Oikeastaanhan koko sairauteni lähti liikenteeseen siitä, kun aloin lukea erilaisia urheilulehtiä ja laihdutusartikkeleita kuin nykypäivän raamattua. Imin itseeni jokaisen tiedon murusen liikunnasta, ruokavaliosta ja jopa laihduttamisesta, vaikkei minussa varmasti ollut tuolloin grammaakaan ylimääräistä. Elin ihmeellisessä pikku kuplassani, jossa kuvittelin jokaisen artikkelin olevan juuri minulle suunnattu, juuri minulle kirjoitettu kehoituksena alkaa noudattaa niitä sääntöjä pullollaan olevia artikkeleita aivan sanatarkasti. Kuulostaako kenties teille muillekin tutulta ajattelutavalta? Aivan varmasti kuulostaa.
Vuosia sairaudessa roikkuessani ahdistuin näistä artikkeleista aina vain enemmän ja enemmän. Hyppääminen pois omasta pienestä maailmasta, jossa energia ja voima elää on haettu noiden sääntöjen noudattamisesta, oli rankkaa. Yhtäkkiä jouduinkin toimimaan aivan vastoin lehtien neuvoja: syömään paljon, herkutellen säännöllisesti, ilman yhtään liikuntaa. Hyppy ääripäästä toiseen oli ahdistavaa muutenkin, mutta syyllistyminen median välittämien viestien vuoksi pahensi oloani entisestään. Siitä huolimatta kiusasin itseäni artikkeleilla vielä pitkään, kunnes ymmärsin rakentaa jonkinlaisen suojamuurin ympärilleni: nämä asiat eivät koske minua, minun ei siis ole tarvetta lukea niistä. Siitä huolimatta niiltä ei nykymaailmassa voi millään välttyä. Jos et lue aiheesta lehdistä, joudut aihepiiriin pyörteisiin viimeistään yleisessä ruokapöytäkeskustelussa.
Jotenkin ihmeellisesti selvisin kuitenkin tuosta ristiiriitaisesta viestimaailmasta hengissä. Ja en vain hengissä, vaan entistä vahvempana. Sillä nykyään suhtautumiseni median välittämiin viesteihin tietynlaisesta elämäntavasta on yksinkertaisesti järkevää ja fiksua. Ymmärrän oman tilanteeni niin hyvin, etten koe painetta ottaa lehdistä ja muusta mediasta enää "elämäntapaneuvoja" itselleni. Samalla tavalla, kun itseluottamukseni arkielämässä kasvaa päivä päivältä muutenkin, kasvaa se myös oman elämäntapani suhteen. Uskallan aina vaan paremmin seistä toimintatapojeni takana, mitä nyt syömisiin ja liikuntaan tulee. Tiedän tällä hetkellä niin vahvasti, mikä minulle on hyväksi, etten anna ulkopuolelta tulevien viestien hetkauttaa varmuuttani enää millään tavalla. Kirjoitin joskus pystyväni suhtautumaan vertaistukeen nykyään hyvin, sillä en enää ime muista anoreksiaa sairastavista vaikutteita itseeni. Pystyn objektiivisesti, mutta samalla toisen tunteisiin samaistuen, käsittelemään toisen tilannetta. Pystyn lukemaan tuttujen tyttöjen blogeja, vaikka heillä edistyminen sairauden suhteen ei olisi vielä kunnolla päässyt vauhtiin. Tämä siksi, että olen tavallaan astunut sairauden ulkopuolelle. Sama päätee mediaan. Olen jollain tapaa astunut kaiken tuon ulkopuolelle omaan tavalliseen elämääni siten, etten välitä imeä enää yhtään ahdistusta lisäävää asiaa itseeni.
