Mutta nyt siis ensimmäisten kysymysten ja vastausten kimppuun!
Jos sun olis pakko vaihtaa kaikki etunimes, niin mitkä ottaisit?
Voi että, jos olisit kysynyt tätä 15-20 vuotta sitten olisi vastaus ollut ehdottomasti Jenni! Heh, minulla oli joku ihme addiktio nimeä kohtaan ja lempibarbieni nimikin oli Jenni :D Mutta nyt en kyllä osaisi vastata oman nimeni osalta tähän mitään, mutta tyttöjen nimistä ehdottomat lempparini ovat Ava, Alma, Ada, Lumi ja Myy. Jos saan joskus tytön, tulisi hänen nimekseen luultavasti Ava Amanda :)
Mihin maahan muuttaisit, jos pitäis muuttaa ulkomaille?
En ole ikinä ollut millään lailla kaukokaipuinen, mutta ala-asteella olisin halunnut muuttaa Ruotsiin! Ja pidän todella paljon maasta vieläkin, joten ehdottomasti sinne muuttaisin, jos ulkomaille pitäisi muuttaa :) Kun jouduin sairaalaanmenon vuoksi jättämään nelisen vuotta sitten työharjoitteluni Ruotsissa kesken, jäi se niin paljon minun mieltäni kaihertamaan, että vannoin vielä joskus palaavani sinne. Nykyisen elämäntilanteeni myötä en usko enää niin käyvän, mutta kesäinen Ruotsi vierailukohteena olisi minulle hyvinkin mieluisa :)
Paljonko 9 lk.päättötodistuksesi keskiarvosi oli?
Siitä on sen verran aikaa, kun kyseisen todistuksen sain, niin aivan varmaksi en osaa sanoa, mutta muistelisin keskiarvon olleen jotain 8,8 luokkaa eli melko keskiverto-oppilas olin :)
Mikä on lempiviikonpäiväsi?
Tämä on vuosien varrella vaihdellut todella paljon eikä pysyvää suosikkiviikonpäivää läpi vuosien ole ollut. Kouluaikoina varmasti perjantai oli ehdoton suosikkini, kun taas vuorotyö vei mennessään viikonloppuvapaat eikä viikonlopullakaan ollut enää samanlaista merkitystä. Nyt lempparipäivä määräytyy varmasti menojen ja päivän sisällön mukaan, toki lauanatai on kiva, kun ollaan koko perhe "vapaalla" :) Toisaalta taas nautin valtavasti myös arjesta ja sen säännöllisyydestä!
Herkutteletko koskaan sipseillä, onko se "kielletty herkku"?
Olen aina lukeutunut makean nimeen vannoviin ihmisiin, eivätkä suolaiset ja rasvaiset herkut ole olleet ikinä se suurin heikkouteni. Poikkeuksen tekee kuiten popcornit, mitä voisin syödä jatkuvalla syötöllä, heh :D Eli en terveenkään ollessani juuri sipseillä herkutellut ja sairastumisen jälkeen niitä en oikeastaan ole himoinnutkaan. Nyt nekään eivät kuitenkaan ole kiellettyjä enää missään mielessä, vaan saatan ottaa poikaystäväni syödessä itsekin muutaman. Käytännössä se menee kuitenkin niin, että minulla on siinä sitten oma popparipussi :) Ja niiden syöminen ei ole millään lailla vaikeaa, ahdistavaa tai kiellettyä minulle :)
Mikä on lempisipsisi?
Jos sipsipussin ostaisin, kallistuisi valintani joko Taffelin kierresipsien, hotrodien tai perus juustonaksujen puoleen :) Grillisipsit on ainoa ehdoton inhokki!
Lempielokuva?
Olen vuosien mittaan vastannut tähän sinnikkäästi aina samalla tavalla: Titanic. Jotenkin tämä elokuva vakuutti minut 16 vuotta sitten niin suuresti, että jaksan yhä katsoa elokuvan uudelleen ja uudelleen. Pitkään haaveilin, että vielä joskus näkisin elokuvan ihan leffateatterissa, mikä viime keväänä vihdoin toteutuikin! Toki tämän jälkeenkin on tullut valtavasti elokuvia, joista pidän, mutten niiden joukosta osaa mitään yhtä ja tiettyä sanoa. Titanicin rinnalle toki nousevat ihanat Disneyn klassikot, joita myöskin voisin aina vaan katsella uudestaan niihin kyllästymättä :) Haaveilenkin saavani kaikki elokuvat itselleni, ja suunniteilla olisikin tehdä useamman Disney-piirretyn tilaus ihan lähipäivinä :)Iihanin leffa Disneyltä on ehdottomasti Kaunotar ja Hirviö, mikä hyllystä löytyykin jo :)
Olen vuosien mittaan vastannut tähän sinnikkäästi aina samalla tavalla: Titanic. Jotenkin tämä elokuva vakuutti minut 16 vuotta sitten niin suuresti, että jaksan yhä katsoa elokuvan uudelleen ja uudelleen. Pitkään haaveilin, että vielä joskus näkisin elokuvan ihan leffateatterissa, mikä viime keväänä vihdoin toteutuikin! Toki tämän jälkeenkin on tullut valtavasti elokuvia, joista pidän, mutten niiden joukosta osaa mitään yhtä ja tiettyä sanoa. Titanicin rinnalle toki nousevat ihanat Disneyn klassikot, joita myöskin voisin aina vaan katsella uudestaan niihin kyllästymättä :) Haaveilenkin saavani kaikki elokuvat itselleni, ja suunniteilla olisikin tehdä useamman Disney-piirretyn tilaus ihan lähipäivinä :)Iihanin leffa Disneyltä on ehdottomasti Kaunotar ja Hirviö, mikä hyllystä löytyykin jo :)
Mihin olet tyytyväinen ulkonäössäsi?
Olen aina pitänyt eniten silmistäni, erityisesti niiden väristä. Ja uskokaa tai älkää, pidin kropastani paljonkin juuri ennen sairastumistani! Sen kun saisin takaisin, olisin todella onnellinen :) Nuorempana en pitänyt päärynävartalostani, mutta ajan myötä olen oppinut nauttimaan sirosta ylävartalostani ja naisellisesta takapuolestani. Siis siitä, mikä minulla normaalipainoisena on! Tottakai kaikilla on asioita, joihin ulkonäössään ei ole tyytyväinen, mutta iän myötä tulleen itseluottamuksen myötä olen oppinut oikeasti pitämään itsestäni myös ulkoisesti :)
Mihin et ole tyytyväinen ulkonäössäsi?
Kai minulla on ollut aina jonkin sortin nenäkompleksi - kelläpä ei olisi :D Tällä hetkellä en myöskään ole vartalooni kovinkaan tyytyväinen, mutta kunhan saan painoa hieman nostettua ja pääsen taas hankkimaan lihaksia, niin hyvä ja mieluisa tulee :) Ehkä suurin ulkonäköön liittyvä epävarmuus on kuitenkin minulla ollut aina iho, mikä varsinkin yläaste- ja lukioiässä oli todella huonossa kunnossa. Yhäkin jäljelle jääneet pienet arvet minua silloin tällöin vaivaavat, mutta eivät kuitenkaan liiaksi. Nykyään varsinkin olen hyvin laiska meikkaamaan eikä minulla ole minkäänlaista ongelmaa liikkua julkisilla paikoilla ilman meikkiä :)
Millainen suhde sulla on isääsi?
