Olen kokenut totaalista kahvirakkautta viime kuukausien aikana löydettyäni makukahvien ihmeellisen maailman. En voi olla hehkuttamatta niiden ihanuutta - anteeksi tämä ;) Aina vaan uusia, mitä ihmeellisempiä makuja: minttusuklaata, suklaachiliä, vaniljaa, pähkinää, kardemummaa, kookosta - lista on loputon! Nyt korkkasin juuri kotona uuden paketillisen tiramisun makuista kahvia ja koin hetken aivan täydelliseksi. Kuppi kuumaa, mausteista kahvia lämmittämässä käsiäni, hivelemässä hajuaistiani ja antamassa uuden ja ihmeellisen makunautinnon ;) Minulle, joka näki aiemmin kahvin ainoastaan epätoivoisena yrityksenä pitää itseni hereillä tai pakokeinona välttää kahvihetken syömispuoli. Nyt nautin palan suussasulavaa kakkua, mutta samalla saan kokea ihanan makunautinnon jo pelkästään kahvinkin kautta :)
Vappuna sain vielä ekstra-annoksen intoa kahvinautintojen hakemiselle, kun pääsin tekemään tuttavuutta vanhempieni ostaman erikoiskahvinkeittimen kanssa. Isäni oli aloittanut kahvikokeilut Espressolla ja kehotti minuakin valitsemaan itselleni kahvimaun, josta haluaisin maistelun aloittaa :) Latte Macchiato, Cappuchino, Espresso - mikä niistä kutsuisikaan minua eniten luokseen? :)
Olin jo päättänyt valita ensimaukseni Latten, kunnes silmäni osuivat näytepakkauksessa mukana olleeseen chococino-makuun, mikä suorastaan huusi nimeäni - suklaasta kun kuitenkin oli kyse;)
Laitteen käyttö oli varsin yksinkertaista ja jokaista juomaa kohden oli erilliset ohjeet :)
Käsittääkseni jokaista juomaa varten oli kaksi erillistä pakkausta, joista toinen oli varsinainen juoma ja toinen maito, mikä kruunaisi herkun :) Sanoinkin äidilleni, että siitä vaan sitten harjoittelemaan kaikkien ihanien kuvioiden tekoa maitovaahtoon ;)
Kuvittelin makua valitessani - erikoiskahveista kun en mitään ennestään tiedä - että kyseessä olisi joku kahvin ja suklaan sekoitus, vaikkei sellaista varmaan edes olemassa olekaan :D Vai onko? Ihanuuteni paljastui kuitenkin tavalliseksi, mutta aivan uskomattoman hyväksi kaakaoksi! Tämä ei siis suinkaan ollut pettymys, vaan päin vastoin: aivan täydellistä minulle! Tulipahan siis juotua ensimmäistä kertaa vuosiin kunnon herkkukaakao :)
Ensi kerralla täytyy valitakin sitten jokin kahvimaku, mutta ei tuo kaakaokaan varmasti viimeisekseni jäänyt! Hankinttavien listani sai jälleen yhden lisäyksen tästä kyseisestä laitteesta! :D Ensimmäisellä sijalla keikkuu yhä jäätelökone, mutta ehkäpä tällainen laite ilahduttaisi minua vaikkapa synttäripäivänä? ;) Löytyykö teiltä muilta tällaista laitetta kotoa tai onko muuten vaan ihastumista erikoiskahveihin havaittavissa? :)
<3: Laura
Eikös moccha ole suklaan ja kahvin sekoitus? Minusta se ainakin maistuu ihan suklaalle joten se toimi minulle pehmeänä laskuna (maito)kahvien pariin! :)
VastaaPoistaMeiltä löytyy tuo samainen kone ja hyviä ovat peruskahvitkin!
Kiitos vinkistä! Täytyy siis ehdottomasti ostaa tuota suklaista makua - ja muutenkin päästä testailemaan laitteella muitakin kahvimakuja! :)
PoistaMusta olis kauheen hienoa ja fiiniä tykätä kahvista ja juoda erilaisia kahviviritelmiä, mutta yrityksistä huolimatta en vaan tykkää! :D ehkä sitten vähän vanhemmiten...? Isäni juo nimittäin ainakin litran kahvia päivässä, hehe.