Miten tämä näkyy sitten käytännössä? Minulle tulee tällä hetkellä MeNaiset Sport -lehti, jonka olen kuukausia ja kuukausia kiikuttanut lukemattomana lehtikasaan. Olen suojellut itseäni lehden sisällöltä, mikä on ollut hyvinkin järkevää. Nyt kuitenkin koen, ettei tuollaiselle suojelulle ole enää tarvetta. Alan pikku hiljaa lukea mielenkiinnolla myös liikunta-artikkeleita. Katselen sieltä minulle sopivia jumppaohjeita ja haen lisämotivaatiota painon normalisoimiseen. Ymmärrän paremmin kuin hyvin tilanteen, jolloin vasta tulevaisuudessa pääsen ohjeita noudattamaan, mutta myös sen perusteen, jolla ohjeita tulisin noudattamaan: en laihdutusmielessä, en kuluttaakseni energiaa, vaan hankkiakseni kohtuudella ja rennolla mielellä voimaa ja lihaskuntoa. Ennen nuo artikkelit suorastaan kirkuivat minulle: "kuluta, kuluta, kuluta!", mutta eivät enää. Nyt ne näyttäytyvät minulle niin, kuin niiden kuuluukin näyttäytyä: apuna kotijumppaan sellaisille, jotka vinkkejä kaipaavat. Julkkisten ruokapäiväkirjoja luen mielelläni, ihmetellen ja joskus ääneen kummastelle - mutta vain terveellä tavalla. Sairastuessani hain vertailukohtaa laihduttajille tarkoitetuista ruokasuunnitelmista ajatellen, että minun täytyy pyrkiä vähempään. Nyt kummastelen usein niukkaa syömistä ja vilpittömästi ihmettelen, että miten he pärjäävät tuollaisilla syömisillä. Seuraava ajatus kuitenkin on, että ehkä se toimii heille, muttei minulle. Ääripään ideologioita, fitness-kulttuuria sekä muita tiukkoja ajatusmaailmoita - koskivat ne sitten ruokaa tai liikuntaa - käsittelevät artikkelit hyppään suosiolla yli, sillä tällä hetkellä ne eivät anna minulle mitään.
Vaikken imekään itseeni negatiivisia vaikutteita lehtiartikkeleista, en silti suodata kaikkea lukemaani hyvillä mielin. Lehdet saattavat olla nykyään täynnä tarkkoja kaloritietoja kesäherkuista kesäjuomiin. Samalla saatetaan korostaa sitä, kuinka kauan tulee liikuntaa harrastaa tietyn herkun "mitätöidäkseen". Miksi ihmeessä pitää ajatella tuolla tavalla, kun kyse on kokonaisuudesta? Ei ihminen voi elää niin, että syö jotain, ja saman tien lähtee liikkumaan syömäänsä "pois"! Tällaiset artikkelit saavat minut väistämättä kummaksumaan kyseisten tietojen tarpeellisuutta ääneen, mikä saa myös Jarnon näkemään punaista. Kyseenalaistan suuresti noiden artikkeliden tarpeellisuuden varsinkin, kun elämästä ja kesästä tulisi nauttia, ei viettää sitä kaloritietoja tutkien! Tällaiset artikkelit siis lähinnä ärsyttävät ja ihmetyttävät, mutten anna niiden vaikuttaa itseeni. Samalla kun kyseenalaistan niiden tarpeellisuuden ja merkityksen, kyseenalaistan vaikkapa useiden mainostenkin viestin katsojille. Kuten uusi ruissipsimainos, jossa korostetaan sitä, kuinka kyseistä tuotetta on lupa herkutella hyvällä omalla tunnolla. Miksi? Miksi tuollainen lause on täytynyt tunkea mukaan mainokseen? Mitä hyötyä syyllistämisajattelutavan lietsomisesta on? Miksi pitäisi tuntea huonoa omaa tuntoa? Mitä se edesauttaa? Miksi elämästä ei vaan saa nauttia rauhassa?
