Ihana, tärkeä uni

Usein puhutaan siitä, kuinka naiset saavat heittää hyvästit hyville yöunille äideiksi tultuaan. Minä sen sijaan sain toivottaa ihanat ja makoisat unet tervetulleksi takaisin Justuksen synnyttyä. En tiedä ihanampaa tunnetta, kuin se katkeran suloinen väsymys, mitä tunnen noustessani ylös. Se kun tunnet painautuvasi sängystä läpi, niin raskas ja väsynyt olosi on. Se kun kömmit väkisin sängystä ylös unen pöpperöisenä. Se kun voisit vaan nukkua, nukkua, nukkua... Ja kyllä - nämä kaikki tuntemukset ovat vain ja ainoastaan positiivisia asioita minulle! Kaiken tämän voisi laskea kuuluvaksi niihin pieniin suurin asioihin, jotka kertovat omaa kieltään parantumisestani ja hyvästä olosta, josta saan tällä hetkellä nauttia:)

Kun aloin oireilla syömiseni suhteen vuoden 2008 puolella, astui välittömästi mukaan mörkö nimeltä unetomuus. En sitäkään aiemmin ollut koskaan ollut nukun paikassa kuin paikassa - nukkuja, mutta kyllä uni maistui minulle ja todella nautin nukkumisesta - vapaat aamut olivat parasta juurikin nukkumisen kannalta. Sairastuttuani alkoi ahdistus hiipiä mieleeni kuitenkin niin vahvana, että se vei mennessään uneni. Myös nälkä vieraili kylässä yhä useammin ja useammin, jolloin nukkuminen vaikeutui entisestään. Tästä kaikesta alkoi vuosien unitaistelu, minkä koen voittaneeni vasta nyt, yli neljän ja puolen vuoden päästä tuosta pisteesta. Tuohon aikaan mahtuu paljon väsymystä, uupumusta, epätoivoa, kyyneliä - ja kaikki tämä unettomuuden vuoksi.

Kun ensimmäisen kerran jouduin sairaalaan, paheni unettomuus minulla entisestään. Siihen asti oli sinnitellyt joten kuten, mutta vieras ympäristö oli kuin viimeinen niitti unikärsimyksilleni. Pitkällisen suostuttelun jälkeen myönnyin kokeilemaan Melatoniinia, luonnollista unirytmiäni tukemaan. Muistan kuinka päätöksen tehtyäni huokaisin helpotuksesta: vihdoinkin saisin nukuttua. Se toive jäi kuitenkin pelkäksi haaveeksi, eivätkä melatoniinikokeilun lisäksi tehdyt lukuisat uni- ja nukahtamislääketestit meinanneet tuoda tarvittavaa apua mukanaan. Kokeilin rentoutusharjoituksia mielikuvaharjoituksista rentoutumisäänitteisiin. Kokeilin niin lämpöpeittoa kuin lämmitettävää kaurapussiakin unta tuomaan sekä huolten ylöskirjoittamista mieltä tyhjentääkseni. Kokeilin ja kokeilin, mutta mikään ei auttanut. Unimörkö kasvoi kasvamistaan ja pelko iltoja ja nukkumaanmenoa kohtaan kasvoi valtavan suureksi. Yöt saattoivat kulua ilman, että sain silmäystäkään unta.

Ylösnousu oli joka ikinen kerta helpotus. Odotin aamua enemmän kuin mitään muuta. Silloin minun ei tarvitsisi enää yrittää nukahtaa ja jaksaa sietää yöaikaan sata kertaa ahdistavammaksi muuttuvia ajatuksiani. Loppuvaiheessa unettomuudelleni ei löytynyt enää edes varsinaista syytä. Kaikki lähti sairauden aiheuttamasta ahdistuksesta, mutta loppuvaiheessa ei edes ahdistusta voinut enää laittaa syyksi unettomuudelleni. Kaikki oli hyvin, mikään ei vaivannut minua ja olin onnellinen - uni ei vain tullut. Olin löytänyt lukuisten kokeilujen jälkeen vihdoin yhden lääkkeen, mikä auttoi minua hieman nukkumaan, mutta jos lääkkeen jätin ottamatta, niin en nukkunut minuuttiakaan - en edes käynyt unihorroksessa. Psyykkinen solmu sisälläni nukkumisen suhteen kasvoi kasvamistaan. Siitähän sen unettomuuden nimittäin täytyi täysin johtua: suuresta psyykkisestä lukosta sisälläni, alati kasvaneesta pelosta nukkumista kohtaan.

