Syy miksi juuri nyt aloin aiheesta kirjoittaa, oli perjantaina pikaisesti tekemäni shortsisovitus muiden ostosten lomassa. Menin Justukselle etsimään lastenvaateliikkeestä aurinkolaseja, kun tajusin valikoimassa olevan raskausajan vaatteiden lisäksi tavallisia Vilan vaatteita. Bongasinkin heti lempparishortsejani hieman vastaavat yksilöt. Ja koska en aio enää tulevaisuudessa omistamiini shortseihin mahtua, niin ajattelin uusien oston olevan pian edessä. Äitini yllytyksestä päätin shortseja sovittaa sillä ajatuksella, että ottaisin hieman isommat - eihän painoni kuitenkaan ole "ihan vielä siellä". Otin kahta kokoa olevat shortsit mukaani, ja aloitin niistä, joiden kokolapun mukaan olisi pitänyt olla minulle nyt sopivat: ne juuttuivat lantion kohdalle, enkä edes viitsinyt yrittää vetää niitä väkisin ylös asti. Otin siis seuraavan koon sovitukseen. Tämä kyseinen koko sujahti normaalilla, hieman tiukalla tavalla lantioni yli ja shortsit istuivat melkoisen hyvin päälleni, mutta varaa lisäkiloille ei juuri olisi ollut. Hieman kummaksuen hypin sukkasilteen hakemaan rekistä vielä yhtä suuremman koon. Koon, jonka totesin sopivasti reiluksi siten, että saattaisin pitää shortseja jo nyt, mutta täysin sopivat ne olisivat vasta muutaman lisäkilon päästä. Arvaatteko, mikä minulle sopiva koko loppujen lopuksi oli? M/L.
Eli mitä tästä voikaan päätellä? Kokomerkintä ei määrittele yhtään mitään - ei painoa, vartalon muotoa tai vaatteen sopivuutta - vaan ainoa oikea tapa on luottaa vain ja ainoastaan siihen, miten vaate todellisuudessa ylle sopii ja mahtuu, miltä se näyttää ja miltä se yllä tuntuu! Koot vaihtelevat ja mallit vaihtelevat, joten niiden varaan ei todellakaan kannata kehonkuvaansa rakentaa. Ja ei, en tarkoita laisinkaan, että M/L olisi itsessään iso koko, mutta jos tämä kyseinen kokomerkintä on valikoimasta toisiksi isoin, ei mielestäni ole asia kovin mallillaan. Ottaen huomioon, että jos normaalipainoa tavoitteleva ostaa sen koon shortsit voiden jo nyt käyttää shortseja näyttämättä niissä hassulta koon puolesta, niin mihin sitten siitä eteenpäin pitäisi mahtua?
Kuva, jonka näin facebookissa vain muutama minuutti tekstin kirjoittamisen jälkeen. Sopii mielestäni kuvaamaan aihetta paremmin kuin hyvin!
Ennen olisin kokenut hermoromahduksen ja shortsit olisivat jääneet kauppaan. Nyt totesin kummaksuen äidille, että jopa on kummallinen kokotaulukko! Koska minä tiedän kokoni ja painoni, ei kyse voi olla kuin pienestä vaatemallista. Mutta minkälaisille ihmisille näitä vaatteita oikein on tehty? Ei ainakaan normalaivartaloisille suomalaisille naisille - se on varma se! Jos suuntaus on tämä ja viesti normaalista, naisellisesta koosta on tämä, en yhtään ihmettele vartaloonsa liittyvien epävarmuuksien kanssa kamppailevan kokemaa hämmennystä vaatteita sovittaessaan. Äitinikin totesi farkkuleggingssejä katsellessaan, että näitä voisi luulla lasten tai korkeintaan varhaisteinien vaatteiksi - niin pieneltä ne näyttivät. Itse lankesin kokoansaan juuri muutama kuukausi sitten, kun ostin summa mutikassa tiettyä kokoa olevat farkkuleggingsit, sillä en mahtunut vaunujen kanssa sovituskoppiin. Noh, kokomerkinnän puolesta niiden olisi pitänyt olla hyvät, mutta oikeasti ne olivat kaikkea muuta. Vaikka painoni oli kaikkea muuta kuin normaali tuolloin, eivät housut mahtuneet minulle kuin muutaman kerran ja silloinkin pohkeista kiristi ja pahasti. Kuittasin tuon naurulla - korkeintaan menetetyt eurot hieman harmittivat.
