Miten minä syön työpäivinä?

Olen saanut pyyntöjä kirjoittaa nykyisistä syömisistäni sekä työaikaruokailuistani. Vaikka olenkin reissuruokapäiväkirjoja julkjaissut, voisivat ne aivan hyvin kuvata arkisyömisiänikin: määrällisesti ja laadullisesti syön arkenakin aivan samalla tapaa. Olenkin halunnut myös nämä ruokapäiväkirjat julkaista, vaikka reissusta onkin jo aikaa - osittain kuvaamaan vapaata syömistäni, mutta osittain myös muistona minulle itselleni. Nyt ne on kuitenkin koluttu läpi, joten pääsen taas tähän hetkeen ja arkiruokailuihini teidän toiveidenne mukaisesti :)

Työaikaruokailu on aiheena sisnänsä ihan mielenkiintoinen, sillä minulla on samaisesta työpaikasta ja siellä tapahtuneista ruokailuista myös haastavia ja jopa todella vaikeita muistoja, joten sen kaiken vertaaminen nykyhetkeen on kertonut erittäin paljon ennen kaikkea minulle itselleni voinnistani ja syömisteni tilasta. Olenkin usein mielessäni miettinyt tilanteita työpäivien aikana, jotka minulle ennen olivat hyvinkin vaikeita, mutta jotka nyt sujuvat hyvinkin luonnollisella tavalla. Pystyn näkemään ruokailuissani ja sitä kautta jaksamisessa hetki hetkeltä ero entiseen verrattuna, sillä niin vahvasti nuo tuntemukset - niin fyysiset kuin psyykkisetkin - ovat sisälleni taltioituneet. Ajattelinkin kirjoittaa työaikaruokailuistani parissa eri osassa siten, että nyt aluksi kertoisin pääpiirteittäin siitä, kuinka ruokailuni nykyään työaikoina rytmittyvät. Toisella kertaa ajattelin sen sijaan keskittyä erinäisiin dilemmoihin, jotka ovat minua aiemmin vaivanneet, ja jotka ovat nyt ratkenneet luonnollisella tapaa parhain päin. Toivottavasti tämä kaikki antaisi teille selkeän kuvan ruokailuistani sekä ihan tsemppimielessä hieman vertailukohtaa omiinne!

Oma työpäiväni rytmittyy ruokailuiden osalta siten, että aamuvuoroon mentäessä herään puoli kuuden aikoihin, jolloin syön heti aamupalan, kunhan olen laittanut muuten itseni valmiiksi. Herään tarkoituksella aikaisin, jotta ehdin nauttia aamusta ja syödä aamupalan kirjaa lukien ja radiota kuunnellen - aivan rauhassa ja ilman kiirettä. Tällainen rauhasta nauttiminen ei sinänsä liity itse aamupalaan - kuten se ennen olisi varmasti liittynyt - vaan siihen omaan aikaan, mitä nykyään luonnollisesti ei kovin paljona kotosalla minulla ole. Syön yleensä aina aamulla vakiosuosikkini eli Valion täyteläisen maitorahkan mehukeitolla sekä marjoilla ja banaanilla. Lisäksi syön aina leivän päällisineen sekä juon teetä. Oikeastaan enempää en tuossa vaiheessa pysty syömään senkään puolesta, että poljen töihin pyörällä, eikä täydemmällä vatsalla polkeminen tuntuisi enää hyvältä, mutta samalla tuo määrä tuohon aikaan aamusta riittää minulle vallan hyvin.

Työpäiväni alkaa siis seitsemältä, ja kun parisen tuntia on töitä takana, on aamupuuron ja -kahvin aika. Saamme kahvit ja puuron töiden puolesta, mikä on ihan todella mieluisa asia minulle. Puurot vaihtelevat joka aamu - milloin on ruispuuroa tai kaurapuuroa, milloin taasen aivan todella hyvää mannapuuroa tai riisipuuroa. Tässä vaiheessa nälkä onkin alkanut jälleen tuntua mahanpohjassa, joten puuro mehukeitolla ja kupillinen maitokahvia tulevat enemmän kuin parempaan saumaan. Minulla on aamukahville kuitenkin varattuna myös aina jokin pieni oma eväs sen varalta, etten pääsekään ajallaan aamukahville ja puuro olisikin päässyt jo loppumaan. Tämä on tärkeä asia, sillä kaipaan ehdottomasti tuossa vaiheessa jotain syömistä, enkä missään nimessä jaksaisi aikaisen aamun syömisilläni lounaaseen asti.

