keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Ravintolareissu poikien kanssa

Mitenkään tietoisesti en eilen alkanut päiväni kuvina -tyylistä postausta tekemään, mutta hieman sellainen tästä kuitenkin muodostui :) Harmittaa, kun en ihan aamusta alkaen käynyt päiväämme teille taltioimaan, mutta vielä jokin päivä voisin niin tehdäkin. Tässä olisi kuitenkin nyt hieman kuvia eilisen päivän tapahtumista!

Aamu alkoi taas auringon paistellessa suoraan olkkarimme puolelle, mikä on kyllä varsinainen piristysruiske! Käväisin pikaisesti suihkussa niin, että Justus odotteli sitterissä keittiössä suoran näköyhteyden alla. Sen verran poika hallitsee jo huomionhakuisuuden elkeet, että alahuuli alkaa mennä mutrulle yksinjäädessä, mutta hymy palaa huulille välittömästi, kun herra saa taas huomiota :D Olenkin todennut pääseväni helpoimmalla siirtelemällä sitteriä mukanani, mikäli jokin puuha vie vähääkään kauempaa aikaa. Heräsimme sen verran aikaisin, että pian alkoi kiukkua esiintyä väsymyksen vuoksi Justuksella siinä määrin, että pakkasin pikkumiehen mukaani ja lähdimme ulkoilemaan.

Jäätävän itkukonsertin jälkeen Justus kuitenkin nukahti melko nopeasti vaunuihin. Välillä aina täytyy kurkkia, onko herra mukana lainkaan, kun niin totaalinen nukahdus unen tullessa on, että Ukko on kuin patsas :D On ollut mukavaa etsiskellä lähiympäristöstämme hieman uusia lenkkireittejä, sillä vaikka vuosikausia olenkin jo Riihimäellä asunut, on tämä meidän uusi asuinalueemme minulle hieman vieras ollut. 

Justus jatkoi uniaan vielä takapihalla vaunut itkuhälyttimellä varustettuna. On kyllä ihanaa pientä arjen luksusta, kun on oma takapiha, mihin voi Justuksen rauhallisin mielin jättää! Piha on vielä hiljaiselle kävelytielle päin ja välissä on nurmikaistale, joten rauhassa poika saa unensa ulkona ottaa. Itse otin omasta hetkestäni kaiken irti ja sain kerrankin syödä rauhassa! Makaronilaatikon jälkeen nautiskelin kardemummakahvia Pandan toffee nougat -patukan kanssa ja viimeistelin eilisen vastauspostauksen teille tänne :)

Sen jälkeen kävin valtaisan kuvaprojektini kimppuun! Aloitin kyseisen projektin jo viikko sitten sunnuntaina tilaamalla valtavan määrän, reilusti yli 400 kuvaa Ifolorilta sekä ison kasan kiitoskortteja Justusta muistaneille!  

Siinä onkin sitten ollut lajittelemista, kun tilasin kuvia itsemme lisäksi myös vanhemmilleni, sisaruksilleni, Jarnon vanhemmille sekä molempien isovanhemmille. Halusin sujauttaa kuoreen kiitoskortin lisäksi parhaita kuvia Justuksesta arkena sekä kuvia ristiäisistä. Että jokaiselle olisi sitten ainakin muutama kuva meidän perheestämme sekä kuvien saajasta itsestään Justuksen kanssa :) Jarno ei ole muuta tehnyt kuin huokaillut, että "onko sinulla aivan pakko olla aina jokin projekti menossa?" :D Mutta tämähän se helppo osuus vasta on ollut! Varsinainen urakka alkaakin siitä, kunhan alan noita omaan valokuva-albumiin liimailla ja kuvatekstejä kirjoitella, huoh!

Tänään piti olla minun vuoroni ottaa pieni irtiotto kotoa ja lähteä Minnin kanssa syömään päivällistä Minnin Tsekin reissun matkakuulumisten merkeissä. Treffit kuitenkin peruuntuivat ihan viime tipassa, joten päätimme lähteä koko perheen voimin ravintolaan syömään ensimmäisen kerran sitten Justuksen syntymän! Kävimme aiemmin todella usein ravintolassa syömässä, mutta nyt ruokailu on ollut luonnollisestikin hyvin kotipainoitteista. Päädyimme Asema X -nimiseen ravintolaan ja ai että, kyllä kannatti! Olin ajatellut ottavani ehkä jopa hampurilaisen ristikkoperunoilla, mutta lista olikin uudistunut ja huomattavasti suppeampi kuin ennen. Mutta ei se mitään, sillä nykyään löydän kyllä listasta kuin listasta itselleni mieluista syömistä :)

Jarno päätyi villisikaan viskikastikkeella lisukkeineen. 

