lauantai 18. toukokuuta 2013

Ruokapäiväkirja osa VIII

Kysellessäni postaustoiveita tuli useampikin kommentti liittyen ruokapäiväkirjoihin, joten tässä olisi nyt taas uusi sellainen - viime torstain eli helatorstain ruokailuista. Teen näitä todella mielelläni sen vuoksi varsinkin, että useampikin lukija on antanut positiivista palautetta liittyen näiden antamaan vertaistukeen. Koska onhan muutos siitä vadelmia laskevasta ja kurkunviipaleita puolittavasta toimintatavasta melkoisen suuri, kun katselee nykyisiä ruokailuitani. Tilanne, jolloin yksikin marja saattoi olla liikaa ja se "ylimääräinen", maailmani mullistava ja hermoromahdukselle altistava asia, on onnellisesti takanapäin. Jos sen muutoksen näkeminen rohkaisee edes yhtä lukijaa käymään muutoksen kimppuun ja ennen kaikkea antaa luottamusta muutoksen mahdollisuuteen, on näiden tekeminen mielestäni sen arvoista :)

Aamupala

Valion täyteläisen pehmeä maitorahka lisukkeineen, pähkinä-karpalosekoitus, paahtoleipää juustolla ja kurkulla sekä kuppikaupalla kofeiinitonta appelsiiniteetä :) Aamupalalla suosin kofeiinitonta teetä sen vuoksi, että kahvia tulee juotua päivän mittaan useampikin kuppi.

Viimeksi pohdin sitä, kuinka aamupalan suhteen noudatan aina melkoisen samanlaista linjaa. Sen jälkeen olen jutellut useammankin tytön kanssa siitä, onko vakioruoissa jotain pahaa, ja että milloin samanlaisen ateriakaavan noudattaminen on täysin tervettä ja milloin siinä on sairaita, turvaruokamaisia piirteitä. Minun mielestäni raja menee siinä, pystyykö vakioaamupalastaan myös luopumaan vaikkapa jonkin erikoistilanteen vuoksi tai ihan vain siksi, ettei jääkaapista löydy kyseisiä tuotteita. Itse olen niin mieltynyt maullisesti tähän aamupalaan, ja tiedän sen pitävän loistavasti nälkäni loitolla seuraavaan ateriaan asti, joten sen vuoksi siitä on muodostunut arkinen lempparini. Mutta minulla ei ole mitään ongelmia vaihtaa aamupalaa vaikkapa Jarnon kokkailemaan aamupalaan, kahvihetkeen ystäväni kanssa tai aamupalatreffeihin täytettyine sämpylöineen. Ja voi että - ette uskokaan kuinka odotan jo ensimmäistä hotelliaamupalaa tai brunssia terveiden ajatusteni kera! :)

Olen tehokkaasti käyttänyt hyväksi vanhempieni arkkupakastimen marja-antia - täytyyhän viime kesän sato syödä pois ennen uuden tuloa ;) Oman puutarhan vadelmia, mökkipihan mustikoita sekä appelsiini-mango - mehukeittoa. 

Olen totaalisen koukussa cashewpähkinöihin, jotka saivat tänä kyseisenä aamuna kaverikseen kuivattuja karpaloita. Yleensä syön jonkin hedelmän aamulla, mutta tällä kertaa nappasin karpaloita kaapista pähkinöiden seuraksi :) Ja nyt kun olen päässyt taas juuston makuun, olen täysin koukuttunut juustovoileipiin! Tällä kertaa vuorossa oli täysjyväpaahtista rasvalla, arkijuustolla ja kurkulla.  Normalisoituneesta juuston syönnistäni kertoo se, että saatoimme ensimmäistä kertaa ostaa arkijuustokimpaleen ajatuksella, että se tulee todella syötyä! Aiemmin kun Jarno ei ole viitsinyt omaksi urakakseen sellaista ostaa, vaan on tyytynyt pienempiin pakkauksiin.

