Kotikaupunkimme yllättää

Myönnän olleeni aina hyvin negatiivisesti suhtautuva omaan kotikaupunkiini. Siitä lähtien, kun muutimme tänne isän työn perässä, minun juuri aloitettuani ala-asteen toisessa kaupungissa, olen tuntenut melkoisen kielteisiä tunteita asuinpaikkakuntaani kohtaan. Kun tuli aika hakea opiskelemaan, oli alan lisäksi minulle hyvinkin selvää, että tänne en tule jäämään. Myös sen piti olla selvää, etten tänne enää koskaan palaa. Ja kuinkas sitten kävikään? Täällähän minä olen ja onnellisempana kuin ikinä :)

Syy miksi oikeastaan edes tällaista kotipaikkakuntaani koskevaa sepustusta aloin kirjoittaa, oli positiivinen yllätys, jonka se järjesti minulle viime sunnuntaina. Minulle ja Justukselle oli jälleen saapumassa vieras pääkaupunkiseudulta ja mietin kovasti, missä voisimme aikaa vieraamme kanssa viettää. Kun lauantaina tajusin sunnuntain olevan vielä helluntai-päivä, olin jo perumassa tapaamista - eihän täällä olisi edes kahvilat auki. Tai oikeastaan se yksi kahvila, joka sunnuntaisin normaalisti auki on. Pidimme kuitenkin treffeistä kiinni ja valmistauduimme juomaan kahvit vaikkapa asemakahvilassa. Ajattelin, että koska sadesäätäkin oli lupailtu, emme edes ulkoilmasta voisi nauttia. Minua olisi ollut hyvä syy rangaista tällaisesta pessimistisyydestä, mistä olen yrittinäyt päästä jo eroon, mutta rangaistuksen sijaan sää ja kaupunki osoitti minulle selkeästi, kuinka väärässä olinkaan. Vaikka hienosti olenkin perus pessimistin luonnettani saanut karkoitettua, niin jotain opittavaa minulla selvästi vielä on ;)

Kun Justuksen kanssa suuntasimme vaunujen kanssa kohti keskustaa ja rautatieasemaa, helli sää meitä. Vedin  lähtiessäni uudet kesäshortsit jalkaan, t-paidan päälle ja laitoin aurinkolasit silmille - säähän oli mitä mainioin! Tänä kesänä ei hävetä valkoisia sääriä, vaan aletaan työstää parempaa tilannetta jo kesä alussa heti säiden sen salliessa. Tänä kesänä ei muutenkaan häpeillen verhota jalkoja leggingseihin tai palelun vuoksi vedetä villatakkia kesäsäällä niskaan, vaan nautitaan kesästä asianmukaisin varustein ;)

Emme kävelleet aivan suoraan asemalle, vaan ajattelin kiepauttaa keskustan kautta siinä toivossa, että jos edes tämä toinen kahvila olisi pyhäpäivästä huolimatta auki. Jo matkalla näin kyltin markkinoista, mikä herätti pienoisen toivon kipinän sisälläni. Ja kun keskustaan pääsimme, oli yleensä niin aution tuntuinen keskusta täynnä väkeä! Olin ihan innoissani: emme joutuisikaan tyytymään asemakahvilaan, vaan pääsisimme nauttimaan kivalla säällä Riihimäelle harvinaisesta toritunnelmasta :) Vieraamme junan saavuttua, palasimmekin suoraa tietä kesksustaan. Hieman markkinatunnelmia ihmeteltyämme, päätimme käydä ensin nauttimassa kahvit ennen kuin palaisimme ulos aurinkoiseen säähän. Minua olisi houkuttanut hieman jopa torilla tarjolla ollut hernekeitto sekä muurinpohjaletut, mutta päädyimme silti perinteisempään kahvilaan :)

