kevyt jogurtti... taidat tasan tietääkin mitä tarkotan :) Voimia ja tsemppiä sinulle siis kovasti arjen aherrukseen ^^
Jeps. Mukavaa viikon alkua sinulle myös, ja ollaanhan kuulolla :) Kiitos kaunis vielä kaikesta!
Laura :)
Hei Laura!
VastaaPoistaArvostan kovasti blogiasi! On tosi hienoa, että jaat ajatuksiasi ja kokemuksiasi ahkerasti. Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja jatkan blogisi seurailua :)!
Voi kiitos, ihana kuulla! :) Kivaa alkanutta viikkoa sinulle! :)
PoistaOlipa aurinkoinen ja ihana postaus, Laura! Kiitos siitä! Kuten moni ylläoleva on todennut, minäkin koen saavani tosi paljon voimia, inspiraatiota ja uusia näkökulmia blogistasi. Joten tahdon tässä kiittää Sinua siitä että jaksat näin ahkerasti kirjoitella ja valokuvailla! Saan kirjoituksistasi todellakin voimia ja iloa jaksaa itsekin taistella! Olet rohkea, sinnikäs ja ihana!
VastaaPoistaOikein hyvää alkanutta viikkoa Sinulle ja pojille! Halaus! <3
Voi kiitos Andrea taas valtavasti <3 Ihanaa oikeasti, jos näistä höpötyksistä on myös sinulle apua ja tekevät hyvälle mielelle :)Nyt vaan kunnon kevättsemppi päälle, eikö vain? :)
PoistaHalauksia minulta ja Justukselta <3