Aamupalani kulmakivet

Kirjoittelin aiemmin enemmänkin aiheesta liittyen siihen, miten meidän perheessämme nykyään syödään, mutta tuolloin postaus venähti jo pelkistä lämpimistä ruoista tarinoidessa, joten ajattelin nyt jatkaa aamupalan merkeissä. Kuten jotkut saattavatkin muistaa, on aamupala ollut minulle koko sairauden aikani selvästi se haastavin asia. Aamupalalla en ole uskaltanut syödä tarpeeksi ja aamupäivän tunnit lounaaseen saakka ovat olleet melkoista kidutusta ja nälässä kituuttelua. Kirjoitin aiheesta tekstin "Aamupalamissio" huhtikuun alkupuolella, jolloin totuttelin kotilomilla ateriasuunnitelmani noudattamiseen. Tuosta kyseisestä postauksesta löytyy tarkemmin ongelmista ja vaikeista ajatuksista, joita minulla on aamupalaan liittynyt. Olen oikeasti saanut pinnistellä voittaakseni nuo ongelmat ja päähänpinttymät, joista osa meinaa vieläkin tuntkea päähäni ajoittain - tosin niistä välittämättä. 

Jo vuosia sitten terveenä elellessäni olin hyvinkin aamupalaihminen. En ole ikinä lukeutunut kategoriaan "en pysty aamuisin syömään", vaan nälkä on huutanut kovana heti aamusta eikä pieneen mieleenikään olisi tullut lähteä esimerkiksi kouluun tai töihin ilman aamupalaa. Myös yöeväät sängyn vieressä olivat minulle tuttu juttu jo terveinä aikoina. Eli siitäkin huolimatta, että maha huutaa ravintoa eniten juuri aamulla, on tämä ollut minulle selkeästi se päivän vaikein ateria sairausaikanani. Lyhyesti kiteytettynä ajatukseen "säästellä" syömistä myöhemmälle päivälle - kuinka "fiksua"! Käytännössä tämä vaan tarkoittaa ruoan pyörimistä mielessä koko aamupäivän ajan, liian isoa nälkää lounaalle ja ikävää oloa: ei hyvä!

Mutta näistä ajoista olen ottanut opikseni ja parantanut lukuisissa aamupalaa koskevissa asioissa. Tässä hieman listan muodossa ajatuksiani aamupalasta ja siitä, mitkä asiat ovat nykyään aamupalani kulmakiviä:

• Rasvattomata tuotteet ovat kiellettyjen listalla. Tämä on sääntöni numero yksi. Koko sairausaikani mieli on vetänyt rasvattomien tuotteiden puoleen, vaikka tietoisuus keinotekoisten makeutusaineiden huonoista puolista on ollut vahva. Kalorienlaskenta on kuitenkin jyrännyt kaiken alleen ja muiden kuin rasvattomien tuotteiden syöminen on tuntunut täydeltä mahdottomuudelta. Osastolta keväällä kotiutuessani päätin kuitenkin, että meillä ei enää rasvattomia tuotteita näkyisi. Kyllä, helppoa tämä ei todellakaan ollut. Mutta päätöksen tehtyäni, olin aivan ihmeissäni minulle avautuneesta "uudesta maailmasta", jossa jogurttimakuja oli uusia pilvin pimein :D Kun vaikea hetki on koittanut, on poikaystäväni kantanut kaupasta kotiin minulle valitsemansa tuotteet. Nyt tavalliset maitotuotteet ovat onneksi jo arkipäivää ja keinotekoisesti makeutetut jogurtit maistuvat suussa ainoastaan epämiellyttäviltä!

• Maitotuotteet osana aamupalaa. Jokaisella aamupalla nautiskelen maitotuotteita, yleensä siis jogurtin muodossa. Ja kuten aiemminkin totesin, tavallisen jogurtin, ei rasvattoman. Maustetuista jogurteista syön silloin tällöin banaania, viljajogurttia sekä luumujogurttia, mutta muutoin en niistä ole itselleni mitään kovin mieluisia aiemmin löytänyt. Nyt ykköseksi ovat kuitenkin nouseet Valion Pro feel ommpujogurtit ja silloin tällöin myös vadelmat - koostumus on aivan ihana! Myös viilikset ja hilloviilit maistuvat. Ainoa ehto jogurteille varsinaisesti on se että "sattumia" en sinne halua, mikä juontaa juurensa lapsuuden klönttikammoon :D Makujogurttien ja muiden maitotuotteiden lisäksi syön paljon masutamattomia jogurtteja, sillä niitä on kiva tuunailla marjoilla, herdelmillä, hedelmäsoseilla, hilloilla ja hunajalla. Vaihtoehtoja on rajattomasti! Maitotuotteet ovat mielestäni proteiinipuolen vuoksi tärkeä osa aamupalaa, mutta myös aivan välttämätön kalsiuminlähde.

• Rasvansaannin turvaaminen. Entiselle rasvakammoiselle se kaikkein haastavin juttu. Levitteen käyttö on ollut sairauden saatossa sula mahdottomuus, josta vasta nyt olen irti päässyt. Vieläkin siinä on parantamisen varaa, mutta sinnikkäästi levitettä leivälle aina laitan! Mutta koska tämä puoli on ollut aina niin haastava, lisäiltiin rasvaosuutta ateriasuuunnitelmaani jo osastolla pähkinöiden muodossa. Taistelun hetkien jälkeen, olen saanut pähkinät osaksi aamupalaani ja se jos mikä on todella kannattanut! Sillä rasva on oikeasti se, mikä aamupalani viimeistelee ja pitää sitä nälkää loitolla - pidempäänkin kuin sen kymmenen minuuttia. Pähkinöitä valkkailen laidasta laitaan, välillä tavallisia, joskus maustettuja. Lisäksi olen innostunut erilaisista rouheista, kuten manteli- ja pähkinärouheista :) Tuovat jogurtteihin ja puuroihin kivaa vaihtelua!

