Pienen pieni lomareissu

Nyt onkin sitten Justuksen ensimmäinen lomareissu takana! Pienen pieni, mutta niin mukava :) Kuten aiemmin jo kirjoittelinkin, on tämä viikko ollut Jarnon talvilomaviikko, jonka vuoksi meillä oli mahdollisuus suunnata Tampereelle siskoni luo kyläilemään. Alun perin suunnitteilla oli laivamatka joko Tallinnaan tai Tukholmaan yhdessä ystäväpariskunnan kanssa, mutta se siirtyikin vielä lähemmäs saapuvaa kesää. Ja hyvä niin, sillä kevät kun on niin kovin viivytellyt, että aikamoisen kurjat ilmat olisimme saaneet osaksemme. Kyllä tuollaiselle reissulle on mukavampi lähteä hieman parempien ja lämpimämpien säiden helliessä meitä :)

Keskiviikkona...

...minulla oli aamupäivällä vielä hoitoneuvottelu, minkä jälkeen pakkasimme auton täyteen - lähinnä Justuksen tavaroita kylläkin - ja otimme suunnan kohti pohjoista! Miten voikaan näinkin pieni irtiotto arjesta tuntua niin hyvältä? Justuksella oli todella vaikea alkuviikko ja myös oma jaksaminen alkoi olla hieman koetuksella. Mutta yhdessä tuumin tehty reissu antoi virtaa ja hyvää mieltä heti ensi metreiltä lähtien! :)

Siskoni on asunut Tampereella jo monen monta vuotta, joten säännöllisesti sinnepäin on tullut siis aina reissattua. Itsekin haaveilin valmistumisen jälkeen muuttavani Tampereelle, mutta niin se elämä vaan kummasti kuljetti minut juurikin sinne, minne en aikonut missään nimessä enää palata: vanhaan kotikaupunkiini:D Ja nyt olen täällä kuitenkin onnellisempi kuin koskaan - niin se elämä vaan heittelehtii ja ajatukset muuttuvat :)

Meitä odotti perillä välipalarieskat, jotka nousivat kyllä yksinkertaisessa herkullisuudessaan uudeksi välipalasuosikiksi! Jauheliha-ananas -täyte juustokuorrutteineen vakuutti minut ja Jarnot kyllä toden teolla :) Vaikka olimme kotona juuri syöneet lämpimän ruoan, upposi kahvin kaverina minuun hienosti vielä kaksi rieskasta.

Ja makeahampaan tyydytyksen hoitivat minun ja siskoni yhteiset lempparit: Enkkulakut :) On ihana huomata sitä luonnollisuutta omassa toiminnassaan aina vaan uusissa asioissa. Nytkin tuntui ihan hyvältä ja ennen kaikkea tavalliselta napsia lakuja kahvin kaverina. Enää herkkuhetkeä ei tarvitse säästellä iltaan tai varata sille sitä täydellistä hetkeä. Nyt voin ottaa niitä silloin kun mieleni tekee ja luottaa omien mielitekojeni rajallisuuteen. Illalla tilanne on aivan toinen - enhän mitenkään voi ennalta tietää, miltä minusta silloin tuntuu? Eli tilanteen ja sen hetkisen fiiliksen mukaan - siinä hyvä toimintamalli :)

Kun siskoni kihlattu pääsi töistä, lähdimme yhdessä syömään keskustaan. Ennen kävimme tosiaan paljonkin Jarnon kanssa ulkona syömässä, mutta nyt ovat Justuksen myötä omat kokkailut nouseet kummasti ykköseksi. Nyt kuitenkin päätimme lähteä porukalla ottamaan selvää Justuksen ravintolakäyttäytymisestä - ja olisiko enää yhtään paremmin voinut ilta onnistua! Tässä Justus istumassa siskoni kihlatun sylissä ja herra näyttää hyvin tyytyväiseltä oloonsa :) Oli suuri helpotus huomata, että Justuksen kanssa voi lähteä liikenteeseen niinkin, ettei poika nuku koko reissua. Nyt herra siirtyi tyytyväisenä sylistä toiseen, ja saivat muutkin ravintola-asiakkaat olla rauhassa ;)

