Koska ensimmäinen reissuruokapäiväkirja herätti usemmassakin teistä ajatuksia omiin kokemuksiin liittyen, ajattelin julkiasta toisen päiväkirjan jo näinkin nopeasti :) Tämä on siis heti seuraavalta päivältä, kuten aiemmin jo totesinkin. Kolmen perättäisen päivän ruokapäiväkirja antaa varmasti paljon paremman kuvan syömisistä kokonaisuutena kuin satunnaiset päivät - vaikka nekin toki hyvän peruskuvan antavatkin syömisistäni. Heräilimme uuteen reissupäivään tuolloin siis setäni ja hänen vaimonsa luota, josta jatkoimme lounaan jälkeen matkaamme.
Aamupala klo 10
Aamupalaksi saimme kaurapuuroa tuoreilla marjoilla sekä tuoretta leipää. Kuvan ottamisen jälkeen lisäilin puurooni makeutukseksi setäni vaimon edellispäivänä tekemää mansikkahilloa ja tein lisäksi myös toisen juustoleivän itselleni.
Todella kivaa vaihtelua kyseinen aamupala minulle! Nykyään olen niin vakiintunut rahka-aamupalaani, joten puuroa tulee enää harvemmin keiteltyä. Mutta näin pitkästä aikaa puuro maistui minulle kyllä ihan todella. Puurolautasellisen syötyäni otin vielä lisää marjoja ja makeutin niitä jälleen mansikkahillolla. Eli kaiken kaikkiaan minun tuli syötyä lautasellinen puuroa, marjoja ja mansikkahilloa sekä kaksi juustoleipää. Lisäksi join vielä kaksi kuppia kahvia kevytmaidolla :)
Lounas klo 13.30
Lounaaksi saimmekin sitten ihan todella hyvää jauhelihamureketta ja torilta vastaostettuja uusia perunoita. Salaattiin lisäilin vielä tietenkin salaatinkastiketta ennen ruokailun aloittamista :)
Joimme vielä jälkkärikahvit nopeasti, ennen kuin meidän oli aika jatkaa matkaa. Olimme kävelyreissullamme käyneet ostamassa paikallisen valmistajan leipäjuustoa, mitä sitten söimme vaniljakastikkeen ja mansikoiden kanssa. Eli vaikka kahveista ei kuvaa olekaan, söin siis tässä välissä siivun leipäjuusto vaniljakastikkeella ja mansikoita sekä joi pari kuppia maitokahvia :)
Ja heti auton lähdettyä liikkeelle, napostelin muutaman mansikan ja viinirypäleen autossa :)
Välipala klo 15.45
Tämän päivän välipala noudatti täysin samaa kaavaa kuin edellispäivän huoltsikkatankkauksemme. Vaikka metukasta en tykkääkkään, päädyin valinnanvaran vähyyden vuoksi juusto-metukkasämpylään. Oikeastaan metukka on ihan menettelevää maultaan, kun sen syö erikseen - niin kuin nyt tein - mutta juustoleipääni en sillä halunnut pilata :D
Nappasimme autoon taas jätskit mukaan. Minun valintani oli tällä kertaa lakupala-jäätelö, jota en ollutkaan koskaan ennen maistanutkaan! Tykkään paljon samaisesta chocoversiosta, mutta myös tämä lakuisempi jätski maistui kyllä hyvin :)
Päivällinen klo 20.15
Sitten olisi vuorossa meidän kunnon gormet-päivällisemme :D Kun vihdoin löysimme itsellemme majapaikan, kiirehdimmekin samoin tein kauppaan. Suuntasimme suoraan Suomussalmen kirkonkylälle ja löysimme ainoastaan pienen Siwan. Toki Siwakin olisi käynyt tuossa kiireessä, mutta olimme niin itsepäisiä, ettemme vain voineet uskoa sen olevan ainoa kauppa kirkonkylällä. Ajoimme ja ajoimme kaupan perässä ja päätimme lopulta lähteä täysin toiseen suuntaan kirkonkylältä löytäen onneksi isommat kaupat. Sieltä mukaan tarttui todella pikaista ruokaa, mitä voisimme vaikka trangiallakin tarpeen mukaan valmistaa.
