Alkuviikon meiningit :)

 Huh hei, mikä viikko! Jokaiselle päivälle on ollut niin paljon tapahtumia, että välillä ollaan menty ihan pää kolmantena jalkana eteenpäin. Välillä ollaan paahdettu menemään liikenteessä aamusta iltaan ja illalla on väsy ollut sen mukainen. Mutta siis ihan mahtavaa tuo kaikki - mistään koetusta hetkestä en suostuisi luopumaan! Tässä hieman tunnelmia sunnuntailta sekä alkuviikon päiviltä :)

Sunnuntaina...

...pääsimme synkästä säätiedotteesta huolimatta nauttimaan aurinkoisesta ulkoilmasta:) Tutntuu, että sää on yllättänyt positiivisesti aurinkoisella ilmallaan nyt jo monena päivänä, vaikka ennuste on useampaan otteeseen kunnon sateita lupaillut. Noh, empä ala valittamaan tällaisista muutoksista :) Justus sai kesälakin päähänsä ja pääsi hetkeksi pötköttelemään varjoiselle paikalle terassille, kun äiskä päätti yrittää jatkaa epätoivoista säärien rusketusprojektiaan :D Pojan touhuillessa lelujensa kimpussa, nautin minä kupin kahvia ja ahmin hyvää romaania viltillä loikoillen.

Puolen päivän jälkeen olikin jo aika alkaa suunnata Pallokentälle iskän futispeliä katsomaan :) Ulkona näytti pilvet tummenevan ja lähdettiimpä sitten kunnon varusteissa Justuksen kanssa liikenteeseen. Mutta voi että sitä kuumuutta! Ja ei kun takaisin kotiin laittamaan kevyempää vaatetusta päälle. Lopulta lenkkitrikoot ja t-paita olivat aivan täydelliset varusteet, ja sainkin nautiskella auringossa olosta koko pelin ajan - eli aivan päin vastaisen ilman saimme, kuin etukäteen oli lupailtu. En taida vieläkään oikein muistaa, että tosiaan, sairaasta palelusta ei ole minun kohdallani enää tietoakaan, joten aina ei todellakaan tarvitsisi varautua niin viimeisen päälle, mitä lämpimään vaatetukseen tulee! Kevyemmästä vaatetuksesta huolimatta iski niin kauhea kuumuus päälle huutavan janon kera, että äitini sai toimia juomalähettinä eli käydä kauppareissullaan heittämässä kylmää juotavaa minulle - palvelu toimi jälleen kerran :D

Pelin jälkeen nopeasti kaupan kautta kotiin ja vapaailtaa viettämään. Illalla teimme vielä hyvää ruokaa, ja pojat ottivat tuntumaa riippumattoon äiskän kokkaillessa :) Kivaa ja rentoa sunnuntai-illan oleskelua!

Maanantaina...

...koitti vidoin pitkään odotetut kahvilatreffit Minnin kanssa. Voi että kun tyttöä onkin ollut jo ikävä! Aloin jo tottua siihen, että näemme kerran viikossa, joten kuukauden breikki oli aivan liikaa! Kun Justus syntyi, niin Minni kävi meillä kahvilla kotona todella usein, ja kun pääsimme herran kanssa liikenteeseen, tuli viikoittaisista kahviltreffeistä ihana tapa, viikon kohokohta. Nyt tyttösen muutto Helsinkiin on pitkittänyt tapaamisväliä huomattavasti, mutta asia korjataan kunnolla ensi viikolla, kun teemme päiväreissun Helsinkiin Justuksen kanssa! Voi että, kuinka odotankaan kaikkea sitä kivaa, mitä Minni on meidän päänmenoksi keksinytkään :) Siitä kaikesta varmasti lisää sitten ensi viikolla.

Tiistaina...

...minulla oli sairaalalla polikäynti. Koska päivä oli aurinkoinen, halusin ottaa hyvästä säästä kaiken ilon irti ja lähdimme sairaalalle kävellen. Kesämies pääsi taas kokeilemaan rattaissa istumista muutaman välipäivän jälkeen. Uudet aurinkolasit vaan nenälle ja menoksi!

