Tänään on herra Justus saavuttanut huikean neljän kuukauden iän! Tuo pienen pieni ja niin hauraan tuntuinen käärö, jonka kannoimme kotiin loppiaisiltana, on muuttunut varsin potraksi pojaksi :) Vaikka neljä kuukautta on sinänsä vielä lyhyt aika, on se varsin suuri ajanjakso piehen miehen elämässä. Sen aikana kasvu ja kehitys on ollut huimaa, minkä seuraaminen on aivan parasta - sen parempaa asiaa en pysty tällä hetkellä keksimään! Jokaisesta uudesta eleestä, uudesta piirteestä ja uudesta taidosta jaksamme olla yhtä innoissamme. Pieniä suuria asioita, pienen ison miehen elämässä :)
Vähään aikaan en olekaan eksynyt kuvakansioon, mikä pitää sisällään kuvia Justuksen ensihetkiltä. Nyt kuitenkin käytin tovin jos toisenkin vuoroin kuvia katsellessa, vuoroin lattialla mönkivää ukkelia ihastellessa :)
Vastasyntyneenä...
...pienen pieni punainen käärömme♥
Yhden päivän ikäisenä...
...herra äidin sylissä mummojen vierailun aikana :)
Kotiutumispäivänä...
...ensikosketus omaan vuoteeseen, jossa pupu- ja nallekaverit pikkuista odottelivat :) Siitä lähtien on ukkeli tyytyväisenä omassa sängyssään nukkunut!
Neljän päivän ikäisenä...
...pieni pallero äidin sylissä, kun tulevat kummit tulivat moikkaamaan Pikku-Ukkoa:) Heti seuraavana päivänä, kun sairaalasta kotiuduimme, saimme siis jo ensimmäiset vieraat kotiimme ja kyllähän niitä vierailijoita riitti! Ihanaa aikaa ja ihania kokemuksia, joita oli upeaa jakaa perheen, suvun ja ystävien kanssa :)
Reilun viikon ikäisenä...
...ensimmäinen kyläily tädin 15-vuotis synttäreillä, ja seuraavana päivänä pienen sammakkomiehen ensivierailu mummolassa vanhemipieni luona :)
Ja seuraavalla viikolla mummolavierailulla pakokauhun vallassa - onhan äidin sylissä melkoisen kamalaa olla :D
Ja nyt...
...herramme meno ja meininki päällä! Justus oli jo heti syntyessään kovin vauhdikkaan oloinen kaveri :) Jo silloin pojassa oli kunnon futarin vikaa - niin kovaan tahtiin ne jalat potkuttelivat! Mutta nyt vauhdikas meno sen kun jatkuu entistä kiivaampana! Välillä tuntuu, että poika potkuttelisi itsensä vaikka seinästä läpi - niin tehokas kulkutapa on potkia jaloilla menemään ja edetä pää menosuunnassa :D Hetkeksikään ei poikaa uskalla jättää sohvalle tai sängylle, sillä vaikka minkälaisia esteitä kuvittelisi rakentelevansa, niin vain pieni hetki ja Justus on onnistunut sijaintiaan muuttamaan varsin tehokkaasti.
Kääntyilyharjoittelut ovat jatkuneet mallikkaasti ja tuottaneet viimein tulostakin! Tähän mennessä herra on onnistunut köpsähtämään viltiltä lattialle pienen alamäen turvin, kääntyen samalla selältä mahalleen muutaman kerran, mutta nyt on taito hallussa tasaisellakin maastolla! Neljän kuukauden kunniaksi Justus päätti näyttää äidille tänään taitojaan ja kääntyä kolmesti peräkkäin mahalleen - täytyihän sitä osoittaa, ettei silkasta tuurista ollut kyse ;) Ja onnistumisen riemu oli mahtava!
