Uudenlaista itsevarmuutta

Ette uskokaan kuinka hyvillä mielin kävin eilen työpaikallani hakemassa avaimet jo valmiiksi ensi viikkoa varten. Kun edellisen kerran kävin työpaikallani Justusta näyttämässä helmikuun lopulla, minua oikeastaan hävetti. Vaikka tiesin olevani jo  paremmassa kunnossa psyykkisesti, niin kroppani viestitti täysin jotain muuta. Pienimmät farkkuleggingsit roikkuivat päälläni ja Justuksen turvakaukalon raahaaminen näytti varmasti kaikkea muuta kuin helpolta minulle. Nyt saatoin kuitenkin astella työpaikalle hyvävointisena ja ennen kaikkea jaksavan oloisena. Oikeat farkut istuivat minulle roikkumisen sijaan ja käsivarret täyttivät paidan hihat sen sijaan, että hihoissa oleilisi tikkukäsivarret, joissa voimaa ei olisi nimeksikään. 

Tiesin viestiväni tällä kertaa olemuksellani jotain muuta kuin huonoa fyysistä kuntoa. Tärkeintähän ei kuitenkaan ole se mitä muut ajattelevat, vaan se miltä minusta itsestäni tuntuu - ja nyt minusta tuntuu itsevarmalta ja hyvältä. Tällä itsevarmuudella ei ole tekemistä ulkonäön kanssa pelkän pinnallisen ajattelutavan kannalta katsottuna, vaan se pitää sisällään sen laajan skaalan ajatuksia ja tunteita, joita liitän omaan kykyyni hoitaa työni kunnolla niin fyysisessä kuin psyykkisessä mielessäkin. Jaksan fyysisesti, mutta olen myös psyykkisesti täysin läsnä - se tuntuu uskomattoman hyvältä ja on suurelta osin parantuneen kroppani ansiota :)

Kaikki nämä hyvät fiilikset saivat jatkoa tänään, kun kävin katsomassa jotain uutta vaatetta lauantaille, tyttöjeniltaa varten. Noh, siihen tarkoitukseen sopivaa vaatetta en löytänyt, mutta päädyin sovittelemaan farkkuja ihan uudella innolla. Tajusin oikeastaan vasta kaupassa, että voin vihdoinkin, vuosien jankkaamisen ja odottamisen jälkeen hyvillä mielin ostaa itselleni uusia, oikeasti sopivia vaatteita. Tällä kertaa nuo hyvän olon fiilikset kroppaani liittyen kumpusivat siis täysin ulkonäöllisistä syistä mikä on mielestäni ihana asia sekin :) Koska vaikkei sopivia farkkuja minulle löytynytkään - parhaista kun puuttui juuri se oikea koko - niin lähdin todella aurinkoisin mielin pois vaatekaupasta. Sovitusrupeama ei tuottanut minussa minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia, vaan se varmisti ajatukseni nykyisestä kropastani: olen oikeasti sinut sen kanssa ja tyytyväinen siihen. En hae täydellisyyttä, enkä edes tavoittele sellaista olotilaa, että olisin 100-prosenttisen tyytyväinen kroppaani. En kuvittele kroppani olevan jonkun muun mielestä täydellinen, mutta eihän sen tarvitsekaan olla - riittää että se on minulle itselleni mieluisa :) Ja mielestäni se on melko onnellinen tilanne siihen nähden millaisia mullistuksia vartaloni on käynyt läpi viime vuosina hurjan laihtumisen, painon normalisoimisen sekä raskauden myötä - anorektisten ajatusten värittäessä samalla tätä kaikkea. 

Mielestäni täydellistä tyytyväisyyttä on edes turha tavoitella. Miksi käyttää aikaa ja energiaa sellaiseen? Kun kroppaan ja ulkonäköön liittyvät asiat eivät vie täyttä huomiota siltä muulta, oikealta elämältä, ovat asiat melkoisen mallillaan - se riittää minulle :) Uskonkin olevani juuri melko ideaalissa tilanteessa ulkonäkööni suhtaumisen suhteen sekä niin tasapainoisessa tilassa ajatusteni kanssa, että  ne jakautuvat juurikin sillä oikealla ja terveellä tavalla ulkonäön ja muun elämäni kesken. Muu elämä ja elämästä nauttiminen tulee ensin, ulkonäköön keskittyminen vaikkapa vaatteiden ja hiusten kautta sen sijaan kulkevat siinä rinnalla tai hieman jäljessä kivana ja nautinnollisena, muttei suinkaan tärkeimpänä - eikä varsinkaan ahdistavana - asiana :) 

