Miten meillä syödään?

Ennen kuin teen varsinaisia postauksia ruokapäiväkirjoistani, ajattelin hieman kertoilla tarkemmin siitä, millaisia ruokia meillä syödään ja miten esimerkiksi valitsemme erilaiset ruoka-aineet. Tämä sinänsä voi kuulostaa hullulta aiheelta, mutta mietin tämän havainnollistavan parhaiten sitä todellista muutosta, mikä on muuttunut niin ajattelumaailmassani kuin konkreettisesti aterioideni sisällössäkin.

Teemme tosiaan poikaystäväni kanssa paljon ruokaa itse. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että poikaystäväni rakastaa ruoanlaittoa ja hoitaa meillä usein ruoan valmistuksen. Varsinkin vaikeimpina sairausaikoinani tämä toimi senkin vuoksi, että sairauteni ei pääsisi vaikuttamaan liiaksi ruokiemme sisältöön. Saatoin tavallaan laittaa laput silmille ja syödä kiltisti sitä, mitä tarjolla oli. Sysäsin tavallaan vastuun toiselle samassa mielessä, kuin osastollakin vastuun hoitohenkilökunnalle. Vaikka kuulostaa varmasti hieman oudolta, oli tällä suuri merkitys minulle. Tietyssä vaiheessa helpotti sairasta miletäni huomattavasti se, että en ollut itse vastuussa ruoan energiapitoisuudesta: saatoin "syyttää" siitä poikaystävääni.

Käytännössä en myöskäänn itse pystynyt vielä ottamaan vastuuta siitä, että käyttäisin rasvaa ja kermaa ruoanlaitossa normaaliin tapaan, tai en muuten vaan liiaksi valitsisi kaikkein kevyimpiä ruoka-aineita. Juttelimme kyllä suunnilleen siitä, mitä meidän molempien tekisi mieli, mutta en liiaksi saanut vaikuttaa päätökseen. Jossain vaiheessa pystyin jo antamaan täysin vastuun valinnasta toiselle, kun tiesin selviäväni vaikeammastakin ruoasta. Toki olkkarin puolella istuessani kuulin voin ritisevän pannussa, mikä aiheutti lieviä kohtauksia silloin tällöin ja sai poikaystäväni hermostumaan. Mutta niistä olemme onneksi selvinneet! Nyt asiat ovat aivan toisin :) Enää poikaystäväni ei harmittele sitä, kun ei kotonaan voi syödä sellaisia ruokia kuin itse todella haluaisi tai ei voi yllättää minua jälkkärillä ilman pelkoa hermoromahduksesta. Nyt meillä todella syödään sitä, mitä mieli tekee!

Mutta mitä meillä todella syödään? Sairauteni vuoksi meille kehittyi selkeä ateriarytmi, mitä noudatamme yhä. Enää en tarvitse tukea aamupalalla ja muilla pienillä aterioilla, mutta olemme silti säilyttäneet arjessamme sen, että meillä on aina kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Enää emme kuitenkaan välttämättä syö samaan aikaa, onhan meillä ihan erilaiset rytmitkin päivässä - jo ihan poikaystäni kolmivuorotyön vuoksikin. Enää en myöskään sinnittele siihen, kun poikayställäni tulee nälkä tai koe huonommuutta, jos minulla on tarve syödä aiemmin. Syön silloin, kun nälkä tulee!

