Eilen kirjoittelinkin mukavista vapaapäivistäni, joiden jälkeen olikin aika taasen palata jälleen töihin. Voi kuinka päivät meinaavatkaan mennä näin vuorotöissä sekaisin, eikä kahden vapaan jälkeen voinut millään mieli ymmärtää, että maanantain sijaan olisikin käynnissä torstaipäivä! Onko täällä muita, jotka vuorotyö saa aivan sekaisin päivistä? Kun oma työviikko on tavallaan vasta aluillaan, niin monilla se jo lähenee loppuaan. Noh, minä tykkään viikonlopputöistä ja niiden erilaisesta rauhallisuudesta, joten empä ala valittamaankaan asiasta :)
.JPG)
Eikä kahden onnistuneen vapaapäivän jälkeenkään harmittanut palata töihin - varsinkaan, kun päivän piristyksenä sain taas kuvaviestin vauhtiveikostani :) Ei tällaisen kuvan jälkeen voi olla mitenkään harmissaan - oli sitten töissä tai ei!
Eikä töiden jälkeen odottanut viime viikkoisen grillaushetken uusintaotos äitini ja veljeni perheen kanssa ollut yhtään hassumpi tapa siirtyä illan vapaalle :) Poljin taas suoraan veljeni perheen kerrostalon pihalle, jossa omat poikani odottelivatkin minua jo. Pian saapuivat myös Justuksen kummit, Ida-serkku sekä serkku numero kaksi ja tietenkin mummo. Tosin serkku numero kaksi oli niin hiljaista poikaa melkein grillailumme loppuun saakka, että välillä pikkuisen läsnäolon meinasi ihan unohtaakin! Mutta heräsihän se pikkuinene nallehaalariin sonnustautunut mieskin vaunuissaan lopulta moikkaamaan meitä muita :)
Äitini oli taas huolehtinut grillattavista ja muista eväistä :) Makkaraa olikin taas joka lähtöön perinteisestä ryynimakkaraan, braatwurstiin ja Chorizoon asti! Jällkäreiden virkaa toimittivat Suffelit sekä leipomopuoli berliinimunkkien ja kampaviinereiden muodossa :)
Grillailuiden ohessa herra Justus pääsi ensimmäsitä kertaa kunnolla hiekansyönnin makuun, kun mummo kantoi pojan hiekkalaatikolle :D Tutti auttoi jonkun aikaa, mutta kyllä se hiekka vaan kummasti maistui... Pojan hiekkalelut leikkeineen tosin jäivät vähille, kun lapion käyttö ei vielä oikein luonnistunut eikä Ida halunnut hiekka-autoaan serkkupojalle lainata - liekö tyttö oli vieläkin katkera siitä, kun serkku vei edellisellä vierailulla pallon luvatta :D
Todella mukava oli siis päätös eilen työpäivälleni, mutta ihan parhaan siitä teki pyyntö, mitä ihanampaa ei olisi voinut ollakaan - pyyntö ryhtyä pikkuisen minimiehen kummiksi! Pikkumiehen vanhemmat pyysivät siis minua ja Jarnoa pojan kummeiksi, enkä voisi olla yhtään onnellisempi asiasta ♥ Minulla kun ei vielä yhtään kummilasta ole, on tämä minulle vielä senkin vuoksi niin kovin erityinen asia :)
Tämän ihanan pyynnön ilahduttamana viikkoni jatkuu sekä työpäivien että juhlinnan merkeissä! Viikonloppuni pitää sisällään lauantain aamuvuoron ja sunnuntain iltavuoron - ja siinä välissä olisi tarkoitus käydä tanssimassa yhdet häätkin vielä! Kunhan huomenna töistä pääsen, on suuntana pikaisen valmistautumisen jälkeen Jarnon ystävän häät, joita tuleekin sitten varmasti juhlittua pikkutunneille asti :) Kun sunnuntai koittaa, täytyykin keräillä voimia sitten vielä illan ja sitä seuraavan aamun työrutistusta varten. Noh, kivoja juttuja edessä, joten eiköhän tämäkin viikonloppu kunnialla läpi viedä! Kunhan selviän ikävästä mummolassa hoidossa olevaa Justusta kohtaan, selviän mistä vaan ;)
Hauskaa, rentouttavaa ja kaikin puolin mukavaa viikonloppua teistä jokaiselle! :)
<3: Laura
Heipsansaa Lauraseni!