Illan ruokamme piti siis sisällään Knorrin kermapastamössöä sekä karjalanpiirakoita valkosipulituorejuustolla :) Tuossa vaiheessa, kun Jarno sai vihdoin pastan valmisettua mökin varustukseen kuuluneilla, suoraan usemman vuosikymmenen takaisilla keittiövälineillä, oli nälkä jo niin hillitön, että ruoka upposi sellaisella vauhdilla että! Ja koska nälkä oli niin kova, maistui tuokin pasta-ateria oikeasti kunnon herkkuruoalta siinä vaiheessa ;)
Leipää emme viitsineet ostaa rasvapaketteineen, sillä emme tienneet olisiko esimerkiksi jääkaappia tämän jälkeisissä majapaikoissa lainkaan. Leivän sijaan ostimme Fazerin Imatran rukiisia karjalanpiirakoita sekä pienen paketillisen tuorejuustoa. Jaoimme pastan siis tasan keskenämme ja kuvan karjalanpiirakoista siis vain toinen oli minun - emme viitsineet liata kuin yhden lautasen :D
Jälkkäri klo 21
Vaikka hyvin vauhdilla syödyn päivällisen jälkeen olo olikin melkoisen ähky, en vaan voinut vastustaa kaupasta ostamaani Dumle-patukkaa! Ostimme kauppareissulla illan viihdykkeeksi itsellemme myös legendaarisen Laivan upotus -pelin, joten se kaipasi jotain makeaa rinnalle :) Tosin tappio oli niin karvas minulla ja suorastaan murskaava, että menivät samalla hyvästä lohdukkeesta nuo herkut ;)
Söinpä siis jälkkäriksi suklaapatukan sekä muutaman vaahtokarkin :)
Iltapala klo 23.15
Ruokailut kasautuivat niin iltaselle, että ennen nukkumaan käymistä söin ainostaan mansikkaisen Pro feel -rahkan. Koska syön todellakin nykyään aina nälkäni mukaisesti, kertoo iltapalan kutistuminen vain ja ainoastaan siitä, että energian saantini oli kyseisellä hetkellä niin balanssissa, etten vain kaivannut enempää. Toisin sanoen olin syönyt sinä kyseisenä päivänä ja ehkäpä jo sitä edeltävinä niin hyvin ja riittävästi, että nälkä ei ollut päässyt kasaantumaan!
Yöeväs klo 03.15
Samat fiilikset jatkuivat yölläkin, mikä on melko harvinaista minulle. Yleensä lähes poikkeuksetta minulla aina yöllä nälkä itsellänikin Justusta herätessäni syöttämään - joskus jopa herään nälkäisenä ennen Justusta! Kuvittelin pääseväni yönälästä eroon imetyksen lopetettuani, mutta näköjään nälkä pääsee yllättämään yhä yölläkin. Mitään stressiä tästä en ota, sillä muistan jopa ennen sairastumistani syöneen silloin tällöin yöllä! Eli ehkäpä yönälkä on jokin kummallinen ominaisuus minulla? :D Mutta tosiaan, tänä kyseisenä yönä nälkäni ei ollut tavallista pienemmästä iltapalasta huolimatta kummoinen, joten söin vain banaanijogurtin. Usein saatan levottomasti nukuttuani yöllä nousta hetkeksi lukemaan, jotta saisin sekavat unet katkaistua, jolloin tulee samalla myös napattua jotain syötävää. Näin oli myös tänä kyseisenä yönä - kaipasin pienen breikin unilleni, joten söin jogurtin lukemisen ohessa :)
Mutta jos vertaa näitä kahta ensimmäistäreissuruokapäiväkirjapostausta kotona kuvattuihin ruokapäiväkirjoihin, niin mielestäni näistä huomaa sen, kuinka tavallaan ruokailuiden runko voi säilyä hyvinkin samanlaisena energiamäärineen, mutta samalla päivän ruokailut voivat poiketa hyvinkin paljon siitä totutusta. Se kertoo omaa kieltään siitä terveestä joustavuudesta niin mielen kuin kropankin kannalta katsottuna. Ja toki se kertoo lisäksi omaa tärkeää kieltään kysvystä mukautua elämän vaihtelevuuteen ja yllätyksiin sekä omien tuntemusten vaihteluun: kyvystä nähdä ruoka sekä polttoaineena että nautinnon lähteenä, kyvystä arkipäiväistää ruokailuhetket sekä kysvystä nauttia hyvästä ruoasta.Entäpä te, pystyttekö te näkemään ruoan jo polttoaineena ja nappaamaan jotain syömistä vaikkapa vauhdissa, vai vaatiiko syöminen vielä keskittymistä, jopa niin suurta, että ruokailuhetki muistuttaa pyhää hetkeä, mitä ei saa pilata mikään?