Alkunaposteltavien virkaa toimittivat Hot Rod -sipsit, ja juomana kivennäisvettä appelsiiniviipaleella! :)

Kun herra Justus hyppäsi minun syliini, ei auttanut muu kuin heittää esteettinen ruokailu romukoppaan ja pilkkoa oma annokseni haarukalla syötäviin palasiin! Noh, onneksi maku kuitenkin säilyi ruoassa loistavana, vaikkei annos enää käsittelyni jälkeen sieltä kauneimmasta päästä ollutkaan :D

Jarno puhui jo aiemmin, kuinka hänen on tehnyt mieli jo pitkään kunnon ravintolahampurilaista. Niimpä lähdimme miettimään siltä pohjalta ravintolavaihtoehtoja ja päädyimme lopulta Tampereen keskustassa sijaitsevaan New York -nimiseen ravintolaan, missä olemme käyneet lukuisia kertoja aiemminkin. Myös minun oli tehnyt mieli kunnon hampurilaisateriaa jo vaikka kuinka kauan, joten valinta oli itsellenikin melkoisen selkeä: Latino`s burger. Vielä viime vuoden puolella muistan todenneeni Minnille, että vaikka syömiseni todella vapaata jo onkin entiseen verrattuna, en vieläkään ravintolassa aivan mielitekojeni mukaisesti pysty annosta valitsemaan. Nyt ensimmäistä kertaa ikinä sairastumiseni jälkeen, annoin vain ja ainoastaan mielitekojeni vaikuttaa valintaani! Ja voi kertoa - tuntui aivan mahtavalta! Aika tasan vuosi sitten hehkutin blogissani sitä, kuinka olin uskaltautunut valitsemaan kanahampurilaisen ravintolassa. Tuolloin annoksesta karsiutui kuitenkin vuohenjuusto pois eikä ranskiksia tullut mieleenikään valita. Nyt mukaan mahtuivat sekä ranskikset että ekstra majoneesidippikin :) Ja annos oli oikeasti todella hyvä! Ehdottomat lisäpisteet rouheisesta täyshyväsämpylästä, vaikkei vaaleakaan sämpylä olisi ollut mikään este annoksen syömiselle.

Matkalla Tampereelle äitini laittoi minulle viestin, että älä sitten yhtään mieti siskosi syömisiä, vaan kuuntelet vain omaa nälkääsi sekä ravinnon tarvettasi ja syöt sen mukaisesti. Äidilleni nousi heti mieleen entiset vertailuni siskoni syömisiin, mutta tällä kertaa vakuutin hänelle, ettei mitään huolta tällaisesta enää ole! Nyt vain nauroin siskoni toteamukselle ruokailun aikana, että "nyt en kyllä jaksa enää yhtään";  kommentti, joka pääsee nimittäin aina hänen suustaan :D Ei taida olla ruokailua, jolloin hän ei tätä lausahdusta ehtisi sanomaan - pieniruokainen kun on ;) Mutta nyt vain nauroin tälle lausahdukselle ja totesin, että "tulihan se sieltä" sen sijaan, että olisin tuntenut heti huonommuutta syötyäni mielestäni enemmän. Hänellä on oma tilanteensa ja minulla omani. Ja oikeastaan koen hänen ruokailuseuransa nykyään ainoastaan vapauttavana, sillä hän on kyllä kaltaiseni herkuttelija, joka varmasti syö mielitekojensa mukaan :) Ja hyvin maistui meille molemmille vielä Enkkulakujen rippeet sekä ostamamme Dumlet näidenkin annosten päälle - vaikka kyllähän siinä meinasi jo raja minullekin fyysisesti tulla vastaan :D

Torstaina...