Kun kello lähestyy puolta päivää, alkaa minulla olla jo taas ihan kunnolla nälkä. Puoli yhteen mennessä pääsenkin aina syömään ja aika on minulle todella sopiva kaikin puolin - tässä vaiheessa on muutenkin pienen tauon tarpeessa mutta myös nälkä alkaa olla jo melkoinen.Kaipaan tässä vaiheessa jo ihan kunnon ruoan, ja minulla onkin usein mukanani edellispäivänä tehtyä kotiruokaa - milloin makaronilaatikkoa, milloin jotain lihakastiketta lisukkeineen. Muutaman kerran olen tehnyt myös ruokaisan salaatin itselleni töihin, mutta pääasiassa syön lämpimän ruoan. Moni kokee lämpimän ruoan olevan liikaa tuossa vaiheessa raskaan ruoan lisäten ainoastaan väsymystä, mutta minun kohdallani pienoinen väsymys ei ole laisinkaan niin suuri paha kuin nälän tuoma energian vähyys. Mieluummin syön itseni ihan kunnolla täyteen ja pärjään aterialla kotiin asti, kuin söisin kevyesti ja antaisin nälän jäädä vaivaamaan. Eli paras ruoka minulle on väistämättä ihan kunnollinen lämmin ateria tai todella ruokaisa salaatti leipineen! Tällaisen lounaan turvin pärjään hyvin työpäivän loppuun saakka eli kello kolmeen asti. Kotiin päästessäni keitänkin sitten jo kahvit ja haukkaan jotain kunnollista välipalaa. Ilta menee omalla rytmillään entiseen tapaan päivällisineen, herkkuhetkineen sekä iltapaloineen. Illan syömisistä oikeastaan tiedänkin, että olen syönyt hyvin ja riittävästi töiden aikana: kun illalla nälkä ei tunnu loputtomalta, vaan on ihan normaaleissa uomissaan, tiedän päivän aikaisemman energiansaannin olleen riittävää.

Ruokailuni aamuvuorossa  - niin kuin muuhunkin aikaan - on siis todella säännöllistä, mikä on enemmän kuin tärkeä asia minulle. Tarvitsen todella säännöllistä ruokailua, jotta jaksan. Tämä asia pätee muutenkin arjessani, mutta nyt töiden alettua se on entisestään korostunut. Haluankin aina huolehtia ruokailujen säännöllisyydestä, vaikka nykyään minulla ei ole enää sairauden asettamia vaatimuksia tälle, kuten ennen oli pakonomaisen tarkkoinen ruoka-aikoineen tai suunnattoman heikon olon vuoksi. Nyt haluan vain pitää huolta säännöllisen syömisen kautta fyysisestä jaksamisestani - siitä, ettei energia pääse loppumaan päivän aikana ainakaan puutteelliseten ruokailuijen takia. Myös ihan kroppani muunlaisen hyvinvoinnin vuoksi tarvitsen säännöllistä ruokaa - esimerkiksi melkoinen närästys on taattu, jos ruokavälit venyvät liian pitkiksi. Näin ollen tarpeeksi ruokaa, tarpeeksi usein - silloin on jaksaminen ja hyvä olo taattu :)

Mutta entäpä iltavuoron ruokailut sitten? Justus pitää iltavuoroinakin huolen siitä, että nousen ylös yleensä siinä kahdeksan aikaan viimeistään. Näin ollen aamu alkaa reippaasti ja aamupalankin syön tavalliseen tapaani siinä yhdeksän aikoihin. Iltavuoroni alkaa yhdeltä, joten syön juuri ennen lähtöäni kunnon lämpimän ruoan kotona. Yleensä tässä vaiheessa nälkäni ei ole vielä kovin kummoinen, mutta tiedän tarvitsevani kunnon tankkauksen, jotta jaksan ruokataukoon saakka. Työt alkavat heti tohinalla ja ensimmäinen ja ainoa varsinainen ruokatauko meillä on neljän aikoihin. Tällöin syön toisen ruokani eli päivällisen. Ruoan laatu menee samoja linjoja kuin muillakin aterioilla ja aamuvuorossa. Tämä tankkaushetki onkin enemmän kuin tärkeä, sillä siitä alkaa illan kiireet, eikä varsinaisia taukoja enää tämän jälkeen ole! Näin ollen otankin aina jotain helppoa välipalaa mukaani, jotta voin aina välillä haukata jotain tarpeen tullen, kuten vaikkapa energiapatukan. Minulla saattaa olla mukana energiapatukoiden lisäksi valmiiksi pilkottuja hedelmiä, kuivattuja hedelmiä, hedelmäsoseita, tai vaikkapa Pro feel -juoma. Nopea ja helppo välipala tulee joskus napattua suuhun vessatauon yhteydessä tai sopivan pienen tauon tullen. Ajan puute ei saa olla syynä syömättömyyteen - se olisi tässä tapauksessa ainoastaan tekosyy.