Pari vuotta sitten sairaalassa väsäilemäni "mahtava" tilkkutyyny on hakenut paikkaansa kaapin perällä ja nyt se on sen vihdoinkin löytänyt Justuksen selän tukemisen merkeissä! Tyynyn kanssa Justuksen asento on jo melkoisen hyvä rattaissa, joten vähitellen olen uskaltanut poikaa rattaissakin kyyditä.  Keli oli nytkin niin lämmin, että poika olisi varmasti paistunut vaunuissa! Pojan ei siis tarvinnut läkähtyä kuumuuteen vaunukopassa, ja samalla ukkeli sai mukavan mahdollisuuden tarkkailla ympäristöä ja avartaa elämysmaailmaa aivan uudella tavalla :)

Koettu vehreys on aivan uskomatonta :) Ei voi olla kuin hyvällä mielellä, kun voi kävellä paikasta toiseen Justus seuranaan kesästä ja lämmöstä nauttien. Koko kesä vielä edessä ja pari kuukautta tätä vapautta ennen töiden alkua. Aion ottaa siitä kyllä niin ilon irti! :)

Polikäynti meni tuttuun tapaan punnituksen ja kuulumisten vaihdon merkeissä. Nyt kun Justus on ollut mukanani lähes jokaisella kerralla, on hoitajani kaivanut kaapista heti ensimmäisenä viltin esiin, jonka päälle Justus on sitten päässyt köllöttelemään. Juttelimme niitä näitä hoitajani kanssa, hieman voinnistani, mutta lähinnä yleisistä kuulumisista. Kävimme läpi kaikenlaisia asioita Justuksen unirytmistä kesälomasuunnitelmiin. Eli mukavaa höpöttelyä Justuksen puuhailuja samalla seuraten:)

Illemmalla Justus sai seurakseen mummon ja Julius-koiran. Minä suuntasin taloyhtiömme kokoukseen ja Jarno futispeliin. Kokoukseen lähteminen ei aluksi houkutellut minua ei sitten yhtään! Mutta jälleen kerran sain todeta, että ihan turhaan jännitin kokoukseen menoa. Hyvin "vaativa" tehtäväni pöytäkirjantarkastajana osoittautui allekirjoituksen laittamiseksi puuhtaaksi kirjoitettuun kokouspöytäkirjaan - siitä jopa minäkin selvisin :D Ja saimpahan vielä kokouksen ohessa lämmintä dallaspullaa sekä kahvia nautiskella ja tutustua samalla hieman paremmin talon muihin asukkaisiinkin, joten varsin mukava kokemus tuo loppujen lopuksi oli ennakkoajatuksistani huolimatta. Usein sitä vaan tekee monesta asiasta mielessään paljon vaikeampia kuin mitä ne todellisuudessa ovatkaan. Kotiin lähtiessäni sain käydä tekemässä rauhassa ruokaostokset, kunnes lähdin kotiin vapauttamaan lapsenvahdit työstään. Varsinkin tämä karvaisempi versio odotti jo malttamattomana eteisessä lähtöä! Olikohan ollut kenties raskas hoitokeikka ja vaativa vahdittava? :D

Keskiviikkona meillä olikin sitten vauhdikas päivä lounaan, monen tunnin shoppailureissun sekä tyttöjenillan merkeissä! Niistä tunnelmista lisää myöhemmin, samoin kuin torstaina tehdystä kuntosalikäynnistä :) Nyt nautiskellaan rauhassa kotona hieman huilien kunnon menopäivien jälkeen. Huomenna pojat jäävät hetkeksi kahdestaan, kun minä suuntaan ystävien kanssa hetkeksi iltaa istumaan kaupungille, mutta muuten otetaan päivät niin levon kannalta että!