Jos nyt lukisin jonkun saman lehden kuin sairausaikanani luin, lukisin sen ihan erilaisten linssien läpi. Ennen napsin tekstistä kaikki sanat, joilla halusin itseäni ruoskia. Artikkelissa kerrotut huimat liikuntamäärät olivat viesti minulle liikkua samalla tapaa: jos en liiku, olen laiska, huono. Jos artikkelissa puhuttiin liiasta herkuttelusta, oli viesti minulle: syöt liikaa, olet ahne, pilaat itsesi. Nyt luen nuo samaiset sanat, mutta yleisellä uteliaisuudella, vaikkapa toisen elämästä kiinnostuneena. Se ei ole minun elämääni, minulla on omani. Kun omahoitajani aikanaan sanoi minulle "tällä hetkellä mitkään yleiset terveyssuositukset mitä liikuntaan ja ruokaan tulee, eivät sinua Laura koske", en tietenkään uskonut häntä. Nyt taas ymmärrän tuon lauseen paremmin kuin hyvin: minun elämäntilanteeni sairaustaustani ja uusi elämäni lapsen kanssa huomioiden, on niin erilainen ja omanlaisensa, etten voi alkaa verrata sitä muiden lehtien palstoilla olevien elämään. Oikeastaan siedätyin tälle ajatukselle jo raskausaikana etsiessäni epätoivoisesti tietoa raskausajasta ja vähäisestä painonnoususta: kaikki oppaat käsittelivät vain ja ainoastaan ruokavalion muuttamista entistä terveellisemmäksi ja raskausajan diabeteksen ennaltaehkäisyä. Tuolloin jouduin enemmän kuin paljon takomaan päähäni, että nämä asiat eivät päde minuun juuri nyt! Kuten yksikin lääkäri äitiyspolilla minulle sanoi: "vaikka söisit kilon karkkia päivässä, olisi se nyt hyväksi sinulle. Tai jos söisit joulukinkun yksin, olisi se vain ja ainoastaan hyvä homma!". Kuinkakohan monelle odottavalle äidille näin sanotaan? Eli jokaisella on oma tilanteensa, eikä niitä kannata ryhtyä vertalemaan.
Olen kääntänyt laihdutusartikkeleiden sekä laihdutusohjelmien huimat muutostarinat omaksi edukseni. Pitkään Jarno suojeli minua omalla tavallaan telkkarin lukuisilta laihdutusohjelmilta kääntämällä vihaisena kanavan pois. Kunnes eräänä päivänä huomasin, ettei hän enää niin tehnytkään. Neloselta tulleessa Hurja painonpudotus -ohjelmassa nuori, sairaalloisen ylipainoinen nainen hoki juontajalle epäonnistumistaan selitellen: "minä yritän, minä yritän". Silloin Jarno kysyi minulta: "huomaatko, kuinka tuo nainen tekee ihan samaa kuin sinäkin: hoet tiettyä lausetta ilman, että mitään muutosta oikeasti tapahtuu? Niin kauan kuin tulosta ei ala syntyä ja painosi ei nouse, niin kauan et ole yrittänyt tarpeeksi". Ehkä karun kuuloista, mutta totta.
Tuo pysäytti - se oikeasti psyäytti minut ajattelemaan asiaa uudelta kannalta. Siitä lähtien olen oikeasti katsonut tiettyjä laihdutusohjelmiakin uusin silmin ajatuksella, että jos nuo ihmiset pystyvät noin huikeisiin elämänmuutoksiin, miksen pystyisi minäkin? Heillä on kunnon tsemppiasenne ja taistelutahtoa. Mikään ei käy heille ilmaiseksi, eikä käy minullekaan. Eli vaikohokemani "kyllä minä yritän, ihan oikeasti yritän", muuttui ihan merkityksettömäksi samoin tein, sillä sitä se käytännössä oli ollutkin. Nyt huomasin jopa uusimmassa MeNaiset Sport lehdessä ollutta Lotta Backlundin laihdutusajalta peräisin olevaa ruokapäiväkirjaa lukiessani, kuinka paljon yhtäläistä laihduttamisessa ja painon normalisoimisessa oikeasti on: tietoista ja tarkkaa syömistä, motiivina huolehtia omasta hyvinvoinnista. Ja tässä kyseisessä ruokapäiväkirjassa ja laihdutusasenteessa oli myöskin se ajatus aivan mahtava, että se ei saa olla liian tiukkapipoista: rennolla mielellä, elämästä nauttien. Eli artikkelia lukiessani en suinkaan alkanut vertailla omaa syömistäni hänen ruokailuihinsa. En kokenut artikkelia viestinä minulle, että syön liikaa. Sen sijaan samaistuin jollain tapaa hänen tilanteeseensa: lapsen myötä tullut lopullinen havahtuminen siihen, että muutosta täytyy tapahtua ja pian! Luin hänen saavutuksestaan ja ajattelin, että kyllähän minäkin pystyn pitämään huolta syömisistäni ja hyvinvoinnistani siinä missä muutkin. Mutta tärkeimmän kuitenkin muistaen: kukin omalla tavallaan, oman elämäntilanteensa mukaisesti!
Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää? Otatteko huonoja vaikutteita median välittämistä viesteistä itseenne? Vai oletteko minun tavoin löytäneet oman tapanne kääntää nuo asiat omaksi hyödyksenne?
<3: Laura
Vaikken imekään itseeni negatiivisia vaikutteita lehtiartikkeleista, en silti suodata kaikkea lukemaani hyvillä mielin. Lehdet saattavat olla nykyään täynnä tarkkoja kaloritietoja kesäherkuista kesäjuomiin. Samalla saatetaan korostaa sitä, kuinka kauan tulee liikuntaa harrastaa tietyn herkun "mitätöidäkseen". Miksi ihmeessä pitää ajatella tuolla tavalla, kun kyse on kokonaisuudesta? Ei ihminen voi elää niin, että syö jotain, ja saman tien lähtee liikkumaan syömäänsä "pois"! Tällaiset artikkelit saavat minut väistämättä kummaksumaan kyseisten tietojen tarpeellisuutta ääneen, mikä saa myös Jarnon näkemään punaista. Kyseenalaistan suuresti noiden artikkeliden tarpeellisuuden varsinkin, kun elämästä ja kesästä tulisi nauttia, ei viettää sitä kaloritietoja tutkien! Tällaiset artikkelit siis lähinnä ärsyttävät ja ihmetyttävät, mutten anna niiden vaikuttaa itseeni. Samalla kun kyseenalaistan niiden tarpeellisuuden ja merkityksen, kyseenalaistan vaikkapa useiden mainostenkin viestin katsojille. Kuten uusi ruissipsimainos, jossa korostetaan sitä, kuinka kyseistä tuotetta on lupa herkutella hyvällä omalla tunnolla. Miksi? Miksi tuollainen lause on täytynyt tunkea mukaan mainokseen? Mitä hyötyä syyllistämisajattelutavan lietsomisesta on? Miksi pitäisi tuntea huonoa omaa tuntoa? Mitä se edesauttaa? Miksi elämästä ei vaan saa nauttia rauhassa?
Jos nyt lukisin jonkun saman lehden kuin sairausaikanani luin, lukisin sen ihan erilaisten linssien läpi. Ennen napsin tekstistä kaikki sanat, joilla halusin itseäni ruoskia. Artikkelissa kerrotut huimat liikuntamäärät olivat viesti minulle liikkua samalla tapaa: jos en liiku, olen laiska, huono. Jos artikkelissa puhuttiin liiasta herkuttelusta, oli viesti minulle: syöt liikaa, olet ahne, pilaat itsesi. Nyt luen nuo samaiset sanat, mutta yleisellä uteliaisuudella, vaikkapa toisen elämästä kiinnostuneena. Se ei ole minun elämääni, minulla on omani. Kun omahoitajani aikanaan sanoi minulle "tällä hetkellä mitkään yleiset terveyssuositukset mitä liikuntaan ja ruokaan tulee, eivät sinua Laura koske", en tietenkään uskonut häntä. Nyt taas ymmärrän tuon lauseen paremmin kuin hyvin: minun elämäntilanteeni sairaustaustani ja uusi elämäni lapsen kanssa huomioiden, on niin erilainen ja omanlaisensa, etten voi alkaa verrata sitä muiden lehtien palstoilla olevien elämään. Oikeastaan siedätyin tälle ajatukselle jo raskausaikana etsiessäni epätoivoisesti tietoa raskausajasta ja vähäisestä painonnoususta: kaikki oppaat käsittelivät vain ja ainoastaan ruokavalion muuttamista entistä terveellisemmäksi ja raskausajan diabeteksen ennaltaehkäisyä. Tuolloin jouduin enemmän kuin paljon takomaan päähäni, että nämä asiat eivät päde minuun juuri nyt! Kuten yksikin lääkäri äitiyspolilla minulle sanoi: "vaikka söisit kilon karkkia päivässä, olisi se nyt hyväksi sinulle. Tai jos söisit joulukinkun yksin, olisi se vain ja ainoastaan hyvä homma!". Kuinkakohan monelle odottavalle äidille näin sanotaan? Eli jokaisella on oma tilanteensa, eikä niitä kannata ryhtyä vertalemaan.