Kun tulin raskaaksi, niin unettomuus hellitti hieman otettaan minusta. Lopetin välittömästi nukkumistani helpottavan lääkkeen käytön, mikä kieltämättä hieman jännitti minua. Raskauden mukanaan tuoma väsymys ilmeisesti sai kuitenkin sen aikaan, että nukkuminen helpottui edes hieman. Raskausajan sinnittelin: välillä tuskaillen yhä unettomuuttani, välillä saaden jopa hieman nukutuksi. Justuksen syntymä kuitenkin muutti kaiken lopullisesti. Aiemmin vuorokausienkaan valvominen ja vuosia kertynyt univelkataakka ei tuntunut antavan minulle unta, mutta tällä kertaa väsymys tuli niin valtaisana, etten minäkään voinut vastustaa unen voimaa. Samalla kun Justus valvotti minua ties kuinka monetta yötä putkeen ja kävelin ihan ristiin pelkästä väsymysksestä, osasin todella iloita siitä, että jos vaan voisin, minä oikeasti nukahtaisin! Jo ajatus piristi mieltäni valtavasti - niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin :)

Eli vaikka väsymys saapui ryminällä vieden voimat mennessään, saapui se samalla myös niin vallan ihanalla tavalla kuin vain saapua saattaa. Koska nukahtamisen tunnetta en ollut oikeasti kokenut vuosiin aitona, oli kyseinen tunne minulle todella uskomaton. Vihdoinkin myös minä sain nauttia siitä suloisesta tunteesta, mikä valtaa ihmisen, kun todella väsyneenä painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa :)

Kuvat: weheartit.com

Justuksen lisäksi saan toki kiittää makoisista yöunista fyysisen ja psyykkisen tilani kohentumista - tällä on varmasti enemmän kuin suuri rooli yöunieni parantumisessa! Kuten alussa jo totesin, kertoo yöunien parantuminen omaa kieltään minun voinnistani - siitä kuinka hyvin voin kokonaisvaltaisesti tällä hetkellä :) En edes halua ajatella, miten huonosti jakselisin nyt, mikäli en saisi unta edes silloin, kun Justus antaisi minun nukkua. Ei kukaan selviä ilman unta, ei kukaan. Eli äitiys ei siis vienyt minulta unta mennessään, vaan sain nukkumisen ihanan taidon vihdoinkin takaisin - vuosien ja vuosien taistelun jälkeen :) Vaikka kuinka vaikealta tuntuukaan nousta yöllä Justuksen luo tai aamulla ylös aamun toimiin, osaan todella iloita siitä tunteesta. Sillä ylösnousuvaikeudet kertovat mielestäni hyvin nukutusta yöstä - ei se, että "pirteänä" odottaa neljän aikaan aamuyöstä, että milloin olisi sopivaa nousta ylös. Toki vieläkin olen todella herkkäuninen ja herään pienimpäänkin rasahdukseen, mutta se ei kaikkien unikoettelemusten jälkeen tunnu enää missään!

Unettomuus heikentää elämänlaatua niin valtavasti, ettei hyväuninen voi edes kuvitella millaisesta piinasta unettomuudessa on kyse. Ja jos eivät jo muutkin asiat ole elämänlaatuani viime vuosina huomattavasti heikentäneet, niin unettomuus on kyllä tehnyt kunnolla oman osuutensa. Tällä hetkellä voin kuitenkin iloita elämänlaatuni parantumisesta kaikin mahdollisin tavoin, josta suurkiitos kuuluu myös parantuneille, makoisille yöunille. Nukkuminen on jälleen ihanaa! :)

Millaisia kokemuksia teillä on aiheeseen liittyen? Onko teiltä vienyt sairaus tai muu murhe elämässänne unen mennessään? Entäpä äidit, menikö unet lapsen synnyttyä vai paraniko jopa unenlaatu kuten minulla?

<3: Laura