Taisteluväsymystä ilmassa

Hieman välikuuluumisia :) Tällä hetkellä olen muutaman yön osastojaksolla täällä Hämeenlinnassa. Päälimmäisenä ajatuksena on onnellisuus siitä kuinka hyvin olen syömisten suhteen kotona pärjännyt. Ensimmäistä kertaa osastolta kotiuduttuani painoni ei ole lähtenyt syöksylaskuun, vaan olen saanut taisteltua itselleni hieman lisää painoa. Vaikka sairauden aiheuttamat syytökset jyskyttävätkin takaraivossani tämän vuoksi hyvin voimakkaana, en aio antaa niille periksi. Sen sijaan minun tulee miettiä taas seuraavan askeleen ottamista kohti terveempää elämää. Mitä voin tehdä toisin ja entistä paremmin? Mitä minun tulee tehdä, jotta olen taas lähempänä tervettä elämää? Luonnollisesti ensisijaisena askeleena on ruokamäärien lisääminen, mutta haluan löytää myös muunlaista taspainoa olemiseeni. En halua elää sääntöjen ja vaatimusten maailmassa, vaan haluan löytää sallivuutta itseäni kohtaan.

Suurta taisteluväsymystä on kuitenkin havaittavissa. Sairautta on jatkunut jo pitkät kolme ja puoli vuotta, ja alan olla siihen totaalisen kyllästynyt. Olen väsynyt taistelemaan joka ikinen päivä sairauden ääntä vastaan. Myös fyysinen jaksamattomuus jyllää nyt niin kovasti päällä, että suurta alakuloa on ilmassa. Lääkäri totesi sen olevan vain hyvä asia, sillä nyt sairauden tuoma euforia ja hyvänolon tunne ovat katoamassa. Tämä tarkoittaa sairaudesta luopumista, mikä on valtava askel kohti terveyttä. Nyt pitää vaan jaksaa, eikä luovuttaa. Elän nyt päivä kerrallaan, muistuttaen kuitenkin itseäni jatkuvasti tulevaisuuden haaveistani ja unelmistani, joiden vuoksi taistella. Unelmien ja haaveiden rinnalla minua auttaa jaksamaan ajatus paremmasta fyysisestä olosta. Nyt olen jatkuvasti väsynyt ja lihaskuntoni on niin huono, että tuntuu kuin en pysyisi kasassa. Haluan taas saada takaisin sen jaksavan, terveen kropan, jonka kanssa selviydyn sujuvasti vähän rankemmastakin päivästä. Haluan jaksaa elää normaalia elämää haasteineen, suruineen ja iloineen. Haluan, että voin nauttia täysillä elämästä sen sijaan, että taistelen päiviä läpi hetki kerrallaan.

                                               
                                                    Kuva: weheartit.com

Tiedän, että positiivisuus on yksi avain onnellisempaan ja tasapainoiseen arkeen. Minun tulee vain myös hyväksyä tämän hetkinen tilanne, mutta ei suinkaan tyytyä siihen. Tiedän, että jokainen taistelu jonka käyn syömisen ja liikkumisen suhteen, ovat sen vaivan arvoisia. Pienin, mutta varmoin askelin :)

Laura