tiistai 7. toukokuuta 2013

Ihana, tärkeä uni

Usein puhutaan siitä, kuinka naiset saavat heittää hyvästit hyville yöunille äideiksi tultuaan. Minä sen sijaan sain toivottaa ihanat ja makoisat unet tervetulleksi takaisin Justuksen synnyttyä. En tiedä ihanampaa tunnetta, kuin se katkeran suloinen väsymys, mitä tunnen noustessani ylös. Se kun tunnet painautuvasi sängystä läpi, niin raskas ja väsynyt olosi on. Se kun kömmit väkisin sängystä ylös unen pöpperöisenä. Se kun voisit vaan nukkua, nukkua, nukkua... Ja kyllä - nämä kaikki tuntemukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia asioita minulle! Kaiken tämän voisi laskea kuuluvaksi niihin pieniin suurin asioihin, jotka kertovat omaa kieltään parantumisestani ja hyvästä olosta, josta saan tällä hetkellä nauttia:)

Kun aloin oireilla syömiseni suhteen vuoden 2008 puolella, astui välittömästi mukaan mörkö nimeltä unetomuus. En sitäkään aiemmin ollut koskaan ollut nukun paikassa kuin paikassa - nukkuja, mutta kyllä uni maistui minulle ja todella nautin nukkumisesta - vapaat aamut olivat parasta juurikin nukkumisen kannalta. Sairastuttuani alkoi ahdistus hiipiä mieleeni kuitenkin niin vahvana, että se vei mennessään uneni. Myös nälkä vieraili kylässä yhä useammin ja useammin, jolloin nukkuminen vaikeutui entisestään. Tästä kaikesta alkoi vuosien unitaistelu, minkä koen voittaneeni vasta nyt, yli neljän ja puolen vuoden päästä tuosta pisteesta. Tuohon aikaan mahtuu paljon väsymystä, uupumusta, epätoivoa, kyyneliä - ja kaikki tämä unettomuuden vuoksi.

(5) Tumblraaawwwww...
omg, adorable, animal, babies - inspiring picture on Favim.comsleepy heads | Adorableness <3

Kun ensimmäisen kerran jouduin sairaalaan, paheni unettomuus minulla entisestään. Siihen asti oli sinnitellyt joten kuten, mutta vieras ympäristö oli kuin viimeinen niitti unikärsimyksilleni. Pitkällisen suostuttelun jälkeen myönnyin kokeilemaan Melatoniinia, luonnollista unirytmiäni tukemaan. Muistan kuinka päätöksen tehtyäni huokaisin helpotuksesta: vihdoinkin saisin nukuttua. Se toive jäi kuitenkin pelkäksi haaveeksi, eivätkä melatoniinikokeilun lisäksi tehdyt lukuisat uni- ja nukahtamislääketestit meinanneet tuoda tarvittavaa apua mukanaan. Kokeilin rentoutusharjoituksia mielikuvaharjoituksista rentoutumisäänitteisiin. Kokeilin niin lämpöpeittoa kuin lämmitettävää kaurapussiakin unta tuomaan sekä huolten ylöskirjoittamista mieltä tyhjentääkseni. Kokeilin ja kokeilin, mutta mikään ei auttanut. Unimörkö kasvoi kasvamistaan ja pelko iltoja ja nukkumaanmenoa kohtaan kasvoi valtavan suureksi. Yöt saattoivat kulua ilman, että sain silmäystäkään unta.

Ylösnousu oli joka ikinen kerta helpotus. Odotin aamua enemmän kuin mitään muuta. Silloin minun ei tarvitsisi enää yrittää nukahtaa ja jaksaa sietää yöaikaan sata kertaa ahdistavammaksi muuttuvia ajatuksiani. Loppuvaiheessa unettomuudelleni ei löytynyt enää edes varsinaista syytä. Kaikki lähti sairauden aiheuttamasta ahdistuksesta, mutta loppuvaiheessa ei edes ahdistusta voinut enää laittaa syyksi unettomuudelleni. Kaikki oli hyvin, mikään ei vaivannut minua ja olin onnellinen - uni ei vain tullut. Olin löytänyt lukuisten kokeilujen jälkeen vihdoin yhden lääkkeen, mikä auttoi minua hieman nukkumaan, mutta jos lääkkeen jätin ottamatta, niin en nukkunut minuuttiakaan - en edes käynyt unihorroksessa. Psyykkinen solmu sisälläni nukkumisen suhteen kasvoi kasvamistaan. Siitähän sen unettomuuden nimittäin täytyi täysin johtua: suuresta psyykkisestä lukosta sisälläni, alati kasvaneesta pelosta nukkumista kohtaan.

