Minun on täytynyt jo pitkään julkaista tällainen pieni kokeiluni mitä itsetehtyihin herkkuihin tulee. Vaikka aikaa tästä kokeilusta onkin jo vierähtänyt, ajattelin sen teillekin esitellä ennen uusia keittiökokeilujani :) Luin kerran Meidän Perhe -lehteä ja silmiini osui ohje vaihtoehtoisista herkuista suklaalle ja muille makeisille. Vaikka suklaan ja karkkien nimeen vannon jatkossakin, ajattelin tämän olevan kiva ja helppo vaihtoehto niille, mikäli vaihtelua kaipaa. Artikkelissa näitä kyseisiä herkkuja oli maistatettu lapsilla ja koska kommenttina tuli uteluita siitä, "onko nyt karkkipäivä?", niin herkkujen tiedettiin olleen onnistuneita. Kyseinen ohje löytyy Iloisia Raakaherkkuja -teoksesta, joka sisältää nimensä mukaisesti kaikenlaisia, toinen toistaan herkullisempia reseptejä raakaleivonnaisiin, -vanukkaisiin, -vaahtoihin ja -nameihin. Minun kokeiluni tuli niin yllättäen, etten omistanut kaikkia aineita, joten tein yksinkertaisemman version näistä. Tässä teille kuitenkin sekä alkuperäinen ohje että minun versioni! :)
Kuten otsikkokin kertoo, toimi näiden herkkujen pääraaka-aineena taatelit. Itselläni oli kaapissa valmiina aiemmin ostamiani aurinkokuivattuja, kivettömiä luomutaateleita 250 g:n pussi.
Liotin taateleita yön yli jääkaapissa, jolloin ne olivat pehminneet mukavasti.
Pehmenneet taatelit vedin blenderissä niin hienoksi massaksi kuin onnistuin. Toki paljonkin sinne "sattumia" vielä jäi, mutta ne eivät lainkaan haitanneet.
Kun taatelimassa oli valmis, kaadoin joukkoon satunnaisen, oman mieleni mukaisen määrän mantelirouhetta. Käytin mantelirouhetta alkuperäisessä ohjeessa olleiden siementen sijaan. Muuta en massaan laittanut, sillä näilläkin aineksilla sain siitä varsin hyvän. Siementen tai manteleiden sijaan kaikenlaiset pähkinät rouhittuina toimivat varmasti aivan yhtä hyvin! Ainakin manteli toi todella kivan, pienen purutuntuman tahnaan. Laitoin massan jääkaappiin ja lopuksi jopa hetkeksi pakkaseen, jotta sain siitä jähmeämmän. Massa jäi siis melko löysäksi, mutta kylmänä sitä oli kuitenkin mahdollista käsitellä.
Massan hieman jähmetyttyä, pyörittelin siitä palloja lihapullien tapaan. Kostutin hieman käsiäni kylmässä vedessä, jonka jälkeen pyörittely onnistui paremmin. Lopulta pyörittelin pallot joko kookoshiutaleissa tai kaakaojauheessa.
Kookoshiutaleet toimivat tässä aivan mahdottoman hyvin. Jälkeenpäin totesin, että hiutaleita olisi voinut laittaa massan joukkoon jo valmiiksi - niin paljon kookoksen mausta itse ainakin pidän!
Kookospallerot jopa näyttivät ihan kivoilta, kaakaojauheella päällystetyt sen sijaan lähinnä epämuodostuneilta lihapullilta :D Pyörittelyn ja päällystämisen jälkeen laitoin pallerot rasiaan ja rasian pakastimeen. Ennen syömistä otin herkut hetkeksi, ihan muutamaksi minuutiksi huoneen lämpöön, jonka jälkeen ne olivat jo valmiita nautittaviksi!
Ja mikä olisikaan parempaa seuraa kookoskahville kuin nämä kookosjälkkärit? Ainakin minulle maistui ja hyvin :)
Alkuperäinen ohje: Suklaapallot
(Maija Mikkola, Johanna Sarajärvi, Tiina Kälkäinen: Iloiset raakaherkut)
15 taatelia
2,5 dl pinjansiemeniä
0,75 dl kaakaojauhetta
1 tl vaniljauutetta
Koristeluun: 0,5 dl kaakaojauhetta
Liota taateleita yön yli. Kaada liotusvesi pois ja poista taateleista kivet. Hienonna taatelit tehosekoittimessa mahdollisimman tasaisiksi. Lisää muut valmistusaineet ja sekoita tasaiseksi. Muotoile massasta pyöreitä, noin peukalon pään kokoisia palleroita. Pyöräytä ne kaakaojauheessa ja aseta lautaselle. Kun kaikki pallot ovat valmiit, laita ne kylmään lepäämään aina tarjoiluhetkeen asti.
