Behind the Scenes - elämää Justuksen kanssa

Äitini antoi minulle hyvä neuvon tuossa jokin aika sitten: ikinä ei kannata luottaa siihen, että asiat sujuisivat suunnitelmiesi mukaan - ja tuo neuvo koski elämää pienen lapsen äitinä. Nuorelle äidille tyypilliseen tapaan omakin äitini pyrki esikoisen kohdalla siihen täydelliseen äitiyteen, jota ei todellisuudessa ole olemassakaan. Esikoisen kohdalla suunnitelmat olivat vielä suuria ja ajatukset varsin periaatteellisia, kunnes kuopuksen kohdalla jo saattoi todeta, että suurempien suunnitelmien tekeminen olisi aivan turhaa - yllätyksiltä kun ei voi välttyä.

Tähän ajatukseen palaan itse päivittäin usein naurun kera höystettynä, kun hienot suunnitelmani päiviemme kulusta herra Justuksen kanssa eivät mene sinne päinkään. Usein myös sinkoillessani asuntoamme ympäri tai leipoessani kiireellä jotain keittiön ollessa samalla kuin hävityksen kauhistus naureskelen, että missä se täydellisen kotiäidin seesteisyys piileskelee? Minultra kun se tuntuu olevan hyvinkin pahasti kadoksissa :D Kuulostaa varsin idylliseltä leipoa itse karjalanpiirakat alusta alkaen tai nostaa uunista pellillinen höyryäviä pullia ulos, mutta näky tämän ympärillä on usein kaikkea muuta kuin täydellistä perheidylliä huokuva. Kuulostaako tutulta muidenkin pienten lasten äitien korvaan? ;) Ja voin kuvitella, että tämä senkun paranee, kun jaloissa pyöriikin yhden sijasta useampi pikku veitikka! Välillä olo on hyvinkin pitkälti "Behind the Scenes" -kaltainen ja voi sitä tunteiden määrää, kun asiat eivät menekään sen oman hienon suunnitelman mukaisesti!

Voi sitä tunnetta kun...

...seisot eteisesssä ballerinat jalassa ja huomaat lähdön hetkellä, että mustien sukkien sijaan jalassasi onkin kulahtaneet, vaaleasävytteiset raitasukat

...keskityt niin täysillä Justuksen saamiseen ulkoilukuntoon, että tajuat vasta kaupungilla ollessasi katsahtaa alaspäin, oletko muistanut itse vaihtaa kotileggingsit housuihin tai vaihtaa lyhyen paidan tunikaan tai mekkoon

...huomaat vasta ihmisten ilmoilla tarkistaa, oletko laskenut tunikan helmat alas imetyksen jäljiltä

...olet saanut vihdoin ja viimein tuttipullot ja tutit steriloitaviksi, kun samaan aikaan kiireessä kahvia keittäessäsi heität kahvimitan puruineen tuttipullojen päälle - ja ei kun alusta!

...kun luulet kerrankin olevasi Justuksen kanssa hyvissä ajoin lähtökuopissa ja olet siitä huolimatta lähes poikkeuksetta auttamattomasti myöhässä

...kun soitat tärkeää puhelua ja jonotuksen ajan kaikki on hyvin, mutta puhelun mentyä vihdoinkin läpi, alkaa niin korvia huumaava itku, että sinun on pakko luovuttaa ja lopettaa puhelu

...kun pääset itse vihdoinkin sänkyyn pitkän nukutusrupeaman jälkeen ja silmäsi sulkiessasi alkaa itku - ja ei kun ylös!

...kun yrität katsoa suomenkielistä ohjelmaa ja lopulta huomaat, että et ole kuullut iltakiukun yhteydessä yhtäkään sanaa koko ohjelmasta tai ehkä hyvällä tuurilla sanan sieltä täältä. Miten olisi tekstitykset avuksi? :D

...kun joudut nyrkkipyykille kolmannen kerran saman päivän aikana

...kun tunnet siivoavasi, pyykkääväsi ja tiskaavasi aivan jatkuvasti, mutta siitä huolimatta ympärilläsi vallitsee kummallinen kaaos

...kun olet saanut itsesi vihdoinkin siistimpiin vaatteisiin uloslähtöä ajatellen, röyhtäytät pikkumiehen vielä ennen ulkovaatteiden pukemista ja kuulet takaasi valtavan lähähdyksen ja selkääsi, puhdasta paitaasi pitkin valuu valkoinen vana - olalle asetetusta harsosta huolimatta! Niin ja puhumattakaan sohvan uudesta "kuorrutteesta" ;)

...kun herra itkee väsymystään ja puet hikeä valuen vuoroin Justusta ja vuoroin itseäsi, jotta pääsisitte liikenteeseen

...kun imetät ja huomaat leipomuksiesi tai ruoan lähentelevän aivan liian suurta tummuusastetta uunissa, etkä pääse ottamaan niitä uunista ulos

...kun teet mielessäsi suunnitelmaa ja kehittelet mahtavaa strategiaa aamutoimiesi suhteen kera pikkuisen Ukon, kuin kyse olisi suuremmastakin sotasuunnitelmasta: suihku, imetys, vaipanvaihto, imetys, keittiön siivous, pyykkien laitto ja oma aamupala - mitenköhän ne onnistuvat kaikki tällä kertaa?

..kun viimeisenä rauhoitteluyrityksenä laulat läpi kaikki lastenlaulut ja aivan väärillä sanoilla ja varsin epävireisestikin vielä - olisikohan aika opetella edes ne sanat kunnolla? :D

...kun juot kolmatta haaleaa tai kylmää kahvikupillista saman päivän aikana. Kuten olen jo todennutkin lukuisia kertoja, uusi mottoni on: "kylmä kahvi kaunistaa"!

...kun otat jo viidettä kertaa haarukan käteen laittaaksesi ruokaa suuhusi, eikä sinne vieläkään ole päätynyt yhtäkään murusta

...kun oman ruokailusi loputtua olette herran kanssa ruokatahrojen peitossa - syöminen ja sylissä vääntelehtivä, kovaa vauhtia kasvava lapsi ei ole helppo yhdistelmä :D

...kun ties kuinka monetta kertaa saman viikon aikana levität valkouva-albumiprojektisi lattialle tai käyt muun rästihomman kimppuun ja samaan aikaan itkuhälyttimestä alkaa kuulua ähinää. Ei ihme, että hommat ovat aina vaan niitä rästihommia :D

..kun saman vaipanvaihdon yhteydessä kastut et vain yhtä kertaa, vaan kahdesti. Miten niin voisi oppia jo varomaan - poikalapsen kuitenkin ollessa kyseessä? :D

..kun olet saanut vaipan Justukselle vaihdettua ja herran vaunuihin, niin alkaa kuulua jälleen epämääräistä rutinaa herran takamuksen suunnalta - ja ei kun alusta vaan!

...ja usein tämä kaikki vielä komean itkun säestämänä ;)

Tämä lista voisi jatkua loputtomiin, mutta johonkin täytynee lopettaa :D Huolimatta näistä asioista, jotka saavat minussa aikaan "ei tiedä itkeäkkö vaiko nauraa" - reaktion, on aika Justuksen kanssa aivan mahtavaa :) Välillä on hyvä ottaa vaikkapa ystävän kanssa kahvittelun merkeissä parin tunnin irtiotto kotoa, mutta kuten se on tullut näiden reissujen kautta jo todistetuksi, niin kyllä se ikävä pikkumiehen luo on jo hyvinkin nopeasti aivan valtaisa - kaikesta tästä sekamelskasta ja meiningistä huolimatta ;)

<3: Laura