Sweet little cat | via Facebookfelic - new! - GirlscenecöccaaGive a little love.

Kun tulin raskaaksi, niin unettomuus hellitti hieman otettaan minusta. Lopetin välittömästi nukkumistani helpottavan lääkkeen käytön, mikä kieltämättä hieman jännitti minua. Raskauden mukanaan tuoma väsymys ilmeisesti sai kuitenkin sen aikaan, että nukkuminen helpottui edes hieman. Raskausajan sinnittelin: välillä tuskaillen yhä unettomuuttani, välillä saaden jopa hieman nukutuksi. Justuksen syntymä kuitenkin muutti kaiken lopullisesti. Aiemmin vuorokausienkaan valvominen ja vuosia kertynyt univelkataakka ei tuntunut antavan minulle unta, mutta tällä kertaa väsymys tuli niin valtaisana, etten minäkään voinut vastustaa unen voimaa. Samalla kun Justus valvotti minua ties kuinka monetta yötä putkeen ja kävelin ihan ristiin pelkästä väsymysksestä, osasin todella iloita siitä, että jos vaan voisin, minä oikeasti nukahtaisin! Jo ajatus piristi mieltäni valtavasti - niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin :)

Eli vaikka väsymys saapui ryminällä vieden voimat mennessään, saapui se samalla myös niin vallan ihanalla tavalla kuin vain saapua saattaa. Koska nukahtamisen tunnetta en ollut oikeasti kokenut vuosiin aitona, oli kyseinen tunne minulle todella uskomaton. Vihdoinkin myös minä sain nauttia siitä suloisesta tunteesta, mikä valtaa ihmisen, kun todella väsyneenä painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa :)

Im soo tiered(3) Tumblr
MrFrinklesSo cute!
Kuvat: weheartit.com

Justuksen lisäksi saan toki kiittää makoisista yöunista fyysisen ja psyykkisen tilani kohentumista - tällä on varmasti enemmän kuin suuri rooli yöunieni parantumisessa! Kuten alussa jo totesin, kertoo yöunien parantuminen omaa kieltään minun voinnistani - siitä kuinka hyvin voin kokonaisvaltaisesti tällä hetkellä :) En edes halua ajatella, miten huonosti jakselisin nyt, mikäli en saisi unta edes silloin, kun Justus antaisi minun nukkua. Ei kukaan selviä ilman unta, ei kukaan. Eli äitiys ei siis vienyt minulta unta mennessään, vaan sain nukkumisen ihanan taidon vihdoinkin takaisin - vuosien ja vuosien taistelun jälkeen :) Vaikka kuinka vaikealta tuntuukaan nousta yöllä Justuksen luo tai aamulla ylös aamun toimiin, osaan todella iloita siitä tunteesta. Sillä ylösnousuvaikeudet kertovat mielestäni hyvin nukutusta yöstä - ei se, että "pirteänä" odottaa neljän aikaan aamuyöstä, että milloin olisi sopivaa nousta ylös. Toki vieläkin olen todella herkkäuninen ja herään pienimpäänkin rasahdukseen, mutta se ei kaikkien unikoettelemusten jälkeen tunnu enää missään!

Unettomuus heikentää elämänlaatua niin valtavasti, ettei hyväuninen voi edes kuvitella millaisesta piinasta unettomuudessa on kyse. Ja jos eivät jo muutkin asiat ole elämänlaatuani viime vuosina huomattavasti heikentäneet, niin unettomuus on kyllä tehnyt kunnolla oman osuutensa. Tällä hetkellä voin kuitenkin iloita elämänlaatuni parantumisesta kaikin mahdollisin tavoin, josta suurkiitos kuuluu myös parantuneille, makoisille yöunille. Nukkuminen on jälleen ihanaa! :)

Millaisia kokemuksia teillä on aiheeseen liittyen? Onko teiltä vienyt sairaus tai muu murhe elämässänne unen mennessään? Entäpä äidit, menikö unet lapsen synnyttyä vai paraniko jopa unenlaatu kuten minulla?