Yksi suuri etappi on Justuksella nyt myös ruokailuun liittyvä. Neljän kuukauden iän myötä voimme nimittäin vihdoin aloittaa myös harjoittelun kiinteiden ruokien kanssa :) Viime viikolla hankin Justukselle jo omat lusikat sekä tulevaisuuden varalle muitakin astioita lautasesta nokkamukiin :) Tästä se lähtee! Uskon kaiken sujuvan varsin hyvin, sillä sellaisella innolla poika latkii lusikasta d-vitamiinitippansakin :D Myös neuvolassa suun kautta annettu rokote katosi molemmilla kerroilla sellaisella vauhdilla parempiin suihin, että mikäli soseen maku ei poikaa järkytä, niin uskon ruokaharjoittelun alkavan mallikkaasti. Toisaalta, kuten aiemminkin jo totesin: ikinä ei pienen lapsen kohdalla kannata olettaa mitään ;) Noh, maanantai se viimeistään nähdään, kun poika saa ensimmäisen soseannoksen eteensä! :)
Luonnetta pojasta löytyy aivan valloittavalla tavalla - aina vaan yhä selvemmin ja selvemmin :) Kyseessä on sellainen vekkuli velikulta, jolta löytyy kunnolla pilkettä silmäkulmasta ;) Nauru on yleensä hyvinkin herkässä ja naurattaminen onnistuu mitä parhaiten! Nenänappi eli nenästä painaminen ja hassut ääneet saavat hymyn takuuvarmasti pojan kasvoille ja naurun - tai pikemminkin riemun kiljahdukset - raikumaan!
Ensi viikolla on jälleen vuorossa neuvola, joten sitten saamme kuulla, kuinka kovan kasvuspurtin poika on tällä kertaa ottanut! Oli hauskaa vertailla Justuksen ja Justuksen ensi viikolla 2 vuotta täyttävän Ida-serkun mittoja kolmen kuukauden iässä. Vaikka Justus oli lyhyempi ja hieman kevyempi syntyessään, oli Justus painossa ohittanut serkkunsa kolmekuukautis painon jo kilolla kolmen kuukauden ikään ehdittyään :D Noh, onhan kyseessä kuitenkin mies ja miehen nälkä ;)
<3: Laura
Voi että, onnea neljän kuukauden johdosta! <3
VastaaPoistaItselläni on puolentoistavuoden ikäinen kummityttö, joka on hyvin siro ja pieni rakenteinen. Justus näyttää kasvaneen niin vauhdilla, kun vertailen häntä ja tuota kummityttöäni samanikäisenä! :D Lapset kasvaa niin eri tahtiin! Hih!
Kerrohan Justuksen mitat ja paino tuon neuvolareissun jälkeen! Poika taitaa olla muuten ihan hyvä syömään? Tuo oma kummityttöni on vähän vaikea syötettävä ollut aina, joten tiedän miten ihanaa on, jos lapselle ei tarvitse aina tuputtaa ruokaa ja keksiä vaikka mitä virikkeitä, että edes vähän sapuskaa saisi menemään alas! Mutta kyllähän tuo ruuan maistuminen menee lapsillakin usein vähän jaksottain, välillä on huonompia ja välillä parempia aikoja. ;)
Tsemppiä teille!
Hih, Justus kiittää ja kumartaa :)
PoistaOn kyllä tosiaan eroa lasten kasvun suhteen! Kuten juurikin Justuksen Ida-serkku, joka on niin kovin siro, kuin pieni keijukainen! :)Varmaankin juuri saman tyylinen tapaus kuin tuo sinun kummityttösikin :)
Justus on juu kyllä melkoinen poika syömään! Sinänsä ihan helpottavaa tuo kiinteiden aloitus, jos sitten ei kaveria tarvitsisi ihan jatkuvalla syötöllä imettää ;) Mutta täytyy kertoa sitten tarkemmin neuvolakuulumisia tiistaina :)
Hauskaa viikonloppua sinulle! :)
Me aloin 1,5kk ikäselle syöttään kiinteitä :D ja esikoinen söi jo puolvuotiaana samaa ruokaa ku me aikuiset :D
VastaaPoistaVoi että, jopas teidän tapaus on ollut hyvä syömään! :) Itselläkin olisi tarkoitus aloittaa Justuksella sitten sormiruokailun kautta tuo tavallisen ruoan syöminen. Justuksen serkun kohdalla se toimi loistavasti ja melkoisen pienestä pitäen on tyttö itse syönyt hienosti :)
PoistaMä en tajua mistään vauvajutuista oikein mitään, mutta toi eka kuva sai mut sanoon ääneen "IHANA :3!!"
VastaaPoistaHih, meidän pikkuinen paloauton värinen ruttunaama :D Kännykässä olisi ollut vielä parempi kuva herrasta tuossa kapalossa, ehkä täytyy lykätä se joskus johonkin toiseen postaukseen! :D
Poistahei saisko kysyä tyhmän kysymyksen? :D kun mäkään en oikein noista vauvajutuista tajua, mutta oon miettiny että onko maha synnytyksen jälkeen vielä iso vai meneekö se takaisin littaan heti kun vauva on saatu maailmaan? koska tuntuis kauheen omituiselta että se heti palautuisi mutta toisaalta en voi uskoa että se jäisi palloksikaan!
