Kuten jo maanantaina kirjoittelin, vanheni Jarno jälleen vuodella tiistaina, joten jotain pientä halusin hänelle yllätyksenä keksiä :) Vaikka hän itse pitääkin itseään ikuisena lapsena ja kuvittelee olevansa kuin mikäkin Peter Pan, eivät vuodet ole hänenkään kohdallaan yhtään sen armollisempia kuin meidän muidenkaan :D Minun ja Justuksen päivä käynnistyikin pitkällä kauppareissulla, jotta meillä olisi illallksi kaikki tarvittavat ainekset. Suunnitelmani leijuivat jossain aivan epärealistisissa sfääreissään lähennellen täydellisen kotiäidin ja tyttöystävän linjaa, mutteivat ne asiat ihan niin sulavasti menneetkään, kas kumma :D Siivous jäi puolitiehen eikä oma ulkoinen olemuskaan silmiä hivellyt, mutta ei kai se niin tarkkaa ole? Justus kun oli hieman äidin puuhailua vastaan ja suurin osa ajasta hupeni herran tyytyväisyydestä huolehtimiseen ;) Noh, jotain saimme kuitenkin pikkumiehen kanssa aikaiseksi ja tässä hieman kuvia lopputuloksesta!
Halusin tehdä Jarnolle jotain hyvää ruokaa ja pohdinta olikin kovaa sen suhteen, että mitä oikein tekisin. Päädyin lopulta itsetehtyihin hampurilaisiin, sillä olimme jo pitkään puhuneet, olisi kiva taas niitäkin välillä tehdä. Yleensä käytän aina täysjyvävehnäjauhoja, mutta tällä kertaa päädyin kokeilemaan ensimmäistä kertaa Spelt-jauhoja. Varsin samalla tavalla nämäkin jauhot mielestäni käyttäytyivät, ja ainakin itse olin ihan tyytyväinen lopputulokseen!
Jauhelihapihvit tein myöskin hieman eri tavalla, sillä en tehnyt pihvejä tällä kertaa korppujauhoihin, vaan jauhelihan joukkoon lisäilin punasipulia, worcestershire-kastiketta, ketsuppia, sinappia, mausteita sekä kaksi keltuaista. Hieman vaikeampi pihvit oli saada pysymään koossa, mutta muuten uusi resepti oli varsin hyvä :) Olennaisena osana hyvään hamppariin kuuluivat cheddar-juusto...
...sekä tomaatti, salaatti, punasipuli, suolakurkku sekä ananasrenkaat.
Käytin leipiä vielä pannulla ennen kokoamista, jotta saisin niihin mukavan rapsakkuuden :)
Ja hampparin kruunasi chili-majoneesi!
Hyvin maistui lopputulos niin synttärisankarille kuin minullekin :) Yllättävän helposti tällaisetkin tekee itse, vaikka aina sitä kuvittelee siihen aikaa liikaa kuluvan. Onhan se itsetehty monessakin suhteessa aina mieluisampi vai mitä mieltä te olette? :)
Jälkkärin suhteen olikin sitten paljon haastavampaa tehdä valinta! Kuten olen aiemminkin kirjoitellut, ei Jarno juuri makeasta välitä, kun taas minä olen sellainen herrkkusuu, jolle kaikkein mieluisinta on kaikki kunnon äklömakea ;) Jarno taas makeaa syödessään haluaa sen olevan raikasta - ei todellakaan suklaista tai muuta imelää. Joten valintaa en voinut tehdä täysin omien makumieltymysteni suhteen, vaan yritin keksiä jotain hyvää siltä väliltä. Päädyin siis uunijäätelöön! Olen aina itse rakastanut uunijäätelöä, ja minulle se ainoa oikea tapa valmistaa se on ollut leipoa itse torttupohja ja päällystää se kaikilla erilaisilla herkuilla. Nyt tein uunijäätelöt meille molemmille omiin annosvuokiin, joten torttupohjan sijaan päädyin murustamaan Daim-fanipaloja vuoan pohjalle.
Raikkautta annokseen toivat viinirypäleet, kiivi sekä mango!
Ja Jarnon makumieltymyksiä mukaillen, hänen annoksessaan käytin jäätelönä kuningatarjäätelöä. Itselleni laitoinkin sitten kinuskista vaniljajäätelöä ;)
Ja päälle tuttuun tapaan marenki sekä annoksen kruunaamaan mantelirouhetta!