Kokonumerotkin ovat vain loppujen lopuksi jonkun ihmisen määrittelemiä lukuja, joilla ei ole mitään absoluuttista totuuspohjaa, eivätkä ne kerro ihmisestä yhtään mitään. Onneksi olen itse tämän vihdoin oppinut, ja luotankin jatkossa ainoastaan omaan tuntemukseeni sekä silmiini, jotka kertovat siitä, onko vaate minulle sopiva. Kuljen mieluummin sopivissa vaatteissa, kuin olen naimisissa kokomerkinnän kanssa ja ostan sinnikkäästi vaatteita koon perusteella. Ja ostan mieluummin sopivan vaatteen isommalla kokomerkinnällä kuin jätän itselleni mieluisan vaatteen kauppaan pelkän numeron tai kirjaimen vuoksi.
Millaisia ajatuksia teissä tämä aihe herättää? Pystyttekö olemaan välittämättä vaatteessa roikkuvasta kokolappusesta vai määritteleekö se ostoksianne?
<3: Laura
Tämän kirjoituksen pohjalta on hyvä lähteä kohti ensi keskiviikkoa, Laura! :D
VastaaPoistaTodellakin! Oikealla asenteella liikenteeseen! ;)
PoistaNiin asiaa tämä postaus! Oon niin ilonen kun saan lukea miten huimasti oot edennyt eri asioissa ja vielä tällaisessa, joka tosiaan aiheuttaa ongelmia varmasti itse kullekin.. saati sitten syömishäiriöiselle.
VastaaPoistaIhan hullua oikeesti, miten koot voi mennä silleen, että alipainoinen tarvitsee M-koon. Entä normaalipainoiset? Pitääkö kaikkien normaalipainoisten ostaa kohta vaatteensa isojen kokojen osastolta. Entä oikeasti ylipainoiset ihmiset, saavatko he tilata mittatilauksena vaatteensa?
Ite oon pääsemässä yli siitä kokonumeroihin tuijottamisesta ja liian pienien vaatteiden ostamisesta vain, koska on niin "ihanaa" että ne saa edes väkisin tungettua päällensä. Eniten ärsyttää kirjainkoot, kun tuntuu että ne kertovat muka suoraan onko pieni, keskikokoinen, vai iso. Vaikkei se mee niin.. mutta siltä se tuntuu. Jos tietäis, että vaatteita ei tuu ikinä myymään ni vois leikata kokolaput irti heti kotona ja antaa niiden unohtua. Silleenkin kokonumerot on turhat, että joku tykkää istuvista, kireistä vaatteista ja joku ottaa samasta vaatteesta mieluiten kaksi numeroa isomman koon, vaikka mahtuisi pienemoäänkin.
Sun blogia on aina vaan niin ihana lukea, kun huomaa miten vahva oot verrattuna anoreksiaan. Paljon tsemppiä!♥
Voi kiitos ihana ♥ Samoin sinulle sylin täydeltä tsemppiä! :)
PoistaJa niin, totta jokainen sana, jonka kirjoitit! En oikeastaan ole ikinä edes ajatellut noita kirjaimin ilmaistuja kokoja tuolta kantilta (ihme kyllä), vaikka nyt kun ajattelee, niin nuo kirjaimet varsinkin ajavat ajattelemaan negatiivisesti kokomerkinnöistä ja niiden välittämästä viestistä! On ihan järjetöntä ajatella, että joku kirjain määrittää, oletko pieni, iso jne. Mutta tuo vain edesauttaa ihmisiä "ahdistumaan" kooista ja "leimaamaan" niiden avulla itsensä tietyn kokoiseksi. Voi kun olisi jokin systeemi, ettei tuollaista luokittelua tarvittaisi laisinkaan, vaan vaatteet valikoituisivat täysin oman silmän ja tuntuman perusteella!
