Herra Justuksen reissukuulumiset

Nyt olemme Haapavedellä Justuksen isomummon ja isopapan luona, josta teille muutaman sanasen Justuksen kuulumisiin liittyen kirjoittelen :) Ajattelin kirjoitella erikseen Justuksen reissukuulumisia, sillä niin paljon on myös kivoja juttuja Justuksen reissupäiviin mahtunut! Myönnän jännittäneeni ennen reissuun lähtöä hieman sitä, kuinka Justus tulisi jaksamaan. Pitkät automatkat, vieraissa paikoissa nukkuminen ja päivärytmin sekaantuminen olivat eniten mieleni päällä. Jo alkumatkasta tosin saatoin huokaista helpotuksesta ja huomata pelkoni olleen turhia: Justus nautti reissusta ja jaksoi matkaamme todella iloisin mielin heti alusta alkaen! Uskon Justuksenkin aistineen tämän mukavan ilmapiirin, kun ei ole kiire minnekään, vanhemmat nauttivat onnellisina olostaan ja olemme saattaneet vain nauttia yhdessäolosta kiireettömässä ja stressittömässä ilmapiirissä. Vaikka oma koti on se tärkein ja varmasti pienikin jo jollain tapaa oman kotinsa tunnista ja sinne kiintyy, niin ehkäpä näin pienelle koti on vielä siellä missä vanhemmatkin ovat :)

Reissumme edetessä Justus on päässyt seikkailemaan suuressa joukossa paikkoja, jotka ovat luonnollisestikin aivan ensikertaisia ja siten ainutlaatuisia pikkumiehellemme:) Kaikki reissun tapahtumat rintareppukyydeistä, Lapin ensivisiitistä ja porojen bongailuista isovanhempiensa tapaamiseen ovat olleet ihan mahtavia. Ja koska reissumme on ollut Justuksen kannalta katsottuna todella onnistunut, on se sitä taatusti ollut myös koko perheemme kannalta! Kun Justuksella on kaikki hyvin, on meidän koko perheemme asiat mallillaan ♥ 

Mutta mitä kaikkea onkaan sitten tapahtunut reissumme aikana mitä herran kehittymiseen tulee? Selvästi eniten Justus on reissun aikana kehittynyt liikkumisen suhteen – se on ihan selvää. Justuksen saavutettua puolikkaan vuotensa kirjoitin, kuinka Justus liikkuu ympäriinsä kierien. Noh, nyt liikkuminen on tuosta kehittynyt jo huimasti ja vallitseva liikkumistapa on itsensä siirtely käsien avulla. Vielä ihan ryömimiseksi sitä ei voi kutsua, sillä poika liikkuu kaikkiin muihin suuntiin paitsi eteenpäin käsiensä avulla :D Hienosti nousee siis yläkroppa, jonka jälkeen on hyvä työnnellä itseään taaksepäin tai pyörittää itseään paikallaan ympäri käsien avulla. 

Käsillään poika alkoi itseään liikutella kunnolla vasta reissumme ensipäivinä mökillä, mutta jo nyt on yritys ollut huimaa mitä konttausasennon etsimiseen tulee - todella vauhdikasta kehitystä siis! Justus kampeaa itsensä hienosti konttausasentoon, mutta lihasvoima ei selvästi ole vielä tarpeeksi hyvä ihan liikkeelle lähtöön saakka. Tämänkin suhteen kehittyminen on nopeaa, sillä pari päivää sitten poika jaksoi tuskin muutamaa sekuntia pidempää pitää itseään asennossa, mutta nyt asento pysyy mallikkaasti jo vaikka kuinka pitkään ja toisen jalan herra onnistuu jo eteenpäinkin siirtämään. Ja punnersipa poika itsensä muutaman kerran ystäviemme luona Oulussa karhuasentoonkin! Eli konttausyritystä ilmassa siis on ja kovasti! Jättääköhän herra lie ryömimisen kokonaan välistä ja siirtyy suoraan konttailemaan? ;) Herraa saa myös olla koko ajan estelemässä ja kieltelemässä – niin tehokas liikkumistyyli tälläkin hetkellä jo kuitenkin on! Myös kiipelit ovat melkoisia, kun herra kierii tai siirtää itsensä milloin sängyn, milloin vitriinin alle. Ja kun jumi käy liian vaikeaksi, pääsee siinä jo pian itkukin, kun herra tajuaa, ettei omin voimin mahdukaan alta pois :D