VastaaPoistaHeh :D Tiedän muitakin, jotka ovat ihan yrittämällä yrittäneet opetella kahvin juojiksi, mutta kun ei maistu niin ei maistu :D Minä olen juonut ihan pikkuisesta asti kahvia jo mummolassa, kun mummo ja pappa ovat opettaneet! Eli tavallaan olen kahvista aina jollain tavalla tykännyt, mutta nyt olen kokenut täydellisen hurahtamisen! :) Meidä isä taas oppi juomaan kahvia keski-iän paikkeilla, joten kyllä sinäkin vielä ehdit oppia ;)
PoistaPyöriikö ajatuksesi vielä paljonkin ruoan ja syömisen ympärillä? Keskityt suurella panostuksella juuri ruokaan, ja mieleeni tuli, että ehkäpä se mahdollisimman normaali suhtautuminen ruokaan kehittyy, kun lakkaa analysoimasta ja määrittelemästä ruokaa/tapoja jne. Olet tehnyt hienon urakan syömishäiriön selättämisen suhteen ja käsittääkseni taistelu ei ole vielä ohi painon kannalta. Mutta jos ajatusmaailma ei enää häiritse sinua, niin miksi puida ruokaa jatkuvasti... en halua kuulostaa loukkaavalta, ja ruokapäivitykset ovat mukavia, mutta mietin vain sitä, että tyylillä tai toisella/sairaasti tai terveesti- liiallinen ruokakeskeisyys voi viedä tilaa muilta mietteiltä. Tällainen ajatus nousi lukiessani blogia ihan rakentavassa mielessä, pirteää kevään jatkoa!
VastaaPoistaKiitos ajatuksia herättävästä kommentistasi! :) Vaikka olen kaikki ruokapelot selättänyt ja pystyn jo nauttimaan ruokailuista hyvillä mielin, se ei suinkaan tarkoita, että voisin ns. lakata ajattelemasta ruokaa keskivertoa enemmän heti tämän jälkeen. Kuten totesit, taistelu ei ole painon suhteen vielä ohi, joten minun täytyy jo senkin puolesta todella miettiä ruokailuitani, usein enemmän kuin psyyke siihen ns. pakottaisikaan. Tarkoitan tällä sitä, että minun todella tulee keskittyä siihen, että syön varmasti tarpeeksi ja tarpeeksi usein. Ja näin asia tulee olemaan vielä pitkään ja tulisi olemaan, vaikkei painon enää tarvitsisikaan nousta. Olen kuullut sanottavan, että syömishäiriöstä toipuvalla voi hyvinkin kestää parikin vuotta, ennen kuin täysin terveeksi voi itsensä luokitella painon saavutettua normaalin. Tarkoitan tällä sitä, kuinka herkästi anoreksia nappaa mielen mukaansa, ellei ole äärimmäisen tarkkana. Ystäväni äiti, joka on sairastanut anoreksiaa, ja jolla sairaus on ollut 30 vuotta sitten aktiivsisimmillaan sanoi, että tavallaan sairaus täytyy tiedostaa läpi koko elämän, jotta osaa tehdä oikeita ratkaisuja. Eli vielä pitää tiedostaa ja olla tarkkana pitkään :)
PoistaMutta mitä blogipuoleen ja ruokajuttuihin tulee - ne ovat sellaista elämääni, jota elän tällä hetkellä ja josta nautin! Siihen ei liity mitään sairasta, vaan se on minun elämääni tällä hetkellä :) Nautin ruoanlaitosta, niin nauttii poikaystävänikin. Rakastan leipomista - olen rakastanut jo nuoresta lähtien. Ehkäpä nämä asiat ovat sitä, mistä haluan tällä hetkellä blogiini kirjoitella, koska juuri niistä asioista nautin Justuksen lisäksi tällä hetkellä eniten? Ruoka liittyy moniin sosiaalisiin tapahtumiin ja haluan niistä kirjoitella :) Ruokakuvat ovat helppo tapa kertoa kuulumisista, sillä toisista ihmisistä kuvia en voi tänne ilman heidän suostumustaan laittaa, enkä omiakaan kuviani halua liikaa laitella. Ja onhan sitä olemassa erikseen ihan ruoanlaitto- ja leipomisblogejakin? Luulisin, että kukaan ei ajattelisi ruokajuttuja olevan yhtään kummallisissa määrin, jos ei taustaani tietäisi?
