Viime sunnuntaina saimme mieluisia vieraita, kun kummitätini sekä serkkuni saapuivat ensikertaa moikkaamaan Justusta :) Tätini ei päässyt ristiäisiin, mutta nyt hän kesälomansa ansiosta ehti lennellä Itä-Suomesta luoksemme vierailulle. Serkkuni hän nappasi matkaansa Helsingistä, jonka jälkeen he suuntasivat yhdessä junalla Riihimäelle.
Koska lauantai meni meillä Kotkaa valloittaessa, niin me emme silloin ehtineet muiden mukana vanhempieni luo tätiäni ja serkkuani tapaamaan. Onneksi serkullani oli kuitenkin mahdollisuus viipyä vielä sunnuntaille, tädilläni jopa maanantaille asti :) Molemmat heistä pääsivät näin näkemään uuden kotimme, mutta ennen kaikkea myös herra Justuksen!
On ihanaa, että myös minun sukuni näkee vihoinkin meidän pikkukaverin. Sen vuoksi odotankin niin paljon pohjoisen reissuamme, että sellaisetkin lähisukulaiseni pääsevät tapaamaan pikkuherran, jotka asuvat varsin kaukana meistä :) Jarnon suku kun asustelee kokonaisuudessaan ihan lähitienoilla, ovat he jo Justusta treffanneet useampaankin otteeseen. Minun puoleltani taas ei Justusta ole tähän mennessä päässyt näkemään kuin vasta isovanhempani äidin puolelta ja toinen kummitädeistäni. Ja onhan se ihanaa tietysti minulle itsellenikin päästä sukulaisia moikkaamaan aivan liian pitkien taukojen jälkeen!
Mutta takaisin tuohon sunnuntai-päivään :) Ennen kuin saimme vieraat luoksemme, kävimme Justuksen kanssa katsastamassa iskän futispelin, josta sitten kävelimme vielä vanhempieni luokse. Matkalla moikkasimme sattumalta Jarnon mummoa ja pappaa, ja vanhempieni lähettyvillä olevan puiston kohdalle saapuessamme, meitä olikin kunnon vastaanottokomitea odottamassa, kun Ida-neiti tuli omaa nukkevauvaansa vaunuissa työnnellen meitä vastaan tätini ja serkkuni kanssa, ja pian mutkan takaa ilmeistyi myös Julius äitini kanssa :) Tiedossa oli siis päivällistä kivassa seurassa!
Päivällisen jälkeen suuntasimme sitten vihdoinkin meille, jossa oli tarkoitus juoda vielä jälkkärikahvit kera omenpiirakan :) Lauantaina ennen Kotkaan lähtöä tein pikaisesti vaniljajäätelöä ja sunnuntai-aamusella sitten viimeistelin tarjottavat leipomalla omena-ansaa.
Tätini lento takaisin Itä-Suomeen lähti vasta tiistain vastaisena yönä, joten sovimme tapaavamme vielä lounaan merkeissä maanantaina :) Ja hyvä niin, sillä oli ihan todella kivaa päästä kunnolla vaihtamaan kuulumisia tätini kanssa! Juttelu hänen kanssaan on kuin ystävälle juttelisi - kaikkea maan ja taivaan väliltä! :) Juuri ennen sairastumistani olimme jopa yhdessä Italiassa lomalla, ja jos elämäni olisi edennyt seuraavien vuosien aikana erilailla, niin varmasti reissuja olisi voinut tulla uusiakin.
Kaupungilta kävelimme vielä meille edellispäivän omenapiirakkaa tuhoamaan, minkä jälkeen olikin jo aika sanoa heipat. Mutta ehkäpä saamme sovitettua aikataulut yhteen ja tapaamme Suomi-reissumme ansiosta jo hyvinkin pian uudelleen :)
Sellaisia tunnelmia siis viime viikonlopulta - nyt viettämään tämänhetkistä sellaista :) Nauttikaa, rentoutukaa, iloitkaa, juhlikaa ja levätkää - eli kivaa viikonloppua kaikille!
<3: Laura
Heippa!