Tässä siis sekä minun verisoni että alkuperäinen ohje. Ajattelin tehdä uudemmankin kerran näitä kyseisiä nameja, mutta hieman erilaisena versiona ehkäpä. Taatelimassan joukkoon voisin tällä kertaa laittaa juurikin pähkinärouhetta, mutta mielestäni joukkoon voisi sujauttaa makua tuomaan lisäksi esimerkiksi runsinoita tai muita kuivattuja hedelmiä pieneksi paloiteltuna. Aion ehdottomasti kokeilla myös muita kirjan reseptejä, kunhan vain ennätän! :) Ehkäpä jokin raakakakku voisi olla seuraava kokeiluni?
<3: Laura
Hei! Haluaisin kertoa blogisi seuraajana omasta tutustumismatkastani raakaruokailuun, joka alkoi päästyäni jaloilleni anoreksiasta. Kaikki alkoi raakaruoka jälkkäreistä ja kakuista ja päätyi aterioiden muuttamiseksi kasvis hedelmät linjalle. Ja taas mentiin, paino laski ja ruokavalion mustalla listalla olivat maito-ja viljatuotteet. Edelleen tilanne on vaikea ja paluu tavallisempaan ruokavalioon tuntuu haastavalta, siksi toivon usein etten olisi koskaan kokeiluun lähtenyt. Raakaravinto-oppi ja syömishäiriö eivät ole paras yhdistelmä.
VastaaPoistaHei ja kiitos ihan tavattoman paljon siitä, että jaoit tämän kokemuksen. Tämä vahvisti osaltaan taas sitä, kuinka varovainen täytyy olla, ja kuinka kaikenlaiset "suuntaukset" tulisi pitää loitolla, kun on toipumassa anoreksiasat. Itse asiassa näitä tehdessäni juttelin asiasta äitini kanssa ja hän sanoi, että nämä eivät saa olla missään vaiheessa liian vahvasti mielessäni. Kuten kirjoitinkin, niin vannon vahvasta kaikkien muidenkin herkkujen nimeen ja tiedostan todella vahvasti sen, että tällaiset kokeilut saavat olla siinä rinnalla, mutteivat saa korvata mitään jo saavuttamaani "tavallista herkuttelua". Ihan juurikin sinun kokemuksesi kaltaisen asian vuoksi. Eikä näin todellakaan ole käynytkään! Mutta tosiaan, tämä kertoo siitä kuinka tavattoman tarkkana tulee olla ja jättää kaikki ääiripään "ideologiat" sivuun ja kulkea sitä kultaista keskitietä. Niin monesta asiasta ja ajtuksesta on niin lyhyt matka repsahdukseen.
PoistaKiitos vielä, että jaoit tämän "opetuksena" ja ihan valtavasti tsemppiä sinulle ja voimia kiviuta vielä kerran ylös pois syömishäiriön kynsistä!
Kiitos vastauksestasi, blogisi löydettyäni olen saanut aivan uutta voimaa omaan taisteluuni ja jotenkin pelästyin nähdessäsi nämä raakaruoka ohjeet kun koen ne omaksi haasteekseni. Kiitos kuitenkin kaikesta vertaistuesta.
PoistaSinun ja Sannan kokemusten myötä aion entistä huolellisemmin kiinnittää vielä tällaiseen "ansaan" huomiota! Keskityn siis tuohon tavalliseen suklaapuoleen jatkossakin valtavan hyvillä mielin :)Kiitos sinullekin vielä kommentistasi, se merkitisi minulle todella paljon!
PoistaVoi nam!! Taatelit ovat suurta herkkuani! Täytyy tänään suunnata kauppaan ostamaan, en ole vähään aikaan muistanut niiden olemassaoloa. Äitini leipoi usein taatelimuffinseja, vaikka ulkonäkö ei ole niin hyvä, mutta maistuu todella hyvälle!