Ihanaa viikonloppua kaikille, ja erityisesti koulun penkeiltä kesälaitumille siirtyville upeita lomapäiviä Justuksen kanssa täältä toivottelemme! :)

<3: Laura

Hyvä olo näkyy ja tuntuu!

Eiliseen postaukseen liittyen hyvän olon fiiliksiä :) Vaikka kasvot kiiltävät kuin viimeistä päivää, ulkoiseen olemukseen ei ole juuri panostettu, meikistä ei ole tietoakaan ja otokset ovat kovin epätarkkoja, niin välittyy kuvista toivottavasti juurikin se tärkein: hyvä olo ja elämästä nauttiminen! Ensimmäistä kertaa aikoihin olin lähdössä sopivissa farkuissa liikenteeseen ja sen mukanaan tuoma hyvä fiilis oli melkoisen mahtava! Ja kuvista päätellen myös Justus-herran meininki oli aikamoisen hyvä :)

Mitkä asiat teillä ovat saaneet itseluottamuksen viime aikoina kohoamaan ja muutenkin elämästä nauttimisen kohdilleen? :)

<3: Laura

Vitonen rikki - painoprojekti edistyy!

Kyselin viimeisimmän ruokpäiväkirjan yhteydessä, olisiko kenelläkään kiinnostusta kuulla minun painoprojektini etenemisestä. Kuten silloin kirjoitin, olin ajatellut pitää omat painoasiani vähäisemmällä täällä blogissa, mutta koska sain muutaman hieman epäilevän kommentin projektini edistymisestä, ajattelin asiaa valottaa muutamalla sanalla - tai noh, vähän useammallakin :) Kommentit olivat siis täysin ystävällisiä ja huolehtivaisia sen suhteen, onko tämä asia edennyt laisinkaan, enkä niitä suinkaan negatiivisena ottanut. Ja koska uskon painoprojektini olevan monelle samassa tilanteessa olevalle hyvä esimerkki muutoksen mahdollisuudesta, ja koska kyseistä aihetta käsittelevää postausta toivottiinkin, kuvittelisin tämän tekstin kirjoittamisen kannattavan todella. Noh, onko projektini sitten edennyt odotetunlaisesti? Kyllä on - kuten otsikkokin antaa ymmärtää, on nyt viisi arvokasta kiloa tullut painoa lisää tähän kroppaan :)

Mistä kaikki sai alkunsa?

Kaikki alkoi oikeastaan synnytyksen jälkeisestä ajasta. Kun synnytyksen jälkeen painoni romahti aivan liian alhaisiin lukemiin, tajusin heti, että painoni ei voisi jäädä näihin lukemiin pitkäksi aikaa tai saavuttamani psyykkinen hyvinvointi olisi enemmän kuin nopeasti uhattuna. Minun olisi siis saatava muutosta aikaan ja pian, jotta asia lähtisi korjaantumaan ja painoni siirtyisi turvallisemmille lukemille. Kyse ei siis ollut siitä, että energiaa kuluttava imetys olisi salakavalasti laskenut painoani, vaan se vakiintui pidemmäksikin aikaa siihen lukemaan, mihin se synnytyksen jälkeisellä viikolla laski. Muutama kuukausi menikin siten, että sain pidettyä imetyksestä huolimatta painoni tasaisena, mikä oli minulle jo suuri saavutus, sillä imetys itsessään tunnetusti lisäsi energiantarvettani entisestään melko huomattavasti. Jostain syystä tyydyin jonkin aikaa siihen, että painoni pysyi samana - ehkäpä tuudittautuen siihen ajatukseen, että jo se oli minulle melkoinen saavutus. Enhän ollut koskaan kyennyt kotona painoani nostamaan - en sitten yhtään.

