Kerroin aiemmin kirjoitelleeni syömishäiriöisille tarkoitettua vastaanottoa pitävän Linda Taakalan kanssa viikoittain ollessani työharjoittelussa Ruotsissa keväällä 2009 (Takaisin ahdinkoni lähteille). Tässä lainauksia Lindan minulle kirjoittamista kirjeistä. Nämä tekstinpätkät kuvaavat mielestäni hyvin sitä sairauden mahtia, jota vastaan taistelemme, ja sen sairauden äänen tunnistamista. Toivottavasti tekstit herättävät teissäkin ajatuksia - minut ne piti järjissäni vaikeimpina hetkinä, kun olin kaukana kotoa, poissa läheisteni luota."On ymmärrettävää ja tavallista, että syömishäiriön toteaminen omassa itsessä on asia, jonka ei haluaisi olevan niin vaikea kuin se on. Syömishäiriöön sairastumisen taustalla voi olla kriisi ja siihen sairastuminen on myös aina kriisi. Syömishäiriöön sairastumisen paljastuminen itselle on psykologinen kriisi ja voimakkaana elämänkokemuksena, elämäntilanteen ja minäkuvan muutoksena, se herättää myös voimakkaan suojautumisen. Sinulla esimerkiksi tuntuu olevan käynnissä sekä syömishäiriön havaitseminen, että siltä "sokeutuminen". Ja sokeutuminen saattaa toimia suojana tilanteen todellista hämmentävyyttä vastaan. Elät kuitenkin kuin kahta elämää. Ja nyt se elämä, jossa olet tavallinen vaihto-oppilas, jaksat muuttaa ulkomaille ja tehdä vaikka mitä ja vielä kokea, että kehosi voi melko hyvin, pitää yllä normaaliuden mielikuvaa ja samalla voi kuitenkin tukea sairauden etenemistä.
Kaikissa elämän kriiseissä ihminen ajautuu aina ensimmäisenä ns. sokkivaiheeseen, jossa puolustaudutaan voimakkaasti koetulta menetykseltä. Puolustautuminen ilmenee esimerkiksi asian mitätöinnillä, tunteettomuudella, "unohtamisella", vähättelyllä, taikka rationaalisella ylijärkeistämisellä. Käytännössä tämä vaihe voi aiheuttaa yliaktiivisuutta ym. käyttäytymistä, joka ikään kuin ylläpitää asian tai menetyksen nousemista mielen todellisuuteen. Mielestäni sinun syömishäiriössäsi ilmenee tämän sokkivaiheen piirteitä ja samoin kriisiä seuraavaan tyypillisen reaktiovaiheen piirteitä. Reaktiovaiheessa koettu menetys (syömishäiriössä terveys ja mielen- sekä elämänhallinta), tulee todeksi tunteissa, ajatuksissa ja fyysisessä kokemuksessa.
Näissä vaiheissa on todella tärkeää luoda rauhaa ja turvallisuutta, jossa uskaltaa pysähtyä oman elämän todellisuuden edessä. Minun mielestäni sinä onnistuit hienosti pysähtymään silloin, kun tartuit tilanteeseesi ja hait apua. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että muutokseen astuaksesi olisi pysähtymisen oltava kokonaisvaltaisempi, jotta todella voisit edetä muutosvaiheeseen, työstämään tilnnettasi, löytämään omat kyvyt muutokseen. Tuntuu täysin toissijaiselta, että olet siellä elämässä normaalia opiskelijaelämää, jos syömishäiriön vaatima pysähdys ja toipumiseen keskittyminen eivät saa tilaa.
Jotta pelastut anoreksian tuhoavalta voimalta ja voit jatkaa normaalia elämääsi, on sinun heittäydyttävä tavalla tai toisella suruun ja tuskaan, joka tulee pintaan häiriintyneistä ihanteista irrottautuessasi. Syömishäiriöissä henkilökohtaiset arvot sairastuvat ja vaihtuvat sairaisiin arvoihin - arvoihin, joiden mukaan eläminen vie elämän.
Nyt ollaan siinä haastavassa kynnyksenylitysvaiheessa, jossa sinun on löydettävä muutostyöskentelysi langanpää, saatava tunneyhteys muutosvoimaasi, ja voit alkaa askel askeleelta edistää terveyttäsi. Vaikeuden tunne on valtava, mutta jokainen syömishäiriöstä selviytyjä on kuitenkin oman muutosrohkeutensa ja -taitonsa joutunut ja kyennyt itsestään löytämään."
Tässä siis Lindan ajatuksia minulle. Kirjoitin hänelle kuin henkeni hädässä, sillä niin kovin ahdistunut olin. Hain häneltä vakuuttelua siile, että olin oikeasti sairas, ja että minulla olisi oikeasti oikeus apuun. Linda oli läheisteni lisäksi turva ja tuki minulle tuolloin - toivottavasti myös sinä olet tarpeeksi rohkea ottamaan ensimmäisen askeleen eteenpäin, myöntämään sairastuneesi ja hankkimaan apua.
Rohkeutta toivottaen,
Laura
Hyvä teksti! Voimia eteenpäin!
VastaaPoistaKiitos!:) Voimia tässä tarvitaankin, mutta aion jaksaa!
VastaaPoista