Näillä ajatuksilla jatkan hyvillä mielin mitä tavallisinta eloa ja oloa sekä suuntaan positiivisin ajatuksin katseeni jo ensi viikkoa kohti, kun uusi sivu elämässäni taas kääntyy. Oikeastaan tarkoituksenani oli tulla lyhykäisesti kertomaan teille pieniä arkikuulumisia, mutta työpaikalla piipahtaminen sekä hyvillä mielin tehty shoppailureissu saivatkin ajatukseni kulkemaan tällä kertaa tällaisia teitä pitkin :) Ja koska shoppailuintoni yltyi tänään huippuunsa ensimmäistä kertaa vuosiin, taidan jatkaa samalla kaavalla huomenna uuden kierroksen myötä ;) Eli palailen varmasti aiheeseen vielä uudemmankin kerran ehkäpä shoppailureissua seuranneiden ajatusten kera, ehkäpä painoprojektin viimeistelyyn liittyvien ajatusten myötä!

<3: Laura

Ensimmäinen etappi

Eilen kirjoittelin teille jo ensimmäisen ruokapäiväkirjan reissumme ajalta ja nyt voisi olla hyvä aika alkaa purkaa varsinaisia reissutarinoita myös tänne blogin puolelle :) Muutamat terveiset reissun päältä kirjoittelinkin jo ja pari päivää sitten reissun parhaita paloja tänne listailin, mutta paljon muutakin ehti tietenkin noiden kahden viikon aikana tapahtua! Niin kovin tapahtumarikas reissumme oli :) Hyppäänkin nyt takaisin parin viikon päähän ja matkamme alkutaipaleelle! 

Ensimmäisenä matkapäivänä...

...oli meidän tarkoitus saavuttaa matkamme ensimmäinen etappi eli vanhempieni kesämökki. Halusin yhdistää mökkiviikonlopun reissuumme siksi, että emme luultavasti enää tämän kesän aikana muuten sinne ennätä lainkaan mennä. Niimpä otimme ensimmäisenä reissupäivänä suunnaksi Pälkäneen, Vehkajärven rannan. Siellä meitä odottelivat vanhempani sekä karvakorvainen herrani nimeltään Julius. Viikonloppu meni ihanasti rauhallisissa merkeissä lepäillen, luonnon rauhasta nauttien, vähän mustikoita keräillen, saunoen ja herkutellen.

Laiturille hakeuduin aina, kun vain aika oli sille otollinen :) Veden äärellä nautiskelu oli pakko maksimoida, sillä niin harvoin sitä loppujen lopuksi pääsee kauniista järvimaisemasta ja auringonpaisteesta nauttimaan - täytyyhän sitä nyt aurinkovarastot kerätä talvea varten täyteen! Myös Julius nautti auringosta ja rennosta olostaan, kuten aina :) Kieltämättä mökillä tulee äidin apuakin hyväksikäytettyä paljon ja jätettyä pikkuherra mummon hellään huomaan, jotta itse pääsisi auringosta kunnolla nauttimaan ;) Mutta onneksi Justuskin hyvin auringolta suojattuna saattoi hieman auringossa oleilla.

Tuttuun tapaani kuvailin viikonlopun aikana myös mökkiherkkuja, joita äitini meille loihti :) Kun lauantaina mökille saavuimme, valmisteli äiti juuri parhaillaan siellä lounasta eli grillissä valmistettua lohta. Lohen päällä oli ihanaa maustamattomasta tuorejuustosta, punaisesta currytahnasta sekä juustorassteesta valmistettua seosta - suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kyseistä yhdistelmää!




Kotipihan vadelmat eivät olleet ehtineet tähän mennessä vielä kunnolla kypsyä, joten isä oli käynyt ihan ostamassa vadelmia. Lounaan jälkeen herkuttelimmekin Aino valkosuklaa-vaniljajätskiä vadelmilla, aurinkoisella terassilla istuskellen :)

Olin ajatellut auttavani äitiä kunnolla mustikoiden poimimisessa, mutta minun pienellä panoksellani ei kyllä pääse pakastinta vielä täyttämään - korkeintaan yhden pikkurasian verran ;) Hieman mustikoita sain kuitenkin poimittua, kun äiti vahti minimiestäni, mutta lopulta päädyin pikkumieheni luo ja äiti jatkoi vuorostaan keruuta. 