VastaaPoistaIhania nämä arki- sekä vapaapäivien postauksesi! Niin kovasti paljon huokuvat tervettä elämän iloa, että ei voi muuta kuin hymyssä suin näitä lukea! Ja energiaa Sinulla näyttää riittävän - ihan kaikkeen! :) Ei voi muuta kuin ihmetellä... Noh, sitä kai se terveys tuo tullessaan: voimia, voimia ja voimia - sekä onnen tunteita!
Mitä ihaninta viimeistä virallista kesäviikonloppua Sinullekin, häiden ja töiden merkeissä! Sunnuntaina se sitten alkaa: syyskuu!
Paljon lämpimiä halauksia! ♥♥♥
Heippa Andrea! :) Kiva kuulla jälleen, että on ollut mukava arkikuulumisia lueskella :) Kyllähän se terveys on ihmeellisesti voimia antanut! Ja kyllähän tuota puuhaa ja ohjelmaa riittää - joskus voisi ehkä tehdä hyvää viettää ihan tarkoituksella päiviä, jolloin ei olisi mitään menoja :)
PoistaNyt on tosiaan syyskuu käynnistetty hyvillä mielin :) Toivottavasti sinäkin pystyt nauttimaan syyspäivistä, vaikkei ne sitä mieluisinta vuodenaikaa sinulle olekaan! Halaus ♥
Ihanaa, että saat oman pienen kummipojan! <3 Itse olin hirmuisen otettu, kun siskoni pyysi minua ensimmäisen lapsensa sylikummiksi... Meinasin haljeta ylpeydestä, kuten vieläkin! :D Sinulla on tietenkin oma pikkuherra hoidettavana, mutta eiköhän tuo kummipoika myöhemmin tule sinunkin luoksesi hoitoon, kun ovat pojat vielä niin saman ikäisiä! Hienoa. ;)
VastaaPoistaVietä sinäkin mukava viikonloppu! Minäkin koetan. :)
Kyllä on tosiaan ihanaa saada vihdoin oma kummilapsi ♥ Ja eiköhän tosiaan poikien kasvaessa kyläilyt puolin jos toisin lisäänny melkoisesti - ihanaa vaan, jos serkuksista tulisi hyvät kaverit toisilleen!
PoistaToivottavasti sinunkin viikonloppusi oli onnistunut :) Minulla viikonloppu oli varsin mukava, vaikkakin todella kiireinen! Nyt hyvää alkavaa, syksyistä viikkoa sinulle! :)
Olipa aurinkoinen postaus! :) Onnittelut kummiudesta!
VastaaPoistaOlin viikonlopun äidin kanssa hoitamassa siskon ja hänen miehen lapsia Porissa. Aamulla heräsin kummipoikani (reilu 1v) kanssa lauantaina puol 7 ja sunnuntaina varttia vaille 7. No mutta nukkui yöt kokonaan, joten pystyi yöt nukkumaan ilman että häiritsi. Tai itse kyllä heräsin pariin otteeseen, kun poika välillä ns. itkahtaa johon itse herää vaikkei tarvi mitään tehäkään. No nukuin sitten lauantaina 3h päikkärit ja kummipoikani 3,5h :D En ees tiedä millo oon viimeks nukkunut päikkärit, mutta puol 7 herätyksellä se oli melko tarpeellinen :) Lisäksi hoidettavana oli 4- ja 5- vuotiaat tytöt.
