Kokeilevan keittiön antia - karjalanpiirakat

Maanantaina päätin tarttua härkää sarvista ja toteuttaa pitkään mieleni päällä olleen mielihalun mitä keittiökokeiluihin tulee: karjalanpiirakoiden leipomisen! Itsetehtyjä karjalanpiirakoita olen päässyt vuosien saatossa nauttimaan lähinnä mummolareissuilla sekä mummon ja papan tuomien tuliaispiirakoiden myötä. Itsetehtyjä karjalanpiirakoita voittanutta ei mielestäni ole, joten halusin päästä selville siitä, olisiko mielipiteeni yhä sama maistettuani omia leipomuksiani ;)

Piirakkatalkoot aloitin maanantaina keittämällä riisipuuron valmiiksi seuraavaa päivää varten. Vaikka olen itse oppinut syömään riisipuuroa vasta kahden viime vuoden sisällä - sitä sydämeni pohjasta ennen inhoten - niin olen ollut lähes joka joulu meillä vastuussa puuron keitosta. Joten tämä oli minullekin vielä tuttua puuhaa tässä piirakkaprojektissa! Keitin puuron tuttuun tapaan Valion kevytmaidosta sekä Myllyn Paras Puuroriisistä. Itse olen tottunut keittämään puuron aina siten, että veden imeydyttyä riisiin, lisäilen maitoa pikku hiljaa siten, että se kuumenee nopeammin kiehuvaksi, ja samalla näen puuron saostumisen helpommin. Tämä siis sen sijaan, että kaataisin kokonaisen maitolitran kattilaan kerrallaan. Noin 40 minuuttia puuroa hämmentelin, kunnes se oli tarpeeksi paksua ja kypsää. Loppuun vielä maustaminen suolalla ja pienellä rasvanokareella sekä makutesti - hyvää oli!

Tällaisin mitoin puuron keittelin:

2 dl puuroriisiä

2 dl vettä

1 l kevytmaitoa

Suolaa

Noin 1 rkl rasvaa

Tiistai-iltana pääsin sitten varsinaiseen leipomisvaiheeseen. Hieman jännitti, minkälaisia epämuodostuneita kakkaroita saisin aikaiseksi, mutta yrittänyttä ei laiteta :D Taikinassa päädyin käyttämään pelkkiä ruisjauhoja, vaikka kaikissa lukemissani ohjeissa olikin puolet jauhoista vehnäjauhoja. Sekoitin suolan ja jauhot kylmään veteen, jota sekoittelin aluksi puulastalla ja lopuksi käsin. Kun taikina oli melko kiinteä möykky, lisäsin siihen vielä ruokalusikallisen rypsiöljyä.

Tällaisin mitoin tein piirakkataikinan:

2 dl kylmää vettä

5 dl ruisjauhoja

Suolaa

1 rkl öljyä.

Hieman soveltaen erilaisia ohjeita, aloitin tekemällä taikinasta pötkön, jonka leikkelin 20 osaan. Pyörittelin palaset palloiksi ja laitoin ne kelmun alle suojaan kuivumiselta. Oikeaoppisesti ohjeiden mukaan olisi ilmeisesti kuulunut kaulita pallerot levyiksi ja kasata päällekkäin laittaen ruisjauhoja väleihin. Näin itse täyttö- ja rypystysvaihe olisi nopeampi, eikä taikinakuori pääsisi kuivumaan. Noh, minä päätin tehdä asiat nyt hieman helpoimman kautta ja kaulitsin kelmun alta yhden palleroisen kerrallaan ja täytin.

Joskus taikinakuorista tuli pyöreitä, useimmiten jotain ihan muuta :D Mutta tarkoitukseni oli kaulia taikina mahdollisimman pyöreän muotoiseksi ja laittaa täytettä noin parin ruokalusikallisen verran tasaisena kerroksena taikinakuoren päälle, levittäen täyte lähes reunoille asti.

Ja sen jälkeen se kuuluisa rypytysvaihe! Myös Jarno halusi kokeilla muutaman piirakan rypyttämistä ja aikalailla erinäköiset versiot saimme aikaiseksi :D Mutta karjalanpiirakoita nyt on jälleen niin monenlaisia kuin on tekijöitäkin!

Rypytyksen jälkeen oli vuorossa paistovaihe eli noin 10 minuuttia 275-asteisessa uunissa. Ohjeistuksen mukaan piirakat olisi kuulunut latoa suoraan pellille ruisjauhojen päälle ilman leivinpaperia, mutta itse jouduin turvautumaan leivinpaperiin, sillä emme omista kuin yhden pellin! Liekö edelliset omistajat vieneet toisen mukanaan vai mitä, mutta tämä tarkoitti sitä, että jouduin nostelemaan valmiit piirakat pellin sijaan leivinpaperille uuniin pääsyä odottelemaan!

Lopuksi viimeistelin piirakat voitelemalla ne vesi-rasva -seoksella. Sulatin noin 50 g rasvaa kiehuvan veden joukkoon, jonka jälkeen voitelin piirakat nesteseoksella kauttaaltaan pullasutia apuna käyttäen. Joissain ohjeissa käytettiin nesteenä vettä, toisissa taas maitoa. Itse kyselin jopa mielipidettä mummoltani, joka kertoi käyttäneensä aina ainoastaan sulaa rasvaa. Itse päädyin nyt siis vesi-rasva -yhdistelmään ja hyvin toimi tälläkin tavalla :) Ehdinkin juuri leipomisen lomassa miettimään, että täytyy kyllä soitella mummolle ja papalle seuraavana päivänä ja kertoa piirakkakokeilustani, kun puhelimeni soi ja pappahan se sieltä soitteli. Siinä samassa sitten saatoin mummolta vinkkejä kysellä :) 

Voitelun jälkeen ladoin piirakat päällekkäin kulhoon laittaen väliin aina leivinpaperia, jotta piirakat eivät tarttuisi toisiinsa. Annoin piirakoiden vetäytyä ja pehmetä leivinliinalla peitetyssä astiassa noin puolisen tuntia ennen ensipuraisua ja makutestiä.

Nyt on siis jälleen yksi keittiökokeilu takana :) Varmastikaan tämä ei mennyt lähellekään oikeaoppista karjalanpiirakoiden valmistusta, mutta mitäpä tuosta. Ihan ihmettelen, miten en ole ikinä osunut mummolaan piirakkatalkoiden aikaan, jolloin olisin päässyt harjoittelemaan karjalanpiirakoiden leipomista ihan opetuksen kera. Mutta toisaalta mummo leipoo aina niin isoja määriä kerrallaan, että on sitten aina varmasti piirakoita valmiina lasten ja lastenlasten tullessa kylään :)

Niin ja se maku - onnistunut, vaikka itse sanonkin! Jopa kovin ruokakriitikkoni täällä kotona piti tekeleistäni todella paljon :) Ja se on jo aika hyvä saavutus, sillä yleensä hän keksii kyllä kaikesta kritisoitavaa ihan liiaksi asti. Mutta nyt ainakin varmistui se asia, että tulen itse varmasti karjalanpiirakoita jatkossakin tekemään! Tosin nyt on niin monen moista ideaa keittiörintamalla jonossa kokeilujeni suhteen, että täytyy tuota kyseistä jonoa hieman aluksi päästä purkamaan ;) Mutta tosiaan, suosittelen kovasti jokaista leipomisesta nauttivaa kokeilemaan - kyllä kannattaa!

<3: Laura