Viime vuonna tapahtunutta

Tässä hieman yleisiä kuulumisia osastolta kotiutumisen jälkeen, kun joku niistä ehtikin jo kysellä :) Raskaudesta kirjoittelen tosiaan vähän kerrallaan tarkemminkin, mutta mitä muuta elämässäni onkaan tapahtunut sairaalasta kotiutumisen jälkeen?

Kun toukokuun alussa kotiuduin pitkältä osastojaksolta, jäin vielä toukokuuksi sairaslomalle kotiin. Minulla oli kuitenkin jo töitä tiedossa omalta alaltani sairaanhoitajana. Sovittu työpätkä ei ollut kuin seitsemän viikon mittainen eli sijaistin kahden sairaanhoitajan kesälomat. Mutta tämä sopi minulle mainiosti! Olin kuitenkin ollut saikulla syksystä lähtien, joten pehmeä lasku tuntui hyvältä. Näin pääsin kokeilemaan omaa kuntoani ja jaksamistani työelämässä. Olin innoissani jännityksestä huolimatta töihinpaluusta! Olin jo todella malttamaton, olihan sairauslomani venähtänyt jo aivan liian pitkäksi.

Fyysinen vointini oli hyvä ja työn fyysisyydestä huolimatta jaksoin mahtavasti ja ennen kaikkea nautin töissäkäymisestä valtavasti. Tuntui, että olin vihdoinkin kuin kaikki muutkin :) Kukaan ei olisi taustaani voinut ulkonäöstäni tai ruokailuistani huomata, mikä olikin työpaikalla valtava helpotus. Tässäkin asiassa sulauduin hienosti joukkoon ja saatoin vain ja ainoastaan keskittyä työntekoon. Opin tuona lyhyenä aikana mielestäni taas paljon, ja kokemuksena työrupeamani oli hyvä. Olin jo toukokuussa pohjustanut myös lyhyen sijaisuuteni jälkeistä aikaa, ja sopinut aloittavani työt toisenlaisessa oman alani työpaikassa heti edellisen sopimuksen loputtua.Tämän koin melko stressaavaksi, sillä olin juuri oppinut työni edellisessä paikassa ja todella viihdyin siellä. Jännitin uutta työpaikkaani aivan valtavasti, mutta selvisin :) Hetken haparoinnin jälkeen aloin viihtyä loistavasti myös uudessa työpaikassani, kiitos mahtavan työilmapiirin :)

Sopimustani jatkettiin samantien, mikä tuntui todella hyvältä. Kerroin heti pomolle raskaudestani, sillä minusta olisi tuntunut "huijaukselta" tehdä sopimus pidemmälle kuin äitiyslomani alkuun tietäen, etten töissä voisi pidempään jatkaa. Pomoni suhtautui asiaan ihanasti ja sopimus tehtiin joulukuulle asti. Tuntui hyvältä tietää, että työasiat olisi turvattu äitiysloman alkuun saakka - kaikki asiat olivat lutviutuneet paikoilleen ja olivat mahtavasti! Viihdyin töissä hyvin ja muutamat raskaudesta johtuvat sairauslomat tuntuivat pahalta. Vaikka nyt sairauslomille olikin aivan eri syy kuin aiemmin, tunsin suurta huonommuutta tästäkin huolimatta, kun jouduin töistä jäämään pois. Koin, että "petän" heti työnantajani ja olen huono työntekijä. Tiedän, etten ikinä voisi ajatella kenenkään muun sairausloman kohdalla niin, mutta itselle on vaikeaa olla armollinen. Tiedän, että huonommuudentunteeni johtui pitkistä edeltävistä saikuista ja siitä, että olin työpaikallani uusi. Mutta onneksi ihanat työkaverini ymmärsivät täysin tilanteeni - tottakai. Tämäkin taisi olla taas niitä tyypillisiä täydellisyyden tavoittelun aiheuttamia tarpeettomia ajatuksia, joista eroon oppiminen olisi myös parantumisen kannalta huima askellus eteenpäin elämässä.