Maisemanvaihto teki kyllä ihan hirveen hyvää! Viime viikolla oli monta vähän huonompaa päivää, mutta viikonlopun myötä ne kaikki vaan unohtu. Sunnuntaina, kun yksin matkustin kotiin päin niin tuli siinä junassa vähän itkukin vaikka täysin ok oli myös palata koulumaailmaan. Oon varmaan maailman surkein hyvästien vastaanottamisessa :D
Samalla tajusin, että nyt on syyskuu. Tuntui nyt aamulla salilla, että elämä taas hymyilisi. Tiesin, että elokuuhun sisältyi kaikennäköistä ja paljon myös junnaamista paikallaan lähinnä koulujuttujen kanssa, ettei oikeen saanut intoa yo- kokeiden lukemiseen. Sitten hoksasin, että ku oon aina puhunut ''tän kuukauden vedän ilman, että ahmin yhtenäkään päivänä''. No nyt elokuussa se onnistui. Miks miettisin kaikkea kuukauden tuomia parannuksia, kun voisin vain iloita siitä että sortumisia ei tullut. Parannushan ajattelussa ja toiminnassa oli kuitenkin varmasti kuukauden tärkein tavoite :)
Tänään sai taas kohdata kyllä entiset ongelmat. Aamulla kävin salilla ja ajattelin, että kylläpä kulkee tosi hyvin kun ei oo moneen päivään käynyt ja on kunnolla palautunut siis. Salin jälkeen menin koululle syömään. Söin varmaankin liian vähän, koska tunnin päästä oli jo nälkä. Onneks oli vain parin tunnin koulupäivä. Illalla alkoi sählyvuoro ja nälkä oli kyllä siel. Jaksoin pelata hyvin ehkä ekat puol tuntia, kun koko aika on 1,5h. Tiedostin päivällisen jälkeen, että nyt ei jaksa kyllä iltaan asti ja söin siinä välissä kaks välipalaa. Taisin arvioida silti energiantarpeen väärin /: Mulle on maanantait ollut aina hirveen vaikeita elettäviä, kun mun ahmimiskohtaukset ajottuivat yleensä viikonloppuun ja sen jälkeen maanantai oli aina sen ''uuden alku'', joka mun sairaassa ajattelussa kääntyi siihen että maanantaisit pitää elää sillä 1000-1200kcal (jonka jälkeen viimestään loppuviikosta olin taas aina järjissäni ja söin suhkot normaalisti). Niin tuli sählyssä vähän haikee fiilis, vaikka tottakai olin iloinen että tällä kertaa kyse ei ollut tahallisesta. Varmaan tän ''terveysbuumin'' myötä ei ole kiinnostanut oikeen lukea terveystiedon yo:n, kun on aikoinaan opiskellut niin paljon kaikkea siihen liittyvää. Jospa siellä kysytään jotain sellasta, missä voi hyväksikäyttää kokemusta.. eipä aiheesta mitenkään eroonkaan pääse, kun heti ekana sählyssä yks kommentoi toiselle, että sä oot kyllä laihtunut. Ja siihen on toteaminen, että joo se tässä on kovasti tarkotus ollut. Tiedän, että henkilöllä oli tarkoituksena se viime vuonnakin ja itse henkilökohtaisesti en näe henkilössä mitään mistä vois pois viel ottaa ees. Kovaa itsekuria vaan ja varmaan ärsyttää siinä se, että tulee katkeruus vaan omaa ''hairahtumista'' kohtaan. Pääasiahan kuitenkin on, että tietää itse mitä on tekemässä ja miksi. :)
Iltapala nyt ei enää paljon tehoa siihen ylinälkään, mutta huomenna taas parempi yritys. Voisin kyllä luetella, että mitä tänään söin niin jos osaat sanoa jonku selkeen jutun mikä pieleen mahtoi mennä.
VastaaPoistaTaustana tulin eilen puolenyön aikaan junalla kotia ja söin junassa tukevan iltapaln klo 20.
Aamulla heräsin puol 10. Aamupala: kaks ohraleipäpalaa + perustäytteet (juustosiivu, margariini, tomaatti)
salilla 1h 15min
koulussa 12:15 : viitisen lihapullaa (kaupan eli olivat kyllä säälittävän pieniä..), 2 perunaa, näkkileipä ja maitolasi
välipala 14:30 maitorahkaa puolisen purkkia + appelsiini
päivällinen klo 16: lähes puolilautasellinen kinkkukiusausta, puoli lautasellista salaattia, maitolasi
välipala klo 17: banaani
välipala klo 18: ruisleipä peruspäällisillä
sählyä 19-20.30
klo 21 iltapala: kaks näkkileipää peruspäällisillä + maitorahkaa puolisen purkkia + appelsiini
Joku meni pieleen.. kenties salin tuoma energiantarve? yleensä en noita ylimääräisiä välipaloja edes suostuisi ottaan, mutta nyt vaan oli sietämätöntä nälkää että aattelin etten mä nyt ihan tyhmäksikään halua ryhtyä nälkäsignaalien kanssa..
