perjantai 2. elokuuta 2013

Välietappeja - matkamme jatkuu

Aloitin purkamaan reissuamme parisen päivää sitten kertomalla teille ensimmäisestä etapistamme eli mökkiviikonlopusta vanhempieni mökillä. Matka jatkui kuitenkin jo heti maanantaina, josta hieman lisää nyt uuden reissupostauksen myötä :)

Kolmas reissupäivämme jatkui...


...ajomatkalla Kiuruvedelle setäni ja hänen vaimonsa luokse. Matkalla pysähdyimme huoltsikkaeväille, mutta melko hyvin aikataulun mukaisesti olimme puoli kolmen maissa perillä :) 


Kun pääsimme perille, oli setäni juuri lähdössä hakemaan mummoani, ja pian myös serkkuni saapui naapurikaupungista vanhempiensa luokse. Oli ihan mahtavaa nähdä pitkästä aikaa serkkuani, joka on kanssani saman ikäinen - olihan edellisestä tapaamisesta kulunut ihan yhtäkkiä yli viisi vuotta! Useampi tunti siinä vierähtikin herkullisen ruoan ja iloisen jutustelun merkeissä :) Mutta edelleenkin tämän illan huipuin juttu oli mummon näkeminen ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen sekä mummon ilon näkeminen, kun hän sai Justuksen seurassa oleilla 

Kuvia tuli otettua ihan huikeita määriä minusta, mummosta ja Justuksesta, mutta ihan parhaat kuvat tulivat, kun mummo sai vihdoin Justuksen kainaloonsa :)

Justus nautti taasen ihan täysillä huomiosta - yllätys yllätys ;) Ja kun oli aika saatella mummo jälleen hoitokotiin, ei ollut epäilystäkään siitä, etteikö ilta olisi ollut onnistunut - se varmasti jopa ylitti kaikkeen odotukset! Mummo ei enää kotonaan pikkumiestämme muistanut, mutta mieli oli selvästi virkeä ja iloinen :)


Sedälläni ja hänen vaimollaan on aivan ihana piha järven rannalla, joten sateen tauottua menimme vielä illalla hieman pihalle haukkaamaan raitista ilmaa :) Jarno oli tuttuun tapaansa kiinnostunut puutarhan tutkimisesta ja katselusta - ja mikäs siinä olikaan niin kaunista pihaa ihastellessa :)

Ilta päättyi matkasuunnitelmien laatimiseen ja tulevien majapaikkojen kartoittamiseen. Tosin itse kohtasin suuren tragedian vielä samaisena iltana, kun istahdin vihdoinkin alas lukemaan päivän aikana kertyneitä onnentoivotuksia Facebookista ja kuinkas kävikään - piilotin paria viestiä lukuunottamatta jokaisen onnitteluviestin itseltäni enkä niitä enää onnistunut esille palauttamaan! Itkuhan siinä meinasi harmistuksen myötä tulla, mutta toisaalta saatoin olla iloinen, että niin moni oli minua ihanilla viesteillään jaksanut muistaa :)

 Kun neljäs reissupäivämme koitti...

...olivat ajatukset jo tulevassa taipaleessa, mutta siitä huolimatta ennätimme viettää mukavan aamupäivän vielä Kiuruveden maisemissa :)

Lähdimme yhdessä setäni vaimon kanssa kävelylle vielä ennen lounasta ja ennen kuin meidän oli aika startata automme. Teimmekin kunnon lenkin lähtien kävelemään rantaa pitkin ja päätyen lopulta keskusta kautta takaisin kotiin. 


Saimme samalla kunnon Kiuruvesi esittelyn, minkä jälkeen olin oikeasti vaikuttunut pikkukaupungin tarjoamasta kesä- ja kulttuuriannista!

Kiuruveden Iskelmäviikot olivat juuri alkamassa, mikä näkyi jo hyvin katukuvassa tapahtuma-alueen rakennustöissä. Oli hauskaa nähdä ja ennen kaikkea kuulla, kuinka paljon eloa tuollainen tapahtuma pikkupaikkakunnalle tuokaan! Hauskin juttu oli mielestäni se, kuinka tapahtumaan saapuville karavaanareille on useampanakin vuonna kaupiteltu tuoreita sämpylöitä ja pullia aamusella - kukapa sellaisista haluaisi kieltäytyä, jos ihan "kotiovelle"  tuotaisiin herkkuja aamiaispöytään? :)

Paikalliseen kulttuurikesään kuuluu Kiuruvedellä myös kesäteatteri, jonka tämän kesän näytös oli juuri saamassa tuona kyseisenä viikkona ensi-iltansa! 

