Ja meno jatkuu :)

Rockailut eivät suinkaan siis jääneet vain tuohon perjantai-iltaan, vaan ne jatkuivatkin sitten sujuvasti lauantaina :) Flunssan kiusaamana heräilin jo kahdeksan aikaan, enkä jaksanut jäädä sänkyyn pyöriskelemään. Kyllä, sen kerran kun Justus on hoidossa ja saisin nukkua vaikka puoleen päivään asti, nousen jo kahdeksalta. Mutta se ei haitannut lainkaan, sillä niin ikävä minulla pikkumiestä oli, että syötyäni aamupalan rauhassa - varsin harvinaista herkkua siis - hyppäsin autoon ja suuntasin vanhempieni luokse pikkuistani suukottelemaan ja halimaan :)

Heti ensimmäisenä täytyi kysyä äidiltä, onko pieni herraseni toiminut käyttöohjeiden mukaan ;) Ja hienosti oli kuulemma toiminut - kirjoitin nimittäin leikkimieliset käyttöohjeet pikkumiehestä äidilleni. Vaikka äitini lastenhoitokokemus jo ammattinsa puolestakin on melkoisen paljon huikeampi kuin tämä minun puolen vuoden aikana kerrytetty kokemus, niin äitini halusi tietää hieman enemmän Justuksen päivärytmistä nukkumisineen ja ruokailuineen. Eli vanhempieni luokse saavuttuani minua odotti siellä iloinen, hyvin toiminut Justus-herra :)

Lauantai noudatti samaa kaavaa perjantain suhteen eli illan fiilistelyt alkoivat Jarnon isän luona, jonne myös Jarnon kaveri tyttöystävänsä kanssa saapui. Sieltä lähdimme sitten kahdestaan talsimaan festarialueella kuuntelemaan ensimmäisenä JVG:tä. Jo aamulla alueella esiintyi perheiden pienimmille Robin lämppärinään Tuuli, ja päivällä rupeaman aloitti Embassy of Silence. Kyseinen bändi ei  meitä kuitenkaan kiinnostanut, joten tähtäsimme vastaa seuraavaan keikkaan.

JVG:n kohtalo oli hieman samanlainen kuin edellispäivänä Stigin eli porukkaa ei vielä liioin ollut paikalle saapunut. Toki porukkaa oli, mutta ei tarpeeksi saavuttaakseen hyvän keikkafiiliksin, vaikka esiintyjässä ei minusta mitään vikaa ollut. Liekköpä kurja sääennustus karsinut aluksi väkeä paikalta hieman. Itse olisin saapunut paikalle, vaikka ukkoja ja akkoja olisi taivaalta ropissut :D

JVG:n esityksen jälkeen siirryimme hetkeksi porukalla istuskelemaan festarialueen takana olleen Lasimuseon parkkikselle. Olipas hassu fiilis, kun edellisenä iltana musiikki oli kuulunut ympäri Riihimäkeä, mutta nyt olimme parin sadan metrin päässä alueesta, eikä festarihumua kuulunut juuri lainkaan - olisikohan lie tullut valituksia lähitienoon ihmisiltä musiikin voimakkuudesta? Noh, joka tapauksessa pieni breikki oli paikallaan, kun Jarkko Martikainen ei meidän porukassamme kannatusta saanut. Niimpä muille janojumaa ja minulle lakuja ;)

Ja sitten olikin vuorossa Paula Koivuniemi. Itse oikeasti odotin hänen keikkaansa todella, vaikka sainkin kunnon väheksyviä tuhahduksia, kun keikkaa intoilin :D En vain uskonut, että en voisi olla keikasta pitämättä, sillä kyllähän kaikille tutut biisit kyseiseltä artistilta aina mahtavaa kuunneltavaa suuressa väkijoukossa on! :)

Yksi parhaista asioista kyseisen artistin keikassa oli ehdottomasti bändin puhallinsoittajat. Minusta se vaan on ihan mahdottoman hieno lisä, kun perus rumpujen, koskettimien, bassojen ja kitaroiden lisäksi bändiin kuuluu myös puhallinsoittimia. Joten kyllähän Paula Koivuniemi oli bändeineen vakuuttava, ja kaikille tutut kappaleet varmistivat sen, että myös yleisö lähti mukaan laulaen ja tanssien. Eli suinkaan en turhaan ennen keikkaa intoilut, vaan ihan aiheesta ;) 

Jaksoin keikan aikana ihailla kyllä useampaan kertaan naisen olemusta ja tyyliä - kumpa minäkin näyttäisin tuolta hänen ikäisenään :D Ja vaikka itse tituuleeraan itseni varmasti vielä iät ja ajat tytöksi, kosketti keikan viimeiseksi jätetty Aikuinen nainen varmasti itse kutakin paikalle saapunutta naista :) Kyllä huomasi, että keikan aikana yleisöön todella oli saapunut myös hieman aikuisempaa väkeä ja mikä mahtavinta - ne aikuiset naiset todella olivat niitä kovimpia bilettäjiä!

