perjantai 1. maaliskuuta 2013

Hyvä fiilis!

Olisi niin mukavaa aloittaa tämä teksti sanoin, että eilen saatiin nauttia taas ihanasta auringonpaisteesta, kuten viikon muina päivinä, mutta sateiseen ja harmaaseen säähän sitä sai kuitenkin herätä. Mutta kiva päivä eilen kaikesta huolimatta kuitenkin kehkeytyi - ehkä nuo edellispäivien aurinkotankkaukset antoivat hieman lisävirtaa itse kullekin:) 

Tai noh, aamulla ei siltä ihan tuntunut, kun suuntasin erittäin nälkäisenä sairaalalle rutiinilabroihin. En ollut kovin riemuissani, kun lääkäri viime viikolla kertoi määränneensä minulle rutiinilabroja, joihin sisältyi myös paastoarvoja - minulle, joka syö sen pari kertaa yön aikana :D Selvisin kuin selvisinkin yöstä hengissä, mutta odotettuani labrassa tunnin ja vain yksi oli päässyt edeltäni sisään, alkoi usko loppua. Lopulta pääsin - hieman häveten - ennen muita, kun sairaanhoitajani soitti labraan ja pyysi, josko minä pääsisin seuraavaksi. Meillä kun oli aika sovittuna jo reilu puoli tuntia sitten, ja olihan sitä muutenkin kiire kotiin Justuksen luokse. Eli loppu hyvin kaikki hyvin. Kävin verikokeiden jälkeen nopeasti punnituksessa ja tunnin sijaan juteltiin vartin verran. Mutta eipä minulla mitään hätää tässä olekaan, joten kuulumisten vaihtokin riitti  :) Käyn tosiaan kerran viikossa juttelemassa yhä polilla sairaanhoitajan luona, missä olen käynyt jo vuodesta 2009. Aivan ihanan ihmisen olen sairaanhoitajakseni saanut, joten hyvä onni siinä suhteessa minulla on käynyt!


Eilen oli se päivä viikosta, kun oli aika taas tehdä viikon irtiotto. Niimpä suuntasimme Minnin kanssa jälleen Feeniks Cafehen, tällä kertaa lounaalle. Justus lähti iskänsä kanssa asioille, joten saimme höpötellä Minnin kanssa rauhassa reilut pari tuntia :)

Itse päädyin aivan ihanaan kylmäsavulohella, salaatilla ja majoneesilla täytettyyn uskomattoman pehmeään luomuruisleipään - aivan parasta! Olen himoinnut kyseistä leipää pitkään - ennen esteenä oli sairaus, viime kuukausina raskaus. Kylmäsavulohihan on tunnetusti sillä raskauden aikaisten kiellettyjen ruoka-aineiden listalla. Ja olen enemmän kuin tyytyväinen valintaani, sillä maistuvuuden lisäksi sain pitäydyttyä päätöksessäni olla syömättä lounassalaatteja :)

Olin ajatellut, että jos salaatin ottaisin, voisin päälle vielä jätskin herkutella, jottei ateria jäisi liian kevyeksi. Mutta leivän syötyäni kutkutteli mahassani vielä pieni tunne, että jotain tähän päälle haluaisin. Joten jätskin valintaan vaan! :) Tosin olin kyllä maailman hankalin asiakas, kun mikään eilen tarjolla olleista mauista ei meinannut minulle kelvata :D Tai noh, pähkinä on yksi lemppareistani, mutta koska annokseen kuuluu kolmea makua, en muita meinannut keksiä millään. Lopulta päädyin vanilja-suklaarouheeseen sekä kirsikka-valkonougatjäätelöön pähkinän lisäksi. Herkkua oli, vaikkei ihan sitä itselleen mieluisinta :)

Taas jälleen opimme sen, että koskaan ei pitäisi suunnitella syömisiään etukäteen liikaa, vaan tutkailla tuntemuksiaan ruokailuhetkellä. Jos olisin toiminut "suunnitelmani" mukaan, olisi syönyt leivän ja jäänyt mietiskelemään sitä, että jäiköhän minulle vielä nälkä vai ei. Anoreksia saa iskostettua päähän, että saisi syödä ainoastaan ennaltaan suunnittelemansa ruoat, mutta eihän sen niin kuulu mennä. Mistä sitä muka oikeasti voisi ennen syömistä tietää, mikä määrä tekee kylläiseksi? Itse tein oikean ja terveen päätöksen ja söin pisteenä iin päälle jätskin, jolloin sain kunnon herkkuhetken, mutta myös täyden vatsan! Nälkä pysyi pitkään poissa ja fiilis oli oikeasti todella todella hyvä! :) 

Jätskin kaverina pähkinäistä makukahvia :)

Lounaan jälkeen suuntasin Justuksen ja Jarnon kanssa kauppaan ruokaostoksille ja sieltä kotiin iltaa viettelemään. Ilta kului torstaille tyypilliseen tapaan jääkiekkoa telkkarista seuraillen, arkista mutta kivaa. Ei sitä oikeastaan muuta kaipaakkaan päiviinsä tällä hetkellä kuin sitä tavallista yhdessäoloa ja normaalia arkea. Ja jos vielä päivään sisältyy mukava hetki ystävän kanssa kahvitellen, niin aivan parasta! :)