Aion kyllä piakkoin mennä selvittämään, että voisko olla jotain allergiaa vai onko sitä ärtyvää oireyhtymää mun vatsavaivat, kun ne on nyt olleet jokapäiväisiä ja haitanneet nukahtamistakin. Keliakiaa en usko sillä, että en ole kyllä mitenkään tässä laihtunut mutta lie se sitten aina oireena? Kuitenkin tuntuu, että en saa mielenrauhaa jos nyt ei selvitä.
Kehon viisaudesta kertoo varmaan se, kun vuos sitten laihdutin sen 10kg. Viimeinen kilo oli erittäin vaikea saada pois ja tein vähän kaikkeni että se lähtee, koska tavoitepaino on aina tavoitepaino. No sain sen pois ja sitten viimeisen vuoden taistelin syömisten kanssa ja kyllä sillä pahalla ololla pysyin painossani. Nyt elokuun saldo herkkulakosta huolimatta + 1 (paino kyllä vaihtelee päivien mukaan, mutta kilo pysyvästi on kuitenkin jotain). Ja se saa mut lähinnä nauramaan, että nyt keho kiittää ja otti yhden tarvitsemansa kilon takas. Vielä tän syyskuun oon herkkulakossa, kun alkuperäinen tarkoitus oli että opin syömään riittävästi sekä se, että on nyt syksyn yo- kirjoituksiin asti. Tän jälkeen en kyllä ala lakkoon muuta kuin siinä tapauksesssa, että ois tullut paljon syötyä ja herkkujen haluamisen saamikseksi se ois hyvä juttu. Tääkin on vain sitä päättäväisyyttä, että loppuun asti mennään ja tuottihan se jotain kun elokuussa ei tullut sortumisia.
VastaaPoistaNyt kyllä kieltämättä haaveilen terveestä vatsasta ja kehosta, joka saa nauttia välillä herkkujen ihmeellisestä maailmasta. Ei mahoton haave :)
Hyvä tää sun blogi, ku en mä yleensä sepusta mitään pitkiä viestejä ja en todellakaan jaksaisi blogia pitää. Mutta sulla itsellä on niin kattavia postauksia ja sulla on ihana tapa vastata viesteihin niin jotenkin sitä innostuu sulle sitten avautuun asioista, joita ei ehkä muuten oikeen elämässä edes käy läpi muuta kuin itse. Eilenkin, kun tulin kotia puol 12 yöllä niin luin blogeja, mutta sun uusia tekstejä en jaksanut alkaa enää lukemaan tai aattelin, että on viisainta kun ei lue. Mutta hyvä se vaan on, on aina ilo lukea sun postauksia/ vastauksia :)
Toivottavasti jaksat tähänkin mun täällä tyypilliseen piitkään viestiin vastata. Itse vastaamisessa ei kyllä kiirettä ole! :)
Tajusin vasta lähettäessä, että kuinka pitkä tästä oikeesti tuli. Ei mun sentään kolmessa viestissä ole enne tarvinu lähettää. Ehkä mun ei tarvi vähää aikaa sitten kirjotellakaan kummemmi taas :)
-lepe (joka on kirjoittanut kyllä muitakin näitä pitkiä anonyymiviestejä sekä joutunut lähettään kahdessa osassa, mutta en jaksa nyt olla ihan pelkkä anonyymi vaan)
Olen lukenut joka sanan huolella kommentistasi ja haluankin vastata siihen ajatuksen ja ajan kanssa! Näin ollen teen sen hieman paremmalla ajalla, jotta voin paneutua siihen rauhassa :) Halusin vain jättää tällaisen pienen ensikommentin, jotta tiedät minun aikovan vastata todella!
PoistaSiihen asti tsemppiä ja jaksamisia Sinulle! :)
No niin, nyt vähän parempi vastaus kommenttiiisi - anteeksi kun kesti! :)
PoistaKiva vaan, kun jaksat kommentoida ja kirjoitella omista ajatuksistasikin ja kokemusksistasi! Varmasti selkiyttää kummasti myös omia ajatuksia, kun kirjoittaa niitä tällä tavalla ylös. Sinun kommentistasikin huomaa se, kuinka oikeasti alat itsekin kirjoittaessasi löytää ratkaisuja sinua vaivanneisiin asioihin! Vai tuntuuko sinusta itsestäsi yhtään siltä?