• Leipää, puuroa, muroja. Täysipainoiseen aamupalaan kuuluu hiilihydraatteja leivän, puuron tai murojen muodossa. Tämäkin ruokaryhmä on aiheuttanut päässäni ties minkälaisia omituisia myllerryksiä ja olleet enemmän tai vähemmän kiellettyjä. Tästä kategoriasta ainoastaan puuro on ollut koko sairasaikanani jotenkin sallitua minulle - nyt ovat ne kaikki. Oikeastaan leivän olen saanut vasta sairaalasta viime keväänä kotiuduttuani taas osaksi jokapäiväistä elämääni. Jostain syystä leipä on ollut minulle täysi mahdottomuus lähes koko ajan, ja esimerkiksi Helsingissä hoidossa ollessani muokattiin ateriasuunnitelmaani niin, että leivän korvasivat lähes kokonaan puuro sekä weetabixit. Yksi syy leipäkammooni on varmasti ollut siihen pakollisena osana kuuluva levite. Nyt olen kuitenkin päässyt taas leivän makuun ja hyvä niin! Leipää syön aivan laidasta laitaan, suosikkeinani Real ruisleipä, mummon leipoma ohrarieska sekä saaristolaisleivät. Puurot erilaisin tuunauksin ovat myös aivan parhaita, viimeisimpänä innostuksenani tuorepuurot :) 

Korkkasin pekonitilini vuosien jälkeen, kun poikaystäväni vastasi aamupalasta :)

• Vaihtelevuus. Turvaruoat ja kaavoihin kangistuminen - siinä yhdellä tavalla kiteytettynä anorektikon ajatusmaailmaa. Näin myös vuosien aikana minulla, minkä vuoksi taistelen kaikin keinoin sitä vastaan, että en pystyisi syömään kuin yhdenlaisen aamupalan tai sitten muuten vaan rutinoituisin syömään aina samoja ruokia. Vaihtelu pitää myös mielen virkeänä ja tuo aamuihin uutta piristystä :) Vaikka kulmakivet tekevätkin aamupalalle samanlaisen rungon joka aamu, pyrin vaihtelemaan tuotteita aamusta toiseen. Leivän suhteen olen turvaleivät (lue pienimmät ruisleivän palaset ikinä/ hapankorput) heittänyt romukoppaan ja syön sitä mitä tarjolla on. Syön poikaystäväni ostamia leipiä siinä missä omia suosikkejanikin. Enää myöskään en turvaudu siihen iänikuiseen ohuimpaan kinkkuleikkeleeseen, vaan syön vaihdellen kinkkua ja juustoa. Tämä on iso asia itselle, koska juustoa en vuosiin ole kyennyt syömään! Siksi sen mukana pitäminen onkin todella tärkeää. Puuroja teen erialisista hiutaleista ja höysteenä käytän marjoja, hedelmiä, hilloja ja mitä milloin mieleni tekeekin. Enää en turvaudu pelkästään siihen suolapurkkiin. Ja jogurtteja syön mieleni mukaan pelkilteen, tuunaten niitä tai joskus myös murojen kanssa.

• Hedelmä on aamupalan lisä, ei "iso" osa aamupalaa. Tämä on tärkeää siksi, että ennen omena oli aamupalani, välipalani ja ties mikä ruokani. Nyt pystyn onneksi ajattelemaan sen lisänä, mikä voidaan nauttia aterian päätteksi, mutta se ei ikinä saa olla se "nälän poistajan roolissa oleva", koko aamupalan kulmakivi.

Tässä hieman ajatuksiani siitä, millainen minun aamupalani nykyään on. Mutta parannettavaa toki on vielä. Esimerkiksi yhden leivän sijaan voisin ihan vaan hyvänä lisänä ottaa vielä toisen, tai syödä jogurtin ja leivän lisänä vielä puuroa. Myös lasillisen tuoremehua haluaisin oppia sisällyttämään aamupalaani - hyvä energialisä kaiken muun päälle. Omahoitajani kanssa olemme myös puhuneet kananmunan lisäämisestä aamupalaan haluamassani muodossa lisäämään proteiinin osuutta. Tämän haluaisin vielä pystyä entistä paremmin toteuttamaan joka aamu. Toki kiireiset aamut Justuksen vuoksi rajoittavat hieman, mutta miksen keittäisi kananmunia vaikka jo edellisenä iltana valmiiksi? Niimpä. Eli vielä on varaa parantaa, lisätä vaihtelevuutta ja ennen kaikkea oppia lisäämään yllättäen aamupalaan lisäevästä, mikäli nälkä ei tyydytykään. Tässä olen jo paljon parantanut, mutta hieman lisätsemppausta tämä kohta vieläkin vaatii. Onneksi poissa ovat kuitenkin ne ajat, kun en pysty syömään aamupalaa kiireessä tai ennen aamumenoja, vaan hetken tuli olla se "täydellinen".

Nyt näen aamupalan entistä enemmän hyvänä pohjana hyvälle päivälle, jolloin ruoka väistyy aamupalan jälkeen muiden ajatusten tieltä ja antaa sijaa muulle elämälle :)

<3: Laura