Hyvä! Olen tullut aina todella hyvin toimeen isäni kanssa ja meillä on ollut aina paljon yhteistä. Olemme jakaneet suuren innostuksen urheiluun ja urheilun seuraamiseen. Olemma käyneet vuosien saatossa katsomassa lukuisat jääkiekkopelit sekä ollut useampana vuonna mukana Salpausselän kisojen huumassa. Myös urheilua telkkarin edessä olemme yhdessä tuijotelleen runti kaupalla, ja lajien kirjo on ulottunut niin hiihdosta, jääkiekkoin kuin formuloihinkin. Isä on myös aktiivisesti kuljettanut meitä urheiluharrastuksiin meidän ollessamme nuorempia, joten myös sen vuoksi aikaa tuli vietettyä paljon yhdessä. Sairausaikana suhteemme on kuitenkin lähentynyt entisestään ja muuttunut hyvinkin avoimeksi. Paljon muuttui, kun olin sairaimmillani työharjoittelussa Ruotsissa ja isä kävi minua siellä katsomassa ja haki lopulta pois ja vei sairaalaan - sitä en tule koskaan unohtamaan. Silloin puhuimme paljon ja kaikesta, eikä sen jälkeen oikeastaan mikään ole ollut tabu meiden välillämme. Nytkin isä käy melko useinkin meillä, jolloin käymme yhdessä kävelyllä Juliuksen ja Justuksen kanssa, minkä jälkeen isä jää vielä hetkeksi auttamaan, mikäli tarvitsen viihdyttäjää Justukselle esimerkiksi kotitöiden ajaksi :)
Kaunein asia minkä äitisi on sanonut sulle?
Kyllähän tärkeimmät sanat ovat kuvanneet rakkautta ja välittämistä, mutta yksittäisiä sanoja enemmän mieleeni ovat jääneet ne kaikki teot, jotka myöskin edelläkuvatuista tunteista kertovat. Toki kaikki välittäminen läpi elämäni on ollut maailman tärkeintä, mutta kyllähän mielessä vahviten ovat ne kaikki teot joita äiti on viime vuosina sairauteni aikana hyväkseni tehnyt. Se kaikki tuki, turva, huolenpito ja läsnäolo - ei niiden arvoa voi edes kuvailla. Vaikka sairauteni on äidilleni ollut todella raskas asia, enkä itse edes hänen tunteitaan varmasti pysty kuvittelemaan, on hän siitä huolimatta pysynyt rinnallani. Vierailut sairaalassa, lukemattomat puhelut mihin vuorokauden aikaan tahansa, tuki ruokailussa - ei niiden arvoa osaa edes kuvailla.
Entä isäsi?
Voisin vastata tähän melkeimpä samoilla sanoilla kuin edelliseenkin kysymykseen. Ei juuri niinkään yksittäiset sanat, vaikka toki niitäkin on ollut ja tärkeitä sellaisia, mutta ne teot vuosien varrella. Jos miettii viime vuosia, niin isällä on ollut iso rooli käytännön asioiden hoitajana. Hän haki minut Ruotsista ja vei sairaalaan, varasi yksityisiä lääkäriaikoja, on tukenut taloudellisesti - myöskin niin korvaamattomia asioita. Suurimpana tietysti lukuisat vierailut sairaalassa, jutteluhetket ja yhdessä pelatut shakki- ja korttipelit.
Lempiasusi?
Tämä vaihtelee aivan tilanteen mukaan :) Kotona kuljen aina mukavimmassa mahdollisessa vaatetuksessa eli leggareissa ja hupparissa. En voisi kuvitellakaan olevani kotona farkuissa! Myös Puman kollarit ovat lempivarusteeni, kun haluan ottaa rennosti sekä joukko muita urehilukamppeita :) Muuten viihdyn leggingseissä, hameessa tai hyvin istuvissa farkuissa yhdistettynä vaikkapa tunikoihin. Tyylini on ajoittain urheilullinen, ajoittain tyttömäinen ja ajoittain taas kallistuu naisellisuuden puolelle :)
Oletko hyvä käsitöissä?
Pidin vuosia itseäni ihan super huonona mitä käsitöiden tekemiseen tulee, mutta muutama vuosi sitten tartuin sukkapuikkoihin vuosien tauoan jälkeen sairauslomalla ollessani ja johan niitä sukkia, lapasia ja villapaitoja alkoi syntyä! Eli kyse on oikeasti tällaisissakin asioissa usein vain itseluottamuksesta :) Kun aloin tekemään tajusin, etten varmaan ole sen huonompi kuin suurin osa muistakaan ihmisitä. Kutomisinnostuksen jälkeen sainkin itseluottamusta sen verran, että olen näperrellyt käsin vaikkapa mitä ja todella nautin siitä! Esimerkiksi joulukorttien tekemisestä itse on tullut minulle tärkeää, samoin halusin välttämättä tehdä itse kutsut Justuksen ristiäisiin, ja myös lahjojen tekeminen itse jouluna on minusta ihanaa!
Oletko rikkaasta perheestä?
Uskoisin, että perheemme on ollut ihan hyvin rahallisesti toimeentuleva. Mutta suurin rikkaus on ollut koko meidän perhe itsessään :)
Uskotko Jumalaan?
Kyllä minä omalla tavallani uskon. Lapsuudesta asti minulle ovat olleet tärkeitä iltarukoukset, ja kävimme myös silloin tällöin kirkossa sunnuntaisin. Nykyään kirkossa käyminen jää joulukirkkoon, mutta se onkin sitten todella tärkeä osa aattoa.
Onko sinulla sisaruksia? Minkä ikäisiä?
Minulla on isosisko, joka on minua kaksi vuotta vanhempi eli 27-vuotias sekä pikkuveli, joka on kolme vuotta minua nuorempi eli 22-vuotias :)
En koe, että tällaisia hetkiä minulla tulisi varsinaisesti ystävieni ja kavereideni kanssa, sillä kaikki heistä olen tuntenut jo sen verran pitkään. Toki hiljaisia hetkiäkin tulee, mutteivat ne kiusallisia mielestäni ole. Ehkä se kertookin juuri siitä, kuinka läheisiä ollaan, kun emme vaivaannu hiljaisista hetkistä? Mutta tottakai tällaiset kiusalliset hiljaiset hetket ovat varmasti kelle tahansa tuttuja, varsinkin ystävyyssuhteen alkuajoilta. Ja minusta tämä on vain ja ainoastaan luonnollista! Toki joidenkin kanssa synkkaa alusta alkaen niin loistavasti, ettei sijaa hiljaisille hetkille vain ole - on niin paljon asioita jaettavana! Se on mielestäni aivan mahtava tunne, kun uuden tuttavuuden kanssa tulee sellainen olo, kuin oltaisiin tunnettu jo pitkään! Tähän tietenkin vaikuttaa myös ihmisen luonne, koska kyllähän tilannetta ja ihmistä ujostellessa on myös keskustelun käynnistäminen ja ylläpito haastavaa. Entisenä super ujona tiedän tämän tunteen paremmin kuin hyvin! Voi olla, että jonkun kanssa kiusalliset hiljaiset hetket ovat yllä koko tapaamisen ajan, mutta uskon, että rohkeasti juttelemalla yhteinen punainen lanka usein löytyy ja juttu alkaa luistaa :) Itse olen huomannut, että jos tilannetta alkaa häpeillä, se vaan pahenee, mutta jos vaikkapa rohkeasti katsoo silmiin, niin tilanne voi jo sillä laueta :) Mutta joskus sitä vaan yksinkertaisesti joutuu epätoivoisesti keksimään puheenaiheita ja toivoa kiusallisen hetken menevän ohitse!