VastaaPoistaHeh, luulen että tämän kaltaisissa leipomuksissa on usein haasteena saada lopputloksesta ulkoisesti hyvännäköistä, kun raaka-ainetta on hieman haastavaa käsitellä! :D Mutta pääasiahan on maku :)
PoistaHei! Minulle kävi kolmisen vuotta sitten samoin. Nuorempi lapseni oli silloin muutaman kuukauden ikäinen, kun raakaruokabuumi alkoi näkymään paikassa jos toisessakin ja tietysti siihen piti hurahtaa. Olin silloin anoreksiani kanssa hyvillä vesillä, mutta äärimmäisyyksiin taipuvaisena meni tämäkin alkuun niin terveellinen asia ihan yli. Terveyden sijaan menetinkin sen pahemman kerran, ja koko ajatusmaailma on pitänyt rakentaa jälleen uudestaan. Sitä kultaista keskitietä ja sallivuutta tässä nyt opetellaan edelleen. Ja kiitos paljon sinulle Laura, olen ajatuksistasi ja esimerkistäsi saanut paljon tukea tervehtymiseeni.
VastaaPoista- Sanna
Kiitos sinullekin Sanna ensiksi kommentoineen tavoin paljon kokemuksesi jakamisesta! Arvostan todella paljon tällaista vertaistukea, sillä sitähän se on: muiden kokemusten ansiosta tiedostan vaaranpaikat entistä paremmin ja kierrän ne varmasti kaukaa.
PoistaVaikka olen todella hyvillä vesillä tällä hetkellä kaikin puolin, niin ajoittui tämä kokeiluni oikeastaan sen jälkeiseen aikaan, kun sain kommentteja herkutteluni määrästä ja "epäterveellisyydestä". Ehkä tuo sekoitti hetkeksi ajatukseni ja alkoi sysiä minua tämän ääripään suuntaan? Mene ja tiedä, mutta nyt olen todella selkeästi tietoinen siitä miten haluan syödä ja mikä minulle on hyvästä, enkä edes halua luokitella ruokia raa`asti epäterveelliseen ja terveelliseen, kun tiedän ruokavalioni olevan hyvin tasapainossa:) Vaikka tämä kokeilu oli maullisesti hyvä, niin vannon tosiaan jatkossakin suklaan nimeen :)Ja kuten jo ylle kommentoin, jos tällaisia raakaherkkuja tekee ja syö, ei se saa tapahtua muun herkuttelun kustannuksella. Joillain muilla se toimiikin varmasti niin, mutta ei sinulla, minulla ja monella muulla, jotka ehkä hyvistä ajatuksistaan huolimatta joutuu vielä pitkään tiedostamaan kaikki tekemisensä siltä kannalta, ettei ajatus lähde lipsumaan minkään tiukan ideologian suuntaan.
Ehkä sinullakin tuli tällainen "nuoren äidin täydellisyyteen pyrkimis -ajatus" mukaan kuvioihin? Ainakin itse olen ihan tietoisesti joutunut ajattelemaan, että niin ei saa käydä! Että alkaisi suorittaa äitiyttä, että esim. soseet pitää olla kaikki itse tehtyjä jne. Sitä ajatusta täytyy välttää, sillä tällä sairaustaustalla pyrkimys täydellisyyteen voi mennä sairaalloisuuden puolelle asiassa kuin asiassa! Vai onko sinulla kokemusta juuri tällaisesta pelosta?
Mutta kiitos Sanna vielä sinulle kommentistasi ja valtavasti tsemppiä sinulle! Ja ihanaa alkavaa kesää tietenkin :)
Kiitos vastauksestasi! En juuri koskaan uskaltaudu kommentoimaan, mutta nyt tosiaan tuli vahva tunne, että jakaisin ajatuksiani :)
PoistaMuistin tosiaan ne kommentit, joita sait "epäterveellisiin" herkkuihin liittyen ja mietinkin tässä joku päivä, että tahtoisin kysyä sinulta, ovatko ne vaikuttaneet miten ajatuksiisi. Itselleni kompastuskivi ainakin oli se, että kaiken, jopa herkkujen tuli olla "terveellisiä" kun ne kerta voivat olla sitä. Jossain vaiheessa pelkät vihreät salaatinlehdet olivat suurinta herkkuani, kun en juuri muuta itselleni sallinut, tai muuten aiheuttaisin itselleni kaiken maailman tauteja.. Mutta hyvä että tästä on päästy ja nuo "terveellisyys" kommentit voimme tosiaan kyllä huoletta jättää omaan arvoonsa.