Kulmakonditoria oli auki, joten siellä istahdimme alas ja vietimmekin hyvän tovin jutellessa :) Justus viihdytti meitä samalla, kun minä herkuttelin ihanalla täytetyllä saaristolaisleivällä ja kahvilla ja vieraamme nautiskeli vaniljaista kahvia. Tämä leipä oli uusi, ihan hauskakin kokeilu mielenkiintoisine täytteineen. Leivän sisällä nimittäin oli munavoita, kylmäsavulohta, punasipulia sekä paahdettua sipulia. Munavoi oli hieman jännä yhdistelmänä muiden täytteiden kanssa, mutta hyvää silti oli! :)

Kahvien jälkeen kiertelimme vielä ulkosalla ja supernukutimme Justusta kävelemällä mukulakivikadulla. Markkinat olivat lähiruoka-, luomu- ja käsityömarkkinat, joten varmasti olisin löytänyt sieltä itsellenikin jotain, mikäli kukkaron nyörejä olisin edes hieman höllentänyt. Tai noh, jos siellä olisi jotain edes ollut :D Varsinkin ihanat korut houkuttelivat minua, samoin kuin itsetehdyt marjamehut. Nyt jäi ostokset tekemättä, mutta ehkä ensi kerralla? Minun fiilistäni nostivat entisestään tutut ihmiset, jotka olivat myöskin tulleet markkinatunnelmia haistelemaan. Heti ensimmäisenä törmäsimme Justuksen kummitätiin ja Ida-serkkuun sekä vähän ajan kuluttua ystäväpariskuntaan ja heidän poikaansa, joiden seurassa vietimme viime keskiviikkona aikaa rantalentiskauden avaamisen merkeissä. Oli siis kaikin puolin todella mukavaa päästä viettämään aikaa kaupungilla hieman erilaisissa tunnelmissa :)

Kun vihdoin oli aika saatella vieras junalle ja suunnata itse kotiin, oli kyllä kaikin puolin hymyllä hyvä syy viihtyä kasvoillani. Päivä oli ollut nimittäin aivan todella onnistunut! Monta kertaa jaksoin vielä illan aikana Jarnollekin sanoa, kuinka päivämme oli ollut aivan ihana :) Hyvää seuraa, sankka joukko kuulumisia vaihdettavana, seuraavien treffien suunnittelu, hyvä sää ja positiivisesti yllättänyt kotikaupunki :)

Kun asiaa tarkemmin ajattelen, niin tällä hetkellä tämä kaupunki on juurikin täydellinen minulle ja perheelleni. Sain hyvän muistutuksen tästä jo ennen mukavaa sunnuntai-päiväämme, kun lauantaina vietimme iltaa vanhempieni luona äitini tekemän herkullisen pitsan ja jääkiekon merkeissä. Vaikka nekin itsessään oli jo ihan parasta, teki päivästä ja illasta täydellisen oma perhe :) Paikalla olivat sekä siskoni että veljeni perheineen, vanhempani, Julius sekä Justus - eli kaikki tärkeimmät. Noh, Jarno oli omilla teillään, mutta johan sen seurassa tulee muutenkin oltua riittämiin :D Tässä kaupungissa asuminen antaa minulle mahdollisuuden nauttia perheeni seurasta aivan mahtavalla tavalla samoin kuin Justukselle mahdollisuuden olla sukunsa lähellä. Vain siskoni valitettavasti puuttuu täältä! Itse kun olen lähes aina asunut kaukana isovanhemmistani ja aivan eri paikkakunnalla kuin yksikään serkuistani, osaa tällaista tilannetta arvostaa aivan ihmeellisellä tavalla. Spontaanit kahvittelut ostosten lomassa äidin kanssa, hoitoapu saatavilla aina tarpeen tullen ja lounastreffit Justuksen kummitädin kanssa lähes viikottain - eivät olisi nämä asiat todellakaan mahdollisia, jos emme täällä asuisi. Joten ihan parashan paikka asua tämä meille on - satunnaisista harmituksista huolimatta :) 

<3: Laura