Lempi tv-ohjelma?
Niitä on niin paljon! Olen aina ollut mestari koukuttamaan itseni lähes mihin vaan tv-ohjelmaan, heh :D Kaikkien aikojen lemppari ikinä on Puhtaat valkeat lakanat, mikä löytyykin kokonaisuudessaan dvd-kokoelmastani! Mutta jos siirrytään tähän aikaan, niin lista on loputon. Juuri saimme Jarnon kanssa päätökseen Netflixistä Paon, minkä lisäksi seuraamme yhdessä muun muassa Smashia ja uutta Dallasia. Myös Gossip Girl on tullut kokonaisuudessaan katsottua ja tykkäsin! Lisäksi kaikki rikossarjat ja ruoanlaittosarjat uppoavat hyvinkin :) Ja lisäksi voin ajankuluksi sivusilmällä seurata melkeimpä mitä hömppää tahansa telkkarista kotiohjelmista Kiinteistökuningatar Kaisaan :D
Niitä on niin paljon! Olen aina ollut mestari koukuttamaan itseni lähes mihin vaan tv-ohjelmaan, heh :D Kaikkien aikojen lemppari ikinä on Puhtaat valkeat lakanat, mikä löytyykin kokonaisuudessaan dvd-kokoelmastani! Mutta jos siirrytään tähän aikaan, niin lista on loputon. Juuri saimme Jarnon kanssa päätökseen Netflixistä Paon, minkä lisäksi seuraamme yhdessä muun muassa Smashia ja uutta Dallasia. Myös Gossip Girl on tullut kokonaisuudessaan katsottua ja tykkäsin! Lisäksi kaikki rikossarjat ja ruoanlaittosarjat uppoavat hyvinkin :) Ja lisäksi voin ajankuluksi sivusilmällä seurata melkeimpä mitä hömppää tahansa telkkarista kotiohjelmista Kiinteistökuningatar Kaisaan :D
Mielestäsi kaunein biisi?
Kauniita kappaleita on maailma pullollaan, mutta itselle merkityksellisin on ehkä Aladdinin tunnari A Whole New World :) Monet kappaleet, mitkä liittyy tiettyihin muistoihin, tiettyihin hetkiin ja tiettyihin ihmisiin, ovat itselle ne tärkeimmät ja usein sitä kautta myös kauneimmat :)
Kauniita kappaleita on maailma pullollaan, mutta itselle merkityksellisin on ehkä Aladdinin tunnari A Whole New World :) Monet kappaleet, mitkä liittyy tiettyihin muistoihin, tiettyihin hetkiin ja tiettyihin ihmisiin, ovat itselle ne tärkeimmät ja usein sitä kautta myös kauneimmat :)
Ootko enempi äidin vai isän tyttö?
Minulla on niin hyvät välit molempiin vanhempiini, etten osaa eritellä tätä sen tarkemmin. Koen, että minulla on molempien kanssa omanlaiset, erittäin tärkeät ja toimivat suhteet. Molempien kanssa jaan omat kiinnostuksen kohteet, ja puhua voimme melkeimpä mistä tahansa. Vaikka äiti on aina äiti, on hänestä viime vuosien aikana tullut myös enemmän ystävän kaltainen, jolle voin puhua asiasta kuin asiasta, käymme lenkillä, ostoksilla, syömässä ja pidämme leffailtoja. Sen mahdollistaa jo samassa kaupungissa asuminen, mitä nyt varsinkin Justuksen - ja ihan sairausaikanikin - myötä osaan todella arvostaa. Isän kanssa minulla taas on ollut sitten omat juttuni lapsuudesta asti, kuten juurikin se kiinnostus urheilua kohtaan. Tällaiset asiat yhdistävät paljon, mutta ehkäpä meillä on aina ollut myös samanlainen huumorintaju, mikä on myöskin lähentänyt meitä :)
Lempiruokasi?
Voi että, kun näitä olisi niin valtavasti! Ennen sairastumistani ainut oikea vastaus olisi minulle ollut ehdottomasti pitsa, mutta nyt sairastumisen myötä ajatukset tämänkin suhteen ovat muuttuneet. Tähän ei liity mitään sairasta ja pitsa maistuu todellakin yhä, mutta jotenkin olen oppinut arvostamaan paljon enemmän tavallista kotiruokaa, itsetehtyä ruokaa ja tuoreita raaka-aineita. Entinen nirso-minä on lukuisten osastojaksojen myötä muuttunut hyvinkin kaikkiruokaiseksi. Kun on pakko ollut syödä kaikkea, eikä mistään ole voinut kieltäytyä, on joutunut heittämään ennakkoluulot romukoppaan, mikä todella on kannattanut! Olen löytänyt paljon uusia lemppareita ja oppinut arvostamaan ruokaa ihan eri tavalla :) Tosin purjoperusnasoseikeittoa en vieläkään suostu syömään - lapsuuden ajan traumoja :D Mutta tällä hetkellä voisin melkeimpä sanoa lempiruoakseni bataatin melkeimpä missä muodossa tahansa sekä tuorejuustolla ja katkaruvuilla kuorrutetun uunilohen :)
Minulla on niin hyvät välit molempiin vanhempiini, etten osaa eritellä tätä sen tarkemmin. Koen, että minulla on molempien kanssa omanlaiset, erittäin tärkeät ja toimivat suhteet. Molempien kanssa jaan omat kiinnostuksen kohteet, ja puhua voimme melkeimpä mistä tahansa. Vaikka äiti on aina äiti, on hänestä viime vuosien aikana tullut myös enemmän ystävän kaltainen, jolle voin puhua asiasta kuin asiasta, käymme lenkillä, ostoksilla, syömässä ja pidämme leffailtoja. Sen mahdollistaa jo samassa kaupungissa asuminen, mitä nyt varsinkin Justuksen - ja ihan sairausaikanikin - myötä osaan todella arvostaa. Isän kanssa minulla taas on ollut sitten omat juttuni lapsuudesta asti, kuten juurikin se kiinnostus urheilua kohtaan. Tällaiset asiat yhdistävät paljon, mutta ehkäpä meillä on aina ollut myös samanlainen huumorintaju, mikä on myöskin lähentänyt meitä :)
Voi että, kun näitä olisi niin valtavasti! Ennen sairastumistani ainut oikea vastaus olisi minulle ollut ehdottomasti pitsa, mutta nyt sairastumisen myötä ajatukset tämänkin suhteen ovat muuttuneet. Tähän ei liity mitään sairasta ja pitsa maistuu todellakin yhä, mutta jotenkin olen oppinut arvostamaan paljon enemmän tavallista kotiruokaa, itsetehtyä ruokaa ja tuoreita raaka-aineita. Entinen nirso-minä on lukuisten osastojaksojen myötä muuttunut hyvinkin kaikkiruokaiseksi. Kun on pakko ollut syödä kaikkea, eikä mistään ole voinut kieltäytyä, on joutunut heittämään ennakkoluulot romukoppaan, mikä todella on kannattanut! Olen löytänyt paljon uusia lemppareita ja oppinut arvostamaan ruokaa ihan eri tavalla :) Tosin purjoperusnasoseikeittoa en vieläkään suostu syömään - lapsuuden ajan traumoja :D Mutta tällä hetkellä voisin melkeimpä sanoa lempiruoakseni bataatin melkeimpä missä muodossa tahansa sekä tuorejuustolla ja katkaruvuilla kuorrutetun uunilohen :)
Onko Justuksen kummitäti joku sinun/jarnon sukulaisista vai ystävänne?