Olen itsekin MONEEN MONEEN kertaan ihmetellyt, että kenelle näitä vaatteita oikein tehdään! Olen normaalipainoinen ja hoikka ja joudun usein ostamaan kokoa L. Ja sekin joskus kiristää. Ihan pimeetä. Kohta normaalipainoiset terveet naiset joutuvat ostoksille "isojen tyttöjen" kauppoihin....huh huh.
VastaaPoistaEnnen kokolaput ahdistivat paljon. Nykyään leikkaan ne pois ja nautin vaan kivasta vaatteesta :)
Aurinkoista viikkoa!
Tuota itsekin kyllä kummaksun, että kun miettii jo normaalipainon "laajuutta", niin jos silläkään välillä ei meinaa löytyä hyvän kokoisia vaatteita kaikille, niin mihin siitä eteenpäin sitten pukeudutaan? Koska kyllähän nyt siihen pitäisi luottaa, että melkoisen pitkälle eri kokoiset ja malliset naiset löytäisivät vaatteensa saman vaatekaupan katon alta! Asenteesi on mahtava Gea, joten pidä siitä kiinni! :)
PoistaIhanaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa sinullekin! :)
Ihana teksti, kiitos tästä! Itse juuri äsken ahdistuin ajatuksesta kokolapuista ja sovituskopeista, kun iski yhtäkkinen halu mennä shoppailemaan. Tämän lukeneena ehkä sittenkin uskaltaudun huomenna lähtemään <3
VastaaPoistaKiitos :) Nyt vaan todellakin rohkeutta Marie lähteä ostoksille, ja nauti niistä kauniista vaatteista ilman ahdistusta, luottaen siihen, mikä oikeasti tuntuu sinusta hyvältä! <3
PoistaJuu, täyttä asiaa koko teksti! Ei auta kuin sovitella vaatteita; ei kokomerkintöihin kannata uskoa.
VastaaPoistaItselläni pahimpina sairastamisvaiheina oli ognelmana sopivan koon valitseminen; niin usein ostin ainakin kokoa L olevia vaatteita, ja ihmettelin kotona, miten ne voivatkin roikkua pahasti päällä. En siis osannut ollenkaan hahmottaa kokoani. Nyt olen pääsemässä pikkuhiljaa siitä yli; fysioterapian avulla olen alkanut löytää omia rajojani. Ja luottamaan siihen, miltä vaate tuntuu ja näyttää päällä - enkä vain kokomerkintöihin.
Melkeimpä pitäisi ottaa rekistä vaatteita sen perusteella, että mikä näyttää sopivalta, kuin mitä lapuissa lukee. Ehkä silloin voisi luottaa täysin omiin tuntemuksiinsa, kun ei tiedä sitä oikeasti merkityksetöntä merkintää vaatteen sisäpuolella :)
PoistaHienoa, että olet edistynyt kehonkuvasi hahmottamisessa ja työstämisessä :) Kokemuksesi aivan todella liian isojen vaatteiden ostamisesta kertovat paremmin kuin hyvin siitä, kuinka sekaisin oma kehonkuva voi todellakin sairaimmillaan olla!
Fiksusti reagoitu, kokolaput todellakin saattavat olla mitä hyvänsä, se ei määritä meitä ihmisenä tai kerro painostamme yhtikäs mitään! Vaatteiden kokolaput määrittävät meidän sairastavien ja miksei terveidenkin ihmisten elämää ihan liikaa. On täysin vaatemerkistä kiinni, minkä kokoluokan vaatteesta loppujen lopuksi on kyse, ja niihin merkintöihin ei ole luottamista. Sama se onko koko xs vai l, kunhan vaate on mukava päällä. Kysehän on vain kirjaimista ja numeroista. ;) Mukavaa alkanutta viikkoa!