Aamupäivän kahvi

Koska itse en omista - vielä - erikoiskahvien valmistukseen tarkoitettua masiinaa, niin päädyin ostamaan ihan veteen sekoitettavaa jauhetta saadakseni vielä hieman lisää vaihtelua päiväkahveilleni :) Yhtenä päivänä päädyin nappaamaan lähikaupan suppeasta valikoimasta Pirkan suklaisen kahvijauheen, Chococapuccinon, mukaani ja varsin hyväksi ostokseksi tuo paketillinen osottautui! Ei hyvin on maistunut :)

Lounas

Tänä kyseisenä päivänä iski flunssa oikein kunnolla meidän perheeseemme, ensimmäisenä uhrinaan Jarno. Eli minun tehtäväkseni jäi ruoasta huolehtiminen. Olimme varanneet lasangneainekset jo edellisenä päivänä jääkaappiin, mutta koska kaikki minun tekemiseni kulkevat pikkuherran ehdoilla, jouduin aamun kiireiden vuoksi jättämään lasangnen päivällisruoaksi. Niimpä suuntasin hakemaan meille patongit Subista - kunnon pyhäruoka meillä helatorstain kunniaksi :D Ruokajuomaksi valikoitui tällä kertaa Valion uusi Tropiikki-täysmehu.

Itse otin Clubin eli täysjyväpatongin kinkulla, kalkkunalla ja paahtopaistilla. Ja ensi kerralla aion varmasti kokeilla jotain uutta! Tykkään tästä patongista todella paljon, mutta nyt alkaa jo tuntua, että olisiko aika kokeilla jotain muutakin :D Mutta jos on mieltynyt kovasti johonkin, niin mitä sitä hyvää vaihtamaan ;) Jarnokin on varmaan jo puolen vuoden ajan joka kerta Subissa käydessämme päättänyt kokeilla vakkarinsa sijaan jotain muuta, mutta vasta nyt sai sen tehtyä - joten taitaa se jumiutuminen omiin lemppareihin olla melkoisen yleistä meillä jokaisella :D

Jälkkäri

Olen aloittanut varsin lupaavasti kesän jätskiuutuuksien testailun, ja tänä kyseisenä päivänä vuorossa oli Classicin uutuus kinuskin ja pekaanipähkinöiden muodossa - kahvikupposen rinnalla tietenkin :)

Uskokaa tai älkää, en ole tainnut ikinä syödä Classic-jäätelöä! Tämä juontaa juurensa siihen, etten ennen sairastumistani yksinkertaisesti pitänyt lainkaan suklaasta - mitä nyt on hyvin vaikeaa ehkäpä uskoa :D Mutta nyt jäätelössä parasta olikin juuri tuo paksu suklaakuori, josta varsin täydellisen tekivät nuo suolaiset pähkinähippuset kuoren sisällä :)

Välipala

Välipalana itsetehtyä juuresrieskaa juustolla ja kurkulla sekä persikka-mango -kerrosviili. Ja kahvia  juomana - kuinkas muutenkaan :)

Yhtäkkiä minun alkoi tehdä mieli kovasti rieskaa, ja koska olin ostanut juuressosetta jääkaappiin yhtenä päivänä itsetehdyt rieskat mielessäni, pääsi sose käyttöön sillä samaisella mieliteon hetkellä! Tein porkkanasoseesta aivan mahdottoman yksinkertaisia mutta hyviä rieskoja jokunen aika sitten, ja tarkoituksenani on ollut ottaa jo lukuisia kertoja uusiksi samaiset rieskat mutta bataattisoseen kera tällä kertaa. Kaupassa ei kuitenkaan ollut bataattisosetta, joten jouduin ottamaan juuressoseen. Lanttu maistui varsin kovasti läpi, mutta minulle tällainenkin versio maistui melkoisen hyvin!

Päivällinen

Jarno on meillä aina lasangnevastaava, enkä ole tainnut itse koskaan edes tehdä aiemmin lasangnea. Meillä on muutenkin muodostunut vakkariruoat, joiden valmistuksesta vastaamme. Nyt flunssan kourissa herrasta ei kuitenkaan ollut mihinkään, joten minä kävin ruokaa väsäilemään. Ja tämän näköisen paistoksen sain aikaiseksi! :)

Vaikka lasangnen antoikin hieman seistä, on se siltikin tottakai kuumana melkoisen löysää. Mutta vasemmalla kuva minun annoksestani tältä kyseiseltä päivältä ja toinen kuva onkin sitten seuraavalta päivältä, jolloin päädyin ottamaan lisukkeeksi raejuustoa. Oikeastaan olen nyt melko lailla jokaisen laatikkoruoan yhteydessä syönyt raejuustoa, mikä on pitkästä aikaa maistunut ihan hyvälle.