Kuvat: weheartit.com
Olen kääntänyt laihdutusartikkeleiden sekä laihdutusohjelmien huimat muutostarinat omaksi edukseni. Pitkään Jarno suojeli minua omalla tavallaan telkkarin lukuisilta laihdutusohjelmilta kääntämällä vihaisena kanavan pois. Kunnes eräänä päivänä huomasin, ettei hän enää niin tehnytkään. Neloselta tulleessa Hurja painonpudotus -ohjelmassa nuori, sairaalloisen ylipainoinen nainen hoki juontajalle epäonnistumistaan selitellen: "minä yritän, minä yritän". Silloin Jarno kysyi minulta: "huomaatko, kuinka tuo nainen tekee ihan samaa kuin sinäkin: hoet tiettyä lausetta ilman, että mitään muutosta oikeasti tapahtuu? Niin kauan kuin tulosta ei ala syntyä ja painosi ei nouse, niin kauan et ole yrittänyt tarpeeksi". Ehkä karun kuuloista, mutta totta.
Tuo pysäytti - se oikeasti psyäytti minut ajattelemaan asiaa uudelta kannalta. Siitä lähtien olen oikeasti katsonut tiettyjä laihdutusohjelmiakin uusin silmin ajatuksella, että jos nuo ihmiset pystyvät noin huikeisiin elämänmuutoksiin, miksen pystyisi minäkin? Heillä on kunnon tsemppiasenne ja taistelutahtoa. Mikään ei käy heille ilmaiseksi, eikä käy minullekaan. Eli vaikohokemani "kyllä minä yritän, ihan oikeasti yritän", muuttui ihan merkityksettömäksi samoin tein, sillä sitä se käytännössä oli ollutkin. Nyt huomasin jopa uusimmassa MeNaiset Sport lehdessä ollutta Lotta Backlundin laihdutusajalta peräisin olevaa ruokapäiväkirjaa lukiessani, kuinka paljon yhtäläistä laihduttamisessa ja painon normalisoimisessa oikeasti on: tietoista ja tarkkaa syömistä, motiivina huolehtia omasta hyvinvoinnista. Ja tässä kyseisessä ruokapäiväkirjassa ja laihdutusasenteessa oli myöskin se ajatus aivan mahtava, että se ei saa olla liian tiukkapipoista: rennolla mielellä, elämästä nauttien. Eli artikkelia lukiessani en suinkaan alkanut vertailla omaa syömistäni hänen ruokailuihinsa. En kokenut artikkelia viestinä minulle, että syön liikaa. Sen sijaan samaistuin jollain tapaa hänen tilanteeseensa: lapsen myötä tullut lopullinen havahtuminen siihen, että muutosta täytyy tapahtua ja pian! Luin hänen saavutuksestaan ja ajattelin, että kyllähän minäkin pystyn pitämään huolta syömisistäni ja hyvinvoinnistani siinä missä muutkin. Mutta tärkeimmän kuitenkin muistaen: kukin omalla tavallaan, oman elämäntilanteensa mukaisesti!
Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää? Otatteko huonoja vaikutteita median välittämistä viesteistä itseenne? Vai oletteko minun tavoin löytäneet oman tapanne kääntää nuo asiat omaksi hyödyksenne?
<3: Laura
Hieno teksti Laura taas, kertakaikkiaan. Ja jälleen yksi osoitus siitä, kuinka pitkälle olet ajatuksinesi päässyt. Muista sen kaiken yrittämisen keskellä, että nyt olet jo saavuttanut jotakin, et vain yrittänyt, ja voit olla siitä ylpeä! :)
VastaaPoistaKiitos Ida :) Tämä on kyllä varmasti monelle tuttu ja todella vaikeita tunteita herättävä aihe. Olenkin todella onnellinen, etten enää piinaa itseäni tällä asialla! Toivottavasti sinäkään et sitä tee?
PoistaJa tosiaan, nyt tiedän kyllä myös saavuttaneeni jotain ja olen niin iloinen, että olen voinut sen läheisillenikin osoittaa ja heidän huoltaan vähentää! :)
Upeaa tekstiä ja täyttä asiaa kaikki! Viime aikoina tämä aihe on koskettanut minua aina vain enemmän, ja kirjoitinkin tällä viikolla postauksen hieman samasta aiheesta, omasta suhtautumisestamme näihin fitness-juttuihin :) vaikka postaikseeni saamani kommentit omalta osaltaan vahvistivat omaa ajatus- ja toimintamalliani, tuli tämä postaus vielä kuin pisteenä iin päälle! :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että tämä vahvisti ajatuksiasi entisestään! Täytyykin käydä lukaisemassa myös sinunkin tekstisi :) Varmasti aihe on tuttu jokaiselle syömishäiriötä sairastavalle, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, kuinka vahvasti tuollaiset jutut vaikuttavat muihin! Saako aikaan syyllisyyden tunteita jne.?