VastaaPoistaNiimpä - vain mitättömistä ja oikeasti merkityksettömistä numeroista ja kirjaimista on kyse :) Juuri mietin tuossa, että tässä numeroiden ja arvioiden maailmassa esimerkiksi lääketieteellisillä numeroilla ja viitearvoilla on sentään jonkinlaista totuuspohjaa, mutta kokonumerot ovat kaikkea muuta kuin totuus! Niitä voivat valmistajat määritellä mielensä mukaan ilman, että ne todettaisiin missään ns. oikeiksi. Joten eiköhän oteta muut keinot käyttöön vaatteen sopivuutta arvioitaessa, kuin kokomerkinnät! :)
PoistaNiin ja kivaa alkavaa viikkoa sinullekin Nell! :)
PoistaTosi hyvä teksti! Himputin kokolaput! Minä teen samaa kuin Gea, eli leikkaan kokolaput ja merkkilaput pois. Tykkään että vaatteet on kaapissa tasavertaisessa asemassa, ettei Lacoste ole sen parempi kuin Hm:)
VastaaPoistaTuo on niin totta! Ihan hyvä ajatus tuosta tasavertaisuudesta, sillä itsellenikään kun merkki ei ole se tärkein asia, vaan ihan muut jutut! :)
PoistaEt oikeasti ymmärrä miten paljon tää teksti auttoi Mua. Oon reilusti alipainonen ja joskus xs tai jopa s kiristää,niin ajattelen,että hemmetti,miten oon lihonnu. Kiitos paljon tekstistä!!
VastaaPoistaKiva kuulla, että teksti auttoi sinua setvimään ajatuksia tämän asian suhteen! Tsemppiä! :)
PoistaTosi rohkeaa, Laura! Ihan mahtavaa, ettet hätkähdä enää kokolapuista :) Minulla on kieltämättä käynyt monesti vaatekaupassa mielessä, että jos en mahdu pienimpään kokoon, en voi oikeasti olla "tarpeeksi laiha" ollakseni anorektikko, koska kyllähän se pienin koko on jollekkin tehty ja jollekkin myös päälle menee. Mutta tämä ei pidä paikkaansa ja kirjoituksesi antoi tälle ajatukselle tukea! Jokaisen vartalo on omanmuotoisensa kaikkine luineen ja lihaksineen, eikä kokolaput ota huomioon näitä eroja. Minäkin haluan pystyä jatkossa vain nauramaan oudoille kokomerkinnöille ahdistuksen ja epävarmuuden tunteiden sijasta!
VastaaPoistaEmmi
Mahtavaa, että sinäkin Emmi olet saanut työstettyä ajatuksiasi tähän liittyen terveemmille raiteille! Tunnistan menneiltä ajoilta paremmin kuin hyvin tuon ajatuksen, että "kyllähän se pienin koko jollekin menee" jne. Mutta nyt vaan tyydyn kummaksumaan terveellä tavalla ylipieniä kokoja ja ajattelen asiaa järjen kera! Ja onneksi järkeilyllä pärjään nykyään jo loistavasti :) Ja kokolaput eivät tosiaankaan huomioi muotoja yms. sen kummemmin, vaan antavat suuntaa jonnekin joskus. Eivätkä aina edes anna sitä suuntaakaan, vaan tuntuvat koot olevan hieman sattumanvaraisia lukuja :D
PoistaMielenkiintoista keskustelua täällä ja kirjoituksesi oli taas jälleen niin täyttä asiaa!
VastaaPoistaJoskus törmäsin johonkin lehtijuttuun, jossa kerrottiin, että vaatteiden kokoa on suurennettu kokoja muuttamatta. Ihmiset ovat lihavempia kuin aikaisemmin ja halutaan, että he käyttävät samankokoisia vaatteitä kuin ennenkin etteivät huomaa lihonneensa. En kyllä ymmärrä tätä lehtijuttua, luultavasti nämä vaatteet ovat ehkä jossain isoissa supermarketeissa tai rouvien vaateliikkeissä. Itse normaalipainon ylärajoissa olevana nuorten vaateliikkeissä vaatteita ostaessani ei ole kyllä vara ostaa paljoa isompia vaatteita kuin mitä itse käytän, kun sellaisia ei kertakaikkiaan ole. Mielestäni suomessa vaateliikkeissä ei ole huomioitu ollenkaan suomalaisten vartaloita ja, että kuinka vaatteet istuu suomalaisten päälle.
No on kyllä kieltämättä varsin kummallinen lehtijuttu ollut! Sillä itse ainakin vuosia jo samoja vaatemerkkejä ostaneena, voin ns. verrata aika hyvin itseäni ja tietyn merkin kokoja. Kyllä ainakin minusta usein tuntuu, esimerkiksi juuri vaikka Vilan vaatteissa, että kyllä ennen niihin samoihin kokoihin mahduin paljon paremmin jopa normaalipainoisena kuin nyt! Mutta täytyy siis vaan jättää koot omaan arvoonsa :)
PoistaTosi hyvä postaus. Mä oon ikuinen M/L -kulkija.. Silloinkin kun olin alipainoinen.
