Moikka kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolen! Olen monesti miettinyt blogia ja sitä, kuinka jotkut toivoivat viime postauksen yhteydessä kuulumisia - edes sitten vaikka kerran kuussa. Noh, se kuulosti tuolloin viime kuulumisten aikoihin varsin realistiselta tavoitteelta, mutta kuinkas ollakaan, niinhän ne kuukaudet vaan ovat vierineet jälleen liian vauhdilla eteenpäin. Kesäloma tuli ja meni ja nyt on kaunis syksy alkanut - tykkään! Toisaalta kesäloma meni vauhdilla ohi, mutta toisaalta taas lämmintä lopussa riitti niin paljon, että ainakin minä sain kerättyä taas lämmöstä ja auringosta riittävästi energiaa tulevaan talveen. Tykkään niin kovasti talvesta ja ennen kaikkea joulusta, että pimenevät syysillat ovat vain mieluinen asia :)
Justus Niklas-serkun luona kylässä Tampereelle
Mutta mitäpä meille kuuluu? Aika lailla samanlaista kuin viime kuulumisten aikoihinkin! Yhteensä kaksi viikkoa minulla oli kesällä lomaa, mutta muuten arki rullaa työn ja päiväkodin merkeissä meidän perheessämme. Pidin viikon lomaa toukokuussa ja viikon elokuussa. Molempina viikkoina onnistuin olemaan kipeänä (muuten olen ollut terve - olen taitava sairastamaan lomalla), mutta kyllä lomiin sain sisällytettyjä kivojakin juttuja. Toukokuussa juhlittiin rakkaiden ystävien häitä, joissa istahdin itsekin pitkästä aikaa pianon ääreen, kun säestin kirkossa ystävääni, joka lauloi Johanna Kurkelan Rakkauslaulun hääparille. Elokuun lomaviikolla sitten reissasimmekin hieman pohjoisessa ja paluumatkalla eksyimme jääkiekkoakin Vaasaan katsomaan - tyypillistä lomailua meidän perheellemme :D Muuten kesä meni tiiviisti töissä. Niin tiiviisti ettemme edes pikkureissuja ehtineet tekemään, koska yhteisiä vapaapäiviä taisi osua Jarnon kanssa meille ehkäpä huikea yksi päivä heinäkuun aikana! Mutta Justus kyllä nautti tästä kesästä jo ihan täysillä, ja isi ja poika saivatkin lomailla yhdessä useammankin viikon! :)
Rakkaan ystävän häissä toukokuussa
Justuksesta on tullut jo iso poika, joka kovasti oppii päivittäin uutta - nyt uusien sanojen tapailu suurimpana juttuna. Kirjat kiinnostavat edelleen, mutta myös pelailu, legot, hiekkakakut, kuperkeikkaharjoitukset ja monet muut jutut ovat Justuksen mielestä huippuja. Isi hommii, äiti ittuu, ankka ui... ja eläinsanasto sen kun karttuu! Ehkäpä juuri tämä puhumaan oppiminen on ollut se suurin kehittymisen osa-alue, mikä on ollut pinnalla viime aikoina :) Toisaalta totean aina, että hyvää kuuluu, eikä sen kummempia ole tapahtunut viime aikoina. Toisaalta taas koko ajan tapahtuu niin valtavasti jo ihan Justuksen arkipäivissä, että niistä riittäisi vaikka kuinka paljon kivaa kerrottavaa. Kuvia kesältä on karttunut huikeasti ja usein olen huomannut ajattelevani, että jos yhä kirjoittaisin blogia, laittaisin tämän ja tämän kuvan ehdottomasti sinne esille! Kesäkuussa tehty kylppäriremppa olisi ehdottomasti päätynyt blogiin, samoin kuin lukuisat ja lukuisat pikku hetket kesältä, joita nyt ei enää osaa juuri muistellakaan. Harmi sinänsä, koska kaikki ovat olleet juuri kyseisenä hetkenä varmasti kovin tärkeitä ja merkittäviä - kukin omalla tavallaan.
Laivareissulla syyskuun alussa
Vaikka kaiken kaikkiaan se arki on aina päällimmäisenä mielessä ja välillä päivät etenee niin vauhdilla, että pää ei mukana meinaa pysyä, osuu sinne keskelle niitä spesiaalipäiviäkin ♥ Viimeksi laitoin tänne kuvia siskonpojan ristiäisistä ja seuraavaksi olisi vuorossa pikkuveljen häät vajaan kolmen viikon kuluttua - jännää! Ensimmäinen meistä kolmesta sisaruksesta, joka avioon astelee :) Itse saan toimia seremoniamestarina ja kovasti alkaa jo jännitys nousta pintaan - pitäisipä vielä hääleikitkin ideoida loppuun! Justus saa kunnian toimia sulhaspoikana yhdessä Onni-serkkunsa kanssa. Pojilla on samanlaiset juhlapuvut ja samanlaiset mustat Coverset juhlakenkien virkaa toimittamassa! Justus on niin nopea, oleva ja velmu poika, että hieman jännittää mitä tuleman pitää...
Kotipihassa auringosta ja helteestä nauttien
Itse olen voinut ja jaksanut hyvin. Oikeastaan voisin sanoa olevani tällä hetkellä melkoisen hyvässä ja tasapainoisessa olotilassa kaikilta osin. Voin fyysisesti hyvin ja henkisesti samoin. Jarnokin totesi juuri yksi päivä, että nyt hän oikeasti luottaa minuun. Se kertoo osaltaan valtavasti. Viime talvi ja erityisesti kevättalvi oli melkoisen raskasta aikaa. Työstressi, ainainen univelka, Justuksen sairastelu ja muutenkin vielä Justuksen jatkuvat yöheräilyt verottivat omaa jaksamistani. Mutta samaan aikaan jaksoin aina muistuttaa itseäni siitä, kuinka huippua on kuitenkin jaksaa ja selviytyä tuollaisesta, kuin kuka tahansa muukin. Tuli jopa ihan superfiilis, että vihdoin minäkin jaksan, vihdoin minäkin osaan syödä hyvin ja riittävästi siten, että tiukan paikan tullen kroppa ei petä - eikä myöskään mieli. Vuosi töissä on opettanut minulle paljon. Paljon armollisuutta itseä kohtaan ja taidon jättää työasioita vapaa-aikana taka-alalle ajatuksissa. Helppoa se ei aina vieläkään ole, mutta hiljaa hyvä tulee. Mutta kaiken kaikkiaan, nyt asiat ovat ihanan hyvässä ja arkisessa tasapainossa :)
Tässä pikaiset kuulumiset, ehkäpä taasen palailen joskus uusienkin kera:) Kaunista ja tunnelmallista syksynaikaa kaikille! ♥
<3: Laura