Toki kaikki uusi lapsen kanssa vei energiaa ja uusi, ihana arkemme vei minut mennessään. Ja vaikka itsestäni huolehtiminen oli vahvasti mielenpäällä, en pystynyt ihan täysillä ruokailuihini kuitenkaan vielä panostamaan. Sairaus ei siis johdatellut minua, enkä käyttänyt kiirettä ja vastasyntynyttä lasta tekosyynä, vaan huolehdin kyllä ruokailuistani entistä tarkemmin - olihan jaksamiseni ensisijaisen tärkeää myös lapsen hyvinvoinnin kannalta. Mutta kuten jokainen saman kokenut tietää, vaatii painon nostaminen oikeasti melkoisia tekoja ja paljon ajatustyötä, eikä minulla rahkeet heti tuohon riittäneet kaiken uuden keskellä.

Mikä johti projektin todelliseen käynnistymiseen?

Käänne tapahtui oikeastaan teidän ansiostanne, jotka kehotitte minua tarttumaan taas vanhaan ateriasuunnitelmaani. Olin laitellut tänne muutamia ruokapäiväkirjojani esille kuvitellen, että ruokailuni ovat jo hyvillä kantimilla. Ja olivathan ne toki sairaisiin aikoihin verrattuna mallillaan, mutteivät riittävästi nykytilanteeseeni nähden. Eli parannusta olisi tapahduttava tai jäisin junnaamaan paikoilleni - saattaisipa tervehtyminen alkaa taas lipua kauemmaksikin. Tajusin tämän teidän kommenttienne myötä melkoisen pian, ja ateriasuunnitelman tutkiminen sai minut näkemään asian entistä selvemmin: tarvitsisin lisää energiaa ja paljon! Lähdinkin innoissani uudesta askeleesta muokkaamaan ateriasuunnitelmaani minun ja Justuksen arkeen sopivaksi. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien huomasin sankan joukon positiivisia muutoksia verrattuna entiseen: uskalsin syödä entistä rohkeammin, vastasin herkemmin nälkätuntemukseeni, energiansaannin parantumisen vuoksi jaksamiseni kohentui entisestään ja sairaat ajatukset lipuivat yhä kauemmaksi minusta. Sillä samaisella hetkellä tajusin, että se ratkaiseva, tarvittava muutos olisi nyt vihdoinkin käsillä!

Miten painon normalisoituminen lähti käyntiin?

Tähän mennessä painoni oli alhaisimmasta lukemasta kivunnut itsestään noin kilon verran ylöspäin hyvällä perussyömisellä, mutta siihen se sitten jämähtikin aivan liian pitkäksi aikaa. Eli ateriasuunnitelman noudattaminen oli edistysaskel terveiden ajatusten kannalta, mutta myös painoni normalisoimisen kannalta. Sillä sen jälkeen painoni on kivunnut ylöspäin juurikin asettamassani tavoitevauhdissa eli noin puolisen kiloa viikossa. Lähdin tavoittelemaan tuosta hetkestä lähtien normaalipainoa tavoitteellisesti, mutta kuitenkin rennoin mielin. Koska ajatus painonnoususta ei ahdistanut, vaan tuntui todella hyvältä, tiesin heti muutoksen olevan vain ja ainoastaan positiivinen. Toki tulevaa on mahdotonta ennustaa, mutta kun paino lähti kohoamaan ja oloni niin fyysisesti kuin psyykkisestikin vain koheni, usko myös tuleviin tunteisiini vahvistui: tulisin hyväksymään muuttuvan vartaloni.

Punnitukset hoidinmme kotona Jarnon kanssa entiseen tapaan kerran viikossa, mutta nyt merkitsin ne kalenteriin näkyville. Mitään paineita tästä projektista en ottanut, mutta koska hinku palata normaaliin ja terveeseen elämään myös kehon hyvinvoinnin kannalta oli suuri, otin rentoudesta huolimatta painon normalisoimisen tosissaan. Paino lähtikin nousuun hienosti tavoitevauhdissa, tavanomaisine vaihteluineen. Painoani on kontrollotu myös polilla kerran kahdessa viikossa. Koska painoni on on ollut jo hyvän tovin nyt noususuuntainen, saatoimme harventaa käyntejä siten, että viikottaiset käynnit vaihtuivat kahden viikon välein tehtäviin punnituksiin, jolloin vaihdettaisiin samalla myös kuulumiset. Ja sanomattakin on selvää, että sairaanhoitajani on tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Hän ei ole näiden vuosien aikana koskaan nähnyt tällaista suuntausta, joten uskon hänen olevan myös positiivisesti yllättynyt onnistumiseni ansiosta :)

Miten lisäsin energiaa ateriasuunnitelmaani?