VastaaPoistaMulla on aina ollut ongelmana farkut, vaikka olin mitä vain, aina jäi reisistä tiukaks, vaikka lantiolla tai vyötäröllä roikkui.. Tai nyt rupesin miettimään, että osasyy taisi olla se, että peili vääristi niin paljon. Nyt tuntuu hassulta, ettei silloinkaan löytynyt tarpeeksi istuvia (isoja) farkkuja.
Mutta tosiaan edelleen, normaalipainoisena, useimmiten otan suosiolla vain sen L:n. Se istuu aina parhaiten. Ja noissa vaatteissa on usein se ongelma, että muutamien pesujen jälkeen ne kuitenkin kutistuu. Eli jos haluaa pitkäikäistä vaatetta, niin sitten vaan se L ja saa rauhassa pestä... ja ettei kukaan sattuis vahingossa huomaamaan, leikkaan kokomerkin pois :)
Mä taas oon miettinyt, että kaupat myy tarkoituksella vähän pieniä, tai muutamissa pesuissa kutistuvia/lyheneviä vaatteita, että kauppa kävisi ja me ostettais taas lisää ja lisää. Kerran sovituskopissa koitettuna voi näyttää ihan ok, mutta sitten jääkin heti pieneks ja taas sen kun ostamaan. Ja siihen lisättynä se, että ihminen haluaa olla jotain tiettyä kokoa, niin haluaa pitäytyä S tai M vaikka L sopisi paremmin ja sitten tulee taas virheostoja ja taas senkun ostamaan lisää. Kauppias tykkää.
...ja asiaan riippumaton asia.. olisipa vaatteita tehty enemmän leveämmille hartijoille, vaikka kokoa ei olisi muuten, niin leveät "kaukana toisistaan olevat" hartijat pakottaa aina L:ään. Vatsan seudulla sitten vaan kangas lepattaa
Kiitos postauksesta! Oon paremmilla mielillä :)
Kiitos, kiva kun pidit postauksesta ja aihe tsemppasi mieltä! :)
PoistaTuo on kyllä mielenkiintoinen näkökulma, että kauppa hyötyisi tällaisesta kokoasettelusta tuolla tavoin! En ole ikinä asiaa tuolta kantilta ajatellut, mutta hyvinkin mahdollista! Koska ainakaan asiakkaan etu tuollainen ihmeellinen kokoluokittelu ei mielestäni ole, oli syyt sitten mitkä tahansa.
Itselläni on taas aivan päinvastainen ongelma, mitä hartiaseutuun tulee! Nimittäin minulla taas jää ennemmin pussit hartioiden kohdalle, koska hartiakohta on paidoissa usein liian leveä. Mutta tämäkin taas korostaa sitä, kuinka erilaisilla vartalonmalleilla olemme varusteltuja, joten sovittelu on se ainoa oikea tapa löytää sopivia ja istuvia vaatteita! Koko ei ainakaan ole oikea peruste vaatteen valinnalle, vaan joutuu tosissaan näkemään työtä, ennen kuin istuvan vaatteen itselleen löytää. Ja asiaa helpottaa toki se, että kehonkuva on oikea ja osaa nauttia vartalonsa eri ulottuvuuksista itselleen mieluisia kohtia korostaen :)
tosiaan mielenkiintoinen postaus ja varmasti kaikille naisille ajankohtainen! :)
VastaaPoistaEksyin lukemaan taas vanhempian juttujasi ja huomasin että sinulla on ollut juuri aamiaisen kanssa vaikeuksia. Miten sait suurennettua sitä ja milloin aamupalan syöminen helpottui? Itselläni on juuri vaikeaa aamupala ja se onkin liian pieni tällä hetkellä. Kokeilin sitä suurentaa viime viikolla mutta kaikki lässähti kun mielessäni on juuri tuo pelko että tulen täyteen jo aamulla ja ahdistun heti aamusta ja sitten kaikki ruoat on pilalla...
