Oivalluksia paremmasta huomisesta

Löysin kerran eräästä anoreksiaa vastaan taistelevasta blogista erilaisia ajatuksia anoreksiasta, joista parhaat haluaisin jakaa teidän kaikkien kanssa. Kaikkien kyseisten ajatelmien takana olevien anorektikkojen koen oivaltaneen jotain suurta, ja ottaneen siten askeleen lähemmäs terveempää elämää. Koen, että parantuminen lähtee eräänlaisista oivalluksista anoreksian tuhoavuudesta. Samalla päästään vähitellen eroon sen aiheuttamasta hurmoksesta.

Ajatelmat ja oivallukset eivät ole siis omiani, mutta seison itse kaikkien niiden takana!

"Sä näytät kauniilta, kun olet onnellinen - ainakaan anoreksia ei tehnyt sua onnelliseksi... tai kauniiksi."


"Syömishäiriö on parannettava itse. Se oli vaikeinta, mitä olen koskaan tehnyt, ja onnistuttuani tunnen tällä hetkellä itseni entistä vahvemmaksi."


"Sairaudessa epäonnistuminen on juuri se asia, johon pyrimme."


"Kaikesta siitä, mitä haluan, anoreksia voi antaa vain laihuuden. Onko se kaiken muun menettämisen arvoista?"


"Olen tajunnut, ettei ole mahdollista sairastaa anoreksiaa ja elää samaan aikaan."


   "Anoreksia ei voi antaa mitään, mutta se voi viedä kaiken."


"Olipa haaste miten suuri tahansa, se on aina helpompi ottaa vastaaan täydellä vatsalla. -Kapteeni sinikarhun 13 ja 1/2 elämää."

  "Paino ei rakasta takaisin, ei vaikka se olisi kuinka alhainen."


"Ehkä häviät sairaudessasi, mutta voitat elämässäsi."


   "Älä anna sairaudellesi näin paljon arvoa."


"Ei ole mahdollista edetä liian nopeasti, jokainen sekunti minkä tuhlaamme anoreksialle, on pois muusta."


  "Elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi, joten jossain vaiheessa suuntaa on käännettävä. Miksi siis hukkaisin aikaa?"


"Parantuminen on taistelua: siis kokoa aseesi. Tässä sodassa ovat kaikki keinot sallittuja. Voittajia on vain yksi, tasapeli ei ole mahdollisuus. Kompromisseja ei tunneta."


"Ei minun tarvitse jaksaa tätä sairautta. Se riittää, että jaksan syödä. Kun nyt jaksan syödä, alan jatkossa jaksaa paljon muutakin."


"Luulin, että laihtuminen vie minut lähemmäksi sitä jotakin. Sain lattaperseen ja rusinatissit, sain laihuuden, mutta jouduin karvaasti pettyen huomaamaan, että se vei elämästäni kaiken muun."


"Elämä on onnistumista, elämä on musiikkia ja kuvia, elämä on epäonnistumista ja vaikeuksista nousemista, elämä on laulua ja aamuteetä, elämä on saippuakuplia ja lasten hymyjä, elämä on VAHVA. Ja mikä parasta, meillä on oikeus siihen!"


"Koskaan ei saa aliarvioida halun suurta merkitystä. Jos haluaa elää huonoa elämää, sen voi tehdä. Sitä suurempi kysymys minulle ainakin oli: miten haluan elää?"


Meidän kaikkien tulisikin pohtia, mitä elämältä oikeasti haluamme. Onko anoreksia oikeasti sitä mitä haluamme? Sen kapeuttama maailma, joka vie meiltä kaiken muun pois? Minulle itselleni se ei ainakaan ole enää vaihtoehto. Haluan pyristellä siitä kaikin keinoin pois, vaikka tiedän sen olevan vaikeaa ja raastavaa. Mutta uskon sen olevan kaiken sen vaivan, tuskan ja ahdistuksen arvoista. Toivottavasti te muutkin pystyisitte vielä joskus uskomaan siihen!

Näihin ajatuksiin,

Laura


P.s. Kuvat ovat jälleen ihanalta weheartit.com -sivustolta.