Justuksen kummitäti on veljeni kihlattu ja siis myöskin Justuksen Ida-serkun, jonka nimi blogissani myöskin vilahtelee, äiti :) Isosiskoni kihlattunsa kanssa ovat Idan kummeja, joten tuntui luonnolliselta pyytää veljeäni ja hänen tyttöystäväänsä sitten Justuksen kummeiksi. Minulle oli todella tärkeää, että kummit minun puoleltani ovat esikoislapselle omasta perheestä :) Ja on aivan ihanaa, kun asumme samassa kaupungissa, niin Justus myöskin tapaa kummejaan säännöllisesti! Jos vielä saamme lisää lapsi, on tietenkin siskoni sitten se luonnollisin - ja tärkein - valinta kummiksi :) Justuksella on vielä lisäksi kaksi kummisetää, Jarnon kaksi nuorinta pikkuveljeä :)
Lempi urheilulaji?
Lapsuudesta asti minulle tärkeimmät lajit ovat ehdottomasti olleet jalkapallo, ringette ja hiihto. Jalkapalloa ja ringetteä ehdin kumpaistakin pelailla kymmenisen vuotta, ja hiihto on ollut iso osa meidän perheemme elämää ihan lapsuutemme ensi vuosilta lähtien. Myös tennistä kävimme isän kanssa pitkään säännöllisesti pelailemassa. Sitten sairaus tuli ja sekoitti kaiken tuoden mukanaan pakkoliikunnan. Nyt liikunnan riemu on jälleen löytynyt ja palo päästä liikkumaan on valtava! Eniten puoleensa minua vetävät tällä hetkellä luistelu, rullaluistelu sekä hiihto :) Haaveissa olisi päästä aloittamaan jooga, ja myös tanssiminen on ollut aina haavelistani kärkipäässä :)
Onko sinulla koulutusta ja missä työskentelet?
Olen valmistunut sairaanhoitajaksi syyskuussa 2010. Aloitin opinnot Lahdessa heti lukion jälkeen, ja vajaan vuoden valmistumiseni myöhästyi sairaalajaksojeni vuoksi. Mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä, että kävin sinnikkäästi koulun loppuun :) Opinnäytetyön tein suurimmaksi osaksi sairaalassa ja harjoittelut suoritin loppuun sairaalajaksojen välissä. Ei mikään paras tilanne, mutta ammatin olemassaolo on osoittaunut merkittäväksi tekijäksi siinä, että olen halunnut sairaudesta eroon pyristellä, ja että minulla on ollut jokin asia elämässäni, minkä pariin palata aina voinnin kohentuessa. Tällä hetkellä en ole töissä, vaan ihan äitiyslomalla, mutta luultavasti syyskuussa olisi tarkoitus palailla töiden pariin :) Enempää en viitsi täällä työpaikastani kertoa, mutta oman alan työpaikka tosiaan on kyseessä :) Toivon kovasti pääseväni jatkamaan entisessä työpaikassani, sillä viihdyin siellä todella. Tulevaisuuden haaveenani on vielä joskus päästä yhdistämään ammattitaitoni sairaanhoitajana sekä sairauden myötä tullut kokemuspohjani.
Tällaisin kysymiksin ja vastauksin tällä kertaa! Loput vastukset tulevat vähitellen, aihepiireittäin jaoteltuina :) Olen jakanut kysymykset muun muassa raskautta, osastojaksoja, painonnousua, kotiutumista sekä kehonkuvaa käsitteleviin osiin. Joten sellaista olisi siis luvassa! :)
<3: Laura
P.s. Kaikki kuvat ovat weheartit.com sivustolta
Justuksen kummitäti on veljeni kihlattu ja siis myöskin Justuksen Ida-serkun, jonka nimi blogissani myöskin vilahtelee, äiti :) Isosiskoni kihlattunsa kanssa ovat Idan kummeja, joten tuntui luonnolliselta pyytää veljeäni ja hänen tyttöystäväänsä sitten Justuksen kummeiksi. Minulle oli todella tärkeää, että kummit minun puoleltani ovat esikoislapselle omasta perheestä :) Ja on aivan ihanaa, kun asumme samassa kaupungissa, niin Justus myöskin tapaa kummejaan säännöllisesti! Jos vielä saamme lisää lapsi, on tietenkin siskoni sitten se luonnollisin - ja tärkein - valinta kummiksi :) Justuksella on vielä lisäksi kaksi kummisetää, Jarnon kaksi nuorinta pikkuveljeä :)
Lempi urheilulaji?
Lapsuudesta asti minulle tärkeimmät lajit ovat ehdottomasti olleet jalkapallo, ringette ja hiihto. Jalkapalloa ja ringetteä ehdin kumpaistakin pelailla kymmenisen vuotta, ja hiihto on ollut iso osa meidän perheemme elämää ihan lapsuutemme ensi vuosilta lähtien. Myös tennistä kävimme isän kanssa pitkään säännöllisesti pelailemassa. Sitten sairaus tuli ja sekoitti kaiken tuoden mukanaan pakkoliikunnan. Nyt liikunnan riemu on jälleen löytynyt ja palo päästä liikkumaan on valtava! Eniten puoleensa minua vetävät tällä hetkellä luistelu, rullaluistelu sekä hiihto :) Haaveissa olisi päästä aloittamaan jooga, ja myös tanssiminen on ollut aina haavelistani kärkipäässä :)
Onko sinulla koulutusta ja missä työskentelet?
Olen valmistunut sairaanhoitajaksi syyskuussa 2010. Aloitin opinnot Lahdessa heti lukion jälkeen, ja vajaan vuoden valmistumiseni myöhästyi sairaalajaksojeni vuoksi. Mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä, että kävin sinnikkäästi koulun loppuun :) Opinnäytetyön tein suurimmaksi osaksi sairaalassa ja harjoittelut suoritin loppuun sairaalajaksojen välissä. Ei mikään paras tilanne, mutta ammatin olemassaolo on osoittaunut merkittäväksi tekijäksi siinä, että olen halunnut sairaudesta eroon pyristellä, ja että minulla on ollut jokin asia elämässäni, minkä pariin palata aina voinnin kohentuessa. Tällä hetkellä en ole töissä, vaan ihan äitiyslomalla, mutta luultavasti syyskuussa olisi tarkoitus palailla töiden pariin :) Enempää en viitsi täällä työpaikastani kertoa, mutta oman alan työpaikka tosiaan on kyseessä :) Toivon kovasti pääseväni jatkamaan entisessä työpaikassani, sillä viihdyin siellä todella. Tulevaisuuden haaveenani on vielä joskus päästä yhdistämään ammattitaitoni sairaanhoitajana sekä sairauden myötä tullut kokemuspohjani.