Mutta tällaisia ruokailuita siis tällä kertaa - huomenna kuulettekin sitten kyseisen päivän kulusta muuten kuin ruokakuvien kautta :) Ja seuraava reissuruokapäiväkirja pitääkin sitten sisällään jo myöhästyneen synttärilounaan Kuusamon Martinassa sekä reissun ensimmäiset takkatulella paistetut makkarat - unohtamatta tietenkään herkullista lakulöytöäni ;)
<3: Laura
Hyvältä näyttää - ja niinhän kuuluukin näyttää!
VastaaPoistaJa ehkä hurjat näläntunteesi alkavat pikku hiljaa normalisoitua? Itsellä ruuan jälkeen on lähes aina suunnaton ähky, mutta sitä seuraa aina kiljuva nälkä. Eihän siinä mitää, jos osaisi tyydyttää nälkänsä... Minulla ruoka-ajat ovat vielä kuitenkin todella kiveen kirjattuja, ettei niistä poiketa eikä mitään ''ekstraa'' oteta. Ja olen taas huomannut, kuinka ruokailuistani on taas tulossa todella hitaita ja vaikean näköisiä. En tätä edes itse huomaa, mutta havahduin siihen itsekin, kun perheeni siitä mainitsi. Ruokaa siis syödään hitaasti ja hartaudella...
Olet ihan oikeassa, että nälän tunteeni on oikeasti tasoittunut jo selvästi! Joskus on niitä päiviä toki, kun tuntuu, ettei mikään määrä ruokaa riitä, mutta niitähän on kaikilla. Sitten sattaa olla päiviä, jolloin huomaa pärjäävänsä mainiosti paljon pienemmällä - sitä täysin normaalia vaihtelua.
PoistaKuvailusi ruokailuhetkistä kuulostaa kyllä niin tutulta minullekin - varmasti jokaiselle anoreksiaa sairastaneelle. Itse aikoinaan sanoinkin Jarnolle, että sitten voin jo kyllä melkeimpä pitää itseäni parantuneena, kun saatan syödä vauhdissa tai vaikka kauppamatkalta kotiin! Noh, toissapäivänä nälkä yllätti kesken kauppareissun ja koska kauppoja oli vielä jäljellä, ostettiin valmispatongit: Jarno söin, kun minä syötin Justusta ja kun pojat olivat valmiit, menivät he edeltä kauppaan ja minä jäin haukkailemaan patonkia kaupan parkkikselle :D Eilen taas ostin karkkia, enkä todellakaan odotellut pussin korkkaamista kotiin asti!
Varmasti olet vielä kaukana tästä, mutta kunhan tuollaista vapautta ja rentoutta tavoittelet, niin voit sinäkin varmasti todeta asioiden olevan sitten jo melko mallillaan :) Enkä yhtään epäile, ettetkö siihen pystyisi <3
Hei Laura! (: Oon joskus kommentoinut aiemmin blogiasikin. Olen rt opiskelija.. Et varmaan muista. Ruokailusi näyttävät vähentyneen,mutta jos painosi on noussut ja kuuntelet kehoasi ei syytä huoleen! Kokonaisuus näyttää todella hyvältä ja rennolta. Mikä parasta on,että huolehdit syömisistäsi reissussa näin hyvin. Monille reissaaminen olisi hyvä-tai huono- tekosyy syödä vähemmän.