VastaaPoistaOlen jo jonkin aikaa (terveydenhoitjani suosittelemana :) tätä blogiasi lueskellut, mutta vielä en ole mitään uskaltanut kommentoida. Sairastuin syömishäiriöön loppusyksystä/alkutalvesta, mutta ajatukseni ovat olleet enemmän tai vähemmän sairaita jo yli kymmenen vuoden ajan. Viimesyksyinen melko rankka masennusjakso sai ne sitten puhkeamaan sairauden puolelle.
Viikko sitten tapahtui kuitenkin jonkinlainen positiivinen käänne, kun tajusin, että kaikki onnistumisina pitämäni asiat ovat olleet täysin sairauden mukaan menemistä, kun taas epäonnistumisina pitämäni jutut ovatkin niitä todellisia onnistumisia. Olen ollut YTHS:llä hoidossa jo joitakin kuukausia, alun perin masennuksen takia, ja nyt käyn terveydenhoitajalla noin kerran viikossa ja lisäksi silloin tällöin fysioterapeutilla. Hoitoni on ollut tosi hyvää, mutta omien vinoutuneiden ajatusteni takia se on tähän asti ollut lähinnä hengissä pitämistä. Tuntuu, että nyt paraneminen vasta voi oikeasti alkaa.
Viikko sitten tajusin myös, kuinka syömishäiriön oikkujen mukaan elämisestä ei todellakaan tule kokea ylpeyttä tai onnistumista. Sinä ja blogisi lukijat, joko kokonaan parantuneet tai vasta syömishäiriön kanssa taistelevat, olette todellisia onnistujia. Siinä oikeanlaista esikuvaa minullekin.
Oikein aurinkoista ja kaikin puolin mukavaa kesää sinulle Laura ja perheellesi :) Sekä valtaisat motivaatioryöpyt kaikille tämän inhottavan ja kavalan taudin kanssa kamppaileville.
-Jenni
Minä itse aloitin YTHS:llä hoidon n. 1 1/2 vuotta sitten. Siirryin kuitenkin nopeasti syömishäiriöklinikalle, sillä koin että tarvitsin intensiivisempää hoitoa. Kuitenkin sain sellaisen kuvan että siellä on osaavia ihmisiä ja mukavia hoitajia sekä lääkäreitä! :) Uskon, että he ovat ammattilaisia ja siellähän on ihan syömishäiriöitä hoitava tiimi.
PoistaMIkäli koet että tarvitset enemmän tukea, niin kannattaa miettiä hoitoa myös klinikan puolella. Siellähän on periaatteessa samankaltainen tiimi hoitajia ja lääkäreitä, mutta mikäli tulee jokin isompi takapakki niin ainakin hoito on aina turvattu! YTHS:llä kun on resurssit vain tiettyyn pisteeseen..
Hienoja oivalluksia olet tehnyt ja toivottavasti pääset sairauden yläpuolelle vielä tulevaisuudessa! :)
Älä anna sairauden ohjata elämääsi, sinä itse pystyt siihen!
Heippa Jenni! Täällä ollaan ihan samaa mieltä sinulle jo ylemmässä kommentissa kirjoitelleen kanssa siitä, kuinka oivalluksesi ovat oikeasti todella hienoja ja ovat selvästi hieno pohja parantumisellesi! :) Huomaa, että olet pääsemässä jo ajatustasolla jollain tapaa sairauden yläpuolelle. Itsellänikin parantuminen oli täysin mahdotonta niin kauan, kun tunsin minkäänlaista mielihyvää tai onnistumista sairauden eteen tehtävistä asioista. Mutta kun tajusin yhtäkkiä terveyden eteen tekemäni asiat niiksi todellisiksi onnistumisiksi, alkoi ajatusmaailma vähitellen muuttua. Ja jossain vaiheessa ihan vilpittömästi aloin olla ylpeä juuri näistä teoista - silloin tiesin, että asiat alkavat olla jo hyvällä mallilla :)
PoistaNyt kun vaan jaksat työstää ajatuksiasi ja pystyt tekemään oikeita valintoja arjessasi mitä syömiseen tulee, niin paranet varmasti <3 Ja kiva kuulla kuinka olet blogini pariin eksynyt ja täältä myös tsemppausta saanut :) On aina hienoa kuulla, että blogin vertaistuesta, niin minun kuin ihanasti kommentoivien lukijoiden, on sinulle apua ollut ajatustesi työstämisessä. Toivottavasti myös jatkossa saisit täältä sopivaa tsemppausta :)
Eli paljon jaksamista Jenni sinulle! Toivottavasti pystyt nauttimaan kesästäsi kaiken tämän ohella <3
Suuret kiitokset teille molemmille tsemppauksista! Tällä hetkellä koen kyllä tuon YTHS:n riittävän, sillä terveydenhoitajan käyntejä minulla on tosiaan nyt ollut viikoittain, ja fysioterapeutti-, psykiatri- ja yleislääkärikontaktitkin ovat olleet jatkuvia. Lisäksi terkkarini on pätevyytensä lisäksi sen verran mukava ja kannustava ihminen, etten haluaisi tuota hoitosuhdetta lopettaa. On silläkin kuitenkin kummasti vaikutusta parantumiseen, vaikka itse niitä ajatuksia ja ruokailutapoja pitääkin kyetä muuttamaan.