Vaikka painon nousu lähti melko hyvin käyntiin, niin pian kuitenkin ymmärsin sen, kuinka mikään ei olisi liikaa minulle tällä hetkellä, jotta tavoitteeni saavuttaisin. Jouduin käyttämään paljon aikaa sen pohtimiseen, kuinka saisin energiamäärän pysymään oikealla tasolla. Kaikki ateriat olivat kohdillaan ja myös herkuille oli päivittäin hyvin tilaa. Lisäsin ateriasuunnitelmaani aamupäiväkahvin, jolloin söin kahvin seurana aina jotain melko energiapitoista hyvästä voileivästä jäätelöön, energiapatukkaan tai leivonnaiseen. Tämä osoittautui aivan loistavaksi asiaksi oman jaksamiseni kannalta, ja sain samalla aivan uutta energiaa aamupäivääni. Söin tavallista kotiruokaa, mutta sallin itselleni myös energiapitoisempaa "pikaruokaa". Aamupalan hyvästä laadusta ja määrästä pidin entistä tiukemmin kiinni ja välipalaa otin heti, kun vähänkin alkoi mieli suuntautua ruoan puolelle.

Tämäkään ei vain ajoittain tuntunut riittävän, joten kaivoin ne viimeisimmätkin ongelmakohdat esille. Paransin tietoisesti levitteen käyttöä, vaihdoin kinkkuleikkeleet juustoon, sekä välipalaomena ja muut liian kevyet välipalat alkoivat muuttua voileiväksi, maustetuksi rahkaksi, energiapatukaksi tai pähkinöiksi. Koska annoskokoja en halunnut kasvattaa ihan oman herkkävatsaisuuteni vuoksi, eikä herkkulisällekään ollut enää tarvetta, aloin etsiä energiapitoisia välipaloja muulla tavalla. Tällöin kuvioihin astuivat ekokaupasta löytämäni loistavat taateli- ja pähkinäpohjaiset energiapatukat, erilaiset pähkinät sekä mantelilevite: terveellistä energiaa pienessä koossa. Vaikka pystyin sallimaan itselleni tavalliset herkut loistavasti, jouduin välillä hakemaan tukea terveille ajatuksilleni vielä erilaisin tavoin. Ja koska kaloriajattelu minua ei enää piinannut, oli tähän loistava ratkaisu lisätä energiaa hyvillä rasvoilla ja luonnosta peräisin olevilla herkuilla. Samalla kuitenkin tiedostaen sen, että ne tulevat kulkemaan kaiken muun rinnalla, eivätkä vie tilaa pois muulta ruoalta - ei pääaterioilta eikä herkuilta. Ja tämä ajattelutapa todellakin toimi ja on pysynyt tähän asti matkassani - ja pysyy varmasti myös jatkossakin!

Miten tämä kaikki vaikutti psyykkeeseeni? 

Kun paino nousi ja otin isoja askelia ruokailun parantamisen suhteen, alkoi samalla kaloriajattelu työntyä entistä kauemmaksi minusta ja ruoka alkoi näyttäytyä minulle sen todellisten ominaisuuksien myötä. Ruoka ei enää ollut minulle pelkkiä kaloreita, vaan täynnä tärkeitä ravintoaineita, hyviä makumaailmoja, energiaa ja nautintoa. Psyyke nousi oikeasti ihan uudelle tasolle nopeammin kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan! Näistä muutoksista lähtien olen oikeasti kokenut olevani suurimmilta osin sairauden ulkopuolella tai ainakin jo suuresti sen yläpuolella.

