Tavoitteena epäonnistuminen

Olen asettanut itselleni tavoitteen: tulla surkeaksi anorektikoksi. Anoreksiaa sairastava asettaa itselleen lukuisia vaatimuksia ja tavoitteita, joiden mukaan hän määrittelee itsensä ihmisenä, anorektikkona. Asiat, jotka terveiden ihmisten silmissä ei saa minkäänlaista arvostusta, nousevat arvoon arvaamattomaan anorektikon itsensä silmissä. Asiat, kuten syömättömyys, itsensä rääkkääminen, sairaalloinen laihuus ja erilaiset fyysiset oireet saavat anorektikolta itseltään aivan uskomatonta arvostusta. Mitä vähemmän syöt, sitä parempi ihminen olet. Mitä paremmin pystyt kieltäytymään herkuista, sitä parempi olet muita. Mitä laihempi olet, sen hienomman ihmisen se sinusta tekee. Sairasta, sanon minä. 


Itse koen, että olen jo paranemisen tiellä, sillä haluan nousta noista jokaista asiaa vastaan ja epäonnistua kaikissa anorektikon tavoitteissa. Enää en halua rääkätä itseäni syömättömyydellä ja fyysiseen kuntoon nähden mielettömillä liikuntamäärällä. Enää en saa hyvänolon tunnetta pielessä olevista veriarvoista tai sydänkäyrässä näkyvistä muutoksista. Haluan tavoitella oikeasti hyvää vointia, niin fyysistä kuin psyykkistäkin. Mutta helppoa se ei ole. Jo tällaisen ajatustavan eteen olen joutunut kokemaan paljon ja tekemään valtavasti töitä. Ajatus ei ole syntynyt hetkessä, vaan se on kypsynyt jo pitkän aikaa. Kyseessä on eräänlainen luopumis- ja suruprosessi. Anoreksia on ollut minulle pitkään koko elämäni, vaikka todellisuudessa se on ainoastaan tuhonnut sitä pala palalta. Se on tuonut minulle sairaalloista hyvänolon tunnetta ja sairaita onnistumisen kokemuksia. Vaikka kaikki tämä on oikeasti valheellista, on ainoastaan luonnollista, että kokee luopumisen tuskaa jostain, joka on sinulle tuonut mielihyvää ja ollut sinulle tärkeä. 


Avaintekijä paranemiseen on mielestäni anoreksian tuhoavan vaikutuksen näkeminen. Anoreksia on aikanaan lähes vienyt minulta hengen, tuonut mukanaan valtavan ahdistuksen ja jättänyt jopa jälkensä fysiikkaani. Miksi kukaan haluaisi ystävän, joka tuhoaa sinut? Suuri asia paranemisen kannalta on myös löytää itselleen muuta sisältöä elämääsi, viedäänhän siitä juuri iso osa sisältöä pois. Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen sairauteni ajan pystynyt kuitenkin säilyttämään myös muita asioita elämässäni. Vaikka sairaus on aikanaan vallannut elämäni, olen pystynyt pitämään kiinni perheestäni, ystävistäni, poikaystävästäni, sekä pystynyt opiskelemaan itselleni ammatin kaiken tämän ohessa. Sen ansiosta en jää tyhjän päälle, kun nyt vihdoin ole päättänyt jättää anoreksian taakseni. Minulla on elämä johon palata. 

                                           
                                                    Kuva: weheartit.com

Vaikka luopuminen sairaudesta ei ole helppoa ja tulen vielä pitkään kamppailemaan sen houkuttelevaa ääntä vastaan, odotan myös kovasti sitä, mitä terveellä elämällä on minulle annettavanaan. Haluan vapaaksi sairauden kahleista, jotta voin ottaa selvää, mitä tulevaisuus tuo minulle tullessaan. Odotan kovasti sitä hyvää fyysisen olon tunnetta, jonka terve keho tuo mukanaan, mutta myös sitä psyykkistä levollisuutta, jonka toivon tavoittavani. Lisäksi en malta odottaa, että pääsen taas takaisin töihin ja saan hoitaa työni kunnolla. Haluan löytää siitä tavallisesta elämästä niitä onnistumisen kokemuksia, joita anoreksia minulle ennen antoi. Mutta ennen kaikkea haluan, että voin kokea olevani onnistunut ihminen, hyvä jossakin, ilman anoreksiaa. Ainoa missä oikeasti haluan epäonnistua, on anorektikkona olo. 

Laura