Tällaisin kysymiksin ja vastauksin tällä kertaa! Loput vastukset tulevat vähitellen, aihepiireittäin jaoteltuina :) Olen jakanut kysymykset muun muassa raskautta, osastojaksoja, painonnousua, kotiutumista sekä kehonkuvaa käsitteleviin osiin. Joten sellaista olisi siis luvassa! :)
<3: Laura
P.s. Kaikki kuvat ovat weheartit.com sivustolta
Tätä oli kiva luea, innolla odotan seuraavia kysymyspostauksia :)
VastaaPoistaTosi kiva kuulla, että tykkäsit! :)
PoistaVoisitko joskus harkita päiväni videolla postausta? :)
VastaaPoistaKuulostaisi kyllä ihan hauskalta, jos vaan osaisin toteuttaa sen teknisiltä taidoiltani :D Mutta ihan kiva idea, voisin kysellä veljeltä videokameraa joskus lainaan ja kokeilla :)
PoistaTää ei nyt oo mikään kysymyspostaus kysymys, mutta toivottavasti osaisit auttaa.
VastaaPoistaOon reilusti alipainoinen ja nyt oon syönyt viime aikoina enemmän, mutta en mitenkään säännöllisesti tai kovin terveellisesti.
Mua pelottaakin, että paino nousee, mutta aliravitsemustila ei korjaannu.
Jos jatkan näin, niin käyköhän mulle mahdollisesti niin, että pelkkä paino nousee, mutta elimistö ei korjaannu?
Ja kun painonnousun pitäisi selkiyttää ajatuksia ja tuoda virtaa, niin entä jos paino nouseekin ilman mitään ateriasuunnitelmaa ja ruoka-aikoja ,eli syömällä ihan sillon kun huvittaa ja lisäksi melko epäterveellisellä ruoalla?
Eli mua pelottaa, että paino nousee, mutta kroppa ja mieli ei hyödy siitä mitään ja oon pian yhtä jaksamaton ja väsynyt mutta korkeammassa painossa.
Onko sulla jakaa jotain tietoa?
Lauran vastausta odotellessasi voin sanoa oman mielipiteeni asiaan :)Itse olen sairastanut anoreksiaa nyt viisi vuotta, ja nyt viimein ryhtynyt nostamaan painoa. Tuloksia on tullutkin, mutta luulempa, ei, tiedän, että en olisi saanut aikaiseksi juuri mitään ellen olisi noudattanut säällöllistä ateriarytmiä, ja pitänyt visusti kiinni ruokaiuista. Nälän tunne on minulla (ja olettaisin että sinulla myös, alipainon vuoksi) vääristynyt, mistä johtuen keho ei välttämättä viestitä nälkää oikein. Huolehdit,että ruokit kehoasi vääränlaisella ruoalla, ja liian harvoin. Sinuna siis kiinnittäisin huomiota erityisesti ruokailujen rytmiin (3-4 tunnin välein, vaikkei nälkää tunnukkaan), vähemmän tärkeää on se, mitä syöt. Kehosi on kiitollien kaikesta mitä sille tarjoat kun se yrittää saada energiaa lämmitystä, aineenvaihduntaa, solujen rakentamista jne jne varten. Itse pidän erittäin tärkeänä syödä riittävästi proteiini, jotta lihakset voimistuisivat. Normaali ruoka on kaikki nämä vuodet ollut minulle suuri haaste, ja alkuun mietin josko lähtisin liikkeelle juurikin lisäämällä ainoastaan herkkuja (joita en kyllä juuri sallinut itselleni menneinä vuosina), mutta päätin rohkaistua ja ruveta syömään ihan normi ruokaa. Enkä ole katunut! NOrmaalilla,monipuolisella ja suhtkoht terveellä ruokavaliolla kehosi alkaa pian palautumaan, ja rupeaa eheytymään :) Tarkoitus ei ole TODELLAKAAN pelotella, ja niinkuin jo sanoin, kaikkein tärkeintä on, että annat kehollesi mitä tahansa ravintoa, se menee kyllä hyvään tarkoitukseen. MUTTA, "olet mitä syöt" ei ole ihan tuulesta temmattu lausahdus: jos noudatat ruokavaliota joka sisältää paljon sokeria, valkoista viljaa ja tyydyttyneitä rasvoja, ei lopputulema voi millään kaavalla laskettuna olla myöskään kaikkein jäntevin. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan :) :) ruoasta saa ja pitää nauttia, ja herkuttelu on ehdotonta, en minä sitä sano! :)Painosi kyllä lähtee nousuun kun muistat vain pitää kiinni ateriarytmistä ja tarpeellisesta energiansaannista! Tiedän enemmän kuin hyvin kokemuksesta että ei riitä, että syö kolme kertaa päivässä "hyvin", tai kerran viikossa 5 kertaa päivän aikana... syöminen on kovaa työtä, ja jotta saa aikaiseksi tuloksia,pitää tätä työtä pitää yllä :) Rohkeasti laatimaan ateriasuunnitelmaa, ja toteuttamaan sitä :) usko, siitä ON enemmän apua kuin haittaa! Anna itsellesi lupa nauttia, ja anna tämän kaiken olla hyvä asia: keksi mielenkiintoisia välipalavaihtoehtoja, kokkaile herkullisia lounaita, nauti "epäterveellistä" ruokaa aina kuin mielesi tekee, mutta hemmottele kehoasi myös ravitsevilla ja ravintorikkailla ruoilla, sillä juuri ne ovat erittäin tärkeitä kehosi hyvinvoinnin ja uudelleen rakentamisen kannalta! :)
PoistaLaura
Ainiin, ja vielä tuosta mielestä. Kaksi kiloa sitten en jaksanut tehdä yhtään mitään: olin masentunut, mieli harmaa eikä mikään innostanut ja kiinnostanut! En jaksanut nähdä ystäviä enkä käydä missään...ei edes oikeastaan huvittanut. Nyt saadessani enemmän ja enemmän painoa, mieleni on kehittynyt siinä sivussa myös oikeaan suuntaan! tunnen itseni fyysisesti vahvemmaksi, mutta myös mieleltäni! Alan tunnistamaan jälleen itselleni ominaisia luonteenpiirteitä sairauteni alta :) Vaikka väsy päiviä on edelleen aina silloin tällöin, olo parin kilon takaiseen on huomattava! jaksan pitää enemmän yhteyttä ystäviini, mennä ja kulkea ja innostua asioista. Vielä on matkaa minullakin, eikä aina vieläkään jaksa osallistua illanviettoihin tai muihin rientoihin, mutta sinne suuntaan ollaan menossa koko ajan. Eli kyllä se mieli sieltä myöskin valottuu, takaan sen :) Mielesi on maassa ihan siistä syystä, ettei sillä ole energiaa yhtään mihinkään ylimääräiseen. ja kuinka julmalta se kuulostaakin, olet "syönyt" itse itseltäsi aivojen tärkeitä rasvakudoksia, joten tilaa millekkään ylimääräiselle kuin hengissä pysymiselle ei yksinkertaisesti ole. Kun keho saa ravintoa, se korjaa ensimmäisenä tärkeimpiä paikkoja, kuten juurikin aivoja, sydäntä, lihaksia... mielesi kyllä virkastuu, ja olosi kohentuu pikku hiljaa, kun annant vain itsellesi mahdollisuuden siihen :) Terveydellä ei kannata pelleillä, ja on vahinko, että ymmärsin tämän kaiken itse vasta näinkin myöhään.