Mutta ihan mahtavaa kuulla, kuinka tietyistä ongelmista huolimatta, pystyt näkemään jo suuren muutoksen, minkä olet saanut aikaiseksi ja niitä hyviä asioita elämässäsi, niin arkisissa asioissa kuin ruokailuissasikin! Samoin kuin sinun jättämäsi kommentti toiseen postaukseen siitä, kuinka sinusta on hieno, että kirjoitan tavallisista arkiasioista, enkä vain pohdi sairauteen liittyviä asioita kertoo siitä, kuinka itsekään et selvästi halua pyöritellä alati sairaita asioita mielessäsi, vaan janoa sitä oikeaa elämää :)
Mielestäni vastasit itsekin jo omaan kysymykseesi mahdollisesta enrgiavajeesta, nimittäin siitä varmasti tuo loputtomalta tuntuva nälkä johtui. Itse olen ainakin todennut, että nälkä saattaa kummuta vaikkapa edellispäivän syömisistä, eikä sillä ole välttämättä tekemistä saman päivän syömisten kanssa. Vaikka kuinka olisi syönyt hyvin ja riittävästi, on energiavajetta saattanut tulla edellispäivänä niin paljon, että se vaikuttaa vieläkin! Päivät vaihtelevat ja tilanteet vaihtelevat ja sinäkin selvästi liikut melko paljon, joten ei ihme jos nälkä vaivaa! Ja takana sinulla oli edellispäivän reissaus, joten voisiko sieltä löytyä jostain syytä, vaikkapa pidentyneistä ruokailuväleistä? Varmasti voisit rohkaistua syömään vieläkin enemmän ja nimenomaan nälkätuntemustesi mukaisesti, vai mitä mieltä itse olet? Mutta hienoa, että yrität oikeasti tehdä kaikkesi, että söisit järkevästi ja riittävästi, etkä halua tällaisen toistuvan :)
Ja vielä paremmalta kuulostavat ajatuksesi sallivammasta ruokailusta herkkuineen! Oman taustasi takia olet keskittynyt säännölliseen perusruokailuun, mutta kyllähän vapaa syöminen herkkuineen on myös hyvä opetella. Ainakin itselläni sellainen on avannut monen monta solmua ajatuksistani :) Yritä jättää muiden laihdutuspuheet ulkopuolelle ja keskittyä siihen hyvään, mitä olet saanut koke syömisten parannuttua viime aikoina. Aina ympärillä kuulee laihdutuspuheita ja urheilupuheita, joilla itseeän ja omaa herkkää mieltään voisi syyllistää, vaikka siihen ei todellakaan ole tarvetta! Kuten itsekin totesit: luota siihen, että tiedät mikä on sinulle parhaaksi ja mitä olet itse tekemässä :)
Muutenkin kuvailusi arjestasi koulujuttuineen ja läheistesi kanssa oleiluineen kuulostaa juuri sellaiselta arjelta, kuin tuossa iässä kuuluukin olla, joten nauti siitä! Ime siitä energiaa itseesi ja positiivisia ajatuksia ja voimaa selvittää viimeisetkin syömisongelmat! Ihania ja aurinkoisia alkusyksyn päiviä sinulle ja tsemppiä kouluarkeen! :)
Eihän sulla mennyt kauankaan vastata! Tai sitten päivät vain menneet niin nopeaa :) Kyllähän sitä näin kirjoittamalla tulee käytyä läpi tapahtumia ja samalla löytää niitä ongelmakohtia. Mulle on aina ollut helpompi ilmaista itseä kirjoittamalla kuin puhumalla.
PoistaTerveystiedon lukeminenkin juuri vähän takkuaa sen takia, että varsinkin noi terveysjutut tuntuvat olevan niin läpikäytyjä asioita, että haluaa elämältä jo muutakin ajatuksia. Tavallaan sitä vain odottaa, että terveystiedon yo on ohitse.
Tosiaan edellisiltana olin syönyt koko päivän ihan ok ja illalla kahdeksan aikaan junassa. Mutta tietenkin, kun tulin kotia vasta puolen yön aikaan ja menin nukkuun joskus puol 2 aikaan niin kyllähän sitä energiaa varmasti kului. Ja kummipojan kanssa heräsin jo varttia vaille 2 silloin aamulla ja kävin yli tunnin lenkin käveleen myös.