Mustikoita oli kyllä niin helppoa ja kivaa pomia, kun saattoi vaan omalla mökkipihalla kyykähtää mättäiden keskelle ja alkaa poimia - tarjontaa olisi ollut vaikka kuinka! Sopii tällaiselle aloittelijapomijalle hyvin ;)

Illalla saunoimme rauhassa ja kävimmepä jopa uimassakin - kaksi todellista vesipetoa :D Jarno uskaltautui järveen vasta ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja minullekin pulahtaminen oli vasta toinen kerta. Talviturkinheitto jäi pikaiseksi kastautumiseksi, mutta nyt jopa saatoimme veden lämpötilaan totuttuamme lillua järvessä hyvillä mielin hieman pidemmänkin aikaa :)

Lauantaina saunan jälkeen teimme iltapalaksi pikaisesti helppoja jauhelihapäällysteisiä rieskoja, joita söimme ensimmäisen kerran siskoni luona keväällä tehdyn Tampereen reissun aikana. Nyt varasimme sitten nopeaksi mökkiruoaksi Jarnon kanssa aineet rieskasiin :)

Isä oli ostanut minulle saunajuomaksi Muumilimpparia, jonka join loppuun rieskasten kanssa :)

Oma syöminen meni hymyssä suin, mutta Justuksen ruokailu näyttääkin olevan sitten minusta jo melkoisen paljon vakavampaa puuhaa :D

Tosin muuten pikkumieheni touhuilua ei vain voinut vakavalla naamalla katsoa! Muutenkin tuntui, että reissumme ajan - ja erityisestä sukulaisetapeilla - poika oli sellainen hyvänmielen lähettiläs, että yksikään ei varmasti jäänyt vakavalle naamalle pojan tavattuaan :)

Toisena reissupäivänä...

...eli sunnuntaina juhlimmekin sitten minun 26-vuotis synttäreitäni päivää etukäteen. Naureskelin Jarnolle sitä, että onko tämän ikäisenä vielä luvallista odottaa omia synttäreitään? :D Siskoni poikaystävä on minua pari tuntia vanhempi, ja hän oli asiasta sitä mieltä, että juhliminen on tässä iässä vielä hyväksyttävää, mutta tässä iässä synttäreiden odottomainen sen sijaan jo pelottavaa :D Noh, niin tai näin, tuntuu oma ikä juurikin parhaalta iältä tällä hetkellä - siksi voinkin shyvillä mielin synttäreitäni niin innokkaasti odotelakin ;) Mutta ehkäpä tuo kaikki kertookin vain ja ainoastaan siitä, että kokee kaiken olevan elämässään niin mallillaan, ettei ole tarvetta kriiseillä ikääkään.

En ole ikinä ollut täytekakku-ihminen ja varsinkin kermakakut eivät todellakaan ole ollut mieleeni. Useana vuonna olen kuitenkin halunnut perinteisen ja kaikista yksinkertaisimman mansikkatortun rahka-kermavaahtoseoksella synttäripäivänäni. Nyt sen sijaan ehdotin äidille, että miten olisi britatorttu? Rakastan marenkia missä vaan leivonnaisessa ja britassa yhdistyisi hyvin siis marenkirakkaus sekä kesäiset maut mansikan ja raparperin muodossa. Niimpä joimme tänä vuonna synttärikahvit britatortun kera :)

Myös sunnuntai meni rentoillessa, sillä meillä oli kokonainen päivä aikaa vielä mökkeillä, sillä autonnokan oli tarkoitus vasta maanantaina kääntyä kohti pohjoisempaa Suomea. Ja koska sää oli ihan upean kesäinen myös silloin, niin olikin enemmän kuin mukavaa, ettei päivää tullut hukattua kuumassa autossa istuen.