Helppoa ja hyvää :)
Oman jälkkärini kruunasi suklaatee :) Minun makuuni tämä oli kaikin puolin täydellinen jälkiruoka, niin makea se oli! Mutta kuten hieman arvailinkin, oli se itse synttärisankarin mielestä kuitenkin liian makeaa, vaikka kuinka yritin sen raikkauden siihen sisällyttääkin! Mutta suosittelen kyllä kaikille helppona ja hyvänä jälkiruokana :)
Ja sitten lahjaan! :)
Lahjaksi ostin Jarnolle neljä Arabian pientä uunivuokaa, joista kahta tosiaan käytinkin jälkiruokien teossa. Olimme pitkään suunnitelleet vuokien ostoa, joten ajattelin lahjan olevan kerrankin järkevä ja käytännöllinen, mutta myös mieluisa lahjan saajalle. Lisäksi ostin vielä kaasupolttimen, jolla pääsee herra tuomaan lisäsävyä kokkailuihinsa :)
Justus hankki puolestaan iskälle Peter Pan -bluerayn :)
Ja synttärisankaria imarteleva kortti ;)
Tällä kertaa juhlittiin näin pienesti ihan meidän pikkuisen perheemme kesken :) Ensi vuonna juhlitaankin sitten paljon isommin, kun pyöreitä vuosia tulee täyteen!
<3: Laura
Ihana synttäriylläri! Varmasti Jarno arvosti muistamistasi ja panostasi. Onnittelut vanhenemisen johdosta isännälle myös täältä Keski-Suomesta! ;)
VastaaPoistaKerrotaan terveiset! :) Ja vaikka kovin kriittinen tuo isäntä onkin, niin eiköhän hänkin ihan ylläristä pitänyt ;)
PoistaMukavalta näyttää, ja syntympäivillähän voikin nautiskella vähän epäterveellisemmin ajattelematta liikaa mitään kaloreita ja transrasvoja :) Mutta kyllä vähän on minullakin herännyt kysymys sinun postauksia lukiessa, että miksi haluat niin paljon syödä ääripään ruokia eli niitä mitkä on olleet tosi kiellettyjä ja tosi epätervellisiä sen sijaan että söisit ihan perusruokaa tavallisen ihmisen tapaan ? Synttärit on tietty asia erikseen, mutta yleensäkin näyttää siltä että ruokavalioosi kuuluu ihan huolestuttavan paljon huonoja rasvoja, lisäaineita, sokeria ja kaikkea prosessoitua. Aloin vaan vähä huolestua ettei mene siihen että syöt vaan "kaikkea" ja haluat nauttia ruoasta vaikka oikeasti se on vaan kropalle ihan karhunpalvelus niinkun sanotaan, jos ruoka on vaan keinotekoista ja epäterveellistä. Ihan vaan tuli mieleen, että miksi joka päivä pitäisi herkutella kun ei mielestäni sellainen ole kellekään tarpeellista edes paranevalle anorektikolle. Mutta ihanaa kevättä teille ja hyvä kun olet tässä paranemisvaiheessa ! Onnea koko perheelle !
VastaaPoistaMuista Laura eilinen keskustelumme kun luet tätä !! :) <3
PoistaAnteeksi vaan mutta sinä et taida tajuta pätkääkään anoreksiasta, anonyymi. Muuten et tulisi tällaista tänne kommentoimaan. Et taida huolestunut olla, odotit vaan hetkeä että pääset näpäyttämään, tai olet kenties itse ortoreksiaan taipuvainen? Voi kuule, Lauran ruokavaliossa ei ole mitään vikaa ja se on juuri suuri edistysaskel että pystyy herkuttelemaan. Ja se on sallittua, sinullekin! Ei sitä tarvitse kaksin käsin tehdä vaikka painonnostovaiheessa se onkin tarpeen. En näe tässä mitään keinotekoista tai epäterveellistä, transrasvoja nyt ei ole nimeksikään.
Poistanii se voi kyl olla et toi anonyymil on ittellä jotain häiriöö syömisenmaailmassa..joten pidä Laura ihmeessä kiinni kaikesta siitä hyvästä jota olet saavuttanut äläkä anna kenenkään anonyymin tulla sitä pilaamaan. toki varmasti kyseisellä anonyymillä oli ihan hyvä tarkoitus mut ei kyl iha tainnu nähdä mikä OIKEASTI on sun parhaaksi, niin psyyke kuin keholle. must sul menee just iha tosi hyvin tällä hetkellä! stay strong!!!
PoistaKiitos <3 Aion todellakin jatkaa samalla linjalla, sillä voin tällä hetkellä oikeasti niin hyvin! Miksi riskeerata sitä nyt millään tavalla? :) Voin hyvin fyysisesti, psyykkisesti ja nautin elämästäni :) Syön perusterveellisesti, mutta sallien. Ja loppujen lopuksihan vain pienen pieni osa syömisistäni edes blogissani näkyy. Ja kun katselen taaksepäin vaikkapa viikon ajalta syömisiäni, ovat esimerkiksi kaikki lämpimät ruoat olleet itsetehtyjä, joten mielestäni siitä on keinotekoisuus kaukana. Ja hyvillä mielin aion jatkaa niiden ruokien syömistä. Kuten aiemminkin totesin, jos nyt lähden jotain saavuttamaani rajaamaan pois, on se kuin pikkurillin ojennus sairaudelle!