Saatuamme kaupunkikierros päätökseen, oli vielä lounaan ja kahvien aika - niistä näitte ja kuulittekin eilen enemmän ruokapäiväkirjan muodossa :) Ja kun autosta vilkutimme lähtiessämme, saatoimme todeta yhden tärkeän etapin olevan nyt takanapäin ja meidän kolmen koplan seikkailun vasta edessäpäin! Siitä hetkestä lähtien olivat suunnitelmat reissun aivan viimeisiä päiviä lukuunottamatta melko auki vielä, mikä kyllä lisäsi roimasti seikkailumieltä :) Ja mikä parasta, saisisimme viettää ihan superia laatuaikaa kolmistaan yli viikon ajan - saisin olla vain ja ainoastaan kahden suosikkimieheni kanssa!

Vaikkei täysin tarkkoja suunnitelmia meillä siis ollutkaan, oli se kuitenkin varmaa, että Kuusamon suuntaan lähtisimme. Justus nukahti heti alkumatkasta ja matka sujui kunnon rajuista sadekuuroista huolimatta mukavasti. Kajaanin jälkeen teimme Justuksen herättyä pienen stopin huoltsikalla - oli niin meidän kuin autonkin tankkauksen aika. Justus oli kovin kiinnostunut iskän sämpylästä, mutta onneksi myös oma ruoka maistui pojalle hienosti :) 

Alun perin olimme suunnitelleet jatkavamme suoraan Kuusamoon asti, mutta välietappi Suomussalmen kohdalta tuntui lopulta kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta. Olimme etukäteen katsoneet valmiiksi muutamia leirintäalueita, mutta pian saimme todeta, että niitä kyllä matkan varrella todella tulisi riittämään ja eteen ilmaantumaan ilman etsimistäkin! Päätimme kääntyä Kiantajärven leirintäalueen suuntaan ja katsastimme kaksi mökkivaihtoehtoa ennen päätöstämme. Kumpikaan niistä ei olisi houkutellut - toinen oli leikkimökin kokoinen ja toinen taas hintaansa nähden todella vaatimaton. Mutta koska emme jaksaneet enää jatkaa matkaa ja nälkäkin alkoi jo vaivata, päädyimme isompaan - ulkopuolelta ihan hyvännäköiseen mökkiin. Vessa mökistä löytyi, mutta muutoin ei siinä paljon kehumista ollut. Mutta oli se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin toinen vapaana ollut mökki, jossa Justukselle olisi ollut ainoastaan ulkopaikka tarjolla, sillä edes Justuksen matkasänky ei olisi mahtunut sinne sisälle :D

Leirintäalue sai siis kelvata yhdeksi yöksi, vaikkei muutoin houkutellutkaan meitä. Yksi hauska juttu leirintäalueella kuitenkin oli nimittäin Augustina-niminen aasi, joka liikkui alueella vapaana - ollut kuulemma leirintäalueen asukki jo vuosien ajan :) Vain hetki ennen kuin kuvan nappasin, oli Augustina juuri käännytetty erään mökin luota pois tupakkavarkaista :D

Ilta oli tuolloin tuulinen, viileä ja hieman sateinen, mutta omalla tavallaan myös todella kaunis. Kävimme hieman tutkimassa ympäristöä, ennen kuin vetäydyimme sisälle mökin lämpöön. Justus leikki innoissaan majaleikkiä patjansa kanssa ja riemu oli tuttuun tapaansa ihan ylimmillään :) Minä ja Jarno taasen uppouduimme ostamamme Laivan upotus -pelin ääreen, mikä olikin tosi kivaa ja vaihtelevaa ajanvietettä. Ei perinteistä leffan katselua tai telkkarin tuijottelua, vaan kunnon vanhan ajan skabat lautapelin äärellä!


Näin päättyi siis neljäs reissupäivämme :) Seuraavassa reissupostauksessa matkaammekin sitten Kuusamoon, jossa meitä odotti jo paljon mukavampi ja kotoisampi mökki saunoineen ja takkatulineen sekä ensimmäinen seikkailumme luonnon helmassa!:) 

<3: Laura

8 kommenttia:

  1. ... Laura aina yhtä Lumoavana, J Nuorempi söpiksenä kuin mikä ja J Wanhempi tietty komiana... kaikki Suomi-neidon näyttäessä parhaimpia puoliaan! Mikäs sen ihanampaa? - Ihana annos silmän-&sielunruokaa meille lukijoille! Kiitos! ♥