Ja lasillinen kevytmaitoa ruokajuomana.

Jälkkäri

Tällä kertaa päivällisen jälkeen makeakoloseni täyttivät kuivatut aprikoosit, rusinat sekä banaanilastut. Ja näiden jälkeen kaapista haetut Daim-fanipalat :D Jälkkärit menevät nykyään täysin fiilispohjalla eli syön täysin sen mukaan, miltä minusta ruoan jälkeen tuntuu. Ainoastaan silloin on mukana jotain suunnitelmallisuutta, kun käyn varta vasten ostamassa irttareita. Mutta muutoin kaivelen kaappien herkkukätköjä täysin sen hetkisten mielitekojeni mukaisesti :) Yleensä napsin täysin vapaasti suoraan pusseista, mutta nyt ihan kuvaa varten laitoin jonkinlaisen annoksen valmiiksi. Mutta koska makeahammasta jäi vielä himpun verran kolottamaan, nappasin muutaman fanipalan pisteeksi iin päälle :) 

Iltapala

Iltapalalla söin Real-ruisleipää rasvalla, Oltermannilla ja kurkulla, Pro feel vadelmajogurtin sekä omenan. Tervehtyneiden ajatusten myötä iltapalan merkitys on minulle muuttunut täysin. Iltapala oli sairaina aikoinani minulle se päivän kohokohta, kun olin vihoidnkin selvinnyt koko ahdistavan päivän läpi. Illalla uskalsin syödä sen hyvinkin yleisen sairaan ajatuksen varjolla, että lupa syödä tulee siitä, kun en ole syönyt "liikaa" kuluneen päivän aikana. Panttasinkin iltaan aina sen kaikkein mieluisimman ruoan - mieluisimman sairauden sanelemissa rajoissa. Nyt sen sijaan iltapala on minulle "äkkiä syötävää ja nukkumaan" -tyylinen tapahtuma. Toki mukava sellainen, kun saan Justuksen mentyä nukkumaan rauhoittua kirjan ääreen hetkeksi yksin, mutta iltapala toimii usein myös pelkällä tankkausajatuksella. Miten on teidän kohdallanne, onko iltasyöminen päivän helpoin homma vai onko aamupala se vähemmän ahdistava ateria? 

Iltapalani saisi olla varmasti näennäisesti monenkin mielestä isompi, mutta syy iltapalan pienuudelle löytyy meidän myöhäisestä päivällisestämme. Olen saattanut hyvinkin lopetella tunnin sisällä päivällisen jälkkäriäni, kun on jo aika käydä nukkumaan! Kun menen taas töihin, yösyömiset jäävät pois ja muutenkin syömisrytmi muuttuu, niin hakee varmasti iltapalakin aivan erilaista muotoa itselleen ja luultavasti suuremmassa mittakaavassa! Noh, sen näkee sitten, koska silloin tuskin tarvitsee enää tätäkään vähää suunnitella syömisiä ennalta - paitsi tietysti järkevällä ja normaaliin elämään kuuluvalla tavalla :)

Yöeväät

Ja tässä yölliset evääni. Ensimmäisen kerran herätessäni imettämään, söin aprikoosin makuisen Pro feel -rahkan sekä Alpenin kookos-suklaamyslipatukan - jälleen varsin maukas kookoksinen löytö ;) Toinen herääminen ajoittui jo aamulle puoli seitsemän aikaan, joten ajatuksenani oli vain päästä nopeasti vielä nukkumaan hetkeksi. Silloin toimii loistavasti "syön samalla, kun kävelen sänkyyn" -banaani :D Eli nopeasti vain hieman tankkausta ja takaisin nukkumaan! Söin siis kuvan eväät kahdella eri heräämiskerralla, mutta otin taas seuraavana päivänä samoista tuotteista kuvan - tosin hyvin epäonnistuneen sellaisen.

