Justus-herran neuvolakäynti

Justuksella oli tiistaina nelikuukautis neuvola sekä samalla kertaa myös lääkärin tapaaminen, joiden sujumisesta lupailin teillekin kirjoitella. Terveydenhoitaja ei tehnyt tällä kertaa muuta kuin punnitsi ja mittasi meidän pikkumiehen, minkä jälkeen siirryimme lääkärin luokse. Justus osaa kyllä olla niin vieraskorea aina tällaisissa tilanteissa ja on yhtä hymyä ja naurua - kyllähän sitä vieraille naisille nyt täytyy näyttää olevansa melkoinen hurmuri ;) Lääkärin mielestä Justus on kehittynyt todella hyvin ja on melkoisen valpas poika, joka seuraa ympäristöään todella aktiivisesti. Lääkäri herättelikin Justuksen huomiota sekä valon että tiu`un avulla testatakseen pojan näköä ja kuuloa. Lisäksi apuna oli erilaiset lelut, joista Justus oli hyvinkin kiinnostunut :) Mitään poikkeavaa ei siis onneksi ollut, vaan kaikki oli vallan mainiosti! Ainoastaan Justuksen kuivaan ihoon lääkäri kiinnitti huomiota. Kerroin sen parantuneen viimeisten viikkojen aikana kovan rasvailun ansiosta huimasti eli ainakaan huonontunut tilanne ei ihon kannalta viime aikoina ole. Lääkäri määräsi Justukselle kuitenkin ihan reseptille Novalania, jotta saataisiin hieman halvemmalla kunnon perusvoidetta pojalle. Nyt vaan pojan iho keskuntoon siis! :)

Tässä herran mitat aiemmilta neuvolakerroilta:

11.1 3350 g ja 52 cm

25.1 4005 g ja 53 cm

13.2 4675 g ja 56,5 cm

7.3 5335 g ja 59,2 cm

5.4 5965 g ja 62,3 cm

Nyt Justus painaa jo mahtavat 6740 g ja on 66 cm pitkä. Eli hienosti on kasvu jatkunut, mistä omaa kieltään ovat meille jo aiemmin kertoneetkin pieniksi jääneet lukuisat vaatekappaleet! Olenkin saanut viime päivinä käydä herran vaatteita läpi ja lajitella niitä poislaitettaviksi, serkkupoikaa varaston puolelle odottamaan :) Olisi kyllä aika lähteä myös vaateostoksille ja uusia kunnolla pojan garderobi kesää varten. Sen verran vähän on meillä valmiiksi ollut pojan nykyistä vaatekokoa. Tähän mennessä ollaan pärjätty melkoisen hyvin äitiysvaatepakkauksen vaatteilla, Idan vanhoilla vaatteilla sekä pojan synnyttyä lahjaksi saaduilla vaatteilla sekä joillakin itse hankituilla yksilöillä. Kivaa päästä vihdoin ostelemaan juurikin oman mielen mukaisia vaatteita Justukselle! :)

Jos miettii Justuksen painoa ja kasvamista, niin hauskinta siinä on se, että itse painoin aikanaan enemmän kuin Justus tällä hetkellä painaa, kun olin kahden kuukauden iässä :D Sain äidiltä jonkin aikaa sitten oman neuvolakorttini, mitä on ollut todella mielenkiintoista lueskella ja verrata nyt Justuksen vastaaviin neuvolakäynteihin! Muutenkin on aina hauskaa verrata pienten lasten kasvun vaihteluita ja heidän kehittymistä omaan tahtiinsa, sillä tässäkin asiassa jokainen heistä on niin ainutlaatuinen oma pieni yksilönsä:)

Kuten viime viikolla kirjoitinkin, nyt on ollut aika aloittaa kokeilut kiinteiden ruokien suhteen, kun herra sai ikämittariin viime perjantaina huikeat neljä kuukautta! Viimeisimmällä neuvollakerralla mietimme yhdessä terkkarin kanssa, josko kiinteiden ruokien aloittamista olisi hyvä siirtää vielä hieman. Tämä siksi, että mikäli herran kuiva iho kertoo jotain suuremmasta mahdollisuudesta herkistyä myös ruoka-aineille, on oltava erityisen varovainen. Päädyimme kuitenkin aloittamaan testailut varovaisesti, sillä lääkärikään ei sanonut aloittamiselle olevan mitään estettä. Varovasti ja pikku hiljaa, niin eiköhän mahdolliset herkkyydetkin huomata sitten ajoissa. Kokeilut eivät tosin ottaneet heti tuulta alleen - kiitos minun ja minun huonon muistini :D Samalla kun surautin pojalle perunaa soseeksi blenderillä, niin muistin välittömästi Justuksen kummitädin sanat siitä, kuinka perunasta tulee tärkkelyspitoisuutensa vuoksi blenderissä liisteriä, hups! Ja niinhän siinä kävi kuin kävikin - oli vain pakko todistaa tuo vielä kokeilemalla itse ;) Ja koska sauvasekoitinta emme valitettavasti omista - vielä - niin ei auttanut muu kuin lähteä bataattiostoksille ja aloittaa seuraavan päivänä alusta. Tämä tuottikin paremmin tulosta ja pääsi Justus-herra vihdoin ja viimein ensimmäiselle makumatkalleen! :)