Kyllä, osuit aivan naulan kantaan tuossa täydellisyyteen pyrkimisessä. Sen kanssa joutuu tekemään jatkuvasti työtä ja opettelemaan armollisuutta itseään kohtaan. Ainahan voi tehdä paremmin, mutta se ajatusmalli vie pois siitä mikä tässä elämässä on oleellisinta. Lasten myötä (5v,4v,11kk)olen joutunut kohtaamaan todella sen, että aika ja voimavarat ovat rajalliset, ja mikä se täydellisyys edes on mihin pyrkii? Kyllä se halu olla lastensa kanssa ja halu rakastaa menee kaiken muun (omatekoisten soseitten ym.)edelle :) Ja aina sitä tekee ja tulee tekemään virheitä, se kuuluu elämään ja on itselleni ainakin tosi kova koulu ollut oppia. Ja aina löytyy ihmisiä jotka arvostelevat, tekevät asiat eri tavalla, mutta ne on vain heidän mielipiteitään ja tapojaan. Kai se on sitä itsensä ja voimavarojensa tiedostamista ja hyväksymistä, mille tämä äitinä oleminen on todella avannut silmiä.
Olisi vielä paljon ajatuksia, mutta pitää mennä pikkuisinta hoitamaan. Toiseen kertaan :)
Kiitos vielä sinulle ja tsemppiä paljon myös! :)
- Sanna
Kiitos sinullekin vielä vastauksesta :) Tosiaan jouduin hetken selvittelemään taas hieman kovemmin ajatuksiani ja olin tovin todella hämmentynyt: söin niin tai näin, niin aina se on kuitenkin väärin. Onneksi en antanut sen vaikuttaa syömisiini ja nyt todellakin ajattelen niin, että saan syödä juurikin niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Ja että esimerkiksi herkut saavat olla ihan niitä normaaleitakin ja vaalean sämpylän syöminen on ihan hyväksyttävää jne. Koen, että olen saanut nyt ajatukseni työstettyä tuon asian suhteen sille mallille, etteivät ne enää sieltä ihan helpolla alas tule :)Juurikin ajattelen asiat sen kultaisen keskitien kannalta sekä elämästä nauttimisen kannalta. Tällä tavalla minä nautin elämästäni, enkä halua myöhemmin katua, että olen tavallaan turhien asioiden ja rajoitusten vuoksi vienyt itseltäni iloa elämästäni pois! Kaikki hyvin siis :)Ennemminkin olen nytttemmin käyttänyt tällaisia "vaihtoehtoisia herkkuja" apuna painon normalisoimisessa, kun kaiken päälle on täytynyt vielä lisäillä jotain. Mutta suklaasta en luovu en - enkä muistakaan lempiherkuistani :)
PoistaKirjoitit todella osuvasti tuosta äitiydestä. Nykyään varmasti todella moni kärsii paineista olla äiti, joka tekee kaiken itse jne., vaan sen takia, että sellaisesta puhutaan niin paljon. Joillain se tulee ehkä luontaisesti, mutta jotkut kokevat siihen painetta oman luonteensa ja halunsakin vastisesti. Itse ajattelen myös, että itse tehtyjä soseita jne. tärkeämpää on se yhdessäolo ja rakastaminen :) Olisi tosiaan vaikka mitä ajatuksia kirjoitettava tästä aiheesta, mutta nyt alkoi juttelu kuulua herran sängyn suunnalta ja täytyy mennä! :)
Kiitos reseptistä! Tätä aion joskus kokeilla. Itselläni kun ei ole vielä minkäänlaista kunnon kosketusta herkkuihin, ajattelin tämän ehkä olevan minulle se hyvä ensiaskel-kuhan en vain jää näihin koukkuun niinkuin on varoiteltu, vaan vielä jossain vaiheessa pystyn antamaan itselleni mahdollisuuden iha oikeisiin herkkuihin. :)
VastaaPoistaTuo on ihan totta, että tämä voisi toimia hyvänä ensi askeleena herkkujen maailmaan, jos tähän mennessä kaikki on ollut kiellettyä! Jos ajatusta helpottaa yhtään se, että aloittaa tämän kaltaisista herkuista, niin toki sekin on suuri askel ja hyvä sellainen :)
PoistaItse lisäilin näitä, pähkinöitä ja esimerkiksi taateli-pähkinäpohjaisia välipalapatukoita, kun yritin keksiä lisäilyjä ateriasuunnitelmaani, mutta herkkukiintiö oli jo hyvä ja tavallista ruokaa ei halunnut enää lisätä. Hyvää ja terveellistä :)
Mutta kuten totsit itsekin, muista nuo varoitukset ja pyri siihen, että jonakin päivänä pystyt sallimaan itsellesi ihan suklaata, karkkia, jätskiä tai muuta ns. tavallista herkkua, mistä ikinä sitten pidätkin :) Tsemppiä sinulle - pystyt kyllä tähän! :)