Myös sunnuntaina saunoimme, ja kävimmepä myös kunnon kävelylenkin yhdessä äitini kanssa. On ihan mahtavaa olla mökillä rennosti ja luoda siellä uusia mielikuvia paikasta ja siellä itselläni vallitsevasta fiiliksestä. Mökki nimittäin on hankittu vasta sinä samaisena vuonna, kun sairastuin, joten mielikuvat joita mökillä vietettyihin hetkiin liitän, ovat usein väritettyjä sairauteen liittyvillä muistikuvilla.

Mutta onneksi muistot ovat vain muistoja ja hetkestä oli ihanaa nauttia hyvän seuran lisäksi hyvän ruoan myötä - jälleen kerran! Sunnuntaille Äiti oli tehnyt kasvisnyyttejä sekä pekoni-tuorejuustoherkkusieniä, joidenka lisäksi Jarno paistoi meille pihvit ja grillaili lisukkeeksi vuohenjuustoa. Ja ateriaa täydensi raikas vesimelonisalaatti :)

Koska suurimmat mökkitoimeni olivat syöminen ja rentoutuminen, oli myös lukemiselle kerrankin hyvää aikaa! Jo mökillä aloitin kunnon luku-urakan, mikä jatkuikin läpi koko loman. Äiti suositteli minulle Eve Hietamiehen Yösyöttö- sekä Tarhapäivä -nimisiä teoksia. Jäinkin ihan totaalisen koukkuun kirjoihin välittömästi, ja aika pikaiseen molemmat tulikin reissussa luettua! Nappasin mukaani matkalle myös isältäni yhden kirjan: Zlatan Ibrahimovicin elämänkerran. Aina tulee luettua pienen ihmetyksen kera artikkeleita miehen käytökseen liittyen, joten mikäpä olisikaan avartavampaa aiheeseen liittyen, kuin lukea myös miehen oma näkökulma kyseisiin tempauksiin ;)

Mökillä tuli myös venyteltyä kunnolla, ja varsinkin Justuksen kanssa lattialla ollessa on usein kiva samalla hieman pistää notkeutta koetukselle :) Tosin jos lehteä yrittää samaan aikaan lukea, tulee pikkumies ja alkaa lehteä maiskuttelemaan ja repimään. Ja kun karvaisempi velipoika saapuu paikalle, käy hän aina lehden päälle kerälle makoilemaan - turhauttavaa :D

Niinhän sitä sanotaan, että yksi rauhoittavimmista asioita on veden katselu. Se tuli todistetuksi tällä matkalla lukuisia kertoja, samoin kuin tulen rauhoittava ja lumova vaikutus :) Vaikken nautikaan uimisesta laisinkaan, nautin ihan valtavasti kyllä muuten veden läsnäolosta - mutta kukapa ei nauttisi. Tähän rauhoittavien elementtien listaan voisi lisätä myös lapsen nukkumisen seuraaminen. Jos Justuksen puuhailua jaksaa katsella vaikka kuinka, niin myös nukkuvassa pikkumiehessä on jotain niin hellyyttävää ja lumoavaa, että sitä rauhaa katsellessa ei voi kuin rauhoittua itsekin ja olla ihan älyttömän onnellinen juuri siitä hetkestä ♥

Mutta jos pojan nukkumisen seuraaaminen rauhoittaa, niin puuhailu kyllä pitää myös sitten kovinkin virkeänä itse kunkin läsnä olijan - sen verran meno on kovaa herralla ja riemun kiljahtelu kovaäänistä ;) Tässä vaiheessa reissua Justuksen liikkumisharjoitukset olivatkin sillä mallilla, että herra alkoi sujuvasti liikutella itseään käsillä - tuolloin tosin vasta ympäri paikallaan samalla yhä pysyen. Liikkuntatuokiot tosin saivat pikkumiehen ihan yliväsyneeksi, ja kun yritin iltasemmalla pitää ukkelin tyytyväisenä ennen nukkumaanmenoa ja rokkailla herran kanssa Vain elämää -sarjan sävelten tahtiin, huomasin yhtäkkiä pojan nukahtaneen kesken Neumannin version Katso sineen taivaan -kappaleesta - eli kovat olit rockit selvästi :D Mutta sen totaalisimahduksen myötä olikin hyvä alkaa jo valmistautua seuraavan päivän ajomatkaan ja uusiin seikkailuihin :)

Ja kun kolmas reissupäivä koitti...

