Kesäreissu kauniiseen Kotkaan

Ja kesäkuulumiset jatkuvat jälleen! Seuraavaksi hypätäänkin viime viikon lauantaille, jolloin suuntana oli aurinkoinen Kotka ja ystäväpariskunnan tuparit :) Samaisen pariskunnan häitä juhlittiin viime elokuussa ja nyt oli siis tupaantuliaisten vuoro. Koolla tupareissa olikin iki-ihana lukioaikainen tyttöporukkamme puoliskoineen - ja tietenkin meidän pikkumies:) 

Koska Jarno oli vielä aamun töissä, pääsimme lähtemään vasta kolmen maissa. Minä valmistelin itseni, pojan sekä eväät ja ei kun tien päälle! Jarnolle mukaan asianmukaiset juotavat ja lisäksi pientä purtavaa :) Meilkeimpä odotan sitä, että pääsen valmistelemaan kunnon matkaeväät meidän pohjoisen reissullemme - ihan niin kuin omassa lapsuudessa aikanaan!

Tällä kertaa päätimme tyttöjen kanssa hommata yhteisen lahjan sijaan pienet omat tuparilahjat, ja meidän viemäämme lahjakassiin päätyi muumiaiheiset laudeliinat sekä saunajuomia pienen purtavan kera :)

Automatka vei meiltä Kotkaan noin kaksi tuntia, mutta hyvällä ilmalla matkaa oli mukava taittaa :) Automatkamme aikana koettiin myös synkkiä hetkiä, kun puolessa välissä reissua saimme soiton ystävältäni, että yksi meidän porukan tytöistä oli satuttanut aamulla jalkansa ja akillesjänteen pelättiin menneen poikki. Onneksi saimme kuitekin seuraavan viikon alussa kuulla, että vamma oli hieman odotettua lievempi ja ystävämme saattaisi selvitä ilman leikkausta ja kolmen viikon kipsauksella. Mutta tuolloin kyllä tutntui todella pahalta, mitä lisäsi entisestään se, että vain pari minuuttia puhelun jälkeen saavuimme onnettomuuspaikalle, jossa oli vakavan kolarin raivaustyöt vielä kesken. Kieltämättä nämä asiat synkensivät hyvää reissumieltä selvästi, mutta täytyi olla onnellinen siitä, että pääsimme itse lopulta ehjinä perille.

Saavuttuamme Kotkaan, emme ajaneetkaan suoraan ystäviemme kotiin, vaan suuntasimme ensimmäisenä Sapokka-nimiselle puistoalueelle. Ja voi että, kuinka kauniista alueesta olikaan kyse! Kun itse asustelee paikassa, jossa vettä ei ole nimeksikään, niin kaikki veteen liittyvä on omasta mielestä aivan tavattoman kaunista - ja erikoista tavallaan myöskin. Olisi ihmeellistä ajatella, että saisi omassa kotikaupungissaan nauttia tuollaisesta kauneudesta joka päivä! Nyt saan tyytyä ainoastaan läheisen mutalammikon ihasteluun ;)

Ja koska kotona tällaisia maisemia meille ei ole tosiaan suotu, niin nyt nautin sitten senkin edestä, sillä täydellinen kesäilma sen kun paransi maisemia entisestään :)

Kesäpiknik, illanviettoja, ihania ystäviä... Mitä kaikkea kivaa voisikaan tehdä, jos pääsisi viettämään ihan omilla kotikulmillakin aikaa tällaisissa maisemissa! Mielelläni vaihtaisin kahvilatreffit tällaiseen ympäristöön :)

Kaunis vesiputous :)

Koska pusitoreissu oli yhtäkkinen - joskin todella mukava - muutos suunnitelmiin, ei rattaita tullut otettua mukaan. Niimpä pikkumies pääsi iskän sylikyydissä ihastelemaan maisemia :)

Uudet kesävaatteet päällä oli mukavaa poseerata ;)

Meistä ei ristiäisten jälkeen perhepotretteja juuri taida olla, joten tässä todella harvinainen yhteisotos meidän koko pikkuperheestämme :) Jarno kun lähinnä hermostuu minun valokuvailuistani, niin tämänkin kuvan saaminen oli pieni ihme :D

Ja vielä lopuksi omakuva ikuistettuna :) Paljon tuli taas kuvia otettua ja hyvä niin, sillä kesän lopuksi onkin sitten mukava kootota kaikki kuvat yhteen ja tehdä itselle - ja vaikkapa isovanhemmillekin - kuvakokoelma kirjasen muodossa herra Justuksen ensimmäisistä kesäseikkailuista! :)