PoistaMutta tavallaan tämä toimii jopa pienimuotoisena parantumistestinä, että kuinka antaa lehtiartikkeleiden vaikuttaa itseensä ja omaan toimintaansa, ja missä vaiheessa ei enää ime vääriä vaikutteita niistä itseensä!
Hyvä teksti! Kaikkien pitäisi ajatella näin! Itse oon kans miettinyt,miten tyhmää on laittaa,että kuinka paljon pitää liikkua esim.suklaapatukan syötyään. Ihminen tarvitsee päivässä ihan normaaliin elämiseenkin tietyn määrän energiaa,joten miksi osa ei voi tulla jostain herkuista! Kun herkutellaan pitää nauttia,eikä miettiä paljon nyt täytyy juosta! Muutenkin vaikka herkuttelisi päivittäin kohtuudella se ei lihota! Mutta oli taas hyvä teksti. Miettimään sait paljon. Varsinkin yli- ja alipainoisten samanlaisuutta! Kiitos taas ja ihanaa kesää!
VastaaPoistaTäyttä asiaa myös sinun kommenttisi! Itse aloin sairaimmillani kuvittelemaan noiden artikkeleiden syö-kuluta pois - asnteen vuoksi, että saisin syödä päivässä vain sen verran, minkä verran kulutan. Nyt tuo ajattelutapa tuntuu toki hullulta, mutta vaikka silloinkin toki tiesin perusaineenvaihdunnan roolista jne., niin sairas mieleni sulki sen tiedon pois. Ja eihän oikeastaan voi edes olettaa jokaisen tietävän näitä asioita?
PoistaLukemalla kärjistettyjä ohjeita syömisestä ja kuluttamisesta, voi saada omalle mielelle kyllä uskomatonta tuhoa aikaan. Toki vastuu on lukijalla, mutta olisi hyvä, jos artikkeleita kirjoittaessakin huomioitaisiin tällaisia asioita enemmän ja ylipäätään sitä oikeanlaista tapaa suhtautua elämään. Ei elämän ole tarkoitus olla tiukkapipoista sekä syyllisyyttä täynnä olevaa! Mutta tosiaan, aihe kyllä herättää ihan valtavasti ajatuksia ja on todella mielenkiintoinen monelta kannalta katsottuna.
Ihanaa ja aurinkoista kesää sinullekin! Nautitaan kesästä rennoin ja vapain mielin! :)
Oi parasta on katsoa laihdutusohjelmia, vaikka Hurjaa painonpudotusta ja syödä samalla esim jäätelöä tai pitsaa!
VastaaPoistaRuokapäiväkirjat ja niiden arvioinnit on ehkä ärsyttävimpiä naistenlehdissä. Vaikka olisi syönyt tosi tosi terveellisesti, niin silti ne teilataan, tyyliin että aijai söit maustetun jogurtin välipalaksi. Saat liikaa sokeria eli nopeita hiilareita ja sulle tulee diabetes ja liibalaaba.
Mua ärsyttää nykyään naistenlehdet, kun niissä on niin kauheesti liikunta ja laihdutusjuttuja. Lopetin joskus vuonna nakki yhden lehden tilauksen kun siinä alkoi olemaan vaan enemmän ja enemmän näitä juttuja. Aina joku uus hieno dieetti tai kymmenen vinkkiä kesäkuntoon. Itse kokosin joskus listaa näiden vinkkien kielletyistä ruoista. Jokut näistä ruoista on vieläkin kymmenen vuoden jälkeen sellaisia, mitä en vaan välitä syödä, vaikka muuten en ole piiiiitkään aikaan laskenut itseäni syömishäiriöiseksi.