VastaaPoistavalaisisitko tyhmää :D
Heh, hauska kysymys, mutta ei suinkaan tyhmä! :D Varmaan on kovin yksilöllistä tuo, mutta minulla ainakin maha oli kuin pieni löllyvä pallo jokusen päivän vielä synnytyksen jälkeen! Kuulostipa kivalta :D Mutta kovin pian se siitä alkoi palautumaan ja ehkäpä kuukauden päästä mahani oli palautunut jo täysin ennalleen :) Ja ennemminkin maha oli turvonneen oloinen, eikä suinkaan enää "roikkuva" tai "löysä". Kohtu supistuu melkoisen nopeastikin entiseen kokoonsa, mikä myöskin varmasti vaikutta mahan palautumiseen. Hahaa, olipa hyvä selitys :D
PoistaVoi Laura miten onnelliselta näytät aina kuvissa vauvan kanssa. Ihanaa <3
VastaaPoistaIhana kuulla, että se onni välittyy myös teille kuvien kautta <3
PoistaOlen sanaton antamastasi palautteesta. En voi kuin kiittää, yritin kuitenkin parhaani mukaan vastata kommennttiisi. Arvostan apuasi todella <3 Sait sanoillasi tällaisen hölösuun melkoisen hiljaiseksi.
VastaaPoistaJustus herra, sekä myös tietenkin äiti, näyttävät molemmat säteileviltä ^^ Onnea ihan suunnattomasti! Olikos teillä isotkin synttärit? Ihan suunnattoman iloinen olen puolestasi, ja että kaikki ovat sujuneet ongelmitta ja odotusten mukaan : innolla jään odottamaan tulevia postauksiasi justuksen makumatkailusta kiinteän ruan pariin, sittenhän niitä hyviä ja veikeitä kuvia vasta onkin luvassa ;) jännä seurata, mitkä ruoat ovat herran mieleen, ja pitkä saavat naaman venähtämään :D Vuorostaan olen jo puolestasi melko kauhuissaan siitä päivästä, kun Justus viimein huomaa että raajat on luotu liikkumista varten! Silloin sinulla saa tosissaan olla silmät selässäkin, ja uskon että tuon ajan tulevat päivät ovat vieläkin kiireisempiä ja vauhdikkaampia kuin mitä tänä päivänä ;) saa siinä mamma kerätäkkin muutaman lisäkilon jotta kunto riittää pikku-miehen perässä pysymiseen ja kantelemiseen ;)
Luen arkipäivän touhuistasi enemmän kuin mielelläni, ja koska itselläni elämä tuntuu tällä hetkellä melko seisahtaneelta, välillä tuntuu kuin eläisin kauttasi tai kanssasi juttujesi välityksellä :D Toivottavasti en saa itseäni kuulostamaan ihan hirmuiselta stalkkeri-friikiltä :DD Jospa nyt kuitenkin ymmärtäisit mitä yritin sanoa :) kirjoituksesi tuovat vain päivääni tietynlaista sisältöä, ja välistä tuntuu kuin seurailisi jonkun tuttavan kuulumisia hehe :)
Mutta tällaista tällä kertaa :) Tosiaan, innolla jäädään odottelemaan justuksen kehitystä ja kasvua, ja sen mukanaan tuomia metkuja ja nauruja :) Nyt kuitenkin palataan tähän päivään, ja toivotan sulle oikein mukavaa, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua!! ^^
Toivon kovasti, että ne sanat edes hieman helpottivat oloasi <3
PoistaHih, tuossa tuo kaveri ähelsi nytkin itsensä vatsalleen! :D Ensin jumiutui matka käteen, mutta onnistui! Tosin sitten alkaa uusi ähellys, kun se tajuaa, ettei siitä sitten pääsekään mihinkään :D Ja taas uudelleen, kun käänsin Ukkelin selälleen takaisin! Voi tätä yrityksen ja onnistumisen riemua :)On kyllä aivan totta, että saa tämä mamma hoitaa fysiikkansa kuntoon jo ihan sen vuoksi, että pysyy sitten ukkelin perässä, voi olla kovaa menoa se! ;)
Kiva kuulla Laura, että susta on kiva lukea meidän arkipäivien kuulumisista :) Oonkin just miettinyt, että kirjoitanko sopivassa suhteessa kaikenlaista, kun haluaisin kirjoittaa arjesta, mutta moni toivoo myös sairausjuttuja ja niistäkin kirjoitan mielelläni tietäen monen saavan niistä vertaistukea:) Mutta hyvä, että nämä kiinnostavat ainakin! Justuksesta höpöttelystä en vaan saa tarpeekseni :D