PoistaTuntuu kyllä tosi hienolta saada tuollaista kannustusta teiltäkin :) Kaverini ovat kyllä olleet loistavasti tukena, enkä kokisi minulle olevan tässä vaiheessa kovin suurta hyötyä, ehkä pikemminkin haittaa, toisten syömishäiriöisten tapaamisesta. Mieli on vielä sen verran hatarasti saavuttanut terveitä ajatuksia, ja vertaan muutenkin niin herkästi itseäni toisiin, etten mihinkään vertaistukiryhmään varmaan vielä uskaltaisi mennä, vaikka asuinpaikkakunnallani sellaisia käsittääkseni onkin. Olen kuitenkin tosi iloinen, että täältä voin saada vahvistusta terveille ajatuksille :)
Tuo on kyllä ensisijaisen tärkeää, että oman hoitajan kanssa tulee toimeen! Itselläni on myös käynyt onni tuon asian suhteen, mistä olen todella kiitollinen :) Muutenkin hoitokontaktisi kuulostavat kyllä todella hyviltä!
PoistaTuo onkin hyvin fiksua, että vetää rajan vertaistuen suhteen siihen, mikä on oman toipumisen kannalta kaikkein parasta. Tässä suhteessa itsesuojeluvaiston kannattaakin olla korkealla, ettei vaan vahingoita omaa mieltään yhtään lisää. Itse en aikanaan oikein pystynyt edes lukemaan aihetta käsitteleviä lehtijuttuja tai tutustumaan muihin samaa sairastaviin - vertailu oli niin kovaa ja oma mieli sekaisin. Mutta mukavaa, että täältä pystyt jonkinlaista vertaistukea saamaan, sellaista mikä on vain hyväksi sinun oman parantumisesi kannalta, ja ystäviltäsi saat tukea sitten arjessa ja sitä terveen elämän mallia :)
Ihana kuulla että olet saanut tavata sukulaisia pitkän tauon jälkeen! Varmasti mukava jälleennäkeminen molemmin puolin :)
VastaaPoistaMielenkiinnosta kyselisin että mitä jäätelöitä olet tähän mennessä kokeillut? :) itse ostin jäätelökoneella vasta pari viikkoa sitten, ja tähän astiset kokeilut ovat jääneet mansikkaan ja vanilja-suklaarouheeseen. Hyviä ovat molemmat olleet, mutta ajattelin jos sinulla olisi jokin erityisen maukas resepti hallussasi ;)
Mukavaa viikonloppua sinulle ihana Laura <3 terkut, halit ja pusut pikkumiehelle <3
Minullakin kokeilut ovat vielä todella vaiheessa mitä jätskimakuihin tulee! Olen tähän mennessä oikeastaan vasta tehnyt onnistuneesti perus vaniljajätskiä, johon olen sekoitellut juurikin eri rouheita turkinpippurista daimiin. Mutta nyt lainasin juuri veljeni tyttöystävältä jälkkärikirjaa, missä on muutama todella hyvän kuuloinen resepti! Itseäni niistä kiinnostaisi eniten banaani-kookosjäätelö, banaanijäätelö, capuccino, tumma suklaajäätelö sekä vaahterasiirappi-saksanpähkinäjäätelö. Muitakin on :) Eli jos noista jokin kiinnostaisi, niin sano vaan - laittelen vaikka reseptiä sinulle ihan viestillä! :)
PoistaTerkut, halit ja pusut välitetty! ;) Ihanaa sunnuntaita Susu sinullekin ja terkut takaisin pikkumieheltä! :)
Jos vain viitsit ja ehdit niin kaikki nuo missä ei ole banaania olisi mukava kokeilla itsekin! :)
PoistaSe vaan on niin mukavaa, kun klikkaa niin hyvin jutut yhteen jonkun itseään vanhemman ihmisen kanssa :) Heillä usein on niin paljon kerrottavaa elämästä. Näyttää siltä, että oot aika herkullisen piirakan leiponut, nam! Ja kukat, ne vaan aina ovat niin ihania.