Niin kauan, kuin paino ei ole vielä tavoitteessaan, en voi sairautta unohtaa, mutta tällä hetkellä se ei millään asteella minua hallitse enää. Vaan minä hallitsen sitä tiedostamalla sairauden aiheuttamien karikoiden mahdollisuuden ja toimimalla tietoisesti sairautta vastaan. Eli vahva tiedostaminen on läsnä, mutta ahdistus, sairaat ajatukset ja sairauden mukaan toimiminen on mennyttä. Niin kauan tarkka tiedostaminen on pakollista, kunnes paino tulee olemaan normaaleissa lukemissa ja on pysynyt siellä myöskin hyvän tovin. Usein harmittelenkin sitä, että olisin psyykkeeni puolesta valmis jo päästämään koko sairaudesta irti, mutta paino ei siihen anna vielä lupaa. Noh, onneksi sekin aika vielä koittaa ja vieläpä aivan pian :) Hyvästä psyykkisestä tilanteestani kertoo myös polikäyntini, joihin olen aikanaan tukeutunut kuin henkeni hädässä, viimeisenä keinona pysyä "järjissään". Viime aikoina kerrat käytännössä ovat kuitenkin lähinnä kuluneet lattialla puuhastelevaa Justusta ihaillessa, mikä viestii paremmin kuin hyvin siitä, että sairauteen liittyviä ahdistavia ajatuksia ei vain yksinkertaisesti enää ole :)

Kuvat: weheartit.com

Tässä siis ajatuksiani projektini sisällöstä muutamasta eri näkökulmasta :) Projekti jatkuu yhä, mutta tässä tunnelmia ja ajatuksia tähän astisesta matkastani kohti tavoitetta! Koska teksti venähti taas paljon pidemmäksi kuin tarkoitus oli, niin jatkan vielä toisessakin postauksessa samaisesta aiheesta. Siinä ajattelin kirjoittaa tarkemmin painon nousuvauhdista, painon vaihtelusta ja nousun epätasaisuudesta. Ja ehkäpä myös ajatuksistani liittyen muuttuneeseen vartalooni, muuttuviin numeroihin sekä siihen jokaisen pelkäämään, mutta useimmiten hyvinkin epärealistiseen painon nousun "loputtomuuteen", painon "räjähtämiseen".

Koetteko tällaisen olevan avuksi teille, jotka olette samassa tilanteessa? Olisiko toiveita, mitä asioita aiheeseen liittyen tekstissä tulisin käsittelemään?

<3: Laura

Mustikkapiirakkaa vaniljajätskillä

Pääsin taas pitkästä aikaa leipomisen makuun, kun saimme vieraaksemme viime viikon perjantaina työkaverini ja hänen kaksi lastaan. Tapasimme heidät viimeksi ihan kahvilassa, mutta nyt saimme heidät viereeksemme ihan kotiimme :) Joten täytyihän sitä keksiä heti jotain tarjottavaa! Koska minulla oli valtava hinku päästä jo kokeilemaan uutta jäätelökonettani, ajattelin yhdistää kyseisen testailun tähän leivontaprojektiin. Mikäs olisikaan parempi seuralainen jätskille kuin marjapiirakka? Eli ei kun mustikkavarkaisiin vanhempieni pakastimelle ja mustikkapiirakan ja vaniljajätskin tekoon!

Olin jo ostanut ainekset perinteiseen kermaviilitäytteiseen marjapiirakkaan, mutta päädyinkin kaurahiutalepäällysteiseen, todella yksinkertaiseen mustikkapiirakkaan, sillä ajattelin jätskin sopivan paremmin yhteen sen kanssa. Mustikkapiirakka oli ohjeistukseltaan siis maailman yksinkertaisin, mutta laitampa senkin tähän esille :)

Pohja:

100 g voita

0,75 dl sokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja 

1 dl kaurahiutaleita 

1 tl leivinjauhetta

n. 5 dl mustikoita 

Päällinen:

3 dl kaurahiutaleita

75 g sulatettua margariinia

0,75 dl sokeria

Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna vatkaten. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää vaahdon joukkoon. Voitele vuoka ja painele taikina vuokaan nostamalla taikinaa myös reunoille. Ripottele mustikat pohjan päälle.