...ja kohtuulliset yöunet olivat takanapäin sekä aamupala syötynä, oli aika pakata auto ja sanoa heipat - pohjoisen seikkailumme saattoi vihdoinkin kunnolla alkaa! Eli mökiltä otimme suunnaksi ensimmäisenä sitten Kiuruveden ja setäni perheen luona vierailun. 

Mutta siitä kaikesta lisää kauniiden järvimaisemakuvien myötä varmasti myöhemmin! :)

<3: Laura

Reissuruokapäiväkirja osa I

No niin, nyt olisi sitten ensimmäisen reissuruokapäiväkirjan vuoro! Kyselin viimeisimmän ruokapäiväkirjan yhteydessä, olisiko kenelläkään kiinnostusta reissuruokapäiväkirjoja kohtaan. Ja koska muutama koki sellaisen hyödylliseksi, kuvailinkin teitä ajatellen muutaman päivän ruoat kokonaisuudessaan reissumme aikana. Luohan reissusyöminen kuitenkin aivan erilaista haastetta ruokailuihin, mikäli ne kotonakin ovat vielä kovin haastavia. Kun joutuu luopumaan omista rutiineistaan, turvaruoistaan ja omista aikatauluistaan, ei mieli meinaa siihen lainkaan sopeutua. Kun yhtäkkiä onkin huoltoasemien ruoka-annin armoilla tai sukulaisten tarjoiluiden varassa, voi eteen tulla melkoinen määrä haasteita kera valtavan ahdistuksen. 

Tässä olisi nyt kuitenkin muutamien reissuruokapäiväkirjojen mukaan esimerkkejä siitä, kuinka minä olen matkallamme syönyt, kun syöminen ei enää tuota minulle ahdistusta tai valinnat eivät ole minulle enää haastavia. Tällä reissulla nautin, herkuttelin ja söin, kuten tällaisella lomalla kuuluukin syödä! Mukaan mahtui sukulaispöytien antia, huoltoasemien sämpylöitä, lukuisia grillimakkaroita, pari ravintolareissua ja mökin keittolevyllä valmistettuja yksinkertaisia aterioita :)

Aaamupala klo 8.30

Tämä ensimmäinen ruokapäiväkirja on päivältä, jolloin lähdimme ajelemaan vanhempieni mökiltä kohti setäni perheen kotia Kiuruvedelle. Mökkiaamupalani koostui tänä kyseisenä aamuna isäni minulle varmaamasta maitorahkasta, äitini poimimista mustikoista, appelsiinista sekä kinkku-juustoruisleivästä. Otettuani kuvat, lisäsin vielä mehukeittoa tuttuun tapaani rahkani joukkoon :)

Lähdin reissuun sillä asenteella, että en varaile itselleni mitään erityisiä ruokia, vaan sitä syödään mitä on tarjolla tai mitä matkan varrella kaupoista tulee ostettua. Ainoa millä olin varautunut, olivat hyvin säilyvät välipalat myslipatukoineen ja hedelmäsoseineen, jos tarvitsisin helppoa ja nopeaa väli- tai yöpalaa. Yleensä en mökillekään varaa mitään erityisiä omia aamupalatarpeita, vaan syön niitä, mitä äidillä on jo siellä valmiiksi ostettuna. Nyt isä oli kuitenkin menossa käymään mökiltä käsin kaupassa ennen meidän tuloamme ja toi sitten meillekin ihan erityisesti jogurtti-/rahkapuolta toiveidemme mukaisesti :) Aamupala poikkesikin siis aiempien ruokapäiväkirjojen aamupalastani sen verran, että esimerkiksi pähkinöitä en mökillä syönyt lainkaan. 

Ja koska syömiseni on nykyään niin kovin vapaata, en oikeastaan enää ateriasuunnitelmaani edes ajattele, vaan noudattelen täydellisesti omia tuntemuksiani ja hyödynnän oman kroppani tuntemista mitä ruokamäärien tarpeellisuuteen tulee :) Näin ollen en edes ajatellut, että jotain jäisi pois pähkinöiden myötä, sillä tarvitsemani energiamäärä tulisi taatusti muulla tavoin päivän aikana täyteen :) Tämä ajattelutapa koskee nykyään jokaista päivääni eikä tietenkään erityisesti pelkästään tätä!