Nyt vaan Laura uskoa itseesi ja tulevaan <3 Ja yritä nauttia sinäkin viikonlopustasi kaikin siemauksin! :)
Mielestäni kirjoitat juuri sopivassa suhteessa kaikesta :) Ja jos jotain puuttuu, niin äkkiäkös tuota vastaat aina saamiisi kysymyksiin ;) Ainakin itsellä, kun elää saman sairauden kanssa, ja vaikka kuinka vertaistuki on kultaakin kalliimpaa, normaaleista arkitouhuista lukeminen on minulle tietynlaista terapiaa. Jos postaus toisensa jälkeen lukisin sinulta juttuja sairaudesta, peloista, ajatuksista sun muista, mitkä ovat MINULLE arkipäivää, en kokisi saavani blogistasi ehkä niin paljoa irti. Saan sinulta tukea ja kannustusta sopivassa suhteessa, sekä jos jokin mieltäni askarruttaa, voin luottaa siihen että vastaat kysymyksiini :) NOrmaalien päivätoimintojesi näkeminen, tietäen taustasi, tuo lohtua ja tsemppiä siihen, että itsekkin haluaa oman elämänsä normalisoituvan, ei pyörivän ainoastaan sairauden ympärillä.
PoistaEli arjesta ja Justuksesta lukee ihan mielellään, syvempiä ajatuksia toki myöskin :) Erityisen paljon pidän kirjoituksistasi jotka liittyvät ruokailuhuin (ylläri pylläri :D) mutta tämä siitä syystä että imen itseeni rohkeutta teksteistäsi ja mallikäyttäytymisestä :) Jonkinlainen postaus sinun syömishaasteistasi, tai vaikeimmista tilanteista, siihen johtavista tekijöistä (väsy, huono syönti, stressi?) tai jokin vastaava voisi olla joskus ihan kiva lukea :) On mahtavaa huomata, että sairas vertailu on tipotiessään, vaan pikemminkin tämän tyyppisillä teksteillä, niinkuin jo sanoin, imen rohkeutta itseeni ja jaksan yrittää tsempata itseäni kovemmin :)
kiitos vielä kaikesta kannustuksesta :) keittiöstä leijjailee vahvasti palaneen käry joten ruoka taitaa olla jo valmista, lähden siis herkuttelemaan isän savustetulla lohella ja uunikasviksilla ja bataatilla ;) mukavaa ja rattoisaa vkloppua sinullekin :):)
Paljon Onnea Justukselle - kolmasosa vuosi jo plakkarissa! Vau!
VastaaPoistaKovin on kehkeytynyt pojasta potran ja iloisen näköinen veijari! ;)
Ei voi muuta kuin onnitella vanhempia moisesta kultakimpaleesta!
Ihanaa, aurinkoista viikonloppua koko perheelle! <3
Justus kiittää Andreaa! :) Tosin nyt herra makaa reporankana tuossa lattialla uupuneena kovasta käännösharjoittelusta :D
PoistaSamoin aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua Andrea sinulle! <3
Hihi, ihana:D<3 Vaikken ikinä olekaan ollut erityisen "lapsirakas", niin näille kuville kyllä hymyilin kuin idiootti. Onnea paljon Justukselle (ja äidille), 4 kk on jo iso ikä!
VastaaPoistaKohtahan pääset viettämään ensimmäistä äitienpäivääsi, varmasti aika ihanaa. :)
Hih, kiitos <3 Justus lähettää terveiset, tosin tällä hetkellä kovin uneliaat sellaiset! ;)
PoistaOlen kyllä kieltämättä aika innoissani ajatuksesta, että saan pian viettää ensimmäistä äitienpäivääni! Hhmm, mitähän tuo Justus on minulle suunnitellut? ;)
Paljon onnea pikkumiehelle ja koko perheelle! Ja lainatakseni Elinaa, tosiaan, äitienpäivä lähestyy ja silloin sinäkin saat juhlia. Halauksia!
VastaaPoistaKiitos Nell<3 Odotan kyllä mielenkiinnolla äitienpäivää, että huomioivatkohan nuo perheen miehet minua mitenkään? ;)
PoistaMyöhästyneet onnittelut Justukselle! :)
VastaaPoistaJustus kiittää! :)
Poista