Valmista kaurapäällinen sekoittamalla kaikki aineet keskenään.

Kaada täyte mustikoiden päälle ja paista 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

Tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Tässä valmis paistokseni...

 

...ja tässä mustikkapiirakka jo testattuna :)

Itsetehtyä jäätelöä aidon vaniljan kera :)

Ja vaikka itse sanonkin, niin olin varsinkin jäätelöön todella tyytyväinen ja siitä positiivisesti yllättynyt!  Huomioon ottaen senkin, että leivontani ja jätskin teko ajoittui sinne ilta kymmenen tienoille, kaiken muun iltahyörinän keskelle :D

Sain tuliaisiksi ihania vaaleanpunaisia Gerberoja :)

Päivä oli todella mukava kaiken kaikkiaan. Justuskin nauttii omalla tavallaan varmasti, kun ei tarvitse päivisin tylsistyä vain äidin naaamaa tuijotellessa ;) On todella mukavaa, kun on löytänyt töiden kautta itselleen uuden ystävän. Sairauden vuoksi työtaipaleeni on ollut kovin rikkonainen, enkä ole kunnolla ikinä mihinkään porukkaan sisään päässyt. Ehkä nyt asia muuttuu, kun palaan entiseen työpaikkaani ja jään sinne toivottavasti pidemmäksikin aikaa! Siellä porukka on nimittäin todella mahtava :) 

Tämä kyseinen työkaveri pyysi minua heidän mukaansa viime sunnuntaina järjestetylle Naisten Kympillekin, mihin työporukka oli ilmoittautunut. Ja voi että kun minua on surettanut se, etten mukaan voinut lähteä! Sen lisäksi, etten Justukselle olisi hoitajaa saanut, on vielä tässä vaiheessa kympin lenkin kaltainen aerobinen kulutus minulle liikaa. Mutta aion kyllä pitää huolen, että ensi vuonna pääsen mukaan aivan takuuvarmasti! Enää ikinä en aio joutua sairauden takia mistään kivasta kieltäytymään - en sitten ikinä! :)

<3: Laura

Uutta Justus-herralle

Aloitin tekemään tätä postausta jo melkein kuukausi sitten, mutta nyt vihdoin ja viimein ajattelin sen  julkaista :) Ajatuksenani oli esitellä Justukselle tilaamani hauskat kirjatuet sekä Idalle tilaamani valloittavan somat mekot, mutta myös muita hankintoja on tullut tehtyä, joten laitetaampa ne nyt samaan syssyyn kuvien muodossa! Koska poika on siirtymässä nyt seuraavaan vaatekokoon, niin sen vuoksi uusien vaatteiden hankinta on ollut kovastikin ajankohtaista. Kyse ei sii ole pelkästään minun ostosintoilustani :D

Olen etsinyt Justukselle mahdollisimman hauskoja ja värikkäitä vaatteita, mutta siinä hieman epäonnistuen. Olen käynyt paikallisessa lastenvaateliikkeessä, jonne meillä olisi lahjakorttikin odottamassa, useampaan kertaan, mutten vieläkään ole sieltä mitään tarpeeksi kivaa löytänyt. Tätä kyseisetä merkkiä erilaisine, värikkäine kuoseineen siellä kuitenkin on ollut, ja nämä ovatkin olleet kovasti mieleeni. Ihana retrokuosi! :)

Justus saikin tämän asun kummeiltaan lahjaksi ja nyt se on lämpimien säiden myötä päässyt vihdoin käyttöön :)

Iskän valitsema body ja harmaat kollarit pojalle ihan Prisman valikoimasta.