Tästä aprkoosin makuisesta Pro feel -rahkasta on tullut ihan ehdoton lemppari, mitä maustettuihin rahkamakuihin tulee. Jännä juttu toisaalta, koska aprikoosista en tosiaan muuten kovin välitä. Esimerkiksi jälkkäriksi söin kuivattuja aprikooseja vain siksi, että saisin avatun pussin käytettyä hyväksi, ennen aprikoosien kuivumista :D Mutta tämä maku peittoaa aivan ehdottomasti mustikan ja mansikan makuiset Pro feel -rahkat, joita olen myös maistanut aiemmin. Eli tätä voin hyvinkin suositella! :) Tänään ostin ensimmäistä kertaa vaniljarahkaa eli se on ensikokeilussa seuraavaksi!

Tällainen ruokapäiväkirja tällä kertaa :) Jälleen päivä eteni melko samanlaisella ruokarytmillä, koska kotipäivästä oli kyse. Mitä mieltä muuten olette, haluaisitteko ensi kerralla ateriat kellonaikojen kera? Onko niillä mitään merkitystä? :) Olisitteko myös halukkaita kuulemaan joskus lähiaikoina painon normalisoimisprojektini etenemisestä? Vaikka aiemmin ajattelinkin jättää painoasiat vähemmälle huomillle täällä blogissa, niin aiheesta kirjoittaminen tuli mieleeni ihan vain siksi, että useampikin on epäillyt tämän asian olevan huonolla mallilla ilmeisesti kuvieni perusteella. Näin ei kuitenkaan suinkaan ole, vaan tavoitevauhdissa olen loistavasti! :)

<3: Laura

P.s. Huomenna ajattelin - mikäli vain ennätän - jatkaa toivepostauksia Päivämme kuvina -postauksen muodossa. Eilen otin teille kuvia sillä ajatuksella, että tekin pääsisitte hyppäämään minun ja Justus-herran arkipäivän matkaan :) Me suuntaamme kohta lauantai-illan viettoon vanhempieni luo, jossa ilta kuluu Suomen peliä seuraillen ja äitini tekemästä pitsasta nautiskellen. Joten hauskaa launtai-iltaa myös teille kaikille! :)

14 kommenttia:

  1. Oli taas suuri ilo lukea -ja katsella- ruokapäiväkirjaasi. Tästä havahduin taas, kuinka omat ruokailuni alkavat luultavasti taas vajoamaan alaspäin. Ei nimittäin näyttäisi omat sapuskani tuollaisilta! Taitaa olla aika ottaa itseään niskasta kiinni, ja varata tovi miettimiselle, miksi ruokamäärät pienenevät...
    Kiitos siis tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että ruokapäiväkirja teki tehtävänsä ja havahdutti sinua näkemään oman tilanteesi hieman realistisemmin! Itse olen ainakin ollut vuosia siinä mestari, että uskottelin ihan tosissani ehkä jopa siihen uskoen, että söin muka normaalisti. Jos olisi ollut kunnon vertauskuvaa, olisi havahtuminen todellisuuteen käynnyt minullakin varmasti nopeammin! Nyt vaan valtavasti tsemppiä, kyllä sinäkin pystyt varmasti parantamaan vielä ja paljon! :)

      Poista
  2. Oi miten hyvältä ruokailusi näyttää. Voisikin sanoa samaa omasta tilanteesta, nimittäin ruokapäiväkirjaa katsoessa havahduin samaan kuin edellinen kommentoija eli itselläkin tainnut huomaamatta ruokamäärät pienentyä. Nämä postauksesi ruokailuisani auttavat kyllä kovasti ja motivoivat parantamaan itsekin asian kanssa. Ja olisi hyvä kuulla myös painosi kehityksestä. Se tukisi omaa prosessia kohti terveempää elämää. Kiitos kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista :) Sinullekin vaan valtavasti tsemppiä ja luottoa siihen, että selviät ruokamäärien lisäämisestä! Voisin tosiaan kirjoitella painon kehityksestä, niin ehkä se havannollistaisi painon turvallista, mutta tuloksellista kehitystä näilläkin syömisillä :)