Mutta pisteet sulle Laura! Oot päässyt tosi pitkälle ja kuulostaa, että sulla menee aina vaan paremmin ja paremmin :-)
Kiitos! :)
PoistaItse yritän ajatella nykyään artikkeleista melko neutraalisti, mutta voi että millaisia ärsytyksen ja vihan tunteitakin ole niitä kohtaan tuntenut joskus! Juurikin tuo, että ne antavat sellaisen kuvan, että koko elämän pitäisi olla tiukkapipoisuutta täynnä ja tähdä siihen täydelliseen kroppaan ja laihtumiseen! Näissäkin artikkeleissa ehkä liikaa korostetaan laihtumista ja ulkonäköä antaen kuvan, että ohjeet koskevat kaikkia. Sen sijaan, että tuotaisiin esille se, kuinka kyse on terveydestä huolehtimisesta, mikäli ylipaino on oikeasti terveydelle haitallisella tasolla. Siinä on mielestäni valtava ero! Lehtiä lukemalla saa kyllä taottua itsetuntonsa hyvinkin alas, mikäli ei ole täysin varma itsestään.
Toivottavasti naistenlehtien laihdutuskeskeisyys muuttuisi pian ja tilalle tulisi jotain muuta. Niitäkin saa toki olla, mutta tietyllä asenteella ja rajatusti. Ja mitä iloa siitä on, että kesäfiilis lyödään alas makkaroiden, jätskien ja kesäjuomien kalorivertailulla?
Mutta kiva kun kommentoit ja kiitos kivoista sanoistasi! :) Kivaa kesää sinulle, nauti sinäkin siitä rennoin mielin, niin kuin kuuluukin nauttia! :)
Heips Laura!
VastaaPoistaAnalyyttinen ja läpaiajateltu teksti Sinulta, kiitos siitä! Ja erinomainen esimerkki siitä, kuinka pitkällä omassa kamppailussasi jo olet! Upeaa, Laura!
Itse voin käsi sydämellä vain todeta, etten kyseisiä painonpudotus-ohjelmia telkkarista katso. Katson aika valikoivasti telkkaria, ja kun tosi-tv-buumi iski en koskaan aloittanut kyseisten ohjelmien katsomista. Ehkä koska tosi-tv-ohjelmia tulee tänäpäivänä toosasta niin pilvin pimein, että sitähän istuisi persus penkissä aamusta iltaan jos niitä kaikkia seuraisi ;) Naistenlehtiä/fitnesslehtiä en myöskään koskaan ole itselleni tilannut, ehkä koska niitä ei lapsuudenkodissanikaaan tilattu. Selailen niitä ainoastaan jos niitä jostain ilmaiseksi käsiini saan. Joten olen, enemmän tai vähemmän tiedostaen, onnistunut rajaamaan pois kyseiset ohjelmagenret ja mediat elämästäni.
Tällä hetkellä minua ärsyttää ehkä eniten sellaiset mediat joilta on hankalampi välttyä, kuten esim. iltapäivälehtien lööpit. Varsinkin näin kesäisin nämähän lähes päivittäin suorastaan kirkuvat jotain uusia laihdutusvinkkejä tai hehkuttavat jonkun mediapersoonan "hurjaa painonpudotusta". Puhumattakaan "kesäherkkujen" kaloreista, joita ilmeisesti emolehdessä ahkeraan listataan.
Mutta siis, enemmän tai vähemmän tietoisesti, olen rajannut pois laihdutusta ja liikuntaa koskevat genret media-todellisuudestani. Varmasti ihan hyvä ratkaisu tässä tilanteessa, kun kyseisten aiheiden kanssa saa kamppailla ihan ilman mitään ulkoisia ärsykkeitäkin.
Mitä ihaninta alkavaa ekaa kokonaista kesäkuun viikkoa, kera lämpimien ja aurinkoisien halauksien Sinulle Lauraseni!
Ja tietty suurensuuret halit Justukselle, komiat 5 kk tänä kauniina kesäkuun kolmantena päivänä!
♥♥♥
Tuo on kyllä mahtava tilanne, että olet pystynyt jo melko luonnostaan suojelemaan itseäsi näiltä ärsykkeiltä! Kuten totesitkin, on sinulla tarpeeksi vaikeita asioita käsiteltävänä ilman suurempaaa mediaryöpytystäkin!