Kuitenkin tällä hetkellä minulla on nälkä sinne lounaaseen asti ja se meneekin suht helposti juuri tämän takia. Mutta minun pitäisi varmasti saada lisäyksiä aamiaiseen juuri, jotta jaksan lounaaseen. Pelkään kuitenkin, että jos minulla ei ole nälkä lounaaseen mennessä niin ateria käy hankalaksi. Tästä saa vain kamalan oravanpyörän aikaseksi ;)
Miten itse pääsit aamiaisen hankaluudesta yli?
Kiitos vastauksesta jo etukäteen! :)
Kiitos :)
PoistaTosiaan, aamupala on ollut koko sairausaikani se vaikein ateria päivässä, mutta nyt sen sijaan nautin aamupalan syömisestä tavattomasti ja haluan huolehtia sen riittävyydestä todella tarkasti. Eli ajatusten muuttuminen tuonkin asian suhteen on erittäin mahdollista :)
Mutta pitkään tuo ajatusmuutos kesti! Minulla ei ollut pelkoa siitä, että minulla ei olisi nälkää lounaaseen mennessä, sillä mikään ruokamäärä ei tuntunut riittävän minulle aamulla, että selviäisin ilman kituuttamista lounaaseen asti. Sen sijaan halusin jo aamusta asti alkaa säästellä ruokia myöhemmälle päivälle, jotta tulevat ateriat helpottuisivat psyykkisesti. Päivän ahdistavin aika olikin juuuri aamupalasta lounaaseen, jolloin ajatukset menivät vain lounaan syönnin odottelussa.
Oikeastaan sain parannettua lopullisesti aamupalaani vasta Justuksen synnyttyä. Silloinkin sain kunnolla vielä työstää ajatuksia sen suhteen! Sain lopulta käännettyä ajatuksen niin päin, että aamupala loisi minun päivälleni sen pohjan - pohjan fyysiselle jaksamiselleni ja psyykkiselle hyvinvoinnilleni. Jos aamusta alkaen nälkä ei pääse kertymään liian valtaiseksi, pysyisi nälkä ja mieliteot paremmin hallinnassa loppupäivän ajan. Yksinkertaisesti pakotin itseni syömään niin hyvän aamupalan, että nälkä lähtisi todella kunnolla. Samalla huomasin, että koko aamupäiväni helpottui ja samalla lounaskin oli psyykkisesti helpompi, kun ylikova nälkä ei kerryttänyt ahdistusta liian isoksi. Eli itsensä pakottaminen oli se avainsana, ja sen jälkeen aamupala alkoi muuttua jo rutiiniksi. Aamupalan suhteen noudatin sellaista kaavaa, että vaikka muulloin voisinkin jo syödä nälkätuntemusteni mukaan, niin aamupalaa en koskaan vähennä, vaan se pysyy vakiona. Ettei vaan lipsuminen olisi mitenkään mahdollista! Ja kun sain aamupalan taspainoon, hlepottui kummasti muukin syöminen. Yhtäkkiä lisäsin vielä aamupäivän välipalan ja samalla huomasin tarvitsevani senkin! Aiemmin vain oli uskotellut istelleni pärjääväni vähemmällä.
Lisäsin leivän ja maitotuotteen sekä muiden lisukkeiden lisäksi pähkinöitä aamupalaan, mitkä viimeistelivät aamupalan loistavasti. Koska rasvaa tarvitsee jokainen, jotta nälkä pysyy loitolla! Oman aamupalani ongelma olikin juuri rasvattomuus, mikä pahensi ajattelun pakonomaisuutta ja sitä, että syöminen oli entistä vaikeampaa. Itse ajattelin pähkinät myös sellaisena, että kun nälkätuntemukseni lopulta tasoittuu ja painoa ei tarvitse enää nostaa, voin vähentää pähkinöiden syöntiä ilman, että aamupalani siitä varsinaisesti kärsisi.
En tiedä oliko ajatuksistani mitään hyötyä sinulle, mutta näin pääsin asiassa itse eteenpäin. Jokainen muutos on oma taistelunsa, mutta jokainen voitettu taistelu helpottaa syömistä kokonaisuutena :)