Työviikko takana, Justus kainalossa

Kun työpäivä tänään päättyi, poljin töistä vauhdilla kotiin ja sieltä suuntasin suoraan vanhempieni luo. Jarno oli tuonut Justuksen tänne jo aiemmin yöpymiskamppeiden kera, sillä tarkoituksena olisi jäädä viettämään lauantaita lapsuudenkotiini hieman pidemmän kaavan mukaan - jäämme nimittäin tänne pikkuherran kanssa yökylään! Jarno lähti isommalla porukalla Helsinkiin katsomaan Arsenal- Manchester City -peliä, joten olihan minun ja Justuksenkin keksittävä jotain kivaa itsellemme ;) Olisin itsekin mieluusti peliä lähtenyt katsomaan, mutta en kyllä olisi näin työviikon päätteeksi suostunut Justusta päästämään enää silmistäni - en todellakaan! Näin ollen saan vanhempieni luona sekä kivan illan että Justukseni seuran:)

Viime viikonloppu meni ystävien seurassa, joten ehdotinkin äidilleni leffailtaa hyvän ruoan merkeissä. Suunnitelma kuitenkin vaihtui vielä astetta paremmaksi, kun myös veljeni saapui yökyläilemään perheineen. Joten iltamme tulee pitämään sisällään ainakin grillailua sekä toivottavasti myös saunomista :) Myös pientä jännitystä ja odotusta on ilmassa, sillä Justuksen uuden serkkutulokkaan pitäisi syntyä päivänä minä hyvänsä! Malttamaton täti jo odottelee pikkukaverin näkemistä - tulokaslahjakin on jo valmiiksi hankittuna ;)

Sellaisia suunnitelmia minulla ja pikkumiehellä olisi nyt täksi illaksi :) Mutta mitä sisältyykään kuluneen viikon kuulumisiin? Töitä, hyvää mieltä, väsymystä, käsikipua, sekavia unia, jokapäiväinen riemukas jälleennäkeminen, ikävää, iloa poikien yhdessäolosta - siinä hieman fiiliksiä kuluneelta viikolta! Viikko töitä olisi nyt takana ja olen kieltämättä ihan mahdottoman hyvällä mielellä mitä kaikkeen tähän uuteen elämäntilanteeseen sisältyykään :) Ikävä on ollut kova - sitä on turha kieltää - mutta kun samalla olen nähnyt omin silmin sen, kuinka paljon Jarno nauttii Justuksen kanssa kotonaolosta, en voisi olla tyytyväismpi ratkaisuuni jakaa vanhempainvapaata hänen kanssaan. 

Olen itsekin ihan vilpittömästi nauttinut töissäolosta, ja vaikka uni onkin silmiä painanut, olen joka päivä lähtenyt töihin polkemaan hyvillä mielin :) Toki olen ollut väsynyt: aikaiset herätykset yhdistettynä erittäin katkonaiseen nukkumiseen saavat olon väistämättä uneliaaksi. Mutta mikä parasta, väsy painaa kotona, ei töissä. Muistikuvani nälkäisenä tehdystä työpäivästä viime vuosilta on kummasti kadonnut ja nälän sijaan olen saattanut keskittyä täysillä työhöni - varsin mieluisaa siis! Joten väsymyksestä viis, kun muuten olo on hyvä ja töihin täysillä panostaminen mahdollista - mitä nyt pikkumies käväisee mielessä silloin tällöin ;) Väsymystä suurempi - ja se todellinen - murheeni on kuitenkin ollut oikean käteni kipuilu, mikä äityi töitä edeltävällä viikolla jo siihen tilaan, että huolestuin todella työkyvystäni. Sormien yöllinen jäykkyys ja kipuilu levisi vähitellen koko oikeaan käteen tehden sen ihan voimattomaksi. Lopulta ongelma paljastui melko suurella varmuudella hermopinteeksi ja alkaa onneksi jo nyt vähitellen helpottaa. Kunhan pääsen kipuilusta eroon kokonaan, niin sitten voin nauttia töistäni ilman tuotakin murhetta :)

Vaikka töissäolosta nautinkin, niin sen voittanutta ei kyllä ole, kun saavun töistä kotiin ja nauravainen herra Justus odottaa minua omien puuhailuidensa parissa :) Loppupäivät ovatkin kuluneet Justuksen puuhastelua seuratessa ja poikaa sylissä pitäen - ei vaan tahtoisi päästää pikkuisesta irti! Tosin nyt on pojalla sellaiset liikkumisharjoitukset istumisesta konttailuun menossa, ettei sitä äiskän sylissä paljoa ehtisi istuskella ;) Kun eilen olin illalla vasta puoli kymmenen jälkeen kotona ja jo ennen puoli seiskaa aamulla jälleen satrttasin, tuntui hieman pahalta vähäinen aika pojan kanssa. Mutta nyt on onneksi kaksi vapaapäivää tiedossa pikkukaverin seurassa tiiviisti viettäen!

Tällaisissa tunnelmissa on minun viikkoni kulunut - entäpä teidän viikkonne? :)

<3: Laura