Itse valitsi pintasavustettua pariloitua lohta, pariloituja tiikerikatkarapuja sekä perunakakkua lime-teriyaki -kastikkella. Ja täytyy kyllä sanoa, etten kyseisessä ravintolassa ole kertaakaan syönyt mitään niin hyvää! Maistui loistavasti viimeistä murusta ja kastikepisaraa myöden :) Jarnonkin annos oli hyvä, mutta liian pieni Jarnon nälälle, joten jos Justus ei olisi aloittanut hysteeristä itkua poislähtiessämme, olisi Jarno halunnut käydä vielä autogrillin kautta :D

Olisimme halunnut kerrankin ottaa ravintolassa ihan jälkiruoatkin, mutta Justus alkoi tosiaan heräilemään aivan lopussa melko tyytymättömänä, joten oli vain pakko lähteä kotiin. Nappasin kuitenkin itselleni viereisestä rakennuksesta mukaan irttareita ja Jarnoa odotti pakastimessa Aino lakkajäätelö - emme siis ilman jälkiruokaa suinkaan jääneet :) Mutta kyllä listan suklaakakku jäi minua vielä luokseen kutsumaan, samoin kuin creme brulee Jarnoa ;) Kun menemme kahdestaan syömään seuraavan kerran, täytyy kyllä ehdottomasti mennä pitkän kaavan mukaan alkuruoista jälkkäriin saakka! Mutta hyvin karkitkin maistuivat telkkarin edessä samalla venytellen sekä illan kokkiohjelmaputkea seuraillen :)

Sellainen päivä siis eilen! Tänään olenkin sitten käynyt jo pikaisella hammaslääkärikäynnillä ja pistellyt poskeeni paketillisen porkkanalettuja - sellaisilla mielenkiintoisilla kuulumisilla sen sijaan tänään :D

<3: Laura

P.s. Huomenna jatkunee vastauspostaukset toisen osion voimin!

9 kommenttia:

  1. On kyllä luksusta käydä silloin tällöin kunnon ravintolassa syömässä! Itse olisin helposti voinut päätyä samaan annokseen kuin sinä, lohi-, katkarapu- ja perunafani kun olen. Minua jäi vähän harmittamaan edellinen ravintolareissuni äitini kanssa...Tilasin sinipallas-kalaa, jota en ollut koskaan aiemmin syönyt ja se kyllä maistui, mutta lisukkeena oleva kantarellirösti, joka tuntui pieneltä riskiltä ja haasteelta annoksessa, oli aivan älyttömän suolainen! :/ Äitini oli asiasta samaa mieltä sit maistettuaan ja niinhän siinä lopulta kävi, etten yksinkertaisesti voinut syödä röstistäni kuin puolet, koska suola puski ihan liikaa läpi. Valtava nälkäni ei lähtenyt kokonaan ja se harmitti, mutta söin sitten kotona vielä kunnon iltapalan. Tarkoitus olisi mennä kuitenkin pian uudelleen ravintolaan juhlistamaan kouluni loppumista :) Jospa sitten myös minulle sattuisi maukas annos.

    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kyllä, että sattui huono annos! :( Varsinkin jos harvoin käy ja nyt vielä sinun tapauksessasi, kun vihdoin ravintolassa pystyy käymään, niin kyllähän sitä odottaa aina annokseltaan paljon! Melkein mikä vaan ruoka on kyllä sellainen - kuten ollaan ennenkin juteltu - että harmittaa aina tosi paljon, jos annos ei ole ollutkaan mieluisa. Itse yritin eilen laittaa oikein kunnon tankkausajatuksen päälle syömällä viineri ihan vaan tankkauksen ja energiansaannin vuoksi, vaikken siitä oikeasti pidäkään (ei ole tarpeeksi makea minun makuuni :D). Mutta toivotaan, että ensi kerralla osuu valinta ravintola-annoksesi suhteen paremmin kohdalleen! Hyvä syy siinäkin mennä mitä pikimmiten uudelle ravintolareissulle sinulla ;)