PoistaIhanaa viikko teille kaikille! :)
Ei siis pahal enkä haluu loukata mut ajattelin vaan että kyllähän silti voi syödä terveellisesti ja pitääkin, vaik ois anoreksia taustaa, ettei pidä mennä toiseen suuntaan ja sit vaan herkutella koska kyl se alkaa näkyyn sit kun ikääkin tulee lisää... Ite oon kyl anoreksiataustalla kans, enkä oo viel parantunu ajatuksista, mut siis mulle tuli kaikki takas tuplana ku aloin herkutella samanlailla ja enemmänki :( En saa niit enää pois ja sit terapeutti yritti sanoo, et ei huolt, et kroppa varastoi nyt kaiken ku oon ollu niin sairaana niin pitkään, mut ei paljoo lohduta :( Voiks olla niin et on ihan eri aineenvaihdunta tai jotain ku mulle kävi ny näin ??? Siks vaan sanoin sullekki et kandee kuitenki pitää terveellisenä ruokavalio koska mulla meni toisinpäin ja nyt oon oikeest.. no, lihava ja inhoon itteeni enemmän ku koskaan :( jos voit mitään vinkkei antaa, niin oisin kiitollinen.
PoistaHalusin vain nopeasti vastata, että tuntui hyvältä, kun valotit enemmän taustaasi! Nyt tiedän, ettet halunnut loukata :) Vastailen sulle ajan kanssa ja ajatuksella paremmin, kunhan ehdin, sillä tottakai haluan auttaa jos pohdintani sinua helpottaisi! Tsemppiä!
PoistaTosiaan, jäin ihan kunnolla pohtimaan kokemuksiasi. Ikävä kuulla, että sinulla on vieläkin vaikeaa sairauden kanssa, eikä anorektiset ajatukset meinaa jättää sinua millään. Tässä tapauksessa ei varmasti ole sitä yhtä oikeaa tapaa, sillä kuten totesitkin, jokaisen kroppa on erilainen ja reagoi erilailla. Itselläni on sellainen tilanne tällä hetkellä, että tämäkin ruokamäärä on minulle juuri ja juuri riittävä. Sen vuoksi minulla ei ole varaa lainkaan ainakaan energiamäärästä vähentää, vaan päin vastoin sitä tulisi vieläkin hieman nostaa. Aina osastojaksoillakin ongelmani on ollut ennemminkin sellainen, että paino on vaikea saada ylös, ja ruokamääriä on joutunut kasvattamaan painon noustessa. Eli tässä varmasti tulee hyvin esiin se, miten jokaisen kroppa reagoi eritavalla. Tämän vuoksi ei voi soveltaa samoja ohjeita jokaiseen tapaukseen, vaan kokeilujen kautta jokaiselle löytyy se itselle paras tapa syödä jne. Voi siis toki olla, että sinun vartalosi on reagoinut eri tavalla ruoan määrän lisääntymiseen: se mikä minulla toimii, ei ole ollut sinulle hyväksi.
PoistaMinusta on surullista kuulla, että sinun on niin ikävä olla omassa vartalossasi. Jäin vain miettimään, että kuinka vahvoiksi koet vielä anorektiset ajatukset? Onko mahdollista, että kehonkuvasi olisi vielä kovastikin virheellinen? En sano, että näin olisi, mutta olisiko se sinusta itsestäsi mahdollista?
