Arkipuuhailuja

Aivan ihmeellistä, kuinka vauhdilla aika kuluu! Torstaina Pikku-Ukon syntymästä tulee kuluneeksi jo kuusi viikkoa, vaikka tuntuu kuin vasta oltaisiin tultu sairaalasta kotiin. Toisaalta kauhistuttaa, kuinka nopeasti aika kuluukaan ja mietityttää, osaako ja ehtiikö tästä nyt nauttia ihan täysillä. Toisaalta taas ei millään malttaisi odottaa sitä, kuinka näkee pikkuisen oppivan kaikkia uusia asioita ja näkee sitä huimaa kehitystä toisen taidoissa :) Mutta pääasia on, että osaan itse elää hetkessä paremmin kuin koskaan, nautin tästä väsymyksestä huolimatta ja muistan joka päivä ajatella elämän ihmeellisyyttä :)

Päivät joka tapauksessa menevät sellaisella kyydillä ohi, että huh huh! Vaikka voisi kuvitella ajan matelevan, kun oleilee lähinnä vaan kotona sisätiloissa, mutta ei todellakaan. Kummallista kuinka yhdistelmä syöminen-imetys-siivous-ruoanlaitto viekään aikaa :D Jos nyt jo pyykkikone pyörii jatkuvasti pesten pikkuisen harsoja ja vaatteita, mitä se onkaan sitten, kun lapsia on enemmän? Haastavuutta tähän kaikkeen puuhailuun tuo vielä tietenkin se, että tämä kaveri ei viihdy juurikaan tyytyväisenä yksikseen, vaan kaipaa kyllä kovasti syliä melkeimpä koko ajan. Mutta ainakaan ei pääse tylsistymään :D Kovasti jännitti se, miten pärjäillään kahdestaan, kun poikaystäväni palasi isyyslomalta töihin, mutta hienostihan me olemme pärjäilleet. Yövuoroja jännitin kovasti, mutta niistäkin ollaan selvitty!

Ainakin osaa sitten arvostaa yhä enemmä sitä toisen kotonaoloa ja apua pikkuisen hoidossa :) Ja onneksi tälle Pikku-Ukolle on osunut isä, joka todella nauttii lapsenhoidosta - minähän se meistä kokemattomampi tässä asiassa selvästi olinkin :D Mutta kummasti se hoitaminen tulee luonnostaan, kun oma lapsi on kyseessä :) Viikonloppuna päästiin taas nauttimaan arjesta koko perhe yhdessäkin, ja lauantaina suuntasimme pikkuveljeni tyttöystävän synttärikahveille. On mukavaa, kun oma perhe asuu samassa kaupungissa, niin saa heiltä apuja ja pääsee itsekin hieman lepäilemään, kun auttavia käsiä on tarjolla. Ette uskokaan, miten rentouttavaa oli päästä yhtenä päivänä omien vanhempieni luona käymään yksin saunassa äidin hoitaessa pikkuista!

Olin ostanut kyläreissua ajatellen pojalle hienon slipoveriasun, mutta iskä päätti pukea pojan Italiasta syksyllä ostamaansa potkupukuun :) Huomaa, että tosiaan "poikatunne" raskausaikana oli molemmilla todella vahva, vaikka sukupuolta emme tienneetkään - etukäteen ostetuista asuista sen huomaan :D

Ensimmäinen kameralle tallennettu hymy! Hienosti poika äitiä kuunteli, kun kehotin hymyilemään :D

Ensimmäiset laskiaispullat syötiin jo kyläreissulla, mutta eilen päätin leipoa kotonakin pullia - aivan liian harvoin kun tulee leivottua! Hieman toki pikkuinen lisäsi haastavuutta leivontapuuhiin, mutta sain kuin sainkin pullat leivottua! Ja varsin tyytyväinen olin lopputulokseenkin ;) 

Ei niin tyylikäs ulkoasu täytön jälkeen, mutta hyvää oli! :)

Tänään pääsin itsekin hieman yksikseni liikenteeseen, kun kävin kampaajalla vähän siistityttämässä kuontaloani. Jo oli aikakin, kun viimeksi olen kampaajalla käynyt huhtikuussa - siitä silloin tännekin kirjoittelinkin! Kun ei raskausaikana hiuksia tietenkään tullut värjättyä, unohtui tuo hiustenkin leikkuu, hups! Värjäämistä pohdin pitkään, mutta jotenkin houkuttaisi niin kovasti kasvattaa oma väri takaisin, ja kun edellisestä värjäyskerrasta on jo niin pitkä aika, olisi nyt siihen hyvä mahdollisuus. Mutta toisaalta taas väri kyllä piristäisi kummasti! Näitä elämän suuria valintoja :D 

Sellaisia pieniä arkikuulumisia täältä kaiken puuhailun lomasta:) Arkea vauhdittaa vielä lisäksi ristiäisjärjestelyt, joista olen valtavasti nauttinut - tapani mukaan! Rakastan järjestää juhlia, ja heti sairaalasta päästyämme aloinkin juhlia suunnittelemaan :) Jos ennätän, voisin niistäkin hieman kertoilla joskus lisää :) Mutta nyt pikkuinen kutsuu taas, joten ehkäpä palaan vaikkapa neuvolakuulumisten merkeissä joku päivä! :)

<3: Laura