Välipala klo 12

Lähdimme mökiltä ajelemaan heti pikaisesti syödyn aamupalan jälkeen. Huomasin kyllä, että aamupala oli hieman jäänyt pienehköksi - esimerkiksi toinen leipä olisi ollut paikallaan - ja nälkä tulikin uudelleen melkoisen pian, vaikka aamupalaa syödessäni tulinkin täyteen. Niimpä pysähdyimme sitten sopivan paikan tullen - eli Justuksen herätessä päikkäreiltä - ja tankkasimme hieman perinteisiä huoltsikkaeväitä. Minä valitsin juustosämpylän, mikä vei pahimman nälän sopivasti pois. 

 Väistämättä mieleeni kyllä reissun aikana tuli kerran jos toisenkin vanhoja muistoja vastaavista, mutta sairauden sanoittamista tilanteista viime vuosilta. Kuinka olen ahdistunut valintojen äärellä, saanut paniikkikohtauksia ja hankaloittanut väistämättä myös muiden reissua, vähintäänkin pilannut reissufiiliksen. Voi kuinka usein mietinkään, mitä Jarno olisi tälläkin reissulla joutunut kestämään, jos jokaisen aterian äärellä olisimme käyneet läpi samat vanhat paniikkivalinnat ja itkukohtaukset. Onneksi tällaista ei enää tarvitse laisinkaan pelätä :)

Sämpylä ei tällä kertaa aivan riittänyt, joten ostimme molemmat vielä jätskit: minulle Hurmaava kinuski ja Jarnolle salmiakkijäätelö. Oikeastaan päätimme jätskeistä jo etukäteen, ja vaikkei pieni nälän kutkutus olisikaan tuntunut mahanpohjassa enää sämpylän jälkeen, teki - yllätys yllätys - muutenkin makeaa jo mieli, joten jätski oli ihan ehdottomuus :)

Lisäksi olin jo mökillä tehnyt maitokahvia itselleni termariin ajomatkaa varten, joten sain hyvät kahvit juotua jätskin kaverina :)

Lounas klo 15.45

Olimme jo etukäteen sopineet setäni vaimon kanssa, että syömme lämpimän ruoan siellä, joten siksi päädyimmekin matkalla vain välitankkaukseen. Kun pääsimme perille Kiuruvedelle, alkoi nälkä olla jo melkoinen, mutta ihan heti emme päässeet kuitenkaan syömään. Setäni oli vasta lähtenyt mummoani hakemaan, joten lounas siirtyi hieman myöhemmäksi. Mutta fyysinen vointini on jo niin hyvä, että nälkä vain kurisi mahassani tavalliseen ja terveeseen tapaan - saatoin siis ruokaa ihan hyvin hieman odotella :)

Ruokana oli ihanaa kookosmaitoon tehtyä, mausteista kanakeittoa. Keittoa santsasin lisää ja söin myös yhden juustoleivän - ihanaa tuoretta kauraleipää - keiton kanssa.

Tällä matkalla huomasin muutenkin sen, kuinka todella ruoan santsaus tulee jo ihan luonnostaan! Kotona kun syö aina samoilta lautasilta, tuntee aika hyvin jo tarpeellisen ruokamäärän heti kerta heitolla, mutta reissun aikana huomasin usein, kuinka tuli tarve ottaa vielä lisää eikä se herättänyt enää mitään sen kummempia ajatuksia minussa - muuta kuin, että nälkä tulisi saada tyydytetyksi. Ja toki myös herkullisella ruoalla oli sanansa sanottavanaan tähän, että ruokaa enemmän kuin mieleellään ottikin lisää :)

Jälkkärikahvit klo 17

Ruoan päälle joimme kahvit, jotka menivät samalla minun synttärikahveistani :) Setäni vaimo oli tehnyt ihanaa, omasta omppuhillosta tehtyä kääretorttua, jonka lisäksi söimme mansikoita ja vaniljajätskiä.

