Riihimäki Rock - perjantain fiilistelyjä

Sitten viikonlopun fiiliksiin perjantain festaritunnelmien myötä:) Riihimäki Rock järjestettiin jo kuudetta kertaa, mutta itse pääsin vasta ensimmäistä kertaa nauttimaan kunnolla festaritunnelmista ja artistitarjonnasta. Ensimmäisenä vuonna kävimme tyttöjen kanssa ottamassa ilon irti jatkojen merkeissä Seurahuoneella Olavi Uusivirran keikalla, ja neljä vuotta sitten käväisin yhtenä festaripäivänä ihan paikan päällä - tosin silloin tunnelmaa latisti sade ja pahasti päällä ollut sairaus. Nyt kuitenkin tilasin jo ennakkoon lipun itselleni ja sovin vanhempieni kanssa Justuksen hoidosta - tänä vuonna minua ei tulisi mikään pitämään festareilta pois ;)

Aamuisen pikkupiknikin jälkeen suuntasimme kotiin laittamaan Justuksen yökylätavarat kasaan, veimme pojan mummolaan ja haimme Jarnon ystävän rautatieasemalta kyytiin:) Saimme kotoa vielä kyydin Jarnon veljeltä ja serkulta Jarnon isän luo, astetta lähemmäs festarialuetta. Oli mukava istuskella siellä hetki rauhassa auringosta nauttien. Itse olin varautunut yhdellä, todella pikapikaa kaupasta valitulla kesäjuomalla, muumilimsan makuisella yksilöllä :)

Hetken aloiteltuamme Jarnon isällä, lähdimme kävelemään festarialuetta eli Riihimäen Lasimuseon aluetta kohti. Aluksi olimme vain kolmistaan liikenteessä, mutta koska kyse on näinkin pienestä kaupungista ja tällaisissa tapahtumissa tuntuu olevan aina koko kaupunki paikalla, saimme kyllä pian joukkoomme muutakin seuraa :) Ilta alkoikin sitten musiikin osalta melko heti Stigin esityksellä, Esitys jäi tosin hieman laimeaksi - lähinnä varmasti yleisön vuoksi. Porukkaa ei ollut vielä näin alkuillasta saapunut kovinkaan paljon paikalle, eikä yleisö oikein jaksanut lähteä mukaan fiilikseen. Noh, meidän porukalla ainakin oli hauskaa - siitä pitää jo yksistään huolen Jarno ja hänen tanssi-intonsa :D

Minusta on aina melkeimpä mukavaa keikalla kuin keikalla, jossa esitetään itselle tuttuja biisejä. Silloin pääsee kunnolla tunnelmaan lauleskellen itse mukana - ja osaamalla oikeasti sanoista ehkä yhden sieltä, toisen täältä :D

Stigin jälkeen esiintyi Cheek, jonka keikka oli ehdottomasti yksi illan suosituimmista, mikä näkyi väkimääränä ja loistavana tunnelmana. Myös Jarnon serkku oli tullut lastensa kanssa keikkaa kuuntelemaan, sillä Cheek selvästi miellytti varsin hyvin myös perheen pienimpiä :) Keikka kävi samalla Jarnolle hyvänä kuntokuurina, kun lapset vaativat päästä milloin hartioille, milloin hyppyytettäväksi, jotta näkisivät paremmin - eikä kuumana porottava aurinko varmasti urakkaa ainakaan helpottanut! ;)

Cheeken keikan aikana fiilikset oli ihan parhaita ja tunnelma kaiken kaikkiaan ihan huipussaan!  Meistä otetut kuvat ovat aina tätä luokkaa, sillä eräs yksilö ei osaa pysyä paikallaa eikä varsinkaan halua olla kuvissa tosissaan :D Mutta toisaalta, nämä kuvat kertovat fiiliksistämme enemmän kuin tuhat sanaa :)

En voinut olla miettimättä keikan aikana kerran jos toisenkin sitä, kuinka mahtavaa elämä onkaan viime vuosiin verrattuna. Nyt tuntui siltä, että olisin jaksanut vaikka kuinka fiilistellä bändejä ja olla menossa mukana, keskittyen hetkeen ihan täysillä ja mikä parasta - olla kuten kaikki muutkin! :) Varmasti Jarnostakin on hieman erilaista olla minun kanssani liikenteessä, kun ei tarvitse olla koko ajan huolehtimassa ruokailuistani tai jaksamisestani. Ensimmäistä kertaa aikoihin en kokenut olevani hankala riippakivi, vaan aivan tasavertainen muuhun porukkaan nähden. Aivan ihana tunne :)

Itse olen nähnyt Cheeken useasti livenä - olemmepa olleet tyttöjen kanssa aikanaan Herrasmieslligan levyjulkkareissakin Lahden jo edesmenneessä Divassa :D Silloin tuli ihan kunnolla intoiltua kyseistä poppoota ilmeisesti, sillä heidän levynsäkin löytyy minulta jostain kaappien kätköstä. Niin ja unohtamatta tietenkään sitä tosiasiaa, että kävimme ystäväni kanssa Lahdessa Cheeken kanssa samalla salillakin ;)