Jarno loihti meille pelin lomassa lasagnea - niin hyvää! Entisestä kammoruoasta on tullut taas entiseen tapaan suurta herkkua :)

Tästä riittääkin sitten hyvin ruokaa monelle aterialle :)

Mutta tällaisia kuulumisia tällä kertaa:) Huomenna tiedossa Justuksen pikkuserkun synttärikahvit, ja sunnuntaille olisi suunnitteilla äidin kanssa sushi-iltaa kera hyvän leffan! Mitä muuta viikonlopulta voisikaan toivoa? :)

<3: Laura

6 kommenttia:

  1. Ihana postaus, Laura! Torstain puuttuvasta auringonpaisteesta ja rasittavista paastolabroista huolimatta! ;) Kuulostaa hyvältä, että saat edelleen käydä säännöllisesti juttelemassa tutun sairaanhoitajan kanssa (harmi vaan että tällä kertaa jäi niin lyhyeen); on niin tärkeää että on joku tukihenkilö - ja mukava sellainen - jolle voi purkaa tuntemuksiaan!

    Mahtavaa lukea kuinka pystyit kuin pystyitkin valitsemaan lounaaksi täytetyn leivän salaatin sijaan ja jälkkäriksi jätskin (vaikkei makuyhdistelmä ihan nappiin mennytkään)! Ja ennen kaikkea, että pystyit tekemään valinnat fiilispohjalta! Hyvä Sinä!

    Joten vaikka aamusi vähän takkuillen lähti käyntiin oli loppupäiväsi sitten sitäkin mukavampi! Ja Justus-söpöläinenkin näyttää hienosti kasvaneen - ajatella, sunnuntaina hän täyttää jo komeat 2 kk!

    Tosi mukava viikonloppu Sinulla tiedossa! Nauti siitä täysin rinnoin! Halaus Sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Andrea! On kyllä aivan uskomatonta, miten aika on vierähtänyt ja Justus on jo huomenna kaksi kuukautta! :)Kuten aiemminkin olen todennut, niin tavallaan kauhistuttaa, mutta samalla on aivan ihanaa huomata pikkumiehessä kasvun merkkejä <3

      Totta on, että vaikka nyt meneekin paremmin, on hyvä käydä vielä säännöllisesti hoitajan luona. Pääsee juttelemaan ihan kaikista ajatuksista ulkopuolisen kanssa, eikä tarvitse pelätä loukkaavansa häntä, jos vaikka mielen päällä olisikin vaikeita ajatuksia. Ja saa sitten heti tukea ja tsemppausta. Mutta nyt on kyllä tosiaan hyvät fiilikset ja ne kasvaa aina, kun uskaltautuu tekemään ruokailujen suhteen oikeita ratkaisuja! :)

      Aivan ihanaa viikonloppua sinullekin Andrea ja lämmin haluas sinnekin suunnalle <3

      Poista
  2. Kiitos taas Laura, näitä postauksiasi lukiessa tulee aina niin hyvälle mielelle ja taistelutahtosi antaa myös minulle valtavasti toivoa ja voimia omaan taisteluuni! <3 Eikö olekin ihmeellistä, kuinka lopulta ne todelliset hyvät fiilikset ja onnistumisen kokemukset tulevat erävoitoista sairautta vastaan, ei sairauden tahdon toteuttamisesta, vaikka se hetkellistä helpotusta tai tyydytystä saattaakin tuoda? Haleja Sinulle ja pikkuiselle Justukselle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida ja aivan mahtavaa kuulla, että saat itsekin tsemppiä näistä omaan kamppailuusi! :)Se on aivan uskomatonta kuinka fiilikset on niin hyvät oikeiden ratkaisujen jälkeen ja terve puoli riemuitsee! Kaukana ovat ne ajat, kun syöminen sai pelkän ahdistuksen tunteen valloilleen ja olo helpottui syömättömyydestä! Eli syöminen tosiaan takaa sen, että ahdistus pysyy loitolla :)

      Haleja täältä meiltä molemmilta <3

      Poista
  3. Todella aurinkoinen postaus! Ihanaa, että sairaanhoitaja, kenen luona käyt on asiantunteva ja mukava ihminen, sellaisiin rutiinikäynteihin menee mielellään, kuin jos ihmisen kanssa ei tulisi toimeen. Ja labrat on hyvä aika-ajoin tarkistaa. :) Ihanaa myös, että rökität sairautta kuulostelemalla omaa kehoasi ja tekemällä sille mieleisiä asioita. Kyllä jäätelö on poikaa! Kaikenkaikkiaan mahtavaa viikonloppua koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin Nell, sairautta pitää ihan kunnolla rökittää, että se tajuaa pois lähteä ;) Aurinkoista sunnuntaita sinulle! :)

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)