Mutta syksy siis kului vauhdilla töitä tehden ja erilaisten raskauteen liittyvien kontrollikäyntien merkeissä (tästä lisää kuitenkin erillisissä raskauspostauksissa). Kävimme myös pienellä reissulla Italiassa, kun saimme poikaystäväni kanssa molemmat sumplittua keskelle viikkoa muutaman vapaapäivän. Kolme päivää vietimme Rooman katuja kierrellen, auringosta ja lämmöstä nauttien sekä italialaisella ruoalla herkutellen. Tai noh, ruoka nyt itsessään oli hieman pettymys, mutta jätski kyllä maistui senkin edestä ;)

Lokakuun lopussa alkoi tapahtua myös asuntorintamalla. Ennenkin blogiani lukeneet saattavat muistaa sen, kuinka keväällä jo haaveilimme kovasti oman asunnon ostamisesta. Tällöin esteenä lainalle oli milloin minun lyhyet työsopimukseni kuin kiristyvät lainaehdotkin. Kun lokakuun lopulla tuli kirje isännöitsijältä jo ennestään huikean vuokran korotuksesta, hermostui poikaystäväni lopullisesti ja sanoi, että nyt tuli muutto. Itkuhan siinä pääsi, kun pidin niin kovasti meidän rivarikämpästämme, mikä oli kuitenkin minun ja poikaystäväni ensimmäinen yhteinen koti. Olin myös niin valmistellut vauvan saapumista juuri tähän kotiin ja ajatus muusta asunnosta tuntui pahalta. Päätimme kokeilla onneamme lainan suhteen vielä kerran ja kuinkas kävikään - saimme kuin saimmekin vihdoin lainan! Asiat etenivät vauhdilla, kun kävimme heti samaisella viikolla katsomassa kolmea rivariasuntoa, joista yhdestä teimme tarjouksen. Vain pari päivää myöhemmin hyväksyimme myyjien vastatarjouksen ja se oli siinä! :) Pohdimme remppakohteen ja muuttovalmiin asunnon välillä ja päädyimme muuttovalmiiseen rivarikolmioon. Vain paria viikkoa myöhemmin meillä olikin jo avaimet käsissä. Edelliset asukkaat olivat tupakoineet sisällä ja kämpän oikea tila paljastui vasta hurjan siivousurakan edetessä, mutta kaikesta huolimatta olin niin onnellinen asunnostamme. Vihdoinkin kova odotus ja yritys oli palkittu. Toki ajankohta oli hieman hieman hurja, kun minä olin ennenaikaisen synnytyksen pelossa lähes poissa pelistä puuhailun suhteen, ja siivous- ja muutourakka oli valtava, mutta läheisten avulla selvisimme. Suurin haaste oli vain minulle pystyä olemaan puuhaamatta - mihin en kieltämättä täysin kyennyt! Mutta supistukset kummasti hillitsivät. Oli aivan kärsimystä odottaa poikaystävääni töistä kotiin, kun olisin halunnut siirtää painavia laatikoita tai nostaa tavaroita korkealle :D

Vaikka aluksi tuntuikin niin pahalta luopua edellisestä asunnosta, tuntui uusi koti niin omalta heti, että harmistus unohtui välittömästi! Oli aivan ihanaa laitta pikkuisen omaa huonetta valmiiksi ja viikkailla vaatehuoneeseen pienen pieniä vaatteita <3 Kaikki oli niin hienosti, että oli aivan vaikeaa uskoa kaikkea tapahtunutta todeksi! Loppuvuosi menikin sitten joulua ja uutta vuotta viettäessä sekä tietenkin ennen kaikkea synnytystä odotellessa!

Tässä siis tiivistetysti yleisiä kuulumisia raskauden lisäksi viime vuoden ajalta! Tein viime vuonnakin asunnostamme erillisen postauksen, joten ehkäpä teen tästäkin, mikäli kiinnostusta vaan riittää? :)

<3: Laura