Onnistunut hoitoneuvottelu

Minulla oli tänään hoitoneuvottelu, mikä sujui mielestäni todella mallikkaasti. Lääkäri oli erittäin tyytyväinen siihen, kuinka olin lomastani suoriutunut. Hän oli niin tyytyväinen siihen kaikkeen edistykseen, mitä kuluneiden parin kuukauden aikana on tapahtunut. Olen hänen mukaansa aivan eri ihminen kuin osastolle saapuessani ja siltä minusta todella tuntuukin! Hän sanoi olevansa niin ylpeä minusta, että olen todella taistellut päästäkseni tähän tilanteeseen ja taistelen yhä saavuttaakseni asiat, joista unelmoin. Kun kerroin viime hoitoneuvottelun jälkeen olevani malttamaton mitä tulevaisuuden suunnitteluun tulee, niin nyt olen sitä entistä enemmän - niin hyvä fiilis minulla on ja hymy on herkässä:)

Ensimmäisenä otin luonnollisesti esiin luvat liikunnan lisäämiseen, sillä painoni oli tosiaan noussut taas hieman sitten viime punnituksen. En millään malttaisi odottaa, että pääsisin kohottamaan kuntoani ja muokkailemaan kroppaani terveellä tavalla. Kovista suostutteluista huolimatta lääkäri ei kuitenkaan suostunut pyöristämään painoindeksiäni ylöspäin, jotta olisin saanut lisää vapauksia mitä liikuntalupiin tulee. Vielä yksi punnitus ja sitten! Hetki pitää vielä malttaa siis odottaa. On ihan kummallista edes kirjoitella tällaisia asioita, että odotan painoni ylittävän tietyn painoindeksin. Vielä hetki sitten pelkkä ajatuskin sai aikaan hirveän ahdistuksen, mutta nyt odotan jokaista askelta kohti terveyttä ja kotiinpääsyä. Luonnollisestikaan en toivo, että paino kerrallaan hypähtää hirveästi, vaan sopivaa nousua juuri siihen vaadittuun rajaan, joka tuo mukanaan lisävapauksia :)

 Koska tämä hetki luultavasti koittaa jo loppuviikosta, jolloin on viikon toinen punnitus, sovimme jo tulevista muutoksista mitä liikuntaan tulee. Lääkäri haluaa yhä olla varovaisella linjalla, jottei takapakkia tule, joten päädyimme siihen, että kun painoindeksini on 17 tai enemmän, saan aloittaa lihaskuntoharjoittelun yhdessä fysioterapeutin kanssa. Aloitamme ainoastaan yhdellä puolituntisella viikossa, jonka jälkeen määrää voidaan lisätä tilanteen mukaan. Saan myös joka toinen päivä yhden ylimääräisen puolen tunnin ulkoilun. Itse olisin halunnut jo selvästi enemmän liikuntaa viikko-ohjelmaani, mutta ymmärrän myös lääkärin kannan. Paino heilahtaa vielä niin helposti alaspäin, että täytyy olla varovainen, jotta kulutus ei nouse liian suureksi.

Mutta mikä parasta, sain vihdoinkin kunnon lomaluvat! Saan olla viikonloppuna kaksi yötä kotona ja viikolla yhden. Poikaystävälläni on talviloma ensiviikolla, joten ihanaa päästä käymään kotona myös viikon aikana:) Nyt minulla on todellakin näytön paikka edessäni, että saan pidettyä painon kohdillaan lomilla ja osoittaa muutenkin, että ruokailut onnistuvat hienosti myös kotona. Tuntuu aivan upealta ajatella, että saan olla useamman yön kotona. Alun perin meidän oli tarkoitus lähteä viikoksi etelään poikaystäväni kanssa hänen lomaviikollaan, mutta onneksi emme matkaa varanneet. Kerrankin rahapulasta on jotain hyötyäkin:D Mutta olen onnellinen tulevista lomapäivistä ja pääsisäisenä lähdemme koko kaveriporukan kesken risteilemään, mitä odotan niin innolla! Ihanaa kun voi jo uskaltaa lupailla lomia ja suunnitella elämäänsä hieman eteenpäin. Kavereideni perinteinen pääsiäisristeily on sairauden vuoksi mennyt minulta aiemmin sivusuun, mutta vihdoinkin myös minä pääsen mukaan - aivan mahtavaa!

Keskustelimme myös paljon ajasta kotiutuksen jälkeen. Lääkäri ei halunnut asettaa kotiutukselleni mitään tiettyä painorajaa, vaan etenemme sen mukaan, että lomat onnistuvat ilman painon laskemista, ja että suoriudun lomillani myös yksin syömisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että pikku hiljaa lomia aletaan pidentää ja vähitellen sitten kotiudun. Sovimme, että voin ottaa jo yhteyttä työvoimatoimistoon ja keskustella heidän kanssaan, onko heillä tarjota esimerkiksi osa-aikaisia töitä näin aluksi. Lääkäri hieman kyllä epäili suoraan työelämään paluuta ja halusikin ottaa vielä selvää päivätoimintamahdollisuuksista. Yritin kyllä kauniisti tuoda esiin sen, että mielestäni kykenisin jo aivan hyvin töihin enkä koe, että päivätoiminta melko huonostikin psyykkisesti voivien ihmisten kanssa olisi minulle hyvästä. Sen verran vahvoilla minun kuitenkin tulee olla, etten stressatessani ja jännittäessäni töitä ryhdy heti oireilemaan syömiselläni, kuten aiemmassa postauksessa kuvailin. Sen verran vahvoilla psyykkeeni tulee olla töihin mennessäni.

Mutta ihanaa ajatella, että kotiutus alkaa olla jo aivan nurkan takana :) Mielialani on muutenkin nyt niin hyvä, etten jaksa murehtia muuttuvaa kehoani. Sen sijaan aion ottaa painonnoususta kaiken ilon irti ja tehdä kaikkea, mitä normaalipainon saavuttaminen mahdollistaa! Ja nyt pyrin kääntämään kaiken ajatteluni siihen, että sairaus ja anoreksia eivät oikeasti tuo minulle mitään hyvää mukanaan. Sen sijaan terve elämä ja normaalipaino tuovat mukanaan vaikka mitä asioita - asioita, jotka oikeasti tekevät minut onnelliseksi :) Sairauden tuoma onnellisuus on niin valheellista. Nyt sen tajuan, kun olen saanut kiinni taas niistä hyvänolon tunteista, joita parempi fyysinen ja psyykkinen vointi ovat tuoneet mukanaan:)

<3: Laura


P.s. Huomenna saatte muutaman lukijan toiveesta kuulla enemmän minun ja poikaystäväni yhteisestä taipaleesta ja siitä, miten sairauteni on vaikuttanut suhteeseemme. Ja myöhemmin viikolla tulee postaus, jonka lupailin itsestäni kirjoittaa ihmisenä ennen anoreksiaa:)