PoistaTsemppiä sinulle, uskalla olla rohkea! :)
Vai mitä Laura ajattelee? :)
Kiitos paljon vastauksesta. Vielä jäi kuitenkin kaivelemaan se, että korjautuuko mieliala sen painonnousun seurauksena vai terveellisen ruoan ja sitä kautta aliravitsemuksen korjauksen seurauksena? Tapahtuuko sitä mikäli paino nousee epäterveellisemmällä ruualla epäsäännöllisesti syötynä?
PoistaHeippa! Ja toki saa aina kysellä ihan mitä vaan mieleen sitten tuleekin! Laura antoikin hyvin tyhjentävän, perusteellisen ja hyvän vastauksen! :) Toki minäkään en voi antaa kuin omaan kokemuspohjaani perustuvaa tietoa, mutta josko siitäkin olisi jotain apua sinulle.
PoistaKerrot olevasi reilusti alipainoinen, joten olettaisin, että taustalla on siis selvää anorektista ajattelua? Ensisijaisesti pitäisin tärkeänä sitä, että paino normalisoituisi tavallaan keinolla millä hyvänsä. Itse korostaisinkin Lauran vastauksesta tätä "Sinuna siis kiinnittäisin huomiota erityisesti ruokailujen rytmiin (3-4 tunnin välein, vaikkei nälkää tunnukkaan), vähemmän tärkeää on se, mitä syöt. Kehosi on kiitollien kaikesta mitä sille tarjoat kun se yrittää saada energiaa lämmitystä, aineenvaihduntaa, solujen rakentamista jne jne varten." Muistan lukeneeni syomishäiriöiden ravitsemushoitoon liittyen, että tottakai paras tilanne on, että sairastunut saa ruoasta kaikki välttämättömät ravintoaineet, MUTTA sillä ei ole väliä, mistä loppu tarvittava energia saadaan.
Jos mietin sitä, miten oma kehoni on käyttäytynyt, niin tärkeimpänä pitäisinkin juuri painonnousua normaaliin. Se luo hyvän pohjan sille, että myös ajatusmaailma saadaan muuttumaan. Mutta ennen kaikkea paha aliravitsemustila on näkynyt minulla anorektiseten ajatusten liäksi ajatusten takkuamisena, pakkoajatuksina ja olona, kuin olisin suorastaan tyhmä. Tämä kaikki kumpuaa juurikin siitä, etteivät aivot saa ravintoa. Itselläni varsinkin rasvanpuutos on ollut suuri tekijä tässä. Kun olen taas syönyt hyvin ja saanut rasvaa ja muuta ravintoa aivoilleni, on mieli suorastaan kirkastunut ja ajatus lähtenyt luistamaan! Eli jos ajattelee asiaa tällaiselta kantilta, varmasti mikä tahansa ruoka ajaa kriittisimmässä tilanteessa saman asian. Eli sekin on jo mahtava asia, että olet alkanut syömään enemmän, oli se sitten mitä tahansa :)
Kuitenkin taas MUTTA. Jos oikeasti haluaa päästä anorektisista ajatuksisat eroon, oppia syömään taas normaalisti ja muuttaa suhteensa ruokaan normaaliksi, täytyy tavallinen ruokailu mielestäni oppia. Se on juurikin sitä, mistä Laura kirjoitti niin ruokailuritmiin, ateriaväleihin, monipuolisen ruoan, sekä terveellisen että "epäterveellisen" ruoan syömiseen liittyen. Ne kaikki liittyvät siihen, että anorektinen ajatusmaailma muuttuisi terveeksi. Liittyykö sinulla ajatuksena nykyiseen syömiseen, että "kun kerran syöt, haluat sen olevat herkkuja"? Koska itsekin tunnistan tämän ajatuksen ja sekin on ainakin minulla osa sairautta. Pitäisi oppia siihen, että normaalin ruoan lisäksi ja ohella SAA TODELLAKIN myös herkutella, oli se sitten rasvaista tai makeaa herkkua.
Eli siis: mielestäni sekin on jo hyvä alku, että tavallaan syö mitä tahansa, jolloin aivot saavat ravintoa, ajatus kirkastuu ja tietenkin paino nousee. Ja ennen kaikkea, et ole enää alipainoinen, mikä ei koskaan ole hyväksi! Jos haluat muuttaa sairaan ajatusmaailmasi terveeksi, vaatii se normaalin syömisen uudelleen opettelua. Ja kun olit huolissasi siitä, että jääkö keho aliravituksi, mikäli paino nousee epäterveellisellä ruoalla niin tavallaanhan siinä niinkin käy. Sillä elimistö tarvitsee ne tietyt ravintoa-aineet toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Koska normaalipainoinenkin keho voi olla aliravittu joko liian vähästä syömisestä tai ravintoköyhästä ruoasta johtuen. Mutta tässäkin täytyy olla mielestäni todella todella tarkkana, ettei ala tavoitella liian terveellistä ruokavaliota, sillä sekin voi olla yksi sairauden muoto!
PoistaMutta kysyit myös mielialasta. Toki mieli voi kirkastua painonnousulla ja ajatus taas luistaa ihan eri malliin, oli paino noussut millaisella ruoalla tahansa, mutta kyllähän sitä puhutaan ruokavalion ja esim. masennuksen yhteydestä. Ja kyllähän myös tietynlainen ruoka saattaa väsyttää ja tehdä olon tukalaksi, toisenlainen taas piristää. Mutta tämäkin on niin yksilöllistä, että sen varmasti jokainen huomaa vasta itse käytännössä. Ja vielä sekin näkökulma, että yleensä huono mieliala on yhteydessä anorektisten ajatusten vaikeuteen ja niiden aiheuttamaan ahdistukseen, mikä korjaantuu vaan normaalin syömisen oppimisen sekä normaalin painon kautta.
Tässä nyt hieman sekalaisia ajatuksia asiasta, toivottavasti näistä olisi edes jotain apua! Justus on hieman tyytymätön tuossa vieressä, niin en ehdi nyt enempää kirjoittelemaan, vaikka sen todella mielelläni tekisinkin!
Mutta mietiskele asioita näistä näkökulmista! Ja kysy taas lisää, jos siltä tuntuu :) Eihän tämä mitään asiantuntiatietoa ole, mutta omaan kokemukseen perustuvaa!