Kahvia meni pari kuppia, minkä lisäksi otin lisää mansikoita sekä kääretorttua vielä toisenkin palasen :)

Päivällinen klo 20

Illemmalla lähdimme viemään mummoa takaisin hoitokotiin setäni kanssa, minkä jälkeen meitä odottikin jo päivällinen - tai oikeastaan ruokaisampi iltapala - perillä. Tarjolla oli aivan ihanaa balsamicolla maustettua mansikka-fetasalaattia. Ihan mahtavasti sopivat makeat mansikat salaattiin! Lisäksi oli tuoretta patonkia, joita söin yhteensä kolme palasta levitteellä ja juustolla :)

Istuimme vielä yhdessä iltaa minun ja Jarnon tutkiessa majoitusvaihtoehtoja, minkä aikana joimme lasilliset meidän tuomaamme tuliaisjuomaa, jonka setäni vaimo halusi maistiaisiksi avata :) Lisäksi söimme Porvoosta ostamiani nougatsuklaita, joita nappailin jokusen, ehkäpä nelisen kappaletta yhteensä.

Iltapala klo 23

Vaikka ilalla tulikin kunnolla syötyä oman nälän mukaan, ei se nälkä minulla taasen kauaa loitolla pysynyt - niitä päiviä jälleen, kun nälkä on loputon. Syy äkilliseen nälkään saattoi löytyä hyvinkin myös tavllista kevyemmästä päivällisestä, sillä kotona syömme aina iltasella vielä melko tuhdinkin lämpimän aterian. Kaivoin siis vielä ennen nukkumaan menoa omat evääni esiin ja söin Alpenin kookos-suklaamyslipatukan sekä ompun - vaikka toki olisin varmasti saanut isäntäväenkin ruokakaapeilla käydä. Koin kuitenkin helpoimmaksi syödä omaa tahtiani ja omien tarpeideni mukaan juuri ennen nukkumaanmenoa isäntäväen jo vetäydyttyä ja sitten tuttuun tapaani yöllä Justusta syöttäessäni. Ja muutenkaani ei minulla ollut mitään tarvetta selitellä omien lisäeväiden tarvetta, koska kaikki sukulaiseni tietävät kyllä tilanteestani :)

Yöevästä klo 02

Nälkä sen kun jatkoi piinaamistaan yöllä ja parin tunnin päästä jo heräsin nälkäisenä. Pian Justuskin heräsi, joten korjasin tilanteen viimeisillä eväilläni eli marjaisella soseella sekä kookoksisella energiapatukalla. Kun patukan syötyäni kaipasin vieläkin jotain, kävin varkaissa Justuksen hoitolaukulla ja söin vielä siksi hedelmäsoseenkin ;) Näillä jaksoin kuitenkin hyvin aamuun asti, enkä edes toisella syöttökerralla kaivannut lisäsyötävää :)

Jo tämän ensimmäisen kunnollisen reissupäivän aikana huomasin sen, kuinka oma nälkä ei vieläkään mene selvästi samaa tahtia muiden nälän kanssa. Toki kaikilla ihmisillä on omat nälkätuntemuksensa muutoinkin, ja jokaisen kropalla on ne omat tarpeensa, mutta kyllä minun kroppani vieläkin kaipaa energiaa melkoisesti useammin osakseen, vaikka normaalipainon rajoja jo kolkuttelenkin. Tämä luo toki omia haasteita, kun on niin sanotusti toisten ruokien armoilla, eikä ruokien valmistaminen ja ruoka-aikataulu ole itsestä kiinni. Mutta toisaalta taas on hyvä huomata, ettei siinäkään ole oikeasti mitään ongelmaa, kun sairas mieli ei ole enää esteenä lisäruokien syömiselle silloin, kun muiden ei ole tarve syödä - onhan välipalat kuitenkin keksitty. Lisäksi oma kroppa ja mieli kestävät myös hyvin jo sitä syömisen venymistäkin - mutta myös syömistä, vaikkei itsellä olisikaan vielä nälkä. 

Tässä siis ensimmäinen osa reissuruokapäiväkirjoista. Kolme ensimmäistä ovatkin peräkkäisiltä päiviltä, mikä on ehkäpä ihan hyvä asia ja auttaa siten hahmottamaan paremmin useamman päivän kokonaisuutta :) Mutta tosiaan, entäpä te muut? Millaisia ajatuksia reissuruokailu herättää teissä silloin, kun syömiset ahdistavat jo omassa, tutussa arjessakin? Kun ei voi turvautua niihin omiin luottotuotteissin ja pitää täysin kiinni omista ruoka-ajoista ja -tavoista?

<3: Laura