...aloittelimme päivän rauhallisen aamupalan merkeissä :) Ihanaa päästä itsekin syömään aamupala rauhassa ja siten, että teekin on vielä kuumaa ;) Justus-herralle kun oli kerrankin pitelijöitä, joten aikamoinen ero oli aamun etenemisessä meidän normaaleihin aamurutiineihimme, joista kahdestaan yritämme yleensä selvitä - joskus rauhallisesti, mutta yleensä kuitenkin melkoisen vauhdikkaissa merkeissä :D

Olipa ihanaa nauttia kerrankin aamupala kauniista astioista! Kotona kun tyydyn aina käytännöllisimpiin ja samalla rumimpiin kuppeihin, joita meiltä löytyy :D Seuraavat hankintani voisivatkin olla arkikäyttöön sopivat, mutta silti esteettisesti kauniit aamupala-astiat :)

Ja aamupalan kruunasi vielä kahvikupillinen :)

Aamupalan syötyämme suuntasimme Justuksen päikkäriakaan, puolen päivän jälkeen kaupungille pienelle shoppailukierrokselle :) Sitä ennen Justuksella oli hyvät oltavat tätinsä seurassa ja Jerry-koiran tempauksille nauraessa. Sellainen hyper aktiivinen otus tuo Jerry nimittäin on, että siinä riittää Justuksellekin ihmeteltävää ;) Ihanaa vaan, kun tottuvat pojat toisiinsa, vaikka Jerryllä taitaakin olla kokonsa suhteen vielä hieman hahmotettavaa mitä Justuksen ja hänen kanssakäymiseen tulee - ei taida kaveri tajuta olevansa hieman Justus-serkkuaan painavampi :D

Kauppoja kierrettyämme ja sadesäässä kastuttuamme aloimme olla jo lounaan tarpeessa. Eilinen päivällinen ja siitä seurannut superähky seurasi ajatuksissani vielä sen verran, että samanlaista annosta minusta ei jälkkäreineen olisi ollut kyllä syömään! Mutta hyvä kokemus tuo ravintolailta oli sen suhteen, että sain jälleen kerran luottoa siihen, että minunkaan mahani ei ole pohjaton ja mielitekoni loputtomia! Psyyke hurrasi illan onnistumisesta ja mieli oli korkea, mutta kyllä pienoinen fyysinen paha olo muistutti, miksen ihan joka kerta tuollaisia määriä pysty minäkään syömään :D Nälkä oli kuitenkin kova ja kylmän sään vuoksi kaipasin jotain kunnolista ja lämmintä ruokaa! Päädyimme siis tällä kertaa Rossoon, missä valikoin itselleni lohta peruinamuussilla, uunikasviksilla ja tattikastikkeella. Annos ei maultaan kovin ihmeellinen ollut, mutta täytti vatsan hyvin ja antoi energiaa jatkaa eteenpäin :) Totesinkin annoksen valittuani, että ompa ihmeellistä, kun saa oikeasti valita listalta ihan minkä annoksen tahansa! Rosso ja Rosson yksi kana-annoksista oli ravintoloiden turvasatamani vuosia, joten oli ihanaa kiertää tuo kyseinen annos kaukaa ja valita juuri se annos, mitä sillä hetkellä eniten minun teki mieli!

Jerry poseerasi hienosti isännälleen, kun minä sen sijaan sain aina taltioitua kameraani ainoastaan epämääräisen mustan viuhahduksen :D

Kaiken kaikkiaan pieni lomamatkamme oli todella onnistunut ja oli mukavaa saada Justuksenkin kanssa hieman reissukokemusta. Kaikki sujui hyvin pojan nukkumisia myöden, joten nyt uskallamme lähteä liikenteeseen jatkossakin hyvillä mielin! Vielä loppumatkastakin jaksoi poika hymyllä, joten taisi hänkin olla vanhempiensa kanssa samaa mieltä matkan onnistumisesta :) Tällainen matkakokemus meidän perheellämme siis tällä kertaa - seuraavana vuorossa taitaakin olla mökkireissu vanhempieni mökille sekä pieni retki Kotkaan ystävieni tupareihin! Ja kahden viikon autoilureissu heinäkuun lopulla - siinä vasta matkailuhaastetta kerrakseen!

<3: Laura