Haluan kuitenkin, että syömishäiriöstä toipuvat saavat lisäksi näistä jutuista tsemppiähenkeä itselleenkin! Ja juuri ruokajutuista olen kiitosta saanut, että ne sitä lisäävät, kun toiset näkevät niiden kautta millaisen muutoksen minäkin olen aikaan saanut :) Olen monia postauksia tehnyt ihan pyynnöstäkin, kuten ruokapäiväkirjapostaukset sekä postaukset pääaterioistani. Toivon vaan, että pystyn toteuttamaan toiveita, mutta myös kirjoittamaan niistä asioista, joista minä todella nautin tällä hetkellä :)Kirjoitan ja postailen tavalla, mistä nautin eniten :)
Kivaa kevään jatkoa ja kesän odotusta sinullekin! :)
Minun mielestäni tässä blogissa ei ole yhtään liikaa ruokaa ja syömistä käsittelevää postausta. Jokaisesta niistä meidän vertaistukea hakevan on mahdollista saada kallisarvoista rohkaisua ja positiivista mallia syömiseen. Ruokapostauksista saa myös ihania uusia ideoita omiin ruokailuihin! Esim. äsken vesi oikein herahti kielelleni, kun katselin kuvia vappuna äitisi laittamista ruuista ja päätin, että joko täytettyjä paprikoita tai uuniperunoita on tehtävä piakoin! ;) Enkä usko, että ruuasta kirjoittamisesta on Laurallekaan mitään haittaa? Mieluummin päinvastoin!
PoistaEmmi
Kiitos Emmi :) Ennemminkin juurikin päin vastoin, sillä näiden postaustenkin tekeminen jo itsessään innostaa kokeilemaan kaikkea uutta ja kivaa! Ja varsinkin, kun näihin ei liity mitää sairasta ajatusta, vain normaalia elämää ja ruoasta nauttimista :)
PoistaJa itsekin olen ajatellut, että ruokapostauksisat moni voi saada tukea ja tsemppiä. Niistä kun näkee niin konkreettisesti sen valtavan muutoksen, mikä viimeisten vuosien aikana on tapahtunut!
Hitsivitsi... Täällä toinen, joka suorastaan rakastaa kahvin - niin normikahvin kuin makukahvien - tuoksua, mutta maku se vaan tökkii... Näinkin vanhaksi voi siis elää, oppimatta juomaan kavia. ;) Olisi kyllä niin mukavaa oppia sitä juomaan, ihan vaan koska sitä aina kaikkialla tarjotaan, mutta minkäs teet, kun maku ei kertakaikkiaan putoa...? :D
VastaaPoistaMukavia, maistuvia kahvihetkiä kuitenkin Sinulle, Laura! <3
Kiitos ihana Andrea <3
PoistaHeh, tuo on aina niin hauskaa, kun monella on sellainen olo, että pitäisi oppia juomaan jos ei kahvia, niin edes teetä, kun niitä aina joka paikassa tarjotaan :D Ehkä nekin on juomina sellaisia, että kun vaan juo ja juo, niin lopulta huomaakin olevansa koukussa - niin minulle ainakin on käynyt! Muista juurikin Helsingin osastolla, kun niin moni tyttö joi makukahveja ja hehkutti niitä ja itse kummastelin, että mitä niin ihmeellistä niissä on :D Ja nyt olen itse tuon hehkuttajan roolissa ;)
Täällä toinen, joka on täysin ihastunut makukahveihin!:) Tuollaista konetta meiltä ei valitettavasti löydy, mutta suodatinkahveista parhaaksi olen ehdottomasti todennut Mokkamestareiden makukahvit!<3
VastaaPoistaMakukahvit on vaan niin parhautta! <3 Pientä arjen luksusta :)
PoistaAlkoi itseäkin tekemään mieli kokeilla nuota eri kahvilaatuja. Harmikseni en vain omista tuollaista konetta eikä kukaan tuttavakaan. Ehkä saan vielä joskus maistella eri kahveja. Olen kiinnostunut viime aikoina makukahveista sinun innostamanasi :)
VastaaPoistaHih, hauskaa kuulla, että olen onnistunut innostukseni tartuttamaan! :) Ajattelin jatkaa heti ensi kerralla vanhempieni luona kokeiluja ja sitten lähtee varmasti testiin Latte!
Poista