Nyt on juhannukset vietetty ja olemme kotona jälleen :) Itselleni ihan parasta aikaa juhannuksena oli eilinen vanhempieni mökillä vanhempieni, veljeni perheen, Juliuksen sekä omien poikieni kera! Ehkäpä jo huomenna lisää juhannustunnelmia koko viikonlopun ajalta, mutta tässä hieman ensimakua siitä laiturifiilistelyn muodossa :)
Rennot mökkivaatteet, kuppi kahvia, auringonpaiste, liplattava järvi ja kivaa seuraa - ihan parhaita juhannushetkiä :)
<3: Laura
Näytät niin onnelliselta ja elämästä nauttivalta! Tsemppiä♥:)
VastaaPoistaKiitos ♥ Onnellinen todellakin olen ja nautin elämästäni tällä hetkellä ihan täysillä! :)
PoistaOot kaunis! Way!(: En tiiä onko rumasti sanottu,mutta en vois kuvitella,että oot ollut tuota hoikempi..
VastaaPoistaVoi kiitos :) Itse ajattelen niin, että onneksi en ole enää tuota hoikempi - enkä aio koskaan ollakaan :)
PoistaKyllähän tässä meinaa oikein sielu levätä, kun katselen näin ihania kuvia. Kuvat on niin käsinkosketeltavia! Aistii kuinka lämmintä siellä on ollut, kuinka vesi liplattaa, kuinka ihanan lämmintä kahvia on ja mitä parasta; rennot mökkivaatteet! :) Ah! Juhannusfiilistely-postausta odotellessa :P
VastaaPoistaItsellänikin tulee kyllä kieltämättä kova hinku päästä takaisin noihin maisemiin mitä pikimmiten! :)
PoistaOot niin älyttömän kaunis!! Oikein hehkut elämäniloa tännekin asti :3
VastaaPoistaVoi kiitos ihana :)
PoistaMoikka! Oon jo pitkään tiennyt sun blogin olemassaolosta, mut nyt päätin ihan liittyä lukijaksi.
VastaaPoistaSun blogi on todella ihana ja selasin vanhoja tekstejä ja niistä oikeen huomaa, kuinka suuren työn oot tehnyt! Oon onnellinen, että valitsit paremman tien ja voit nauttia elämästä! Ja noissa kuvissa, niissä hymyilee aidosti onnellinen nuori nainen! :) Paljon tsemppiä ja voimia jatkoon, älä enää koskaan luovuta! <3
Heippa Linda! Kiva kun päätit liittyä ihan lukijaksi ja kiitos aivan ihanasta kommentista :)
PoistaEn voisi kyllä olla yhtään onnellisempi siitä, että todella valitsin tämän tien ja jaksoin pyristellä sairaudesta irti. Nautin elämästä enemmän kuin ikinä ja olen onnellisempi kuin koskaan ennen :) Toivon kovasti, että sinäkään et koskaan luovuta, vaan jaksat tsempata ja uskallat lopulta jättää sairauden kokonaan taaksesi! <3 Terveyden valitseminen ei ole helppo tie, mutta lopputulos on taatusti sen kaiken koetun tuskan ja ahdistuksen arvoinen!
Näytät päivä päivältä paremmalta! Ole ylpeä saavutuksistasi!
VastaaPoistaInnolla odotan Juhannuskuulumisiasi! ;)
Voi kiitos Mari ihanista sanoistasi <3
PoistaKAUNIS Laura!
VastaaPoistaJotenkin ihanan rennonoloinen tunnelma kuvassa. On niin hienoa huomata, että kaikkien niiden pakkotoiminta-aikojen jälkeen pystyt istumaan ja nauttimaan. Sekin on iso saavutus!
<3
Kiitos Jen <3 Tuo on kyllä todella huomionarvoinen asia, että todella pystyn vain olemaan ja istumaan - ilman suorittamisen tarvetta! Näin kun ei todellakaan ole viime vuosina ollut. Nyt kuitenkin voin hyvillä mielin myös oikeasti vain olla ja nauttia - sekin on välillä aivan yhtä hyödyllistä puuhaa kuin todellinen puuhastelukin! Jokaisen ihmisen pitäisi suoda tämänkaltaisia hetkiä itselleen :)
PoistaVaikutat niin onnelliselta! Oot kaunis :) Mua ihan mietityttää, että onko sun paraneminen ollut Justuksen syntymän jälkeen oikeestikkin noin positiivista kuin blogiin kirjoitat? Eikö sulla oo ollut mitään ahdistusta tai vaikeita ajatuksia, vai ootko kieltänyt ne itseltäs jotenkin?
VastaaPoistaVoi kiitos :) Ihanaa, että onnellisuus välittyy myös kuvista niin vahvasti! :)
PoistaKyllä koen ihan rehellisesti, että Justuksen syntymän jälkeen jokin niin suuri lukko ajatusmaailmassani aukesi, että sen myötä parantuminen on ollut oikeastikin mahdollista näin positiivisella mielellä :) Voin vilpittömästi todeta, että ainoa ahdistuksen hetki, jonka viime kuukausilta muistan, koettiin helmikuussa ja se liittyi kaloripitoisiin juomiin liittyvään pelkooni. Se ahdistuskohtaus itkuineen on jäänyt oikeasti ainoaksi, enkä ole kokenut ruokaan tai painoon liittyvää ahdistusta tämän jälkeen. Kyyneleitä on toki vuodatettu väsymyksen vuoksi ja aina ei minunkaan mieleni jaksa olla positiivinen, mutta sairaus ei mieltäni matalaksi ole saanut.
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että helpolla en suinkaan ole päässyt, vaan töitä olen silti joutunut todella tekemään. Olen työstänyt omia ajatuksiani todella todella paljon ihan tiedostetusti, jotta ne viimeisimmätkin sairaat tavat ja ajatukset katoaisivat. Olen miettinyt ratkaisujani oikean ja väärän välillä ja vähitellen vienyt toimintaani oikeaan suuntaan. Vaikka ratkaisut ovatkin mietityttäneet, olen selvinnyt niistä ilman ahdistusta. Oikastaan oikea ratkaisu on vain lisännyt hyvää oloani :) Ja painon nousemisella on ollut niin valtavan positiivinen vaikutus jaksamiseeni, etten oikeasti ole ahdistunut myöskään kroppani muutoksista! Olen jotenkin järkeillyt asioita niin valtavasti itselleni, että olen sen keinoin ahdistuksen välttänyt. Vuosia ahdistus oli niin valtavaa, etten ollut valmis sitä kohtamaan ja asioita muuttamaan, mutta nyt oli selvästikin sen aika vihdoinkin! :)
Onko sulle Laura koskaan tehty luuntiheysmittausta, millaisia tuloksia olet saanut, mikäli on? :)
VastaaPoistaMinulle on kyseinen mittaus tehty loppuvuodesta 2010. Tarkkaan en muista tuloksia, mutta sen verran on mieleen jäänyt, että selkeä osteopenia minulla tuolloin todettiin. Sen jälkeen mittausta ei ole uusittu. Välillä on huolettanut tuon jälkeen alipainon yhä jatkuttua, että eikai tilanne ole vain huonontunut. Nyt kuitenkin haluaisin uskoa tuonkin asian menevän jo parempaan suuntaan :) Tämä onkin ollut takaraivossani pitkään yksi niistä asioista, jotka ovat minua potkineet eteenpäin painon normalisoimisen suhteen!
Poista