Valtavasti tsemppiä sinulle! :)
Mielestäni Laura kirjoitit todella hyvin, ja itsekin sain monta hyvää ajatusta jotka olin itse jättänyt mainitsematta ja huomioimatta. Erityisesti "Mutta ennen kaikkea paha aliravitsemustila on näkynyt minulla anorektiseten ajatusten liäksi ajatusten takkuamisena, pakkoajatuksina ja olona, kuin olisin suorastaan tyhmä. Tämä kaikki kumpuaa juurikin siitä, etteivät aivot saa ravintoa" ravisteli ihan kunnolla! Nimittäin on käynyt niinkin,että aterian jäätyä väliin en kaupassa muistanut PIN-koodiani, aivot löivät niinkin tyhjää! Oli ihan käsittämätön fiilis, kuin jokin niinkin päivänselvä asia, mitä käyttää päivittäin, yhtäkkiä häviää päästä tuosta vain. MOnesti sanonkin äidilleni, että nyt alkaa löpö loppua, päässä ei liiku enää mitään ilmaa vahvempaa, ja olo on oikeasti kuin tyhmällä: on vaikea tehdä valintoja, ei muista mistä juuri puhuin, ei muista entisen työtoverin nimeä...aivoista yksinkertaisesti loppuu vain virta. Tämä on siis minullekkin tosi yleistä, tai siis nyt jo onneks harvemmin, mutta yhä vieläkin jos ateriaväli jää pitkäksi, pääkopassa ei paljoa liiku mitään. Tiedän, että minun pitäisi panostaa juurikin noidin rasvojen saantiin, sillä ne jäävät itselläni melko vähälle, mikä toisaalta tekee sitten hallaa aivoille! onneksi olen oppinyt syömään siemeniä ja salaatinkastíketta, ja leivälle rasvan laitto ei ole enää ongelma. Pähkinät olisivat tosi jees, mutta jotenkin en ole niitä oppinyt vielä syömään. Onko muita hyviä ehdotuksia? :)
Poista"Liittyykö sinulla ajatuksena nykyiseen syömiseen, että "kun kerran syöt, haluat sen olevat herkkuja"? Koska itsekin tunnistan tämän ajatuksen ja sekin on ainakin minulla osa sairautta. Pitäisi oppia siihen, että normaalin ruoan lisäksi ja ohella SAA TODELLAKIN myös herkutella, oli se sitten rasvaista tai makeaa herkkua." kerätti myöskin ajatuksia, sillä näen itseni tuossa selvästi. Sairauteni lähti liikkeelle ortoreksiasta, joten kamppailen yhä jatkuvasti sen "terveen ja ravitsevan" ruoan ja "saat syödä mitä vain" ajattelun välillä. Uskon, että kunhan painoa vielä kertyy, niin sallivuuskin lisääntyy, mutta tosissani joudun välillä työstämään ajatusta että KAIKKEA oon lupa syödä, ei vain aina sitä terveellisisntä vaihtoehtoa. Aikoinaan itsekin ajattelin että jos nyt syödään niin syödään vai kaikkea hyvää, ja tuolloin en voinut syödä mitään muuta niiden lisäksi. Tämä ajattelumalli on onneksi jäänyt jo taakse, vaikka välillä saattaa jonkun välipalan kohdalla muistutellakin olemassa olostaan.
Hyvä kirjoitus siis, herätti paljon ajatuksia omaa käyttäytymistä ja paranemistä kohtaan :)
Ihan mahtavaa Laura, että jaksat kirjoitella omista kokemuksistasi tänne, koska tässä saa itselle puolin jos toisin melkoisesti ajateltavaa! Kiitos siitä :)
PoistaKiitti :) mukava vain kun saa purkaa pitkään patoutuneita ajatuksia ulos :)
PoistaVoi olipa kiva postaus :) Pakko heittää kommenttia, niin monta kertaa löysin jälleen yhtäläisyyksiä :D Ihan ensinnä nimittäin tuo nimi! Alma <3 Rakastuin tuohon nimeen parisen vuotta sitten, ja niin hyvin se syöpyi mieleeni, että luulempa joutuvani antamaan sen mahdollisesti joskus omalla mahdolliselle tyttärelleni nimeksi :) Ava Amanda on kyllä aivan tosi kaunis nimi ^^ Itse pidän hieman vanhasta Irenestä, mutta en ole vielä oikein kekinyt minkä kanssa se sopisi yhteen :D Helga, Olga, Tilda ja Weera ovat myös top 10 listallani :)
VastaaPoistaLeffoista... aivan mahtavaa!! Siellä toinen järkkymätön Disney fani!! :D Sano mikä tahansa leffa, ja voin taata miltei vasen käsi panttina, että osaan replat ja laulut ulkoa :D hyllystä löytyy tällä hetkellä 24 klassikkoa, ja vielä olisi muutama must have-klassikko hankintalistalla. Kaunotar ja hirviö on ehdottomasti yksi minunkin suosikeistani, mutta sen edelle menevät seuraava kolmen kärki: Mulan, Keisarin uudet kuviot sekä Aladdin. Herätä minut keskellä yötä, ja takuu varmasti osaan laulaa luikauttaa sinulle "sen neidon vuoksi teen" tai "ei kaveria parempaa" :D :D nämä elokuvat eivät katso ikää tai sukupuolta, ne ovat vain niin käsittämättömän upeita <3 niihin ei tylsisty IKINÄ!!
Kun luin vastaustasi lempiasustasi, olin revetä riemusta: kerrankin joku muu joka ei viihdy kotona farkuissa, hallelujah!! Aina koulusta päästyäni minun piti saada vaihtaa "kouluvaatteet" pois päältäni, ja kotona hyppelehdin ympäriinsä aina pelkissä kalsareissa ja t-paidoissa. Noh, luulin että tuo vaihe elämsätäni olisi takana mutta toisimpa on käynyt :D edelleen, kun pääsen kotiin, ensitöikseen minun on räävittävä tiukat pöksyt jalastani, ja vaihdettava johonkin huomattavasti mukavampaan ;) yleensä Puman harmaat collarit ovat suosikkini, mutta näin talvi aikaan myös paksut turbo legginssit kuuluvat vakio varustukseen :D innostuin antamastasi ajatuksesta pukeutua ehkä johonkin siistimpiin legginsseihin ja vaikka tunikaan ja huppariin.. voisi olla siistimpi vaihto ehto nyppyisille kalsareille :D mutta vähintäänkin yhtä rento ja mukava kokonaisuus silti :) löytäisi vielä vaikka jotkin ihanat värilliset <3 vasta näin jossain alessa ihania khakin ja tumman sinisen sävyisiä, voisin sellaiset haalia itselleni, mustien lisäksi ;)
Lisäksi jaamme rakkauden samaa mukulaa kohtaan: bataatti <3 ;) uuni bataatti lohkot hyvin maustettuan, ja hoeman kulmista kärähtäneinä... ai että!
Jään odottelemaan seuraavaa postausta :) itse en ehtinyt reagoida kun kysyit kysymykiä, mutta voisin kysäistä näin jälkijunassa: mikä on ollut yleinen suhtautumisesi alkoholiin, mutta erityisesti sairausvuosiesi aikana? Sallitko itsellesi siideria (tai mitä nyt ikinä juotkaann), vai oliko se pannassa? mikä suhtautimsesi siihen on nyt? Imetät tällä hetkellä, joten et varmaan suurkuluttaja ole, mutta mitä ajattelet asiasta nyttemmin? :) Itselle aihe on tosi vaikea, sillä en ole aikaisemminkään ollut mikään sieni, mutta nyt sairauden myötä oikeastaan se viimeinenkin käyttö on jäänyt pois, ja sen palauttelu on hieman mietityttänyt minua. Pitäisikö opetella juomaan "uudelleen", vai todeta vain että pärjäähän tuota ilmankin. En tiedä :)
Mukavaa viikon vaihdetta! Koitan saada itsekin oman postausksen lähipäivinä kyhättyä kasaan ;D Olen ollut taas makumatkalla uusien tuotteiden ihmeellisessä maailmassa ;) Till the nest time! :)
On aina niin hauskaa huomata näinkin paljon yhtäläisyyksiä jonkun toisen ihmisen kanssa! :)
PoistaHeh, tuo vaatteidenvaihtopakko kotiin tultua on melkoinen keskustelun aihe meillä jatkuvasti :D Jarno ei käsitä, kuinka monta kertaa vaihdan vaatteet päivän aikana, mutta pakko se vaan on vaihtaa lähtiessä ja tullessa: kotona on oltava ne kaikkein mukavimmat päällä, muuten ei tule mistään mitään! :D
Ja kyllä - Mulan olisi ollut seuraavana Disneyn suosikkilistallani ;) Se menee ehdottomasti tilaukseen, kunhan saan muutaman leffan välillä arvottua: kaikkiin kun ei harmi kyllä ole yhdellä kertaa varaa!