Ja itse olen tällä hetkellä enemmän kuin tyytyväinen syömisiini. En tiedä millainen kuva blogistani välittyy, mutten koe herkuttelevani yhtään sen enemmän kuin muutkaan ihmiset normaalisti. Koen syöväni melko terveellisesti hyväksyen sinne kuitenkin ne päivittäiset herkuttelutkin. Ateriasuunnitelmani on ravitsemusterapeutin tekemä, ja kuten syömishäiriöiden ravitsemushoito -oppaassa todetaan, on käytännössä aivan sama mistä ylimääräinen enregia tulee, kunhan muusta ruoasta saa kaikki tarvittavat ravintoaineet. Kun tärkeintä kuitenkin on se, että energiaa todella tulee riittävästi! Syömme nimittäin lähes aina arkena itsetehtyä ruokaa, mutta sallivasti. Jos ajattelen esimerkiksi tuota tekemääni hampurilaista, en lainkaan koe sitä mitenkään epäterveelliseksi: itse tehty sämpylä täysjyväjauhoista sekä itstehty jauhelihapihvi sekä kasviksia. Ja tämäkin on vain yksi lämmin ateria niistä neljästätoista, jonka olen viikkoni aikana syönyt. Mutta siis, yritin vain hieman valottaa enemmän ruokailujani ja sitä, etten itse sitä koe mitenkään ääripään ruokailuksi, mikä sisältäisi suuria määriä epäterveellisiä ruokia. Minulle itselleni on nyt enemmän kuin tärkeää se, etten kiellä itseltäni mitään. Tiedän sen, kuinka liiallinen terveysajattelu lipsahtaisi minulta hyvinkin pian sairauden puolelle: en voi ottaa sitä riskiä nyt! Ja toisaalta, en haluakaan alkaa enää ikinä nodattaa mitään tiettyä ja tarkkaa ideologiaa, vaan löytää sen terveen tasapainon :) Kunhan painoni on normaalissa, luulen oikeasti siirtyväni hieman ns. terveellisemmän ruoan puolelle vaikkapa lounassalaattien muodossa, mutta vain siksi, että pidän niistä! Nyt energiantarpeeni on kuitenkin niin valtava, että ne ovat liian kevyitä minulle. Toki minulle on terveellisyys todella tärkeää, mutta tietyissä rajoissa. En halua enää ikinä jaotella ruokia kiellettyihin ja sallittuihin. Eli tärkeintä minulle on nyt sallivuus, riittävä energia ja perusterveellisyys! En halua ottaa riskiä, että alan kikkailla ajatuksillani ja menettäisin sen kaiken hyvä jo saavutetun. Oloni on niin hyvä fyysisesti ja psyykkisesti, että miksi edes muuttaisin mitään? Eri asia olisi, jos voisin huonosti. Nyt pääasia on, että saan syötyä riittävästi, mikä takaa sen, että saan viettää normaalia elämää kotona Justuksen kanssa :) Juttelin asiasta neuvolassakin ja terkkari totesi kaiken olevan tämän suhteen enemmän kuin loistavasti vaikean taustani huomioiden! Ja se elämästä nauttimin - se on minulle myöskin todella tärkeää :) Ja hyvä ruoka ja sallivuus ovat osa sitä!
Tästä nyt ei varmastikaan ollut sinulle juurikaan hyötyä, mutta halusin vain kirjoitella oman näkökulmani asiasta sinulle. Toivon kovasti sinulle malttia ja uskoa siihen, että kyllä kehosi on niin viisas, että se hakeutuu sinulle ominaiseen hyvänolonpainoosi. Toivon enemmän kuin paljon, ettet annan tämän hetkisen olosi viedä sinua enää sairauden puolelle. Paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle! <3
PoistaHyvä Laura, edellisistä kommenteistasi välittyi puhdas itseluottamuksen ääni! :) Jokaisella anorektikolla, kuten kaikilla ihmisillä, on oma tilanteensa ja oma kehonsa, joita ei monestikkaan voi edes verrata keskenään. Siksi onkin tärkeää osata nähdä juuri ne omat tarpeensa itseään ja terveyttään kuunnellen, ja luottaa myös siihen! Tähän pyrin tietoisesti itsekkin, koska kaikki vertailu ym. on kokemukseni mukaan oikeasti vain haitaksi...
PoistaEmmi
Kiitos Emmi kivasta kommentistasi :) Tottahan tuo on, että olemme kaikki niin yksilöllisiä, että vaikka sairaudella suhteellisen samanlaiset raamit jokaisen sairastuneen kohdalla ovatkin, niin jokainen olemme kuitenkin yksilöitä, joiden mielet ja kehot toimivat kullakin omalla tavallaan. Tällöin vertailu on jopa aivan mahdotonta! Mutta monelta osaa myös ihan vahingollista.
PoistaTosi hienon menún olit rakkaallesi loihtinut! Ja niin hienot lahjat annoitte Justuksen kanssa, että kyllä isäntä oli ihan poispilattu merkkipäivänään! ;) Synttärionnittelut synttärisankarille täältä ihan eteläisimmästäkin Suomesta! :)
VastaaPoistaKiitos Andrea!:) Kerrotaan terveiset! Ihanaa viikonloppua sinulle <3
PoistaNiin ja aivan ihanalta näyttää synttäriyllätyksesi! :) Kelpasi varmasti Jarnon tulla kotiin. Minusta juuri tällaisten ylläreiden tekeminen on monesti vähintään yhtä kivaa ja antoisaa kuin niiden saaminen! On ihanaa suunnitella ja miettiä, mistä toinen ilahtuisi, ja jos ja kun näin käy, se ilo antaa itsellekin niin paljon! :)
VastaaPoistaEmmi
Kiitos :) Itse nautin nimenomaan lahjojen antamisesta ja ylläreiden tekemisestä niin paljon, että se menee heittämällä ohi siitä ilosta, kun itse saa jotain! Vaikka onhan sekin mukavaa :) Toisen saaminen hyvälle mielelle on vaan niin kivaa, se toisen ilon näköminen :)
Poista