Ja mitä olisivatkaan festarit ilman makkaraperunoita? :D Ihan hauskaa, kun saatoimme vaan ostaa Jarnon kanssa aina yhteiseksi jonkun annoksen ja syödä siitä molemmat nälkäämme. Ei draamakuningatar Lauraa, ei ahdistusta, ei hankaluuksia :) Ei ruokatarjonta ehkä ollut sitä ihan priimaa, mutta miksi sen aina tarvitsisikaan olla?

Tällaisissa tapahtumissa on kyllä ihan parasta sellaisten tuttujen tapaaminen, joihin ei syystä tai toisesta ole tullut kouluaikojen jälkeen pidettyä enää yhteyttä, tai jotka tuovat edes jollain tapaa hauskoja nuoruusmuistoja mieleen. Teki mieli soittaa heti omille ystäville, jotka paikalle eivät päässeet, että keitä kaikkia olenkaan illan aikana pitkästä aikaa nähnyt - ja mitä hauskoja muistoja tiettyjen ihmisten näkeminen mieleeni toikaan!;)

Olimme tosiaan varautuneet päivään ostamalla kunnon mörkösadeviitat, mutta ehkäpä juurikin hyvin varautuminen karkoitti sadepisarat? :D Sillä surkeasta sääennusteesta huolimatta saimme nauttia festareihumusta varsin kivassa säässä. Vaikkei aurinko ehkä porottanutkaan edellispäivien tapaan, niin melko lämmin ilma harmaudestaan huolimatta oli. Ja sehän riitti meille :)

Neljän Ruusun ajan olimme taas alueen ulkopuolella istuskelemassa, mutta sitten vuorossa oli se todellakin illan odotetuin eli PMMP! 

Jo ennen keikkaa olin ihan vakuuttunut siitä, että vaikken muuten bändin tuotannosta niin välitä, niin he ovat mahtava live-bändi. Ja arvuutteluni osuivat niin oikeaan! Keikan jälkeen ei ollut epäilystäkään siitä, mikä oli illan paras keikka.

Olimme molemmat Jarnon kaverin tyttöystävän kanssa niin vakuuttuneita esityksestä, että naureskelimme, että pitäisikö hieman myöhäisheränneenä alkaa bändiä fanittamaan juuri silloin, kun he ovat lopettelemassa keikkailua? :D

Jotenkin sitä kuunteli kappaleiden sanojakin aivan eri tavalla kuin radiosta kuunnellessa, niiden sitä todellista viestiä. Tätäkin enemmän minut kuitenkin vakuutti kaksikon energisyys! Heitä katsellessaan tuli sellainen olo, että vau, minäkin haluan oikeasti saada tuollaista energiaa ja jaksamista! Tässäkin suhteessa kaksikkoa oli siis aivan mahtavaa seurailla :) 

Ja nuo housut - ihan mahtavat! Miten joku voikaan näyttää noin hyvältä tuollaisissa housuissa? Heh, ehkei itse kuitenkaan kannata kyseisessä muodissa seuralla perässä, sillä näky tuskin olisi noin hyvä ja ehkäpä kuosi näin arkikäyttöön olisi muutenkin hieman liian raju... ;)

Kotiteollisuus ei saanut meitä enää jäämään alueelle, vaan pikku hiljaa aloimme tekemään lähtöä - tällä kertaa kaupungille tosin. Pohdimme jopa ihan baariin tanssilattian puolelle siirtymistä, mutta menimmekin sitten Jarnon serkun ja hänen vaimonsa kanssa istuskelemaan ihan baarin alakertaan. Siinä vierähtikin mukavasti tovi jos toinenkin, ja vasta kun väsy alkoi kunnolla painaa, suuntasimme kotiin - tosin grillin kautta ;) Kun kotisohvalle pääsin hamppari kädessäni, iski minuun ihan valtava ikävä. Hyvä ettei itku tullut sekä lähtö hakemaan pikkumiestä kotiin! Selvästikin kaksi yötä poissa Justuksen luota on aivan liikaa minulle! Justuksen viihtymistä mummon ja papan hoivissa en epäillyt hetkeäkään, mutta äiskä itse taas ei selvinnytkään ihan yhtä hienosti:D

Noh, aamulla en saanut taaskaan nukuttua kovin pitkään, vaikka takana olikin vain muutama tunti unta. Niimpä pikasuihkun jälkeen lähdin hakemaan pikkumiestäni kotiin. Tällaisen iloisen tapauksen sieltä sainkin matkaani :) Toinenkin yö oli sujunut todella hyvin, eikä minkäänlaisia ongelmia ollut muutenkaan ollut. Mitä nyt pojat äidiltäni meinasivat välillä mennä hieman sekaisin, sillä äitini oli alkanut Justukselle juttelemaan, että "olet sinä kyllä niin ihana pikku koira.". Täytyy varoa, ettei pojalle tule identiteettikriisiä pian :D Kotiin päästyämme Justusta seurasi vielä pian perässä Juliuskin, kun saimme karvaisemman herra J:n luoksemme vanhempieni Berliinin matkan ajaksi :) Nyt onkin sitten rentoa lomailua ihan kotona muutaman päivän ajan ennen seuraavia kesäseikkailuja! :)

<3: Laura