Poikaystäväni kuuluu siihen kategoriaan, jonka mielestä ateria ei ole kunnollinen ilman lihaa. Siispä meillä ei minun harmikseni kasvisruokia juuri näy. Itsekin pidän lihasta todella paljon, mutta niin myös pelkästä kasvisruoasta - ilman että siihen liittyy mitään ajatusta ruoan keveydestä. Jokainen lämmin ruoka koostuu siis lihasta ja jostain lisukkeesta, kuten pastasta, perunasta tai riisistä. Lihaakin syömme aivan laidasta laitaan. Käytämme niin kanaa, naudan paistijauhellihaa, naudanlihaa kuin possuakin. Poikaystäväni pitää myös makkara- ja nakkiruoista, joten niitäkin meillä usein on. Ja käytössä tietenkin aidot HK:n siniset lenkit ja nakit - tässä minulla ei ole sanavaltaa :D Hiilihydraattipuolelta käytämme kaikkea tasaisesti, eikä tämäkään tuota minulle enää minkäänlaista ongelmaa. Olen huomannut sen, että tarvitsen proteiinin lisäksi myös hiilihydraattia aterioillani, jotta tulen kylläiseksi. Ainoastaan siitä käymme "rakentavaa" keskustelua, onko tuotteet vaaleita vai täysjyvästä valmistettuja. Päädymme usein kompromissiin, että molempia vaihdellen :) Kasviksetkin ovat toki osa ateriakokonaisuuksia, mutta nimenomaan osa, eivät se ateria.

Ruoan valmistuksessa olennaisena osana ovat myös kerma ja juusto, sekä tarvittavat öljyt. Myös voin käytön olen hyväksynyt, sillä tiedän poikaystäväni haluavan paistaa esimerkiksi pihvit kunnon voissa - ja hyvinhän ne minullekin maistuvat. Tämä on siis ollut minulle ehdottomasti sairauteni aikana se suurin haaste, sillä rasva-, kerma- ja  juustokammoni on ollut valtaisa! Nyt pystyn itsekin aivan hyvin käyttämään kaikkia näitä ruoanlaitossa - etusijalle on todellakin noussut ruoan maistuvuus. Tärkeintä minulle on, että ateria on monipuolinen ja maistuva - muita vaatimuksia minulla ei ole.

Tottakai jotkut ruoat ovat minulle yhä vaikeampia kuin toiset, mutta tämä ilmenee vain omissa ajatuksissani jonkin verran, ja saattaa jäädä korkeintaan hieman "mietityttämään", kuten kirjoitinkin postauksessa Suhteeni ruokaan. Mutta nämä ajatukset eivät vaikuta toimintaani: syön kaiken, enkä kompensoi millään lailla. Myönnän olevani vieläkin varsin tietoinen ravinto- ja energiasisällöistä, minkä toivon vielä joskus muuttuvan täysin. Esimerkkinä tästä jokunen viikko sitten ostetut vasikan kotletit, joita poikaystäväni toiveesta ostin. Ensireaktioni kaupassa oli lievä kauhistus ja kävin vaihtoehdot mielessäni läpi: jättää kotletit kauppaan, sanoa kotona etten niitä löytänyt tai ottaa rohkeasti ja syödä hyvillä mielin. Päädyin viimeiseen vaihtoehtoon ja olin niin tyytyväinen omaan toimintaani jälestäpäin:D Toki harmitti, että ajatukset edes mielessäni kävivät, mutta juuri tällaisilla oikeilla valinnoilla nekin aikanaan jäävät kokonaan pois.

Perus kotiruoan lisäksi käymme toki hakemassa joskus jotain pikaruokaakin. Nekään eivät minulle tuota vaikeuksia nykyään, ja esimerkiksi kokonainen pitsa menee helposti! Oikeastaan meillä on poikaystäväni kanssa sanaton sopimuskin siitä, että kaikki syödään, mitä annokseen kuuluu. Myös Subwayn patongit ovat meille suurta herkkua ja nyt voin vaan ihmetellä, miten olen aiemmin tullut "muka" kylläiseksi puolikkaasta sellaisesta! Kiireen yllättäessä turvaudumme joskus myös ihan kaupan valmisruokiin, vaikka kyllähän sitä itsetehtyä saisi halvemmalla ja parempaakin. Mutta ihan hyvin nekin maistuvat välillä, tosin joskus jopa tuntuu, että sellainen perus 300 gramman annos on liian pieni :D

Mutta tässä hieman listattuna viime viikkojen lämpimiä ruokia, joita olemme tehneet - ainakin ne, jotka mieleen muistuivat! Saatte tätä kautta ehkä parhaiten kuvaa siitä, kuinka vapautuneeksi olen pystynyt ruokailuni muuttamaan :) Joku toivoi kuviakin, mutta tähän hätään ei ollut valitettavasti kuin nuo muutama - ehkä myöhemmin terästäydyn tässä asiassa!