VastaaPoistaItseäni harmittaa, että en ole sukulaisteni kanssa kovin läheinen, niin heitä ei tule nähtyä kuin jossain perhejuhlissa ja sukukokouksissa yms tilaisuuksissa, jossa tulee vaihdettua vain yleisimmät kuulumiset.
Kukat on niin ihania! Itse tulee aivan liian harvoin leikkokukkia ostettua, mutta kun niitä lahjaksi saa, niin ne ihan oikeasti piristävät mieltä kauneudellaan! :)
PoistaMinuakin on monesti harmittanut hieman se, kun esimerkiksi serkkujen kanssa ei ole ollut mahdollisuutta tulla niin läheiseksi, kun niin kaukana kaikki asuvat, mutta silti on aina tultu hyvin juttuun, kun ollaan sitten tavattu :) Harmi kyllä, jos sinustakin tuntuu, että sukulaisten tapaaminen jää niin etäiselle tasolle. Varmasti vaikuttaa juurikin paljon se, onko ihan alusta asti tullut oltua tekemisissä, kuinka lähellä asutaan jne. Siksi itse aina ajattelenkin, että täytyy Justuksen kohdalla pitää huoli, että saa poika olla paljon sukulaistensa kanssa tekemisissä :)
Taidan piristää itseäni tänään ja käydä ostamassa itselleni kauniin kukkakimpun, kun kukaan muukaan ei niitä mulle tuo :D heh.
PoistaSukulaiset on aina sukulaisia, niin hyvässä kuin pahassa :) ne kuitenkin on usein pisimpään elämässä mukana. Kannattaa antaa Justukselle mahdollisuus olla sukulaisten kanssa tekemisissä jos vaan mahdollista :) ja niin varmasti teetkin,
Eipä minullekaan kukkia juuri kukaan muu kanna - mitä nyt Justuksen myötä niitä tuli silloin aluksi melkoisen runsaasti. Tämäkin saatu kimppu taisi olla Justuksen ansiota :D Eli täytyisi itsekin helliä enemmän itseään kukkakimpuilla ;) Jarnolta olen ihan alussa saanut kerran kukkalähetyksenä ruusuja ja luulen herran ajattelevan sen riittävän yhä :D
PoistaAsiaa voi tarkastella siltäkin kantilta, että ehkäpä hyvä ettei Jarno ole tuonut sulle kukkia. Joskus miettii, että mitä pahaa mies on tehnyt kun tuo kukkia. Siinä mielessä hyvä, ettei ole sulle kukkia tuonut ;)
PoistaHeh, sanoppa muuta! :D Eli ollaan tyytyväisiä, kun ei ole kukkia näkynyt ;) Ja toisaalta, sitten kun jotain saa harvemmin, tuntuu se varmasti paljon paremmalta, kuin jos lahjuksia satelisi harva se päivä :)
PoistaAsutko nykyään Lahdessa vai Riihimäellä vai jossain ihan muualla? :D
VastaaPoistaps: Laitoin viestin tuohon jo ''vanhentuneeseen'' postaukseen epähuomiossa.
Ihan mihin vaan postaukseen voi kommentoida vapaasti! Saan sähköpostiin niistä tiedon, joten tiedän käydä lukaisemassa myös vanhoihin postauksiin kirjoitetut kommentit :)
PoistaAsun nykyää Riihimäellä :) Asuin Lahdessa ainoastaan opiskeluajan ja takaisin Riihimäelle muutin siis noin vajaa kolmisen vuotta sitten. Eihän minun tänne enää palata pitänyt, mutta jotenkin siinä vaan niin kävi, lähinnä Jarnon vuoksi :)