Viimeistään nyt reissun aikana voi myös todeta ilolla sen, kuinka Justuksen kiinteiden ruokien syönti on todella hienolla mallilla! Tosin välillä jo hyvin maistunut aamupuuro on alkanut takkuamaan, mutta lounas, välipala sekä päivällinen menenvät soseina jo todella hienosti ja aamulla ja illalla maistuvat mainiosti erilaiset vellit. Tosin syöttötuolin uupuminen matkasta on luonut melkoisia sotkuruokailuja, kun on poikaa sylissä syötelty, mutta mitäpä tuosta :) Varmasti sotku sen kun pahenee vaan monin kertaisesti, kun poika hampaansa saa ja kunnolla pääsemme sormiruokailuun käsiksi ;) On ollut ihan mahtavaa käydä huoltsikoilla ja ravintoloissa syömässä ja laittaa poika tuoliin istumaan – kerta kerralta näyttää herran istuminen ryhdikkäämmältä touhulta. Justuksesta huomaa nyt selvästi, että hän vihdoin tajuaa soseidenkin poistavan nälkää. Uskonkin sen olleen juuri ratkaiseva tekijä siinä, että soseet alkoivat pojalle kunnolla maistua, että hän tajusi yhdistää soseen nälän lähtemiseen. Pärisyttely tosin on kivaa vieläkin – varsinkin kun nälkä ei ole niin kova. Silloin lentää soseet pitkin ja poikin ja sotku on melkoinen :D Tosin setäni vaimo oli ihan haltioissaan pojan päristelystä ja ajatteli siitä mahtavana huuliujumppana. Ehkäpä pojasta tulee pappansa tavoin trumpetinsoittaja? ;)

Liikkuminen ja ruokailu ovat olleet siis mallillaan, mutta myös nukkumisen onnistuminen vieraassa ympäristössä on ollut merkittävä asia. Yksi tärkeimmistä asioista reissun onnistumisen kannalta onkin ollut juuri Justuksen unirytmin säilyminen kohdillaan. Jännitin kovasti ennen reissua, että sekoaako pojan unirytmi täysin, jos automatkoilla tulee torkuttua tavallista enemmän. Olemme kuitenkin saaneet sovitettua ajomatkat loistavasti pojan päikkäreiden aikaan, ja toki olemme pitäneet päivää kohden kertyneet ajomatkat melkoisen lyhyinä. Justus on nukkunut hienosti serkkujensa vanhassa matkasängyssä eikä unirytmi tosiaankaan ole heitellyt sen kummemin kuin mitä satunnaisesti kotonakin. Se on ollut kyllä suuri helpotus :)

On ollut mahtavaa katsella pikkumiehen hymyileviä kasvoja, sillä tavallisia kiukkuja lukuun ottamatta on herran mieli ollut korkealla. On ollut ihanaa olla niin tiiviisti Justuksen kanssa, mutta samalla myös itse olen saanut hengähtää, kun Jarno on ollut koko ajan läsnä myös :) Justuksessa ihan parasta onkin se, että poika jaksaa hymyillä, vaikka väsykin jo painaisi. Vaikka kuinka uni kolkuttelisi jo ovella, ei tarvitse houkutella juuri lainkaan hymyä esiin, kun se sieltä jo tulee. Yhdessä vietetyt höpsöttelyhetket ovat tehneet lomailloista unohtumattomia. Täydellinen huomio äiskältä ja iskältä pienessä väsymyksen luomassa hiprakassa saa aikaan hervottomat naurukohtaukset ja ilon ylimmilleen. Silloin ei voi kuin nauraa mukana!

Tällaisten yhteisien hetkien lisäksi yksi merkittävimmistä asioista Justuksen matkan aikana on ollut Justuksen ja minun mummoni eli pojan isomummon ensitapaaminen :) Se oli minulle todella tärkeä asia ja olen niin onnellinen, että tuo tapaaminen todella toteutui! Taisin jo aiemmin kirjoittaa, kuinka itsekään en ole melkein kolmeen vuoteen mummoani nähnyt, sillä hän ei ole enää voinut vuosiin reissata, enkä itsekään ole ennättänyt häntä pohjoisempaan tapaamaan. Mummoni muisti alkaa olla melkoisen huono eikä mielialakaan jaksa aina pysyä niin korkealla, mutta voi kuinka iloinen hän olikaan Justuksesta! Ei sitä voinut kuin onnellisena ja iloisena sivusta seurata, kuinka mummo jutteli pojalle ja halusi yrittää syliinkin ottaa. Tapaaminen ylitti täysin odotukseni, ja vaikka mummo ei hoitokotiin palattuaan enää pikkumiestä muistanutkaan, oli mieli varmasti hänelläkin todella korkealla ♥ Muutenkin Justus hurmasi varmasti yhtä loistavasti setäni ja hänen vaimonsa, sillä niin loistava seuramies herra tuttuun tapaansa oli ;) Hymy oli herkässä ja pojan kieriskeleminen ja liikuskelu ympäriinsä jaksoi kaikkia kyllä hauskuuttaa kovasti :)

Matka on siis sisältänyt Justuksen kannalta aivan valtavasti ensikertaisia asioita! Asioita, joita pikkumies ei itse tulevaisuudessa muista, mutta joista varmasti jää hänen kokemuksiinsa onnellinen muistijälki :) Iloiset terkut Justus-herralta siis kaikille teille ja hyvän viikonlopun toivotukset! :)

<3: Laura