    VastaaPoista
  2. Moi! Ensinnäkin kiitos kamalasti sun blogista, oon saanu paljon voimaa ja vertaistukea tästä!<3 Olen nyt 16.v tyttö, ja anoreksia takanapäin. Parannuin nopeasti, mutta painoni kävi hyvin alhaalla. Niin pinnalliselta kuin tämä kuulostaa, luuletko että rintani kasvavat, vai jäävätkö ne 11 vuotiaan tasolle... luin jotain keskustelupalstoja ja rupesi ahdistamaan, että pilasinko kehitykseni sairastumalla. Nyt siis paino n.55 ja pituus 172, kuukautiset eivät ole vielä alkaneet,aina olen ollut hoikka ja nyt olen ehkä sitä painoluokkaa mitä olisin ollut ilman sairauttani tässä iässä. Miten sinulla kävi tämän fyysisen kehittymisen kanssa? Kiitos<3 T:Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Henna! Ja kiitos, todella ihanaa kuulla, että olet saanut blogistani myös itsellesi jotain <3 Mutta vielä hienompaa on kuulla se, että olet oikeasti selättänyt tämän sairauden! :)

      Itse en voi vastata omakohtaisen kokemuksen perusteella kysymykseesi, sillä itse sairastuin niin "vanhana" eli 21-vuotiaana vasta. Ja koska minulla alkoi murrosikä hyvin varhain, jo ala-asteella, ehdin kehittyä normaalisti, ja myös kroppanoi ehti toimia yli kymmenen vuoden ajan täysin normaalisti, ennen kuin sairastuin. Itse nyt olen aina ollut todella pienirintainen ja varsinkaan nyt imetyksen jälkeen paljon mitään ole jäljellä, mutta eipä tuo haittaa - eivät ainakaan ole tiellä ;)

      Mutta sinuna en vielä huolestuisi, sillä tiedän tuttujen kautta, että jos anoreksia on pilannut täysin kehityksen, niin silloin on ollut vuosien sairaudesta ja alipainosta kyse. Itse olet kertomasi mukaan toipunut kuitenkin nopeasti, jolloin kroppasi ei ihan niin pitkään ole ollut "epänormaalissa" tilassa. Ja jos kuukautisesikaan eivät ole alkaneet vielä, niin se kertoo mielestäni siitä, että kehityksesi on vielä kesken ja ehkäpä myös tuo rintavarustus voi hyvinkin vielä kasvaa :) Tokihan vertailukohtaa voi hakea äidin/muiden sukulaisnaisten murrosiän alamisajankohdasta tai vartalonmallista, jos olisi sattunut heiltä perimään myös tätä puolta :)

      En tiedä oliko tästä sinulle nyt mitään apua, mutta jonkinlaisia ajatuksia kuitenkin :) Jatka samaan terveeseen malliin ja ihanaa loppukesää sinulle! <3

      Poista
  3. Kiitos vastauksesta! :) Niin ajattelinkin että pystytköhän vastaamaan tähän, kun meillä kuitenkin ikäeroa ja olet tämän sairauden vanhempana kokenut. Mutta kyllä, vastauksestasi oli todella paljon apua, kuten myös kaikista postauksistasi blogissasi.:) Tätä asiaa minun on hankala kysyä lääkäriltä tai äidiltä niin ajattelin sitten sinulle kirjoittaa, ja sain taas rohkaisua ja yritän odotella kehitystä rauhallisin mielin. Ihanaa että sinunlaisiasi on tässä maassa olemassa, valat meihin kohtalontovereihin uskoa ja toivoa kohti terveellistä elämää omasta selviytymistarinastasi kertomalla, iso kiitos siitä!<3 Olet ihana!:)
    Ps: Pakko vielä kehua kuvaasi jossa olet raskaana ja sulla on oranssi mekko, siis aivan upea kuva, olet niin kaunis ja sulla on ihana kroppa!:)
    Kiitos vielä, ja mukavaa syksynalkua sinulle ja perheellesi! Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana olet itsekin ♥

      Ja kiva kuulla Henna, että vastauksen koit hyödylliseksi, vaikken ihan omasta kokemuksestani siihen pystynytkään vastaamaan! Ja kiitos aivan ihanista sanoistasi - iloitsen aina ihan valtavasti siitä, jos muutkin saavat kokemuksistani tsemppausta ja uskoa paremmasta ja terveemmästä elämästä ♥

      Ja voi että, kiitos vielä ihanista kuvakehuista! Itse aina katselen tuota kuvaa mahaani ihastellen ja kaipaillen - taitaa olla taas uusi masukuume valloillaan ;)

      Aurinkoista, lämpöistä ja iloista alkavaa syksyä sinullekin! :)

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)