Painolukemia ja rohkea yritys

Kuten sunnuntaina kirjoittelinkin, olin hyvin luottavaisin mielin loman onnistumisen suhteen mitä painooni tuli. Eilen aamulla jännitys nousi kuitenkin taas tuttuun tapaansa korkeuksiinsa, kun yöhoitaja haki minut kuuden aikaan punnitukseen. Toivoin niin valtavasti, että painoni olisi pysynyt samana tai vaikka vähän noussutkin. Halusin niin kovasti osoittaa myös painon kannalta onnistumiseni. Nousin tapani mukaisesti vaa`alle varovaisesti, ihan kuin se jotenkin helpottaisi tuloksen näkemistä ja vastaanottamista. Tulos näytti 300 grmmaa vähemmän kuin lomalle lähtiessäni, mutta silti helpotuksen aalto pyyhkäisi ylitseni: onneksi paino ei ollut laskenut enempää! Helpotuksen aalto ei siis suinkaan pyyhkäissyt ylitseni siitä syystä, että paino oli laskenut, vaan siksi, ettei se ollut romahtanut alaspäin, kuten viime loman jälkeen. Muutaman sadan gramman vaihtelut ovat niin luonnollisia, että muutamalla ylimääräisellä lasillisella vettä edellisenä iltana lukema olisi saattanut näyttää enemmänkin. Joten koen todellakin onnistuneeni lomalla ja ylittäneeni itseni onnistuneesti lukusia kertoja loman aikana. Nyt olen entistä luottavaisemmilla mielin mitä pärjäämiseeni tulee. Kun katsoin Helsingissä piirrettyä painokäyrääni, putosi minun painoni jokaisella lomalla paljon reippaammin. Nyt vajaan neljän päivän aikana painoni ei ollut laskenut käytännössä juuri yhtään:)

Tämä kaikki antoi luottoa siihen, että pärjään kotona jo melko hyvin, mutta kertoi minulle myös siitä, että saan todella syödä ja herkutella vapaasti ilman, että minun täytyy pelätä painoni riistäytyvän käsistä. Aktiivinen viikonloppu mahdollisti vapaamman syömisen, mikä tuli todistettua nyt. Ja jos tarkkoja ollaan, olisi minun pitänyt syödä vielä enemmän ja vapaammin, jotta painoni ei olisi laskenut edes tuota 300 grammaa! Olisin voinut kuunnella vielä tarkemmin nälkätuntemuksiani, olla päästämättä nälkää edes tulemaan ja rentoutumaan rajojeni suhteen entisestään. Ehkä sen kana-annoksen olisi sittenkin voinut ystäväni tapaan korvata hampurilaisella, jota kovasti himoitsin?  Ja kun kotiudun ja aloitan työt, kasvaa taas arkikulutuskin sellaiseksi, että energiaa täytyy todellakin saada kunnolla. Nyt vaan lisää vielä hippunen rohkeutta kotiruokailuihin ja luottamusta nälkätuntemuksiini, niin voin taata tämän jäävän viimeiseksi osastojaksokseni!

Kun punnituksen jälkeen asiaa pohdin mielessäni, tajusin entistä vahvemmin, että haluan painoni nyt todella nousevan ne viimeiset kilot, jotta pääsen osastolta pois nopeammin! Tämä johti siihen, että tein jotain mitä en olisi aiemmin todellakaan uskonut ikinä tekeväni: ehdotin hoitajalle, että voisin ottaa vielä hetkeksi takaisin isomman annoskoon. Kun painoni oli torstain punnituksessa niin hyvin noussut, lääkäri antoi luvan laskea annoskokoani kokoa pienempään annokseen pääaterioilla. Mutta nyt minulle iski sellainen tsemppipuuska, että todella halusin tehdä kaikkeni, että painoni nousisi osastolla vielä, jotta voisin oikeasti kotiutua sitten turvalisemmin mielin turvallisemmalla painolla. Hieno ajatukseni jäi kuitenkin yritykseksi, kun hoitaja totesi, että ruokatilaukset on jo tehty, eikä sitä enää voi muuttaa. Tähän perään hän vielä totesi, että tuskin sillä niin suurta vaikutusta painooni olisi. Olin hieman kummissani hoitajan reagoinnista, kun anoreksiapotilas ilmoittaa haluavansa isomman annoskoon! Olisin kuvitellut hänen suostuvan tähän heti ja sanovan soittavansa keittiölle ja muuttavansa annoskokoani. Mutta johan se on todettu, että jokaisella hoitajalla on omanlaisensa toimintatapansa ja tämä kyseinen hoitaja on yleensäkin ollut kovin höllämielinen mitä ruokailujeni valvomiseen tulee, vaikka todella mukava muuten onkin. Mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni kaikkeni ja olen ylpeämpi kuin uskottekaan siitä, että uskalsin hoitajalle tällaista edes ehdottaa! Mutta se kertoo vain omaa kieltään siitä kuinka kova motivaatio minulla on nyt ja kuinka suuri haluni parantua on:)

Nyt voin haastaa itseni kotona taas kunnolla ja rikkoa rajoja entisestään. Mitäpä jos saisinkin nostettua painoani kotonakin hieman? Olen aina ajatellut, että kauheaa, että mitä jos painoni on lomalla noussut, vaikka ruokailut eivät ole onnistuneet täysin ateriasuunnitelman mukaisesti. Mitäs jos kääntäisinkin ajatuksen niin päin, että pyrkisin syömään kotona todella hyvin, rikkoen rajoja ja herkutellen kunnolla, jonka jälkeen voisin todellakin todeta painoni nousseen ja syystä - mieluisampaa tämä näin päin olisi:) Mutta tästä on hyvä jatkaa ja parantaa kotiruokailua entisestään, jolloin painoni ei varmasti kotona laskisi. Kumpa saisinkin taiottua itseeni pari lisäkiloa tästä vaan ja voisin jo kunnolla suunnata katseeni kotiinpäin! Tunnen nimittäin olevani hyvinkin valmis jo siihen:)

<3:Laura