PoistaMutta valitettavasti noilta lööpeiltä ei kukaan voi välttyä, ellei kotiinsa linnoittautuisi. En vain ymmärrä sitä, miksi ihmisten kesäfiilis pitäisi pilata makkaroiden, jätskien ja muiden kesäherkkujen kaloritiedoilla. Mitä hyötyä siitä on? Kyllä ihmiset tietävät nykymaailmassa sen verran ravinnosta, että tietävät, mitkä ruoat ovat energiapitoisempia ja mitkä eivät. Ja koska harva elää makkaralla ja jätskillä, niin miksi ihmeessä täytyy niistä spesiaalihetkistäkin viedä ilo, rentous ja vapaus tällaisella? Ihan kuin elämästä ei saisi nauttia enää ollenkaan?
Mutta onneksi tosiaan nuo jutut on myös mahdollista sulkea oman mielen ulkopuolelle! Minä ainakin aion syödä kesäherkkuja, huusivat lööpit mitä tahansa! Jopa ihan niiden kiusaksi vaikka tuplasti enemmän ja tuplasti paremmalla mielellä ;)
Mahtavia kesäpäiviä sinullekin Andrea! :) Ja herra Justus kiittää onnitteluista, ehkäpä taas loppuviikosta paremmin herran kuulumisia, kun ollaan käyty neuvolassa! :)
Haleja♥
Tämä kirjoitus oikeasti pysäytti, kiitos. Aloin (onneksi) miettimään omaa tilannettani. Minulle tulee tukko urheilu- ja naistenlehtiä, ja loput raahaan kotiin selkä vääränä kirjastosta. Katselen edelleen laihdutusruokalistoja, vaikka tiedän, että minun kuuluisi noudattaa omaa ateriasuunnitelmaani. Kuten sanoit, ne eivät ole meitä varten. Jokaisella on omat tarpeensa; ja meidän täytyy noudattaa juuri meille annattuja ohjeita ja neuvoja. Laihdutusneuvot kuuluvat muille, niitä oikeasti tarvitsevile. Kiitos. Taidan jatkossa alkaa miettimään, mitä luen.
VastaaPoistaKuulostaa ihan samanlaiselta toiminnalta, mistä minunkin oli niin vaikeaa päästää irti! Mutta kuulostaa hyvältä, jos nyt oikeasti pysähdyt miettimään sitä, miten paljon hallaa tuollainen tekee toipumisellesi. Tiedostamisesta se muutos lähtee käyntiin! :) Tsemppiä ja yritä tosissasi suojella itseäsi kaikelta tuolta niin kauan, kunnes olet selvemmillä vesillä sairauden suhteen!
PoistaTodella terävää tekstiä Laura! Muutit taas sanoiksi asioita, joiden kanssa moni painiskelee. Median valta on ihan uskomatonta ja minäkin olen sen "uhriksi" joutunut tahollani. Pahimpina aikoina kaikki laihdutus- ja liikuntavinkit olivat muka juuri minulle tarkoitettu ja vertailin omaa ateriasuunnitelmaani laihduttajien ruoka-viikkoihin. Vaikka lääkärit ja hoitajat kuinka tolkuttivat, että mikään ravitsemusssuositus ei nyt päde minuun, en ottanut sitä tosissani. Vasta myöhemmin ja paremmassa kunnossa niin psyykkisesti ja fyysisesti asiat osasi asettaa oikeisiin mittasuhteisiin ja raameihin: on olemassa ihmisiä, joille nämä vinkit ovat hyväksi, mutta minä en ole se.
VastaaPoistaMahtavaa, että myös sinä osaat suodattaa median suoltamaa terveys-soosia ja keskittyä muuhunkin kuin terveys-juttuihin ja niihinkin suhtautua järkevästi. Anoreksia alkaa olla kohdallasi kaukainen juttu, mikä on enemmän kuin upeaa! <3
Tuo sinunkin kuvailemasi toiminta kuulostaa kyllä varmasti todella monen korviin aivan liian tutulta! Tuo onkin kaiken a ja o, että tajuaa asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja raameihin. Tajuaa todellisuuden, eikä elä täysin omassa pienessä sairaassa kuplassaan. Tämän jälkeen voi alkaa työstää ajatuksiaan niin, että pikku hiljaa pystyy torjumaan lehtien negatiivisen vaikutuksen.
PoistaHienoa, että sinullakin alkavat nuo mittasuhteet olla kohdillaan ja suojelet itseäsi kaikelta tuolta, se on enemmän kuin tärkeää <3