• Nakkikeitto
• Nakkikastike perunoiden kera- molemmat niistä aidoista HK:n nakeista, mikä on minulle jo iso muutos, sillä aiemmin en pystynyt syömään kuin kevyitä kalkkunanakkeja.
• Broilerpasta - pasta höystetty juustolla ja kermalla. Iso muutos entiseen, sillä pasta on ollut vielä jokin aika sitten hyvin haastava ruoka-aine, mutta nyt lähes jokapäiväisessä käytössä!
• Uunimakkaraa ja perunamuussia - HK:n sininen lenkki lisukkeenaan Emmental-juusto oli minulle ennen täysi mahdottomuus. Ensimmäisen kerran rohkaistuin sitä vasta syksyllä syömään. Muussin temme aina kevytmaitoon. 
• Lohimedaljongit, itsetehdyt bataattiranskikset ja valkosipuliöljyssä wokattuja kasviksia - olen aina rakastanut kalaa, mutta lohi on ollut sairauden aikana minulle vaikea ruoka (arvannette miksi). Nyt ajattelen siitä saavani hyviä rasvoja, jotka ovat todella tarpeen. Ennen en ikinä olisi myöskään suostunut öljyttyihin lisukkeissiin - nyt totesin vain niiden olevan aivan uskomattoman hyviä!
• Kinkkukiusaus - hyvä ja nopea perusruoka, jonka nesteenä käytämme kermaa. Aiemmin epätoivoisesti laimensin seosta maidollakin, mutta nyt en näe sille mitään tarvetta.
• Naudan lehtipihvi ja valmiit pakasteranskikset - kyllä, suostuin vihdoin ransikiksiin ja vuosien tauon jälkeen maistui! En ole ikinä ollut ranskisihmisiä, mutta poikaystäväni on maltilla odottanut pari vuotta niitä lisukkeeksi, joten olihan jo aikakin suostua :)
• Itsetehty pitsa - olemme itse tehneet pitsaa silloin tällöin ja ennen se oli haastavimmista päästä minulle. Itsetehtyä pystyin kuitenkin syömään paljon helpommin kuin valmispitsoja, mutta nyt molemmat kelpaavat - omat toki ovat parempia ;) Tällä kertaa täytteenä olivat jauheliha, ananas, artisokka, punasipuli, herkkusienet ja tietenkin juusto. Pohjan tein pääosin täysjyvävehnäjauhoista. Aiemmin olen turvautunut aina katkarapuihin täytevalinnoissa, mutta nyt ei jauhelihakaan tuottanut mitään ongelmia! Ja tästä sain kyllä tunnustusta edistymisen merkkinä :) Juustona tavallista Valion pitsajuustoa.
• Kesäkeitto - oikeastaan ainoa kasvisruoka, mitä meillä syödään! Maitopohjaa vahvistettiin chilin makuisella tuorejuustolla.
• Jauhelihakastike ja spaghettia - poikaystäväni hoitaa aina tämän ruoan valmistuksen. Spaghettina tällä kertaa täysjyväistä versiota.

Mutta tällaisia ajatuksia tällä kertaa! Asiaa lämpimistä ruoista tulikin jo sen verran, että ehkäpä jatkan toisella kertaa enenmmän muista aterioista. Ainakin aamupalasta ja herkkuhetkistä, niin tuotteista kuin niihin liittyvistä ajatuksistakin, kirjoittelisin mielelläni lisääkin :) Ja ihan ateriakohtaisia tarkempia ruokapäiväkirjojakin on tulossa :) Toivottavasti saitte tästä edes jotakin irti ja ehkäpä myös tsemppiä omiin ruokailuihinne!

<3: Laura