      Poista
    2. Olisi kyllä ihanaa ja helpottavaa päästä siitä harmituksesta eroon, mikä tulee makupettymysten myötä...Eilen olin varannut hieman erilaiset välipalaeväät (viimeisen!) koulupäiväni varalle ja kun oli aika syödä ne, minun ei olisikaan yhtään tehnyt mieli kyseisiä eväitä. Nälkä oli kuitenkin kova, syötävä oli ja niimpä "pakotin" itseni syömään ottamani eväät. Hyvä saavutus ja mielestäni toimin juuri oikein, mutta kyllähän se harmitus, ja voisiko sanoa pieni ahdistuskin, nousi pintaan. Asiaan vaikutti vielä se, että olin valinnut evääkseni itselleni pieniä haasteita. Minkälaisia tuntemuksia/ajatuksia sinulle tuli "tankkausviinerin" syönnistä vai pystyitkö suhtautumaan asiaan täysin rauhallisin mielin? Kuulostaa ainakin hienolta ja rohkealta! :)

      Emmi

      Poista
    3. Tuo harmistusjuttu on oikeasti asia mistä pitäisi päästä yli, koska ennen kaikkea ruoka on kuitenkin polttoainetta! Ja toimit todellakin oikein, kun pakotit itsesi syömään ne, hyvä sinä! :)

      Kyllähän sitä ensin mietitytti, että miksen nyt söisi jotain mieluisampaa kuin viinerin, mutta sitten ajattelin, että nyt syön sen ja teen tästä aamupäivän kahvihetkestä tavan! Psyykkasin itseäni hieman myös sillä, että Jarno oli sen yövuorosta tullessaan minulle käynyt vartavasten ostamassa ja sanoi ennen nukkumaanmenoaan, että vaikket siitä niin pitäisikään, niin syö se painon takia. Se auttoi ja syömisen jälkeen olin niin super tyytyväinen! Eli tekemällä ne asiat helpottuvat :)

      Poista
  2. Pakko kysyä vielä "tyhmä kysymys": onko nuo ostamasi jälkkäri-irttarit Filmtownista? Tuo vaahtokarkki jätskitötterö näyttää nimittäin ihan siltä namilta, mistä sinä tulit heti minun mieleen, kun valitsin itselleni Filmtownissa irttareita :D Vaahtokarkki Laura, heh.

    Emmi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo on itseasiassa Makuunista ja lisäilty joukkoon muutama Parrotsin nami! Meillä kun ei täällä Filmtownia ole. Mutta siellä on aikalailla samaiset herkut, ainakin vaahtisten osalta! Ja voi että, löysin yksi päivä postista (!) täydellisen vaahtispussin, kun postimerkkejä kävin osatmassa: Iso vaahtobanaani suklaasydämellä, voiko mitään sen täydellisempää olla? :D Nauroin juuri Jarnolle, että kehtaanko mennä ostamaan toisenkin pussin ihan vaan itse namien takia vai pitääkö reissu naamioida postimerkinhakureissuksi :D

      Poista
    2. Aika jännä nami! Vaahtokarkkeja suklaaKUORRUTUKSELLA olen kyllä nähnyt, mutta että suklaasydän.. :D Tottakai kehtaat mennä ostamaan toisenkin pussin! Postin tätit/setät ovat vaan iloisia, kun saavat asiakkaita, vaikka sitten karkkiosoksilla ;) Viettelen tässä itsekkin parhaillaan taas lauantaista karkki-iltaani ja tuhoan voittamiani Fazerin herkkuja, nam!

      Emmi

      Poista
    3. Täytyy varmaan tehdä vaahtisostosreissu postiin! :D Miten voikaan jokin tällainen asia kuin hyvä karkkilöytö voi saada ihmisen innostumaan näin paljon, heh :D Mutta kyllä, siinä banaanissa yhdistyi kaksi parhautta ;)

      Poista
    4. Ne on katsos näitä arjen pieniä suuria iloja! ;)

      Emmi

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)