Viimeisimmät vaatehankinnat Prismasta sekä Anton & Ninasta. Olen todella pitkään etsinyt Justukselle kivaa trikoopipoa, mutten ole sellaista vielä löytänyt. Päädyinkin sitten ostamaan vihreän tassupipon, vaikkei se nyt ihan lemppariksi yltänytkään kuosin perusteella. Mutta voi että, kuin huonosti tuo Justuksen päähän istui! Ei sitten millään asettunut pipo pojan päähän, enkä tiedä onko vika minun asettelutaidoissani, pojan päässä vaiko pipon mallissa :D  Eli taitaa etsiskely vielä jatkua :)

Mauri Kunnaksen kuvituksilla koristeltu lyhythihainen body sekä bodyyn sopivat lappuhaalarit. Tällaisia ostaisin mielelläni lisääkin, sillä pidän kuvitustyylistä todella paljon. Herra Hakkarainen- yöhousut löytyvätkin jo ja sopivat Justukselle todella hyvin:)

Muutama arkikäyttöön sopiva, pitkähihainen body Anton & Ninasta.

Justuksen todellisen kasvuspurtin on huomannut parhaiten pojan yökkäreistä. Jokainen yökkäri, jossa jalkaterä ei ole avoin, on yhtäkkiä jäänyt aivan liian pieneksi. Ei poikaparka saa enää jalkaansa suoraksi niissä :D Joten tässä ensi hätään yksi uusi yökkäri Prismasta.

Sitten netistä tekemiini tilauksiin! Päädyin surffailemaan mussukat.fi -sivustolle etsiessäni Justuksen Ida-serkulle synttärilahjaa, ja voi että kun olisin voinut tilata sieltä vaikka mitä! Hieman piti intoa rajata, mutta muutaman jutun silti klikkailin ostoskoriini kuitenkin :)

Tässä on Idalle tilaamani mekot, joista apinakuosisen mekon tilasin neidille synttärilahjaksi. Toisen, hihattoman mekon taas tilasin Idalle äitini puolesta. Hihaton mekko on materiaaliltaan orgaanista joustofroteeta, mikä luo mekkoon kivan retrofiiliksen, vaikkein kuvio kovin vanhahtava olekaan :) Ajattelin, että molemmat mekot olisivat monikäyttöisiä, sillä lisäämällä ohuen pitkähihaisen alle, sopivat mekot varmasti myös hieman viileämmällä ilmalla mainiosti.

Tilasin lisäksi Justukselle tulevaisuuden varalle kaksi nokkamukiakin kyseisestä nettikaupasta, lohikäärmeellä sekä kissalla kuvitetut. Mikkikuvioitu nokkamuki tarttui ihan Prismasta mukaan yhtenä päivänä.

Sitten ihan paras hankinta kyseisestä nettikaupasta ja ylipäätään viime aikoina. Heti kun näin nämä kirjatuet nettikaupassa, niin tiesin, että ne olisi ostettava!

Koirat ovat hiekkasäkin kaltaisia ja tukevat ihan hyvin kirjoja. Haluan kovasti viedä Justuksen huonetta lapsimaiseen suuntaan pikku hiljaa, jonka vuoksi nämä ovat hyvä lisä kirjahyllyn päälle :)

Koirien lisäksi tarjolla nettikaupassa oli sekä apinan että pöllön muotoisia kirjatukia. Koirat olivat kuitenkin eniten omaan mieleeni :)

Ja viimeisenä herran uusi lelulaatikko! Laatikko on erityisen kiva siinä vaiheessa, kun Justus alkaa itse keräilemään lelujaan paikoilleen, mutta nytkin se toimii kivana säilytyspaikkana leluille silloin, kun ne täytyy saada jaloista pyörimästä pois.

Nyt kaikki äidit, tädit, kummit ja muut lasten kanssa tekemisissä olevat, olisi hauskaa saada vinkkejä hyvistä nettikaupoista! Erityisesti tuo sopiva trikoopipo olisi mukava löytää, joten jos te olette sillä saralla tehneet hyvän löydön, niin kuulisin enemmän kuin mielelläni, mistä olette sellaisia löytäneet! :)

<3:Laura