Heh, eipä minusta ole kyllä enää näin vanhalla iällä ketään artistia fanittamaan - ja nuorempanakin fanitukseni kohdistui aina urheilijoihin - mutta tämän genren musiikista aina nauttivana, en voinut olla keikasta pitämättä. Ja koska esiintyjänä Cheek on minusta oikeasti todella hyvä ja sympaattinen, niin uskon myös sellaisten, jotka eivät artistin musiikista muuten välittäisikään, nauttineen keikan tunnelmasta. Illan kohokohta ehdottomasti siis :)

Ja tottakai festarimeininkeihin kuuluu kunnon festariruoka ;) Itse olen rakastanut voissa paistettuja muikkuja siitä lähtien, kun pappa opetti minut niitä pienenä syömään. Nyt olen saanut myös Jarnon tykästymään niihin ja ohittamaan herran ennakkoluulot kyseistä kalaherkkua kohtaan. Eli kunnon festariruokaa muikkujen ja nuudeliwokin muodossa!

Ja kun minusta on kyse, niin minä keskityin metrilakuihin muiden nauttiessa mieluummin anniskelualeen antimista :) Vaikka periaatteessa minuakaan ei olisi mikään estänyt ostamasta myös juomapuolta kyseseltä alueelta, eivätkä energiapitoiset juomatkaan ole mikään ongelma enää, niin tyydyin ennemminkin limsa- sekä karkkipuoleen. En vain yksinkertaisesti enää kaipaa sellaista! Minulle riittää hauskanpitoon se, että saan nauttia kaikesta hyvävointisena ja jaksavaisena, enkä nälkäisenä ja kylmissäni :)

Illan toiseksi viimeisenä esiintyi Apulanta. Apulantaa ennen lavalle astui Haloo Helsinki, mitä itse olin Cheeken lisäksi eniten odottanut. Olinkin hieman pettynyt ja harmistunut, kun toiset halusivat pitää pientä taukoa ja viettää aikaa myös toisaalla, kuin lavan edessä. Noh, hauskanpito jatkui kuitenkin lavan edessä sitten Apulantaa kuuntelemalla :) Sitä ennen taasen Esko Eerikäinen ja hänen todella itseään toistavat ja hieman kököt välispiikit :D

Apulanta saapui Riihimäelle suoraan Rock The Beach - festareilta, mikä ehkä näkyi hieman jokseenkin vaisussa keikka-aloituksessa. Meno onneksi parantui loppua kohden ja kyllähän Apulantaa oli mukava päästä livenä kuuntelemaan usean vuoden tauon jälkeen :) Itse olen Apulantaa päässyt kuuntelemaan Aitoon Kirkkareilla, joissa heillä on yleensä ollut tapana päättää festarit. En tiedä jatkuuko perinne yhä, mutta ainaikin niinä kuutena vuotena, kun itse olen Kirkkareille päässyt osallistumaan, on kyseinen bändi osallistunut Kirkastusjuhlille.

Apulannan keikan jälkeen siirryimme jälleen hieman syrjemmälle lavan edestä, sillä kyseinen bändi oli viimeinen, jonka keikalla halusimme olla paikalla. Ja täytyihän sitä säästellä voimia vielä seuraavallekin päivälle ;) Hetken siis vielä viihdyimme festarialueella tuttuja moikkaillen ja illasta nauttien :)

Viimeisen esiintyjän eli Michael Monroen vielä soidessa tausatlla, aloimme suunnitella kotiinlähtöä. Päätimme käyttää harvinaislaatuisen kahdenkeskisen aikamme Jarnon kanssa hyväksi, joten sanottuamme heipat ystävillemme, lähdimme talsimaan kotia kohti. Yöllä kotiin käveleminen rauhassa kahdestaan oli ihan parasta ja kaivattua "saunanlaudeaikaa" eli aikaa jutella kahdestaan kaikesta maan ja taivaan välillä :) Nimi juontaa juurensa siitä, että yleensä ihmisillä on aikaa saunassa rauhoittua ja jutella rauhassa kaikista mielen päällä olevista asioista - ainakin minun teoriani mukaan :) 

Matka olikin ihan paras, vaikka vilu alkoi jo olla ja askel painaa. Pari kilometria käveltyämme oli pieni paussi tarpeen ja istuskelimme tovin penkillä. Matkan jatkaminen olikin sitten täyttä tuskaa sen jälkeen ja loppumatka tuntui kestävän pienen ikuisuuden molempien vannoen samalla, että seuraavana päivä otetaan taatusti taksi :D Koska Suomen kesäyöt kuumista päivistä huolimatta ovat aina todella vilpoisia, aloin olla kieltämättä ihan kylmissäni kotipihaan saavuttuamme ja kurkussa oleili kunnon piikikäs kaktus. Mahtava ilta sekä postilaatikosta löytynyt ihana käsinkirjoitettu kirje kuitenkin lämmittivät sen verran mieltä, ettei nukkumaan voinut mennä orastavasta flunssasta huolimatta huonolla mielin. Kiitos siis ystävälle kirjeestä, siihen oli ihanaa päättää onnistunut ilta ♥

Toivottavasti teidän muidenkin viikonloppunne ovat sujuneet kivoissa merkeissä! Onko siellä muita kesäisistä festaritunnelmista tänä viikonloppuna nauttineita? :)

<3: Laura