Todellakin odottaa jo myös herkkujen takaisintuontia ruokailuun! On mahtavaa, että nyt ruokahalu on huipussaan je perus ruoka maistuu, kun ei täytä sitä nälkää herkuilla. Kuitenkin haaveilen jo siitä, että voisin joskus ostaa kaupasta herkkua ilman että se ois hirveetä syyllisyyttä ja väärin keinoin tehtyä. En oo koskaan ostanut makeaa ilman syyllisyyden tuntoa, joten se voi aluksi olla aika outoakin. Kunhan saa syötyä vaikka suklaapatukan ja huomaa ettei mitään pahaa tapahtunut eikä tullut ''ihan sama nyt voi syödä miten sattuun'' niin se siitä lähtee menemään. Ehkäpä jo muutaman vuoden päästä voin nauraa sille kuinka herkkujen ostaminen ei ollut luonnollista nuoruudessa ja kuinka se sitten on jo nautinnon lähde eikä mielipahan. Hyvä tämä herkuttomuus 7vk on kuitenkin jo ollut, kun oon saanut todellakin huomata kuinka paljon mun pitää syödä!
Vieläkin täytyy vaan opetella tuota kunnolla syömistä, koska vieläkin on vähän se ihmetys menossa että miten mulla taas on nälkä tai että oon jo syönyt vaikka mitä ja vieläki pitäs syödä. Hyvänä esimerkkinä viime sunnuntai, kun olin kotosalla päivän. Kävin aamulla kaverin kanssa 10km kävelylenkin. Aattelin, että ei se ole lenkki eikä mikään kun kävellen meen. Söin aamulla vain maitorahkaa ja hedelmän. Kotona olikin sitten valtava nälkä ja lounaasta huolimatta mulle jäi kauhee nälkä päälle. Ennen lounasta vielä uskottelin pärjääväni sillä ja päivällisellä ja iltapalalla. Pitihän sitä syödä pari leipää välipalaksi. Päivällisen söin ja senkin jälkeen oli nälkä. Ei auttanut kuin syödä manteleita. Oli vähän ahistava olo, kun nälkä kalvoi mieltä vaikka koitti syödä ja kuitenkin oli hirveen epävarma olo että paljonkos on tullut syötyä. Nämä on niitä tilanteita missä kalorit alkaa pyörimään mielessä - viikonloppu kotosalla paljon vapaalla vapaata syömistä koko päivä - . Illalla kävin juokseen 12km lenkin ja sen jälkeen kyllä olo oli sitten heti parempi kuin koko päivänä yhteensä. Eilinen maanantai oli kuitenkin hyvä päivä, vaikka nälkä meinasi silloinkin olla esteenä mutta en antanut sen olla. Päivään sisältyi taas sali ja salibandy (tänään oli vihdoin lepopäivä!!!). Söin varmasti eniten mitä koskaan herkuttoman kauden aikana. Aamulla piti käydä puntarilla, että kuinka kaikki huolet on kuitenkin taas aivan turhaa. Noh puntari näytti puol kiloa vähemmä kuin kuukausi sitten. Siinä sen oman tyhmyyden taas huomas :)
PoistaEilen oli kyllä kans kova päivä, kun aamulla oli ruotsin kuuntelu. Valehtelematta menetin 20 pistettä tyhmyydellä. Päässä oli oikeita vastauksia, mutta ilmaisin ne paperille väärin tai niin ettei siinä ollut mitään tolkkua. Järkikin ois sanonut oikeet ilmaisut niihin. Vielä, kun kuuntelu oli perussanastoa ja mahikset ois ollut tosi hyviin pisteisiin. Eilinen meni tuohon palautumiseen ja tänään vain päätin hyväksyä, että saan C:n. Onhan se ikävää, että ruotsi on ainut aine mitä jaksanut opiskella koko kouluvuosien ajan ja sitten keskipitkästä saa kiitokseksi vain C:n. Ymmärrän kyllä, että kielet on aina ollut mulle vaikeita (englanti ka 6) joten mun pitäs olla tyytyväinen siihen kuinka oon jaksanu opiskella ruotsia. Ei harmita kuuntelun pistemäärä vaan harmittaa se oma tyhmyys siinä. Että sillä saa pilattua pisteet. Pitää vetää heikko C niin ei harmita toi kuuntelu ;D Keväällä kun ei mielellään uusis, kun englanti on päästävä silloin läpi. Ruotsi ei edes vaikuta mun jatko-opiskelupaikkoihin joten en ymmärrä miks oon sen yo- arvosanasta niin kiinnostunut. Jospa niissä tärkeemmissä aineissa sitten en töppäile ja pääsee keväällä englannin läpi. Se on vähän suurempi juttu kuitenkin :)
Tänään juuri nyt illalla luin kirjaa ja tuntui, että annan omaa aikaa itselleni pitkästä aikaa taas. Meinannut ajatukset kiertää vähän samoja ratoja opiskelujen suhteen. Senkin takia asennoidun C:n, koska muuten mun pitäis lukea ruotsia yötä päivää ja haluan nyt vaan ennen kaikkea vähentää tätä stressin tunnetta.