<3: Laura

17 kommenttia:

  1. Voi, kiitos tästä tekstistä! Itse sain syömishäiriön "kylkiäisenä" uniongelmat ja puolen vuoden unettomuuden jälkeen sain lääkkeet joiden avulla olennyt nukkunut. Ajattelin silloin että uniongelmat loppuisivat kun unirytmi tasaantuisi, mutta en vieläkään saa nukutuksi ilman lääkkeitä. Tuntuu aina yhtä pahalta pyytää uutta reseptiä kun vastaus on aina että kyllä se olisi hyvä nukkua ilman joskus... :D kai se on vaan niin että siinä menee aikaa ennen kuin voi taas nukkua normaalisti. Tuntuu vaan hieman hölmöltä että nukkuminen onnistuu vain psykoosilääkkeiden avulla kun ennen (=terveenä) pystyin nukahtamaan vaikka istuen :D kiitos tuhannesti tästä tekstistä (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että teksti herätti ajatuksia! Tämä on sellainen kylkiäinen syömishäiriölle, mistä harvemmin puhutaan yleisesti, mutta minkä varmasti aikamoisen moni meistä sairastuneista saa riesakseen! Varmasti kannattaa hyväksyä se, että joutuu turvautumaan lääkkeisiin jonkin aikaa vielä, eikä yritä ottaa vielä unettomia öitä syömisongelmien rinnalle sen vuoksi, ettei nukkumiseen haluaisi lääkkeitä käyttää. Sitten kun syömisongelmat olet saanut selätettyä ja fyysisen tilasi kohdilleen, voi uni palata takaisin jo ihan itsestäänkin :) Ja jos ei ihan itsestään, niin sitten sinulla on ainakin paremmin jaksamista alkaa muilla keinoin työstää uniongelmia. Mutta tosiaan, itse en olisi ikinä uskonut pääseväni unettomuudesta, mutta näköjään se on kuin onkin mahdollista! Eli varmasti sinunkin on mahdollista selättää uniongelmat, kunhan aika sille vaan on otollinen ja kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen elämässäsi muuten :) Tsemppiä ja jaksamista Dems Sinulle! :)

      Poista
  2. Mulla masennus vei yöunet. Menin nukkumaan ajoissa, mutta saatoin pyöriä sängyssä vielä neljältä. Päässä vaan pyöri kaikki asiat eikä nukkumisesta tullut mitään ja tosi usein itkin itseni uneen. Sitten kun viimein nukahti niin sai sen 2-4 tuntia nukkua ja oli herättävä kouluun. Ja yleensä se väsymys oli iltapäivästä niin valtaisa että oli pakko nukkua silloin, joka tietysti pahensi sitä ettei yöllä saanut unta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ikävää kuulla. Se onkin ehkä juurikin kamalinta, että unettomuus iskee usein juurikin silloin, kun muutenkin elämässä on rankkaa ja vaikeaa, eikä kaipaisi enää yhtään lisähuolia. Sinänsähän se on ainoastaan loogista, että juuri silloin se unettomuus vaivaa, mutta eipä sitä taakkaa enää kaiken muun vaikean - sinun tapauksessasi masennuksen - lisäksi kaipaisi. Toivottavasti voit nyt jo paremmin? Tsemppiä ja jaksamista!

      Poista
    2. Voin paremmin. On tässä jo pari vuotta mennyt hyvin eikä ole ollut ongelmia nukkumisen kanssa. Toivottavasti sullakin hyvät yöunet jatkuu! :) Niitä kyllä osaa arvostaa ihan erilailla kun on ollut nukkumisen kanssa ongelmia.

      Poista
    3. Kesti hieman vastaaminen, mutta ihan mahtavaa kuulla, että voit paremmin nykyään! :)Ihanaa tulevaa kesää sinulle makoisine yöunineen! :)

      Poista
  3. Mä oon aina painanut pään tyynyyn ja nukkunut aamuun kuin tukki. Syömisongelmien aikaan mulla oli tietty päivärytmi missä elin muutaman vuoden ja silloinkin nukuin kyllä hyvin. Vaikka se nukahtaminen oli joka ilta itken itseni uneen-nukahtaminen. Eli ei mikään kiva. Mä aina odotin iltaa ja sitä, että pääsin pois tästä maailmasta. Olisin voinut maata sängyssä ja vaan olla vaikka kuinka kauan. Mulla oli siis masennuskin siinä kaverina.