Perjantaina uumoilin, että Justukselta kyllä syöminen luonnistuisi - onhan kyseessä kuitenkin sellainen syömäri että! Ja hyvinhän tuo bataattisose pojalle maistui naurun kera:) Aluksi ajattelin edessä olevan oudoksuvia ilmeitä soseen maun ja koostumuksen ansiosta, mutta ihan hienosti poika sosetta makusteli ja nieli hyvällä menestyksellä. Tästä se siis lähtee! Justus tosiaan vain naureskeli ja hymyili sadessaan ensimmäiset sosemaistiaiset suuhunsa :) Viikon verran on nyt bataatti sitten kokeilussa, minkä jälkeen voisi vaikkapa sen perunan ottaa ruokavalioon oikealla tavalla soseutettuna. Ajattelin kuulostella, miten soseiden syöminen lähtee pojalla käyntiin ja mikäli ongelmia ei ole, edetä aika lailla terkkarin ohjeiden mukaan. Näin ollen puolen vuoden iässä voitaisiin mennä jo neljän ruokailun päivätahdilla - maidon lisäksi siis. Mutta ensikokeilut takana siis ja vieläpä varsin hyvällä menestyksellä! :)

Makoisat unet pienellä miehellä enon vanhassa sängyssä :)

Soseruokaetapin lisäksi Justus on viikon sisällä ottanut uuden askeleen myös kyläilyn suhteen, sillä viime viikonloppunahan poika oli ensimmäistä kertaa yökylässä mummolassa. Ja varsin hyvin kyläily kaikin puolin menikin! Suurin ongelma taisin olla minä itse, joka alkoi ikävöidä poikaa sillä samaisella hetkellä, kun mummo pojan autoonsa kantoi :D Noh, onneksi minulla oli niin mahtava ilta ystävieni seurassa, että kestin kuin kestinkin ikäväni :) Äitini mukaan Justus oli koko illan hyväntuulinen eikä nukkumaanmenokaan siirtynyt kuin puolisen tuntia myöhemmäksi, kuin normaalisti kotona - melkoisen hyvin siis mielestäni! Ja yöllä poika heräsi syömään kahdesti ja vielä melkoisen täsmällisesti samoihin aikoihin kuin edellisenä yönä kotona. Toki äitini kuulosteli poikaa ja sen jokaista pientä inahdustakin niin tarkasti yöllä - herkkäuninen kun on - että hänen unet jäivät vähiin siitä huolimatta, että poika nukkui hyvin. Mutta kaikin puolin onnistunut yökyläily pojalla oli siis ja nyt voin itsekin hyvillä mielin päästää pojan hoitoon jatkossakin. Ei, Justuksen ja äitini pärjäämisestä en koskaan ollutkaan huolissaan, lähinnä vain itseni - heihin luotin kyllä täysin koko ajan ;) ja mikäs äidillä oli poikaa hoidellessa, kun isoveli, karvakorva Julius oli hyvänä hoitoapuna! Vai oliko se sittenkin niin, että kun Justus oli äitini tai isäni sylissä, tuli Juliukselle melkoisen mustasukkainen olo ja hänenkin oli välittömästi päästävä syliin? Se taisikin olla näin päin :D

Seuraava etappi minkä poika saavuttaa, saattaa sitten olla hyvinkin hampaiden puhkeaminen! Tätä odotan hieman kauhunsekaisin tuntein, sillä silloin voi olla minunkin jaksamiseni melkoisen koetuksella. Niin fyysisen jaksamisen ja valvomisen kannalta katsottuna, mutta myös lapsen tuskan seuraamisen kannalta ajateltuna - toisen pahaa oloa on aina yhtä tuskallista katsoa. Tällä viikolla Justuksella on ollut taas muutamia todella vaikeita päiviä ja viimeksi eilen, kun kantelin itkevää lasta vaikka kuinka kauan ympäriinsä asunnossamme, oli sydämeni särkyä, kun en sanut toisen oloa helpotettua. Mutta sen näkee sitten, miten Justus hampaiden tuloon reagoi, kun sen aika todella koittaa! Tosin nyt jo herra kuolaa niin vallan kamalasti, että sekin voisi varmaan jo omalta osaltaan uumoilla hampaiden saapumista :D Ehkäpä myös itkuherkkyys voisi viitata siihen? Noh, kohtahan se selviää!

Tällaisia Jutus-kuulumisia tällä kertaa :) Katsotaan, mitä poika keksii seuraavaksi ja millaisella vauhdilla hän päättää ottaa uusia taitoja haltuunsa!

<3: Laura