Kävin terveydenhoitajalla ja kokeilen nyt kuukauden verra täys laktoositonta ruokavaliota. Sen jälkeen jos ei auta niin verikokeet ja keliakiarvot. Painotti myös liikunnasta, että pitää olla kaks lepopäivää. Ihan hyvä painotus, koska se joinakin viikkoina menee siihen yhteen vapaapäivään ja kahdesta on saattanut tuntea huonoa omaatuntoa. Ihan syyttä! En puhunut mitään mun ongelmista, koska ajattelin niiden olevan menneisyyttä. Ne eivät enää vaikuta mun syömisiin. Uskon, että parin kuukauden hyvä syöminen näkyisi jo vatsaoireissa jos oisivat siitä johtuneet. Lisäksi kipuja on melkeenpä ollut vain enemmän nyt tän terveellisen ruokailun hetkellä.
PoistaPakko vielä sanoa, että vaikutat ihanalta persoonalta :) Mulla on jo nyt paljo rauhallisempi ja levollisempi mieli, kun sain kirjoitettua tähä. kolme viikkoa ja kirjoitukset ohi. Tuntuu, että sitten elämä on taas helpompaa. Mutta mikseipä se vois olla helppoa jo ennen sitä. Koeviikko ens viikolla ja mulla ei ole yhtään koetta, joten ma-ma täysin vapaata koulusta. Pakko siitä on lukemisten lomassa nauttiakin!
-lepe
Voi kiitos ja toivottavasti vastauksestani oli sinulle oikeasti apua! :) Vaikka edes siinä mielessä, että se antoi ajattelemisen aihetta positiivisessa mielessä ja auttoi sinulle ajatuksia ongelmakohtien ratkaisuun. Toivottavasti jatkat oikeasti samalla hyvällä linjalla, mutta korostaen myös levon tärkeyttä. Vaikka olisitkin saanut ruokailut kohdilleen, niin ole varovainen, ettei aktiivisuus mene liikunnan suhteen yli, joohan? Mutta tsemppiä ihan valtavasti koulutöihin ja kirjoituksiin! Vaikkei kaikki menisikään ihan nappiin ja toiveiden mukaan, niin onneksi ne eivät yksistään opiskelumahdollisuuksiasi määrää - tai muutenkaan tulevaisuutesi suuntaa.
PoistaNauti, ota rennosti ja pidä huolta itsestäsi! <3
Heip!
VastaaPoistaOnnittelut kummiudesta! On se vaan niin erityinen kunnia!
Jep, kolmivuorotyöläisenä sitä monesti on ihan sekaisin päivistä... Samalla täytyy aina pohtia syömisten sopivaa rytmitystä-onneksi se on ajan kanssa helpottunut.:)
Mukavaa syksyn jatkoa ja työn iloa!:)
Eve
Kiitos Eve :) Kolmivuorotyö tuo kyllä itse kullekin haasteita syömisiin, vaikkei varsinaista ongelmaa syömisten kanssa muuten olisikaan! On niin tärkeää huolehtia muutenkin riittävästä energiansaannista järkevästi, mutta kyllä yövuorokin siihen mielenkiintoisen lisän tuo. Miten syödä järkevästi ja niin, että varmasti jaksaa muutenkin raskaan vuoron läpi? Minä olen onnellinen, ettei nyt tarvitse lainkaan yövuoroja tehdä ja saan keskittyä vain kahteen vuoroon :) Vaikka jaksaminen onkin kohdillaan, on se muuten arjen kannalta näin helpompaa!
PoistaSamoin sinulle mukavaa alkanutta syksyä ja ihanaa tosiaan, kun kommentoit! :)