    Nyt äitiyden myötä oon todennut, että yöheräilyt ei sovi mulle. Olin aina ihan sekaisin yöllä enkä aina muistanut olinko laittanut lapsen imetyksen jälkeen takaisin pinnasänkyyn vai olinko nukahtanut lapsi kainalossa. Onneksi olin aina laittanut lapsen sänkyynsä ja sitten vasta itse nukahtanut. Nykyään siis herään paljon herkemmin. Ne pari ekaa yötä lapsen kanssa oli ihan kauheita kun ei tiennyt mihin kaikkeen pitää reagoida :-D Nykyään pari vuotta myöhemmin sitä herää yöllä jos lapsi kutsuu, kuuntelee ja jos on oikeasti hätä niin sitten vasta nousee. Onneksi meidän lapsonen on nukkunut parikuisesta lähtien kunnon yöunet putkeen, niin oon itsekin saanut nukuttua. Meillä on ollut muutama huonosti nukuttu viikko hampaiden vuoksi ja ne on olleet yhtä helvettiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisin, että tuo sinun ongelmasi, minkä olet äitiyden myötä kohdannut, olisi varsin yleinenkin? Varsinkin, jos on tottunut nukkumaan yöllä hyvin ja sikeästi, niin yhtäkkinen heräily "pakon sanelemana" laittaa varmasti melkoisen herkästi pään pyörälle! Itse herään tosiaan todella helposti yöllä ja tunnen oloni joskus jopa pirteäksi, mutta sitten on taas niitäkin öitä, kun sekoilen mielessäni ihan koko ajan! Milloin luulen kaurapussiani (jonka yleensä lämmitän nukkumaanmennessä yhä - vanha tapa siis)Justukseksi tai Jarnon kyynärpäätä Justuksen pääksi :D Vaikken ole Justusta ottanut meidän sänkyyn kuin muutaman kerran, on niistä jäänyt alitajuinen pelko, että käännyn lapsen päälle tai pudotan sen sängystä lattialle!

      Itse kyllä odotan hieman myös kauhulla tuota hammasvaihetta, sillä vaikka yöllä saatankin herätä suht pirteänä syöttämään, niin tarvitsen siihen alle kyllä ainakin pari tuntia unta! Olen niin iltauninen, että kauhistuttaa juurikin se, että miten selviän Justuksen nukkumaanlaitosta, jos niihin alkaa tulla ongelmia - silloin on nimittäin oma jaksaminen varmasti todella koetukseela!

      Toivottavasti teillä helpottaa pian yöt! Tsemppiä ja suuri määrä jaksamista sinulle! :)

      Poista
  4. Minulla on täysin samat kokemukset kuin Demsillä tuossa ylempänä. Sairaus vei yöunet. Joko valvotin itseäni tahallisesti tai en vaan saanut nukuttua. Koulupäivät olivat tuskaa väsymyksen takia. MOnia lääkekokeiluita on minullakin tehty, mutta oikeastaan vaan yhdestä lääkkeestä on ollut apua. Enkä todellakaan nukkuisi ilman sitä vieläkään..
    Ekalla osastokerralla itse pystyin antamaan itselleni luvan oikeasti levätä ja silloin oikeasti nukuinkin hyvin. Hoitajat joutuivat tulla viikonloppu aamuina herättämään aamupalalle.. :D Se oli oikeasti epänormaalia minulle, että nukuin aamulla myöhempään kuin kahdeksaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti sinullakin on mahdollisuuksia päästä tuosta lääkkeestä eroon, kunhan vaan kaikki muut asiat ovat ensin lutviutuneet elämässäsi kohdilleen! Niin hirveää tuskaa unettomuus itsellenikin tosiaan on aiheuttanut, etten olisi nukkumisen ilman lääkettä olevan enää edes mahdollista. Mutta kuinkas kävikään! :) Tsemppiä ja luottoa siihen, että tämäkin asia voi vielä kääntyä hyväksi, kunhan sen aika on! :)

      Poista
    2. Kiitos Laura paljon vastauksestasi. Ja niin kuin sanoit, kyllä ne asiataina jollain tavoin lutviutuvat kun on niiden aika...

