Haaste heitetty

Poikaystäväni halusi heittää minua jälleen kerran ruokahaasteella eilen illalla. Vaikka kerroinkin kykeneväni syömään hyvin myös pikaruokaa, oli minulta yksi haaste vielä vastaanottamatta: grillihamppari ranskisten kera. Kun pohdimme, että hakisimmeko kotiin jotain ruokaa, ehdotti poikaystäväni paikallisen grillin antimia, sillä tiesi tämän olleen pitkään täysi mahdottomuus minulle. Hän tiesi myös, että haastavuutta lisäisi se, että ranskalaiset eivät kuulu suosikkeihini, mutta hänen mukaansa pitäisi kyetä syömään myös muuta kuin ykkösenä  lempparilistalla olevia ruokia. Niin vahvasti ruokien priorisointi on ollut osana sairautta: miksi syödä tiettyä ruokaa ja saada siitä "turhaan" energiaa, jos se ei ole suosikkiani? Siinäpä se. Ruoka on ennen kaikkea energianlähde, mikä unohtuu aivan liian usein. Joku voisi nyt miettiä, että miksi tällaista ruokaa edes pitäisi pystyä syömään, mutta tässä tapauksessa pitää jo yhdestäkin syystä: jotta voi osoittaa itselleen, ettei siitä tapahdu mitään pahaa. Tovin pähkäiltyämme poikaystäväni lähti ruoanhakureissulle ja toi mukanaan meille molemmille kerroshampurilaisateriat. 

Ja onneksi toi! Sillä ruokailun sujuvuudesta huolimatta koen yhä vahvoja onnistumisentunteita tiettyjen aterioiden jälkeen. Kun tiedän edes jollain tavalla kohdanneeni sairauden luomia pelkoja (jotka tosin ovat jo varsin hiljaisia nykyään) ja ylittäneeni kipukynnyksiäni. Hampurilainen ei tuottanut siis mitään vaikeuksia ja ranskalaisetkin söin kiltisti siitä ajatuksesta huolimatta, että olisin syönyt mieluummin jotain muuta. Tämän kyseisen grillin hampurilaista teki muuten aivan mahdottomasti mieli synnytyksen jälkeen! Synnytys oli niin pitkä, että koin kaipaavani kunnon tankkauksen - harmi vaan, että kyseinen grilli sijaitsi väärässä kaupungissa :D

Sitten tulee kuitenkin iso Mutta! Nimittäin energiapitoiset juomat. Vaikka ruokapuoli sujuukin nykyään melko ongelmitta, piinaa minua yhä yksi valtava sairauden "oire": kaloripitoisten juomien juominen. Tätä mörköä vastaan olen taistellut koko sairausaikani ja taistelen sitä vastaan vieläkin. Juomien suhteen ajatuksissani on vuosia piinannut päähänpinttymä siitä, että energiapitoisten juomien juominen on turhaa: jos energiaa on pakko "ottaa vastaan", otan ne mieluummin syömällä (tosin korostaen, että nykyään juomia luukun ottamatta "pakko" on muuttunut mielessäni luvaksi, ihanaksi oikeudeksi). Tässä taas sitä sairasta priorisointia. Entisenä maidon kittaajana en vieläkään ole saanut maitoa osaksi ruokavaliotani, eikä mehuja tai limsoja tule juotua lähes lainkaan. Varsinainen haaste eilisellä hamppariaterialla ei suinkaan ollut ruokapuoli, vaan juoma. Kuittasin poikaystäväni juomakysymyksen sillä, että ottaisin kyllä jälkkäriä aterian päälle. Hän ei kuitenkaan luovuttanut, vaan sanoi, että minun on pakko pystyä juomaan taas energiapitoisia juomia. Vaikka se olisikin vain yksi kielto vastaan kaikki muut myönnytykset, joihin pystyn, en ole terve niin kauan, kuin tuo kielto on olemassa. Hän halusi minun juovan joko mehua tai limsaa, siinä olisivat vaihtoehtoni. Hän oikein myönsi vääntävänsä veistä haavassa kaatamalla mehun isoimpaan juomalasiin, mutta mielestäni ihan aiheesta: oli jo aikakin voittaa tuo kammo. Ja tavattoman typerä tuo kammo olikin: ensimmäisen kulauksen jälkeen mehulasi tyhjeni kuin huomaamatta!

Miten sitä voikaan pohtia näin syntyjä syviä hamppariateriasta ja yhdestä mehulasillisesta :D Mutta niin, eihän anoreksiassa sairautena muutenkaan ole mitään järkeä, joten siihen liittyvä pohdinta kuulostaa terveellä järjellä ajateltuna hyvinkin hullulta. Halusin kuitenkin kirjoitella tästä sen vuoksi, että tämä lisäisi myös teidän muiden tsemppihenkeä kohdata vaikeita ruokia. Mutta ennen kaikkea siksi, että halusin tuoda käytännössä esiin sen, millaisten ajatusten kanssa minäkin hyvästä tilanteestani huolimatta vielä kamppailen. Kaikkia sairauden pölyjä en suinkaan ole siis vielä karistanut kannoiltani, mutta jälleen olen hippusen verran lähempänä sitä :)

<3:Laura

P.s. Ja kyllähän se jälkkäri maistui mehulasillisesta huolimatta vielä kaiken tuon päällekin ;)