Mutta joo, hei vastailen vaikka hieman paremman kohdan kanssa tuohon alkoholikyssäriin, jos sopii? :) Ja käy toki sinne vaikka näpyttelemässä lisääkin kysymyksiä, jos mieleen vaan jotain vielä tulee, sillä postauksia on kuitenkin tulossa vielä usemapia vastausten osalta :)
Juu totta kai, take your time :) tuo kysymys tuli vain yhtäkkiä mieleeni, koska se on itselleni melko ajankohtainen. Noista vaatteista vielä sen verran, että olen itsekin saanut kuulla melko monta kertaa (niin hyvässä kuin pahassakin) tästä pakkomielteestäni :D kyllä se vain on niin että kotona on paljon mukavampi hommailla kun mikään ei purista tai kiristä mistään ;)
PoistaNiimpä, kyllä kotona pitää ja saa olla kaikkein mukavimmat vermeet päällä! Kauhea ajatuskin jo itsessään sohvalla loikoaminen kireissä farkuissa! :D
PoistaHei Laura!
VastaaPoistaTätä oli todella mielekästä lukea! Ihanan rehellisesti ja seikkaperäisesti jaksat vastata kaikkiin kysymyksiin!
Tämmöinen kysymys-vastaus-postaus on oikeinkin toimiva konsepti! Innolla odotan seuraavia kysymys-vastaus-postauksiasi!
Haleja Sinulle!
<3
Mukavaa Andrea, että tykkäilit! Aloittelin tällaisilla kevyemmillä, sekalaisilla kysymyksillä ja huomenna aloitankin sitten sairautta koskeviin kysymyksiin vastailun. Ne kun vaativat hieman enemmän ajatustoimintaa, niin haluan paneutua niihin kunnolla ajan kanssa :) Ettei tule hosuen vastailtua!
PoistaAurinkoisia halauksia sinulle myöskin <3
Ihan ensiksi on sanottava, että koko tarinasi (sairastuminen, raskaus jne.) on ihan ihmeellinen! Ihmeellisen ihana siis! :)
VastaaPoistaLuin blogiasi ennen taukoa ja nyt olen jälleen löytänyt takaisin.
Ja voi että, nuo silmäsi. Niitä todella on syytäkin rakastaa! Lumoavat suorastaan. Olet todella onnekas, kun isä-suhteesi on noin loistava. Olen hiukkasen kateellinen. Tai en kateellinen, mutta surullinen omasta puolestani.
Seuraavia kysymyspostauksia odotellessa! :)
Kiva juttu, että löysit tiesi takaisin tänne, ja että vieläkin blogini jaksaa kiinnostaa :) Nyt katsellaan arkea ja elämää hieman erilaisesta näkökulmasta, mikä tuo ihan kivaa vaihtelua blogin sisältöön entiseen verrattuna - niin minun kuin lukijoidenkin kannalta katsottuna :)
PoistaJa voi että, kiitos paljon kauniista sanoistasi :) Meillä on kova jännitys täällä kumman silmienvärin Justus perii: minä haluaisin hänelle tietenkin ruskeat silmät, Jarno taas omansa väriset :D
Kyllä kieltämättä saan olla onnellinen, että suhteeni isään on niin hyvä. Isäsuhteet ovat monelle jotenkin vaikeampia, tai sitten isän kanssa ei muuten vaan olla niin läheisiä. Ikävää, ettei sinun suhteesi isääsi ole niin hyvä kuin toivoisit, mutta toivottavasti sinulla löytyy sitten muita, sitäkin ihanampia ihmissuhteita elämästäsi <3
Pystyisitkö tekemään Laura joku kerta postauksen eri pääruokiesi annoksista? Olisi ihana, jos voisit tai pystyisit, muttei ole mikään pakko<3 En itse haluaisi alkaa arvostella syömisiäsi, vaan ihan mielenkiinnosta lukea tällaisia postauksia:) Haluan vielä sanoa, että olet ollut esikuvani paranemisen tiellä, olet aivan ihana ja upea nuori nainen<3
VastaaPoistaVoi että, kiitos sinullekin ihanista snoistasi <3
PoistaJa kiva kun kirjoittelit toiveestasi! Minä se vasta olenkinkin kiinnostunut ihan ihastelun halusta katsomaan muiden ruokapostauksia, joten ymmärrän toiveesi paremmin kuin hyvin;) Tosin en tiedä, onko minun annokissani paljon ihastelun aihetta :D Mutta olen itseasiassa vähän sellaista suunnitellutkin, sillä ruokapäiväkirjapostauksissa on esillä vaan pieni osa annoksista, joita olen kuvaillut! Olisiko sinulla tarkempaa ideaa/toivetta, miten haluaisit minun sen toteuttavan? Lähinnä kuvia, niihin liittyviä tarkempia sepustuksia tms.? :) ja muitakin postaustoiveita saa aina jättää, niitä on aina kiva saada!
Hei Laura, sähän olet teen ystävä myöskin, niin onko sulle koskaan käynyt niin, että siihen teen pinnalle ilmestyy öljyä? Kauhistuin kun huomasin oman teekuppini pinnalla öljypisaran näköisiä juttuja, niin pakko kysyä joltain onko se normaalia? Jos joku lukijoista tahtoo vastata niin saa kyllä mun puolesta vastata muutkin kuin Laura tähän kommenttiin :)
VastaaPoistaMinä olisin samoilla linjoilla alemmas kommentoineen anonyymi-lukijan kanssa! Älä huoli, että teessä öljyä missään nimessä olisi! Eiköhän se selity juurikin niin luonnollisesti kuin tuossa alempana tosiaan on kuvailtu :) Mutta itse en ole kyllä sellaista kieltämättä ikinä edes huomannut! Mutta entisenä super rasvakammoisena ymmärrän kyllä pelästyksesi, vaikka se kuinka turha olisikin!
PoistaJoten nautiskele teesi ihan rauhallisin mielin :)
Haluaisin tietää, että mitattiinko Helsingissä ruoat desimitoin?
VastaaPoistaKun minä olin osastolla, kaikki mitattiin desin mitoilla. Loppuvaiheessa hoitoa systeemin kuitenkin muuttui niin, että niille, joille annosteltiin valmiiksi hoitajien toimesta, ruoat mitattiin, mutta ne jotka itse annostelivat ruokansa, kokosivat annoksen malliannoksen mukaisesti. Tämä malliannos oli mitattu ja hoitajien laittama. Kun potilaat sitten annostelivat, he katsoivat mallia tästä hoitajien annoksesta, ja samalla hoitajat ohjasivat annostelua: pitääkö lisätä jne.
PoistaAnonyymille tiedoksi, että minun käsitykseni mukaan juoman pinnalle tulevat öljyn näköiset jäljet ovat huulista liuennutta rasvaa (esim huulirasvaa/-kiiltoa ym). Harvoin sinne hyppää öljyä itsestään eikä teekään sisällä öljyä. ;) Älä huoli, normaalia se on :)
VastaaPoistaKuten ylemmäs kommentoinkin, uskoisin asian olevan juurikin näin :)
Poista