      Poista
  5. Ihana kuulla, että olet saanut yöunesi takaisin kaiken kokemasi jälkeen. Myös minulla sairaus vei unenlahjat. Aina olen ollut herkkäuninen, mutta sairauden takia viimeisetkin unihiekat karisivat silmistä ja yöt olivat yhtä painajaista. Vasta osastolla asiaan puututtiin ja aloitin melatoniinista, joka ei kuitenkaan asiaa auttanut. Nyt kiroan sairauttani, koska en enää pysty nukkumaan ilman lääkkeen tuomaa rentoutta. Toivon, että joskun, kun kuntoni alkaa olla kohdillaan, myös normaali uneliaisuus palaisi, ja voisin nukkua yöni ilman lääketokkuraa. Sinun kokemuksesi antaa toivoa, että näin voi tulevaisuudessa käydäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan itseasiassa juurikin sinun kanssasi joskus tuskailleeni Helsingissä unettomuutta! Uskon kyllä vahvasti, että sinunkin kohdalla lääkkeestä luopuminen on vielä mahdollista - en nimittäin olisisi ikinä voinut uskoa sen itseni kohdalla olevan mahdollista! Kuten Demssille kirjoitin, on ehkä nyt hyvä hyväksyä lääkken apua ja keskittyä sairauden nujertamiseen. Kun sairaus on nujerrettu, voi sinulla olla paljon paremmat eväät unettomuuden kukistamiseen! :)

      Poista
  6. Hei Laura! Kiitos tästä tekstistä! Ihanaa, että Sinäkin olet saanut unesi takaisin. Ymmärrän myös minä ihan henkilökohtaisesta kokemuksestakin, kuinka tärkeä ja arvokas asia tuo uni on! Myös minä nimittäin menetin sairastumiseni myötä yöunet pitkäksi aikaa ainakin lähes kokonaan. Öistäni tuli oikeita hereillä olemisen painajaisia ja pääni meni sekaisin univelasta, kuten olettaa saattaakin. Nyt olen minäkin kuitenkin saanut ihanasti taas nukkumiseni kohdilleen, ja se tuntuu IHANALTA. En tiedä, mikä osuus on ollut lääkityksellä ja mikä ihan vain parantuneella ravitsemstilalla ja ahdistuksen vähentymisellä, mutta yhtä kaikki olen siitä tavattoman kiitollinen. Rakastan nimitäin nukkumista ja tarvitsen paljon unta. Mikään ei tunnu paremmalta, kun painaa illalla pää tyynyyn, painaa väsyneet silmänsä kiinni ja saada unen päästä kiinni ja herätä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen valmiina taas uuteen päivään.
    Ihania unia Sinulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa Ida kuulla, että olet saaanut sinäkin näinkin tärkeän ja suuren asian elämässäsi kohdilleen! Uni on kyllä niin tärkeä asia, yhtä tärkeä siinä missä syöminenkin. Molempien tulee olla kohdillaan, jotta on mahdollista voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Nauti sinäkin makoisista unistasi <3 Ota ilo irti illalla tulevasta väsyneestä olosta ja mahdollisuuksista nukkua aamulla juurikin niin pitkään, kun vain uni maittaa! :)

      Poista
  7. Oli mielenkiintoista lukea uniongelmistasi, koska et ole tainnut kirjoittaa niistä aiemmin. Olet joutunut käymään tämänkin asian tiimoilta valtavan kamppailun läpi ja olen niin iloinen puolestasi, että nukkuminen sujuu taas! :) Uni ja ravinto kun ovat elämisen perusedellytyksiä, sen ymmärrän nyt paremmin kuin hyvin!

    Minulla ei ole ollut nimeksikään uniongelmia sinuun verrattuna, jos ajoittaisia nälkään heräämisiä tai aamuöisin valvottuja tunteja ei lasketa. Mutta jo ne satunnaiset kerrat ovat olleet todella ahdistavia ja kammottavia, joten voin vain yrittää kuvitella miten paljon olet joutunut kärsimään!

    Kauniita unia jatkossakin <3

    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin, että jännä juttu sinänsä, kun en ole aiheesta aiemmin tainnut kirjoitellakaan! Niin iso juttu ja ahdistava sellainen se kuitenkin on ollut elämässäni viime vuosina. Terveenäkin saatoin heräillä usein yön aikana, mutta se oli vielä hyvää nukkumista minulle. Tämä kaikki oli kauheudessaan jotain aivan muuta :( Mutta onneksi se tosiaan on nyt ohitse! :)

      Olen kyllä todella iloinen sinun puolestasi, ettet ole vielä kaiken muun lisäksi saanut tätäkin kurimusta osaksesi! Joten suloisi unia sinullekin jatkossa ja ne olemassa olevat, satunnaiset uniongelmat varmasti poistuvat tervehtymisen myötä <3

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)