VastaaPoistaHienoa,että olet voittanut rasvapeikkosi! Käytät todella hienosti rasvaa sisältäviä ruokia ja syöt herkkujakin ihan normaalisti.(:
Itselläni vehnäjauho ja lisäaineet oli kaikista pelottavaimpia! Menin lääkärille rajun oksentelun,laihtumisen ja huonovointisuuden takia ja kuinka ollakkaan minulta löytyi keliakia ja lisäaineallergia. Todella harmillista,kun olen niin hurahtanut aamupalalla croissantteihin tai puuroon. Toki on gluteenittomia.Lisäaineitakin pystyin käyttämään surutta.
Toivottavasti kaikki säilyy näin hyvänä! Olisi hienoa nähdä,miten ruokailujesi käy,kun menet töihin. (:
Heippa ja muistan kyllä viimekertaisen komttisi ihan todella hyvin! Minulla oli sen luettua entistä parempi ja luottavaisempi mieli ruokailujeni suhteen joten kiitos vielä siitä :) Huomaa kyllä, että sinustaa tulee ihan todella ammattitaitoinen, mutta myös ihan valtavan ihmisläheinen ja ymmärtäväinen ravintoterapeutti! Taustasi huomioon ottaen osaat varmasti samaistua asiakkaidesi - oli avuntarpeen taustalla sitten mikä asia tahansa - ongelmiin siten, että he saavat faktan lisäksi myös sitä todellista ymmärrystä osakseen :)
PoistaOlet oikeassa siinä, että tietyllä tapaa joinain päivinä ruokamäärät ovat saattaneet vähentyä, mutta koen syöneeni tarpeeni mukaan siten, että vähennys on ollut ehkäpä peräisin vain ja ainoastaan ravitsemustilan parantumisesta ja sen kautta tulleesta nälän vähentymisestä. Mutta sitten taas syömisen vapaus tuo mukanaan ne päivät, kun tulee huolella syötyä yli oman nälkätarpeen ihan vaan hyvän ruoan vuoksi :) Eli energiaa tulee varmasti tarpeeksi, sillä paino on yhä nossut - reisussa lähemmäs kilon verran.
Tuo rasvapeikon voittaminen on ollut kyllä ihan merkittävä asia minulle! Jos sinulla vehnäjauho ja lisäaineet olivat se vaikein juttu, olivat ne minulle rasva ja leipä, pasta jne. Mutta nyt ei oikeasti tunnu enää mikään vaikealta ja syöminen on minulle kokonaisuus, ei vain yksittäisiä ruoka-aineita :) Mutta tosi ikävää, että olet syömisongelmat selätettyäsi saanut vielä keliakian ja lisäaineallergian riesaksesi! Mutta toivottavasti gluteiinittomista löytyy edes lähelle yhtä herkullisia tuotteita :)
Tämä reissu toi kyllä mukanaan viimeisenkin luottamuksen omiin syömisiin! Saatoin oikeasti todeta, että selviän vaihteluista ja muiden ruokatarjonnasta mainiosti, mutta elin oikesti myös niitä odottaen ja niistä täysillä nauttien! Varsinkin mummolaruokien ääreen oli ihanaa päästä kunnolla syömään vuosien jälkeen :) Itselleni merkityksellisiä kokemuksia siitä, että kaikki todella on niin hyvin kuin miltä minusta on kotonakin tuntunut :)
Ja tosiaan, täytyy kyllä ehdottomasti kirjoittaa myös työpaikkaruokailuista! Viime syksyltä minulla on samaisesta paikasta hieman vaikeita ruokailumuistoja, joten nyt on hyvä aika muuttaa nuo kokemukset hyviksi :)
Oon kateellinen sulle! Pystyt syömään kauhean normaalisti. Haluaisin syödä myös oikein kunnon juusto sämpylä ja puuroa! Ja pastaas,nam! Pelkään vaan hiilareita ja rasvaa kauheasti; ):
VastaaPoistaOdotan innolla seuraavaa reissuruokapäiväkurjaa.
Kiva kuulla, että ruokapäiväkirjat jaksavat yhä kiinnostaa - kolmas on jo työn alla:)
PoistaVaikka nyt tuntuukin mahdottomalta tällainen syöminen, niin tärkeintä on, ettet missän tapauksessa luovuta! Sillä minunkin hiilari- ja rasvakammoni on ollut ihan järjetön, mutta tässä sitä nyt vaan ollaan :) Joten tsemppiä sinulle ja paljon taistelutahtoa! :)