Viikonloppua kohden

Arkiviikko alkaa olla taas ohitse :) Vielä yksi yö kahdestaan pikkuisen kanssa poikaystäväni ollessa ensi yön töissä, mutta sitten päästään viikonlopun viettoon koko perhe! Kovasti jännitin etukäteen öitä pikkuisen kanssa kahdestaan, sillä olen niin väsynyt ollut, mutta yöt ovat sujuneet paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan! Sen perinteisen kello kahden nukahtamisen sijaan olen saanut pikkuisen nukkumaan jo ennen yhtätoista! En ole meinannut uskoa sitä todeksi, kun nukuttaminen on sujunut niin hyvin :D Nyt sormet ristiin, että hyvä tuuri jatkuu, sillä koko ensi viikkokin menee pikkuisen kanssa kahdestaan öitä kotona viettäen! Ihan mukava, että poikaystäväni työt rytmittävät myös minunkin viikkoani, jolloin itsekin pystyy viikonlopuista eri tavalla nauttimaan. Tiedossa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja paljon leffoja :)

Olen käyttänyt ensimmäistä kertaa ostamaani unipussia nukutuksessa hyväksi - josko se hieman toisi turvallisuuden tunnetta pikkuiselle lisää :)

Aamu alkoi mukavasti, kun pikkuinen päätti aamuruokailun jälkeen nukkua vielä hetken, joten ehdin itsekin hieman siivoilemaan ja käymään suihkussa. Suihkun jälkeen minua odotti sängyssään hereillä makoileva nauravainen Ukko - ihana näky! Tänään koettiin myös ensi kyyneleet, sillä kovistakin itkuista huolimatta kyyneleitä ei pikkuisen silmissä ole vielä näkynyt. Yritin epätoivoisesti pestä kylppärimme lattiaa pienimuotoisen kylppärirempan jäljiltä, mutta herra oli niin tyytymätön, että aina kun kontalleni pääsin, alkoi hysteerinen itku. Noh, aina ei voi onnistua :D

Iskä laittoi herran lattialle ja kehotti lähtemään liikkeelle - hieman ehkä kovat on odotukset ikään nähden :D

Päivällä saimme vieraaksemme ihanan ystäväni Minnin, jonka kanssa tutustuimme blogini kautta viime keväänä. Minni asuu naapurikaupungissa, joten yhteydenpitomme on ensi tapaamisestamme asti ollut tiivistä. Viikottaisista "terapiaistunnoistamme" on tullut ihana tapa, joita odotan kyllä aina kovasti. Nyt pikkuisen syntymän jälkeen Minni on käynyt melkeimpä joka viikko kahvittelemassa meillä, ja joka kerta kahvin lomassa tulee purettua sairauteen liittyviä tuntoja ja tuuletettua ajatuksia. Mitä parhainta vertaistukea! Toisen kanssa, joka ymmärtää hulluimpiakin ajatuksiasi jo puolesta sanasta, voidaan yhdessä nauraa sairauden typeryydelle - ja samalla meidän omallekin. Nykyään vain säestyksenä on Pikku-Ukon itku, mutta emme anna sen liioiksi häiritä :D Ensi viikolla ajateltiin vihdoinkin tehdä irtiotto meiltä ja tavata ehkäpä lounaan merkeissä kaupungilla. Olisikohan pikkuinen lounaan ajan tyytyväisenä vaunuissaan?

Kova on kuitenkin yritys liikkumisen suhteen, sillä siihen tahtiin jalat ja pää heiluvat!

Vaikka lähinnä olenkin vain kotona ja sisätiloissa, en siitä liiemmin ole ahdistunut. Ehkä sen vuoksi, että pitkien saikkujen seurauksena olen (valitettavasti) tottunut oleilemaan paljon kotona ja oppinut löytämään mukavaa puuhastelua ihan kotosallakin. Noh, nyt ei paljon tekemistä tarvitse yrittää keksiä ja aika kuluu kuin siivillä! Mutta tiedän kyllä monia, joita lapsen kanssa kotona jumittaminen on pian alkanut jo ahdistaa. Olen kuitenkin päässyt kotoota myös liikenteeseen, joten pelkästään kotosalla en ole ollut. Ollaan käyty yhdessä ostoksilla koko perhe, olen käynyt äitini ja pikkuisen kanssa shoppailemassa ja kahvilla ja välillä olen käväissyt yksinkin kaupassa miesten jäädessä pitämään kotia pystyssä. Myös viikottaisilla sairaalakäynneillä olen käynyt yksin.

Tässä Pikku-Ukon menopeli!

Ja säiden salliessa pääsemme tietenkin Ukon kanssa yhdessä vaunuilemaan :) Tänäänkin käytiin pienellä kävelylenkillä, mikä piristää kyllä kummasti - ei se paljoa vaadi, että mieli ja kroppa virkistyy :) Toki lähteminen on aina oma prosessinsa, sillä herra hermostuu pukemisesta aivan mahdottoamasti ja lähtöä säestää aina raastava huutokonsertti! Mutta rauhoittuminen tapahtuu sekunnissa, kunhan ulos raikkaaseen pakkasilmaan pääsemme. Onneksi kelit ovat olleet lauhemmat nyt, sillä aluksi emme päässeet ulos lainkaan pakkasten oltua niin kovat. Ja tuo lumisade ei ainakaan ole osaltaan vaunuilua helpottanut, sillä niin raskasta siinä pöpperössä on vaunuja työntää! Ollaan käyty yhdessä kävelyillä myös äitini ja pikkuisen Julius-koirani kanssa. Julius on nyt ollut vanhemmillani, mutta toivottavasti taas pian voimme ottaa koirulin myös meille :) Kunhan vaan uloslähtö kevään myötä helpottuu ja päästään paremmin porukalla kaikki lenkille!

Ilta taasen kului mukavasti ystävänpäiväaiheista leffaa katsoen ja jätskillä herkutellen, kunnes poikaystäväni täytyi lähteä töihin. Itse ystävänpäivän ohjelmistoon kuului eilen lätkäpelien seuraaminen, joten leffa jäi tälle päivälle! :D Nyt alkaa täällä väsytystaistelu pikkuisen kanssa, joten toivottelen kaikille hauskaa ja rentouttavaa viikonloppua! :)

<3: Laura