Mutta huomaan kyllä iltaisin kotona jokaisen iltavuoron jälkeen, että iltavuorossa energiansaanti ei ole täysin vastannut kulutusta - tai ainakaan energiansaantiani koti-iltojen aikana. Vaikka huolehdinkin vaikka sitten vauhdissa välipaloista, on fyysinen vointini nyt niin hyvä, että työn touhussa nälkä saattaa kummasti unohtua, mitä ei ikinä olisi aiemmin pääsyt tapahtumaan! Nyt saatan havahtua hirveään nälkään vasta ennen kotiinlähtöä, kun rauhoitun paikoilleen tekemään viimeisiä kirjauksia. Näin ollen olen useimmiten todella nälkäinen, kun puoli kymmenen jälkeen töistä kotiin saavun. Tällöin maistuu ruoka paremmin kuin hyvin ja kunhan nälkääni kuuntelee ja todella syön niin riittävästi, että nälkä lähtee, tulee minun varmasti paikattua illan aikana mahdollisesti tullut energiavaje. Tosin joskus, kun illan aikana on saanut töissä painella tosissaan menemään, saattavat tämän seuraukset näkyä vielä seuraavana päivänäkin tavallista kovempana nälkänä. Mutta huomionarvoista tässä onkin se, että kaikki näkyy vain ja ainoastaan nälkänä - ei todellakaan muunlaisena fyysisenä tai psyykkisenä pahana olona!

Mutta entäpä sitten työpaikalla tarjolla olevat herkut? Kyllä, niitä on tarjolla todella usein - mitäpä muuta naisvaltaiselta alalata voisikaan odottaa? ;) Milloin on leivottu synttäreiden kunniaksi, milloin lomaltapaluun. Milloin joku on tuonut ulkomailta tuliaisia tai talo on tarjonnut kakkua työntekijöiden vakinaistamisen kunniaksi. Ja joulun lähestyminen - se ei ainakaan varmasti suklaatarjontaa vähennä ;) Eli perusruokailuiden lisäksi tulee usein otettua vielä tarjolla olevia herkkuja, mikä on nykyään ihan normaali osa ruokailuitani. Miksen ottaisi, jos joku kerran tarjoaa ja mieleni tekee? Joskus joku saattaa tuoda vaikkapa pussillisen karkkeja toimistotilaammekin ja kyllähän niitäkin tulee napsittua. Nämä syömiset työaikanani kulkevat siis tarjolla olevian herkkujen sekä omien mielitekojen mukaan - todella paljon vaihdellen. Mikäs sen kivempaa kuin lounaan päälle kahvin kanssa nautittu pala juustokakkua? :)

Hyvä fyysinen oloni, jaksamiseni sekä myös painon säilyminen ennallaan kertovat sitä parhainta kieltä syömisteni riittävyydestä. Töiden aloitus ei ole entiseen tapaan saanut aikaan mitään negatiivista syösten painoa laskuun tai horjuttaen jo saavuttamaani tasapainoa, vaan ajatukseni ja elämäni ovat jatkuneet ihanalla tavalla ennallaan. Korkeintaan tödein aloitus on positiivisella tavalla vahvistanut ajatuksiani terveyteni hyvästä tilasta ja siitä kuinka haluan oikeasti elämääni elää. Töiden aloitus on vahvistanut ajatuksiani siitä, kuinka minusta todella on tähän, eikä mikään mikä ennen sai ajatukseni suoraan sairaille poluille, ota minusta enää valtaa. Pystyn huolehtimaan itsestäni. Kiire ja lisääntynyt kulutus eivät ole tekosyitä lipsumiselle. Haluan jaksaa entistä paremmin. Haluan sitä kautta huolehtia syömisistäni entistä paremmin. Haluan vaalia tätä hyvää oloa ja tasapainoa. Haluan käydä töissä ja elää normaali perusarkea. Haluan olla terve ja ennen kaikkea jaksava äiti Justukselle. Näillä ajatuksilla on työurakkani alkanut ja näillä ajatuksilla jatkan - ne kantavat varmasti varsin pitkälle :)

Tässä siis hieman ruokailujeni rungosta työpäivieni aikana. Tämä toimii hyvänä pohjustuksena tekstilleni, jossa aion käydä entisten ongelmakohtieni kimppuun pala palalta! Kaikki aamupalakammosta oman ryokarytmin katoamiseen ja vaikka mitä siltä väliltä ovat saaneet mieleni ennen sekaisin, joten puitavaa riittää varmasti! Käynkin siis yksitellen jokaisen ongelmakohdan kimppuun pohtien samalla saavuttamaani ratkaisua kutakin ongelmaa koskien :) Miltä tällainen kuulostaisi teistä?

<3:Laura

P.s. Kuvituksena jälleen herkulliset kuvat weheartit.com -sivustolta. Tässä kaikessa kiireessä työeväiden kuvaus on jäänyt hyvin vähäiselle, joten niistä ei kuvitukseksi riittänyt, mutta ehkäpä kuvailen teille joskus ihan kunnolla eväsruokiakin vaikka ihan ruokapäiväkirjan muodossa :)