      Poista
  3. Mulla meinaa olla tuo sama juttu että säästän syömisiä iltapalaan, ja tuntuu että säästän mieluisimmat syötävät sinne. Ikävä päähänpinttymä josta olisi mukava päästä eroon... Kiitos tästä postauksesta ja näitä lisää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kirjoitan ehdottomasti taas uudemman kerran, jos näistä edes yhdelle lukijalle on hyötyä! :) Itselläni tuo ilta-asia on helpottanut vasta sitten, kun olen alkanut syödä fiiliksen mukaan enkä ole liikaa suunnitellut esimerkiksi illan herkkuja. Näin ollen olen voinut hyvillä mielin syödä päivän mittaan perusruoan lisäksi hyvää, koska olen tiennyt voivani ottaa myös illalla makeaa tai muuta herkkua, mikäli vaan mieleni silloin tekee!

      Tsemppiä valtavasti - kyllä sinäkin varmasti vielä saat muiden syömisjuttujen lisäksi tuon ilta-asian ja syömisten panttaamisen kuntoon! :)

      Poista
  4. Moi! Hienoja ja rohkasevia kuvia. Itelle tuntuu iltapala olevan ehkä lounaan jälkeen vaikein-just sen takia koska päivällinen syödään meillä usein melko myöhään. Sen vuoks rupee syömään vähemmän päivällisellä jotta "ansaitsis" iltapalan. Ja pää täyttyy ajatuksilla siitä miten ei tarvii iltapalaa jos on kuitenki kohta menossa nukkuun.
    Hienoa jos sun projektis edistyy, tsemppiä kauheesti! Ja kiitos tästä blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kulla että näistä on apua rohkaisevassa mielessä! Tuo sinun ajattelutapa on juurikin se, mistä olen itse vuosia kärsinyt, mutta sen on todellakin muiden oireiden myötä mahdollista karsiutua pois - kun oikeasti tajuaa, että illallakin tulee ja saa sydöä, vaikka päivällä olisi kuinka syönyt normaalisti ja herkutellut! Tsemppiä sinulleki todella paljon! :)

      Poista
  5. Taas jälleen loistopostaus! :) sun ruuat kuulostaa ja näyttää fiksulta ja herkullisilta. Sopivasti kaikkea. Lasagnen suurena fanina melkeinpä voisin ajaa sinne syömään sitä :P (halvemmaksi taitaa tulla, että teen itse). Minunkin täytyy tunnustaa, viime kesänä söin ensimmäistä kertaa Classic-jäätelön, pitäisi varmaan kokeilla muitankin makuja. Mansikkajäätelöiden suurkuluttajana on vaikeaa laajentaa jäätelöreviiriä :D

    Minä taas itse tykkään aprikoosista todella paljon, mutta en hirveästi lämmennyt tuolle aprikoosin makuiselle pro feel-rahkalle. Itse tykkään mansikanmakuisesta. Vanilijaa en ole kokeillut, joten kerrohan sitten, että kannattaako maistella :)

    Minä ainakin lukisin mielelläni sun painon normalisoimisen etenemisestä jos vaan haluat kirjoittaa siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni itsellesi taas tosi kivasta ja kannustavasta kommentista! :)Heh, itse kun olen nyt päässyt suklaan makuun, niin en ikinä tyytyisi mihinkään mansikkaan jätskimakuna! :D Kaikkea mahdollisimman makeaa ja oikein äklömakeaa minulle, kiitos! ;)

      Hauskasti menee aina makumieltymykset ristiin :D Itse kyllä tykkäsin myös vaniljasta - viime yönä tuli testattua - mutta myös negatiivista olen siitä kuullut! Mutta minulle maistui :)

      Täytyy tosiaan painoprojektista kirjoitella, kun se teitä kerran kiinnostaisi! :)

      Kivaa sunnuntai-iltaa Jenni sinulle ja aurinkoista (toivottavasti) alkavaa viikkoa! :)

