Huomenna se alkaa!

Huomenna se alkaa - nimittäin työelämä! Oikeastaan jo tästä päivästä lähtien olen ollut töissäkäyvä mitä työsopimukseeni tulee, mutta aloitin rankan rupeamani heti vapaapäivällä ;) On melkeimpä outo olo, kuinka paljon ihmismieleen voi mahtua samanaikaisesti niin vallan erilaisia tunteita. Mieleni on ollut yhtä aikaa innostunut, todella jännittynyt, positiivinen, iloinen, mutta myös melko haikea - onhan kotiäitiyteni tällä erää kuitenkin ohitse. Mutta pääasiassa palaan töihin todella iloisin ja positiivisin, vallan odottavin fiiliksin! Kunhan vaan selviän parin ensimmäisen päivän jännityksestä, uskon työinnostukseni ainoastaan ainoastaan kasvavan :)

Uuden oppiminen, ammattitaidon kasvaminen ja kokemuksen karttuminen lisäävät valtavasti motivaatiotani. Kyllä, minulla on paljon unelmia mitä töihin tulee. Jo ala-asteelta lähtien unelma-ammattini on ollut selvillä, ja vaikka ihan unelmaani en saavuttanutkaan, niin samalle alalle kuitenkin päädyin. Ja hyvä etten saavuttanut, sillä unelmani on muotoutunut ja selkiytynyt minulle vuosien varrella entisestään - nyt tiedän mikä oikeasti haluan "isona" olla :) Haluan kehittyä, haluan oppia. Haluan erikoistua ja päästä tekemään sitä, missä oikeasti koen olevani hyvä. Ja kun vihdoinkin alan olla itse kunnossa ja täysissä voimissani, en usko minkään olevan esteenä noille haaveille!

Toki töihin paluu tuntuu haikealtakin. Olen viettänyt elämäni ihanimmat kuukaudet kotona pikkuisen ukkelini kanssa, saanut kokea ainutlaatuisia ja ikimuistoisia asioita yhdessä Justuksen kanssa, olemme seikkailleet ympäriinsä ja nauttineet kuluneista päivistä. Onneksi tuo kaikki jatkuu yhä töidenkin ohessa. En olekaan mielelläni sopinut töiden oheen päiville juuri mitään, mitä en voisi yhdessä Justuksen kanssa toteuttaa, sillä haluan viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan Justuksen kanssa - niistä hetkistä en ole valmis menettämään minuuttiakaan. Toki hieman jännitän myös töiden ja muun elämän yhdistämistä ja siihen tottumista. Toisaalta taas uskon sen sujuvan varsin hyvin, sillä vointini on nyt niin hyvä. Haluaisin ajatella jaksavani vielä työpäivän päätteksikin nauttia siitä arjesta ja elämästä ja ihan vaan niistä kodin arkisista asioista - kaikki tämä tietenkin yhdessä poikieni kanssa :)

Odotan tulevaa arkeamme mielenkiinnolla ja innostuneesti, sillä Justuksen oppiminen on ollut viime aikoina niin huimaan, että on vaikeaa välttää olemasta hymyssäsuin aina pojan läsnäollessa. Justus värittää arkeamme ja päiviämme niin ihanalla tavalla, ettei varmasti töissäkäynti saa elämäämme yksitoikkoiseksi puurtamiseksi :) Elämä mullistuu taas melkoisesti, mutta onneksi positiivisella tavalla! Iloitsen niin paljon Jarnon mahdollisuudesta olla kotona Justuksen kanssa ja saada kokea samalla tavalla sitä, mistä minä olen viime kuukaudet nauttinut. Olisin ollut onnellinen mahdollisuudesta olla kotona pojan kanssa kotona pidempäänkin, mutta vähintään olen yhtä onnellinen voidessani antaa myös Jarnolle saman mahdollisuuden:)

Huomenna pakkaan siis pinkit virtahepokenkäni reppuun ja suuntaan töihin ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan kuukauteen! Pitäkää peukut pystyssä, että selviän! ;)

<3: Laura