Kun puistoaluetta olimme ihasteleet jonkin aikaa, oli aika suunnata ihastelemaan vuorostaan ystäviemme kotia. Koska meidän tarkoituksenamme oli ajella vielä iltasella kotiin, niin aikaa ei aivan liian paljoa ollut käytettävänä. Muut olivat tulleet jo aikaisemmin ja olivat aikeissa jäädä yöksikin, mutta me koimme helpoimmaksi tehdä ainoastaan päiväreissu, mikä entisestään kutistui Jarnon aamuvuoron takia. Tulevien kesäreissujen vuoksi varaa hotellihuoneeseen ei oikein olisi ollut ja isäntäväen luona yöpyi jo sen verran paljon porukkaa, että me Justuksen matkasängyn kera olisimme olleet ehkä hieman liikaa. Mutta pääasia, että reissuun kuitenkin pääsimme, vaikkei aikaa paljoa ollutkaan! :)

Asunnolle päästyämme, saattoi jo heti ensisilmäyksellä mielipiteensä ystävieni kodista lausua: koti oli aivan ihana - kuinkas muutenkaan! Ystävälläni on niin hyvä maku, että olisin varmasti kelpuuttanut tavaran kuin tavaran heidän kodistaan meille ;) Meillä itsellämme värimaailma tosin on tumma, mutta tämä vaalea sävymaailma ihanan vanhahtavine yksityiskohtineen oli myöskin juuri minun makuuni. 

Emäntämme oli loihtinut meille taas kaikenlaista ihanaa syötävää, kuten kana-fetasalaattia sekä kinkku-makaronisalaattia kermaviilikastikkeella. Sen verran itse aloinkin olla jo perille saavuttuamme nälissäni, että kärkyin syömisten äärellä heti ensimmäisenä, kuin mikäkin lokki :D Ja vaikkei nälkäkään olisi vaivannut, niin kyllä nämä tarjottavat olisivat maistuneet!

Salaattien rinnalla patonkia tuorejuustolla :) Ja jälkkäriksi tehty mustikkainen juustokakku oli niin hyvää, että santsikierroksia oli aivan pakko tehdä! :)

Vaikka vieroksunkin kaikkea mahdollista Angry Birds -tavaraa, enkä Justuksellekaan mitään kyseisen tuoteperheen tavaroista ole ostanut, niin vihaisen linnun pinkki lakritsapatukka minulle kuitenkin maistui ;)

Jossain vaiheessa iltaa selvisi, että minä saan sujahtaa kuskin rooliin, kun on kotimatkan aika. Tämän vuoksi turvauduin mukanani tuomaan vaahterasiirappiseen pikakahviin - ettei vaan väsy iskisi tien päällä. Saimpahan myös samalla hyvän syyn maistaa kyseistä hankintaani ensimmäisen kerran :)

Justuksen pukukoodi oli ihan omaa luokkaansa samoin kuin meno ja meininki :D

Hyvä ettei poika päässyt äiskältään unohtamaan, kun niin mukavasti tytöt kierrättivät poikaa sylistä syliin ;) Noh, ei nyt sentään, mutta äiskän kädet lepäsivät, syötyä tuli kerrankin ilman Justusta sylissä ja poika nautti saamaastaan huomiosta :) Jostain kumman syystä sukupuolijakauma oli taasen aika selvä - tytöt juttelivat sisällä seuranaan pikkumies ja pojat viihtyivätkin sitten parvekkeen puolella.

Maisemia isäntäväen parvekkeelta! Näitä maisemia olisin voinut mielelläni jäädä pidemmäksikin aikaa ihastelemaan, mutta kun kello lähestyi puolta kymppiä totesin, että olisi ehkä meidän aikamme alkaa tehdä lähtöä. Olimme jo etukäteen miettineet ajoittavamme lähdön Justuksen iltaunien aikaan, jolloin pojan rytmi pysyisi kohdillaan. Hieman haikein mielin lähdin ystävieni luota pois, sillä olisi ollut niin ihanaa jatkaa iltaa vielä heidän kanssaan - niin harvinaislaatuisia nuo yhdessävietetyt hetket nykyään ovat. Mutta iloinen olen jo siitä, että edes käväisemään ehdimme  ♥

Kun kotimatkaa oli takana puolisen tuntia, niin Justus vihdoin nukahti. Kotimatka sujui hyvin lomamatkan suunnittelun ja omalaatuisten vihvevisojen merkeissä :D Hieman etukäteen ajamista jännitin, sillä vaikka kotikaupungissa ajelenkin melko paljon, on minun osaltani pidemmät matkat jääneet harvemmalle ajolle. Mutta liikennettä ei tietenkään näin lauantai-iltana juuri ollut, joten ajaminen oli todella mukavaa - hyvällä säällä, hyvässä seurassa :) Surkean suuntavaistoni ansiosta tosin sain melkoista pilkkaa osakseni alkumatkassa siitä, löytäisinkö kotiin. Ehdin jo loppumatkasta tuuletella onnistumistani, kunnes lunastin Jarnon odotukset ajamalla juuri ennen Riihimäelle saapumista harhaan, hups! Mutta kotiin pääsimme turvallisesti vähän puolen yön jälkeen :)

Sellainen oli siis ensimmäinen yhteinen pieni kesäreissumme, josta on hyvä jatkaa uusia kesäisiä seikkailuita kohti! :) 

<3: Laura