      Poista
  6. Laura, olet ihan mahtava! Olen seurannut blogiasi sen alkuajoista lähtien ja nämä viimeisimmät postaukset saavat kerta kerralta leveämmän hymyn nousemaan huulille :-) olet ollut esikuvani anoreksiasta parantumisessa ja valanut uskoa siitä, millaista elämä ilman sairautta voisi olla, kiitos siitä! Elämäsi vaikuttaa ihanalta vaikka varmasti vaikeitakin hetkiä tulee, mutta Justuksen syntymän jälkeen olet suorastaan puhjennut kukkaan niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Nämä ruokapäiväkirjatyyppiset postaukset ovat herätelleet minua syömään paremmin ja ennenkaikkea riittävästi. Luulin pitkään syöneeni tarpeeksi vaikka väsymys ja kurja ulkomuoto kertoivat ihan toista tarinaa, onneksi olen nyt sairauttani vahvempi. Saat minut uskomaan että tästä kaikesta voi selviytyä, enkä tiedä miten voisin tarpeeksi kiittää sinua siltä. Toivoin sinne aurinkoisia kesäpäiviä, iloa ja tarmoa jatkaa samaan malliin ja kaikkea hyvää. Olet upea ihminen Laura, älä unohda sitä ikinä <3
    Terveisin pitkäaikainen anonyymi-lukijasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kiitos aivan ihanasta kommentista! <3 Tulin niin hyvälle mielelle ettet arvaakaan! Varsinkin, kun olet ihan alusta asti blogiani lueskellut, niin matkani "pituus" varmasti on hahmottunut hyvin sinullekin. Mutta kaikki on mahdollista ja sillä haluaisin teitä muitakin rohkaista ja kannustaa :)

      Ja niin ihanaa on kuulla, että kokemuksistani on oikeasti ollut sinullekin apua oman sairautesi kukistamisessa. Valtava tsemppihalaus sinulle tältä suunnalta samoin kuin aurinkoa kesän odotukseesi sekä elämääsi muutenkin! Tämän kommenttisi perusteella voin sanoa sinusta samaa, että vallan ihana ihminen olet sinäkin <3

      Poista
  7. Yhdyn aiempiin hehkutuksiin tästä postauksesta! :) Minulla oli kauan myös tuo "iltapalalle syömisien säästely" -vaihe, mutta olen päässyt siitä jo aika hyvin eroon! Esimerkiksi tänään söin jäätelön välipalalla, koska mieleni teki sitä juuri silloin. Aiemmin olisin todennäköisesti ajatellut, että hoidan ensin päivän muut ateriat alta pois ja syön viimeisenä jäätelön, jos mieleni sitä vielä tekee. Ajankohtana ilta tuntui helpoimmalta. Nyt tilanne on siis kuitenkin aivan toinen! Olen oppinut, ettei mielitekoja voi järkeillä tai ennustaa vaan uusia tulee ja kroppa tietää.

    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Emmi - taas yksi hieno terve saavutus lisää sinulla! :) Tuo oli kyllä aivan mahdottoman tärkeä oivallus sinulta parantumisen kannalta katsottuna, että mielitekoja ei voi järkeillä tai ennustaa! Itse kun aikanaan mietin ne vain ja ainoastaan järjellä, kuten kaiken muunkin ruokailun. Tai ei siis järjellä, vaan sairaalla suunnittelulla. Joskus jopa mieleeni tuli karkkipussin odottaessa minua ja tuota hetkeä kauan suunniteltuani, että hei, minunhan ei edes tee näitä läheskään niin paljon mieli, kun vaikkapa lounaan jälkeen olisi tehnyt jotain makeaa mieli! Miksi en siis syönyt silloin jotain hyvää, vaan siirsin tunteen ja panttasin herkkuja iltaan? Mikään ei siis sujunut luonnollisella tavalla, enkä antanut edes mahdollisuutta itselleni opetella kuuntelemaan ja noudattamaan luontaisia ajatuksiani nälästä ja mieliteosta. Eli tuo taito on ollut kyllä ihanaa toivottaa tervetulleeksi takaisin :)

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)